Tänään on pileet

Ajeltiin tuossa iltasella Kirpun pappan luokse Littoisiin, ja kuu muistutti syvänkeltaisuudessaan vanhasta goudasta veistettyä sirppiä. Littoisissa vanhan verkatehtaan tornin valaistu kellotaulu taas muistutti möllöttävää täysikuuta, ja kaikki ne kuut, tähdet, pimeys, kuurankukat auton maalipinnassa ja lämpimänväriset katuvalot Littoisten kiemurtelevilla pikkuteillä toivat jotenkin jouluisen fiiliksen. Tähän aavistuksen ennakoituun jouluiloon saattoi edesvaikuttaa Sydämeeni joulun teen -niminen FB-ryhmä, johon liityin pari päivää sitten. Olen aina ollut jouluihminen, mutta viime vuosina kaupallisuus tai mikälie on kuluttanut joulun ihan puhki. Kuitenkin viime viikonloppuna ripustettuani huushollin täyteen ilmapalloja ja muita paperikoristeita Pikkukirpun ensimmäisiä syntymäpäiväjuhlia varten, pienen ihmisen aamuinen koristeista riemastunut ilme lämmitti äidin sydäntä niin, että näiden pileiden jälkeen rupesin oitis suunnittelemaan joulua - ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oikeasti innoissani! Yks ihan mainittava plussapuoli lasten hankinnassa on se, että voi, saa ja haluaa itsekin innostua ihan mistä vaan jutusta täysillä. Jos yhdestä ilmapallosta tai kimaltavan nauhan päässä roikkuvasta pahviykkösestä voi repiä riemua joka aamu, päivä ja ilta toista viikkoa - mitä viihdettä tuokaan mukanaan joulu!

Koirat oli tietty innoissaan mukana lahjojen avaamisessa.
Luumu ainakin oli ihan varma, että seuraavasta paketista tulee varmana joku puruluu tai vinku.

Oli siis tarkoitus seuraavaksi kirjoitella sieltä urheilukoiran kuntoutus -seminaarista luonnostelemiani muistiinpanoja tänne blogin puolelle muistiin, mutta  e n   v a a n   j a k s a n u t. (Perinteeksi muodostuneen) perjantai-illan quick updaten tarkoitus on vaan äkäseltään kertoa että elossa ollaan, no worries! Noitten pikkupileiden järkkääminen on vaan vienyt oikeasti kaiken sen vähäisenkin vapaa-ajan mitä tässä on liiennyt - eikä meille toisaalta ole mitään päivittämisen arvoista juuri tapahtunutkaan. Mooin kanssa käytiin viimeksi treenaamassa - apuva - viime viikon maanantaina. Muistaakseni ihan kamalasti oli hyvää ajatuksenaihetta noudosta (kaikkee ollaan kokeiltu, mikään ei olevinaan nyt toimi, pitäis päästä kouluttautumaan...), mutta lähinnä nyt tartteis vissiin jossain törkeen matalassa vireessä kannustaa siihen kapulan pitämiseen ja niin että se mun ylpeys siitä että M pitää kapulaa paistaisi kuuhun asti. Pitotreenissä painopiste olisi halukkaassa kapulaan tarttumisessa (kun nyttemmin treeni on lähinnä alkanut sillä, että luukku auki, kapula tulee) ja käteen luovuttamisessa. Mä oon ollut liian tyytyväinen siihen, että pystyn kiskomaan kapulaa Mooin suusta aika voimallisestikin ilman että se irrottaa ennen kuin vasta käskystä (koska Luumun kanssa tämä ei ollut mahdollista ennen kuin se kilpaili tyyliin eeveeällässä...). Ja samalla kun olen iloinnut (myös ihan aiheesta) näistä ulkoisista edistysaskeleista, olen onnistunut unohtamaan muita tärkeitä hyvän noudon aspekteja. Esimerkkinä tästä ennen kuin me ollaan yhden treenikerran aikana päästy tähän "vedä kapulaa täysillä ja koira ei irrota" -tilanteeseen, Mooi on saattanut mälvätä kapulaa ihan huolella, pudotella jne., mitkä pitäisi tietysti saada ensin kuntoon, ennen kuin voidaan paistetalla tuommoisten hifimpien juttujen loisteessa.

TAAS hän on jumi-nimisessä paikassa xP 

"Kurakelejä" kesti vissiin sen päivän...

Pääväreissä <3

Mooin mielestä Kirpun lahjaksi saama äänikirja oli kohtalaisen epäilyttävä.
Tästä on myös video: *klik*

Salakuva Mooista, joka odottaa että koska on oma vuoro tehdä keittiötokoa.

Se vähä tokosta. Toinen pieni juttu on meidän juoksutreeneistä. Kaarinan syysmaratonin 10 kilsan matka on nyt onnellisesti takana päin. Selviydyin maaliin asti (viffiu, siis sellanen kannustava vihellysääni tähän), ja aika oli 1 h 9 min. Oli hyvä olo juosta (ihan joka päivä ei ole...), ja oli kannustavaa huomata, että lopussa olisi riittänyt paukkuja vaikka ihan pieneen loppukiriin. Mikä ton nilkan kanssa on edelleen huomattava, niin se lämpiää tosi hitaasti. Ekat pari kilsaa meni varmaan tuollakin reissulla, ja itse asiassa tänään kun käytiin parin kuukauden paussin jälkeen juoksemassa taas cooperin testi, niin kesti sen lämpeäminen sielläkin. 

Tässä kuvattiin uusia Nike Pro Warm Embossed Vixen -talvijuoksupöksyjä xP 

Staffilätsässä, kuinkas muuten! 

Paparatsi kuvasi meikäläisen menoa Keiramon tallin kohdalla. Ei niin kamalan sulokkaan näköistä menoa kyllä... xP
Tuntui paremmalta kuin miltä näytti!

Pakkaspäivän kuupperi

Itse asiassa en päässyt edes samaan tulokseen tänään kuin mitä pari kuukautta sitten (2 040 m / 2 300 m), mutta ei sitä pelkästään nilkan piikkiin voi laittaa. Tänään oli eka kunnollinen pakkaspäivä, ja on vaan pakko myöntää, että vanhalla kestää paikkojen lämpeäminen kauemmin. Kyllä me vähän käytiin lämppäilemässä ennen, mutta mun pitäisi lämpätä huolellisemmin kuin vuosikymmen nuoremman treenikaverin. Ekat kolme kierrosta meni hölkätessä samaa tahtia kuin ihan peruslenkilläkin, oikeastaan jopa hitaammin. Vasta neljännellä kierroksella alkoi "Oulun-juna kulkea", ja kun mä olin ihan tikissä (no niin tikissä kuin tää paketti vaan voi olla...), niin sit olikin enää 2,5 minuuttia jäljellä. Haha. No mutta tietääpähän ainakin taas seuraavaa cooperia ajatellen että miten tämän mun kroppani kanssa kannattaa edetä. Mulle sopii kyllä paremmin semmoinen tyyli, että aloittelee rauhallisemmin. Siitä voi sitten hetken päästä kiihdyttää. (Mut tää tämän päivän rauhallisuus oli kieltämättä jo ihan omaa luokkaansa, mut koita ite liikutella noita puupökkelöitä rivakampaan tahtiin ;))

Harvinaislaatuista kuvamateriaalia <3 

Luumu kokeilee mamman luona afrikkalaisempaa tyylisuuntaa... 

En mitenkään himoitse tota sun munakasta...

Tohon nilkkaan liittyen mulle suositeltiin kalevalaista jäsenkorjausta, kun se ei edelleenkään ole vielä kunnossa. Mä veikkaan, että siellä ei ole mikään ainakaan pahasti rikki (ei se taatusti kestäisi tätä rasitusta siinä tapauksessa), mutta varmaan jotain hiukan pielessä, miks mä en saa taivutettua sitä edelleenkään ääriasentoihin. Balleriinaa musta nyt ei muutenkaan ollut tulossa, mut esim. kumisaapas olisi kiva saada jalkaan ilman sen kummempia nykytanssiliikkeitä. Varasinkin ajan reilun viikon päähän, ja jännä nähdä mitä siellä saadaan aikaiseksi. Pakko myöntää, että terapiamuodon nimi kalskahtaa vähän liikaa humpuukilta mun makuun, mutta sen verran luotettavalta taholta tämän referenssin sain, että uskalsin heittäytyä. Raporttia seuraa.

Apulainen hommissa... 

Keinutuolissa... 

Nii et joko sää voisit lopettaa ne hommat siinä koneella..? 

Kuvassa on kaksi staffia. Uskokaa tai älkää. 

Luumu on ollut taas ookoo, ja me käytiin fyssarillakin viime viikolla. Ei sen mainittavampia ongelmia, mutta se oikean etuosan pehmytkudosvaurio (oikeesti toi on kyllä jo yks prkleen kirosana tässä huushollissa) näkyy tietty sillä tavalla, että kroppa kompensoi käyttämällä enemmän vasenta takaosaa. Ei kuitenkaan mitään oikean kyynärän jäykkyyksiä tai kierto-ongelmia, mitä oli vielä loppukesällä. Palataan taas hiljalleen normaaleihin lenkkeihin, eikä onneksi tarvitse ihan koko kuntoutustaivalta aloittaa alusta. Harpotaan nyt jonkun verran vs. että lisättäisiin puol kilsaa lenkkehin pituutta joka viikko. Muutaman viikon päästä mennään taas pellolle, voi juhlaa. 

- Ei vitsi sä oot Luumu edustava.
- Niin säkin.

Ihan kiva Luumu kun TAAS tulit auttamaan,
mutta kun just siinä meinasin leikata tota kangasta...

Ihme sylivauvaksi muuttunut tämä ;) 

Tosi kiva tää ensilumi.
Eivaan Luumu oli kyllä ihan innoissaan hetken.

Ihanat possuttimet <3

Ja juhlasta tuli mieleen, että meillä on ihan huippupäivä tiedossa! Oltiin kärppinä paikalla, kun vuoden viimeiseen MH-luonnekuvaukseen oli paikat jaossa, ja äkkilähdöllä mennään huomenna kuvauttamaan Mooi-neito. Mä niin tykkään näistä luonnekuvauksista ja -testeistä. Meillä on kuitenkin Mooin kanssa yhteistä taivalta takana jo sen verran (9 kk), että on hauska nähdä miten omat ennakkoajatukset pitävät paikkansa siitä miten pikkumuija pärjää koitoksessa. Luonnekuvauksessa positiivista on mun mielestä se, että se on tosiaan enemmän kuvaus kuin testi. Koira toki joutuu/pääsee haastaviin tilanteisiin, mutta se MH:n tulos on enemmän kuvaava, kun taas LT:n tulos on konkreettinen pistemäärä - arvosana siitä miten koira on selvitynyt testistä. No mutta, en spekuloi etukäteen sen enempää, mutta veikkaan, että Mooille tulee ihan hauska päivä huomenna. Palataan taas.

Joko seuraat meitä feisbuukissa?