Tän sakin tää joulu

Vissiinkin aatonaattona. Pitkällä lenkillä, missä lumi?

Pääsin taas pitkän tauon jälkeen salille, vaikkei se tietysti kamalan hehkeää ollut tusinoittain syötyjen joulutorttujen, suklaakonvehtien, joululaatikoiden ja juustopakettien jälkeen. Oikeastaan me palattiin Mooin kanssa terveellisen elämäntavan polulle jo hitusen ennen joulua vain todetaksemme että joo. Rankkaa on. Melkein kolmeksi viikoksi venynyt flunssainen paussi sai meikäläisen kaivelemaan sitä kuuluisaa sisua jo seitsemän kilometrin kohdalla, mutta seuraavalla lenkillä onneksi fiilis oli jo korkeammalla ja juokseminen iisimpää. 

Vois oikeastaan kuvan perusteella olla mikä kuukausi tahansa tyyliin syyskuusta toukokuuhun... 

Kuraiset joulutontut... 

Tää pyykin määrä on jotain ihan järkyttävää!
Meillä loppuu possuvaatteet kesken, vaikka näillä on ymmärtääkseni ihan kattava vaatekaappi... 

Luumukoiran kanssa jouluviikolla pellolla. 

Se sai juosta koko peltopätkän irti, ja määään että se juoksikin!
Ihan fyysisesti teki pahaa kattoa sitä menoa. Enkä mä kattonutkaan. Kuljin vaan laput silmillä elettömästi eteenpäin.
Mut hyvin meni! Ollaan (kummatkin) kunnossa!

Joku siinä vaan on tossa juoksemisessa mikä koukuttaa. Tapaninpäivän iltana arvoin pitkään että menenkö vai en. Kun ei ihan huvittaisi. Mut sit kun tuli taas kietouduttua kaikkiin niihin heijastinhärpäkkeisiin ja yksinkertaisesti vaan kiskottua itsensä lenkkipolulle, ei haitannut enää yhtään edes että täydellinen kuivahko nollakeli muuttui räntäräiskäleitä paiskovaksi myrskyksi. Tiedättekö sen ihanan varsinaissuomalaisen talven ihmemaan, kun pas... loskaa sataa taivaan tuutilta. Se tuntuu just siltä, kuin luontoäiti vetelisi sua jääkylmällä tiskirätillä pisin naamaa ja nauraisi perään että kesään on vielä kuule ihan hitokseen monta kuukautta. Sit sulla on naama niin räässä ettei tosikaan, mut keli on niin infernaalinen ettet viitti kaivaa taskusta nenäliinaa, koska et välttämättä muistanut ottaa sitä mukaan ja se olisi joka tapauksessa läpimärkä. Mut joku siinä koukuttaa. Naama kiiltää tiskiräteistä ja räästä, ja yrität pelkällä riisipuuron ja joulutorttujen voimalla keritä kotiin ennen katuvalojen sammumista. Silkkaa masokismia ja sitä kautta ihan shaakelin mahtavaa. On jo seuraavat juoksutapahtumat kalenteriin merkattuna ens vuodelle, ***kele!

Tilasin koiramessuilta Ilowillalta meille (= mulle) niiiiiin hienot lätsät! 

On kelvannut uusilla pipoilla juosta. 

Tiskirättikeli

Näitä paria lenkkiä lukuun ottamatta joulu toudellakin meni mässäillen ja kyläillen. Oltiin aattona ekaa kertaa mamman ihan omassa kotona, ja tilojen rajallisuuden sekä porukan runsaspäisyyden vuoksi jätettiin koirat päiväksi kotiin. Syötiin, avattiin lahjat, juotiin vähän glögiä, pelattiin kierros Haastetta (muuten tosi hauska toiminnallinen lautapeli!) ja ajeltiin sitten vielä alkuillasta kotiin viinin, juustojen ja AHS Hotellin vimppojen jaksojen pariin. 

Mysteerikakkukeksipuuhissa 

Jouluaattoaamun pikkulenkki

Tonttu-rukka 

Onneks mammat ja pappat oli muistaneet toimia pukkeina,
sillä tänä vuonna me ei ostettu perheen sisällä lahjoja kenellekään.
(Ei edes koirille, ajatelkaa!)

Seuraavana päivänä oltiinkin koko porukka tarmoa täynnänsä lähdössä viettämään joulupäivää Millan ja Kimmon sekä Mimmi & Luna -chihujen luokse Raisioon. Ei vaan, edellisen päivän lepo ei välttämättä sopinut ihanteellisesti rauhallinenjouluateria-neljäkoiraa-ykstaapero-otetaanrennosti-komboon. Etenkään Mooikoiran osalta, sillä muijalla piisasi energiaa vaikka muille jakaa i h a n  k o k o  p ä i v ä n  ja pitkälle yöhön. Kyllä vähintään olisi pitänyt joku puolimaratooni siihen alle juosta, niin Mooikin olisi kyennyt nauttimaan rauhallisesta joulupäivän vietosta 😂 Siinä vaiheessa kun koko muu lössi yritti tyyliin pyykkipoikien avulla pidellä silmäluomia auki, Rituliina kaiveli pikkukoirien lelulaatikosta mitä erilaisempia leluja nuljutettavaksi. Katomua-katomua-katomua - sä et kattonu!

Jouluaaton vastaisena yönä tonttuilemassa. 

Ei kerrota kenellekään, mut nää viimeiset kämmekkäät valmistuivat vasta
samana yönä klo 1:30 😅 

Siis mitä täällä on..? 

Pakko olla jotain meille, kun sitä noin kuvataan!
(Saatiin mun kummitädiltä niiiiin herkullisia itsetehtyjä näkkäreitä tässä purkissa,
mut koska näkkärit tuli syötyä aika haipakkaan,
jouti tämä nätti purnukkakin uudelleenkäyttöön 😇 

Nää posetukset ei todellakaan oo lavastettuja! 

Possut haluu vaan osallistua... 

Joko nyt on valmista..? 

Erilainen joulu tänä vuonna. Kirpun kanssa tietysti joulut rupee olemaan omanlaisiaan, etenkin nyt kun se jo ihanasti ymmärtää kaiken jouluhössötyksen päälle. Tai alkaa ymmärtää. Ensi vuonna varmaan pakettien sisältö on lahjapaperin repimistä kiinnostavampaa, ja piparitaikinasta saadaan kenties ihan valmiita pipareitakin sen sijaan, että kaikki taikina olisi a) Kirppusen suussa b) possuttimien suussa c) lattialla tai d) liiskattuna syöttötuoliin. Mietittiin myös, että nyt kun hiukan reilussa vuodessa perheen koko on lähestulkoon tuplaantunut, saatetaan päästä helpommalla kun vietettäisiin joulua ihan vaan kotosalla sen sijaan että pakataan tää lössi ja kaikki sen garderoobi (ja sitä on paljon!) joka päivä ensin autoihin, sit kohteeseen, sit takas autoon ja taas takas kotiin. Ei voi tietää, mut aina voi kokeilla! (Meidän uus motto muuten, sopii ihan joka tilanteeseen.)

Millan ja Kimmon luonakin oli pukki käynyt!
(Arvatkaa vaan kenen pitää taas tunkea naamansa jokaiseen kuvaan...) 

Oikeastaan mä olin kuvaamassa tota Millan ihanaa lyhtyinstallaatiota... 

Lahja sisälsi luunpitopalvelun. 

Milla oli tehnyt niin ihania juttuja!
Jouluinen pavlovaleivoshässäkkä,
jota söin tapaninpäivän aamupalalla useamman annoksen.
Tietysti. 

Nämä salmiakkimarmelaaditkin oli itse tehtyjä!

Nämä kyllä tietää kenen tuolin alla kannattaa vartoa sattumia. 

Yks iloinen tonttu ja kaks semisti halutonta kainaloeläintä. 

Luna 

Luumu alkoi jossain kohtaa iltaa odotella kotiinlähtöä. 

Kunnes se hyväksyi kohtalon, että ollaan jäämässä yöksi. 

Me yritettiin keskittyä standuppiin (Ruudusta näkee kaikki jaksot, ihan parasta settiä!)
Mut Mooi odotti vaan et koskakohan joku taas leikkii sen kanssa. 

Joku aina meni siihen halpaan. 

Tietty kuka voikaan vastustaa tätä naamaa? 

Minikoirat oli kohtalaisen väsyneitä Mooin tarjoileman iltaohjelman jälkeen. 

Rauhoittuihan tämäkin ikiliikkuja lopulta. 

Luumu odottaa jo nukkumaanmenoa. 

Kainalot täynnä murusia. 

Voi Luumua... 

Mooikoira yritti vielä jeesiä uunossa. 

Luumu tietää, että pöydällä on myös kinkku! 

Tapaninpäivä valkeni komeana (potentiaalisen tokokentän yllä, joka muuten ihan sattumalta sijaitsee ihan naurettavan lyhyen matkan päässä potentiaalisesta Kirpunhoitopaikasta. Noin niinkuin vink vink taas kun ulkotokokelit alkaa...)