Sininen on poikien väri - eikun punainen

... on kuninkaiden väri!

Koska meillä on lauantaina ihka ensimmäinen virallinen näyttely, ja kaiken lisäksi vielä staffien erikoisnäyttely, olemme viettäneet loputtomia tunteja mätsäreissä harjoittelemassa. Tähänkin postaukseen mätsäreitä mahtuu KOLME! Ei ne mätsärit mitään Luumun lempipuuhaa kyllä ole, ja on ne itsellekin henkisesti aika raskaita, etenkin tämä ensimmäinen Kupittaan reissu... Olimme sunnuntaina Jättitassujen järjestämässä match show'ssa, ja Luumulla sattui olemaan sellainen päivä, ettei oikein mikään kiinnostanut. Multa alkoivat keinot loppua, kun sukkakin sai vain laimeat innostukset osakseen. Kävimme välissä leikkimässä ja kävelemässäkin, mutta hajuja oli vaan niin paljon. Kaiken lisäksi jouduimme pariarvosteluun Luumun kaverin Maisan kanssa, ja eihän meillä ollut Luumun tempomisine mitään saumaa... Jotain positiivista kuitenkin tästäkin mukaan lähti, Luumu antoi hienosti tuomarin ropeloida - edes jossakin osa-alueessa kehitystäkin tapahtuu. Tässä Terhin lataamassa videossa näkyy, että Luumu heiluttaa tuomarin käsittelyssä jopa vähän häntää, ja kaikesta hihnassa tempomisesta huolimatta minun onnistuu pitää näköjään ihan positiivinen sävy äänessä ja hymy naamalla... vaikka olo oli kyllä tuon kehän jälkeen sellainen, että heippa vaan näyttelyt, emme tule koskaan niissä menestymään...

Ja kaikilla oli niin mukavaa...

Sinisen nauhan saimme pariarvostelussa, mikä ei mitenkään tullut yllätyksenä. Ryhmäkehää odotellessa jutskailtiin Hugon ja Yumen "mamin" Heidin kanssa, ja lainattiin Heidin kaverilta muutama Frolic-nappula. Luumu ei ole koskaan sellaisia saanut, ja halusin kokeilla innostuisiko niistä yhtään... ja innostuiko!!! Luumu olisi tehnyt mitä vaan sellaisen eteen! Tuli itselle ihan hölmö olo, kun olen tehnyt Luumulle alusta asti makupalat itse, pilkkonut broilerin sydämiä ja kivipiiraa, keitellyt niitä, paistellut, ja välillä antanut raakanakin... ja nyt äijä tekisi mitä vaan halpisnappuloiden eteen! Nöyrimmät kiitokset Heidin kaverille nappuloiden lainasta, niiden ansiosta ryhmäkehä meni jo paljon paremmin! Kävin heti seuraavana päivänä ostamassa samoja nappuloita näyttelynamiksi, ja tuoteselosteen luettuani en voi muuta kuin ihmetellä koirien makunystyröitä... No, ei kai pienet määrät Froliceja ainakaan paljon hallaa tee, hyvä se on tottua muuhunkin kuin gourmet-ruokaan ;) Näitä syödään kuitenkin vain näyttelyissä, eli ei kovin usein, eikä niitä kerrallaan kuitenkaan menee kovin montaa... (Koitan tässä todistella, että vaikka kullannuppuni söisikin p***aa, olen silti ihan hyvä koiranomistaja ;)) 

Ryhmäkehässä Luumu seisoi todella hienosti, ja vielä Yumen vieressä ;)

Kyllä sitä kontaktia nyt tarjotaan, olisko syynä taskussa olevat Frolicit?

Sunnuntaina menimme rankan mätsäripäivän päätteeksi Piikkiöön juhlimaan Japen 18-vuotispäivää. Luumun synttärikahvittelut näyttivät seuraavanlaisilta :)

Palloleikki on parasta!

Päivän ehdoton nappiotos! Luumulla oli ilmeisesti ihan kivaa :)

Mamin näpsäkkä poika!

Luumu ja taustalla Typy

Pallon kantaminen on näin kivaa :DD Ihan naatiskelee... ;)

Ja tämä viikko alkoi, kuinkas muuten kuin mätsärillä! Tällä kertaa oltiin Tuorlan nurmikentällä, joka oli siitä kiva paikka ja tapahtuma hienosti järjestetty, että kehät olivat isoja eikä tungosta muutenkaan ollut. Luumulla oli täällä ihan mahtava vire, teki mielellään, kiinnitti minuun (tai Froliceihin) huomiota, ja oli muutenkin kaikilla tavoin ihan eri poika kuin päivää aiemmin Kupittaalla. 

Tässä iloisina harjoitellaan

Harjoitellaan seisomista

Kehässä oltiin pienen chihuahuan kanssa,
ja chiuhun leikkiinkutsuista huolimatta Luumu jaksoi keskittyä tekemiseen.

Mikä mahtava poika!

Ja hienosti antaa ropeloida taas :)

Kävelyt eivät ole koskaan menneet näin hyvin!

Ja kaikesta hienosta käyttäytymisestä palkinnoksi saimmekin punaisen nauhan!

Ryhmäkehässä tuomari oli erittäin tarkkaavainen, ja saimme juosta useaan otteeseen ympyrää ja seisomistakin tuli moneen kertaan harjoiteltua. Tuomari valitsi muutaman koiran jatkoon, minne pääsimmekin, mutta sitten kentän hajut veivät Luumusta voiton, ja putosimme sijoiuksista. Jos juokseminen olisi sujunut pariarvostelun tavoin, uskon että meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet sijoituksiin - kyllä Luumusta tykättiin :)

Minun pieni stahvini siellä pönöttää <3

Voi miten mahtava koira!

Mätsäriharjoitukset huipentuivat tähän iltaan Kupittaalle, pakkohan se oli mennä kokeilemaan että vieläkö vire pysyi yllä... Luumu oli taas vähän ylienerginen alkuun saavuttuamme paikan päälle, mutta muutama kunnon leikkisessio kauempana nurmella sai palon pojan silmiin syttymään. (Täytyy kyllä sanoa että siinä paikkamakuussa ja luoksetuloissa ja Luumun riemussa (ja omassa riemussani) on jotain sellaista intoa ja tekemisen paloa, mitä näyttelyissä ei mielestäni koskaan voi saavuttaa... tokokentät kutsuvat siis, toisin sanoen... Lopetettuamme kuulin kauempana kun pikkupoika sanoi isälleen että olipas hieno esitys ja yritti sitten omalle koiralleen samaa maahan ja tänne -komentosarjaa :DDD)

No, Frolicit kiinnostivat edelleen, hieno juttu! Oltiin pariarvostelussa 5-kuisen whippetin kanssa, ja kyllä oli uskomatonta miten hyvin Luumu vaan taas meni. Juoksemiset menivät jopa Tuorlaa paremmin, ihan kuin Muumelo alkaisi jo tajuta mitä siltä kehässä odotetaan! Sinisen nauhan saimme joka tapauksessa, sillä olihan whippet aivan mahtava kilpakumppani. Mutta mikä Luumu! Hieno Luumu!

Hajut vaan taas yrittävät viedä voittoa ;)
Onneksi tässä kohtaa ei ollut niin väliksikään mitä se koira puuhasi.

Sinisten ryhmäkehässä Luumu ylitti jälleen itsensä. Niin nätisti jaksoi penneli seistä, vaikka yhdessä vaiheessa suussa oli bordercollien turpaa ja välillä salukin häntää. Juoksemiset menivät myös ihan huippuluokkaisesti - kaikesta huolimatta ei jatkoon eikä myös siis sijoituksille. Pitää kyllä sanoa, että hyviä olivat kanssakilpailijatkin, mutta silti kaikki kunnia Luumulle ja löytyneelle kehälukutaidolle.

Ei vissiin ihan näin... ;)

Ensimmäisistä Kupittaa-kuvista kiitos kuuluu Sannalle, Tuorlan kuvista kiitos kuuluu äitille ja näistä jälkimmäisistä Kupittaan kuvista kiitos kuuluu Lotalle. Samalla iso kiitos myös meitä kannustaneille: Nallelle, Netalle, Doralle, Hugolle, Yumelle, Manulle ja Maisalle... näin äkkiseltään :DDD