Helsinki Winner 8.12.2012

We participated in Helsinki Winner dog show on Saturday, and Luumu's review can be read below. This was also Luumu's first time in junior class, so the result is registered also in his records at Koiranet database of the Finnish Kennel Club! Enjoy our pics (the funny ones, especially!) and our performance can be seen on video here. I was very pleased with the review of Mr. Andrew Westwood (GBR), and especially because we hadn't been training show performance in weeks! Due to our (knee) rehabilitation, I had thought not to participate in the show on Sat, but so many friends convinced me on Friday of the opposite - to participate in the gigantic dog show organized in our beloved capital, after all.

Lähdettiin ihan extempore Helsinkiin lauantaina. Tai olihan tuonne Helsinki Winneriin pitänyt ilmoittautua jo kaksi kuukautta sitten, että sinänsä meidän osallistuminen ei ihan täytenä yllätyksenä tullut. Olin kuitenkin näiden jalkaepisodien myötä lipsunut ajattelemaan, että jättäisimme kauneuskilpailut välistä, ja olin tätä mieltä vielä perjantaina iltapäivälläkin. Meitä kannustettiin kuitenkin lähtemään kaikesta huolimatta Helsinkiin niin monelta taholta, että siinä perjantai-illan aikana kallistuin kuitenkin ajattelemaan, että josko sittenkin. Ja kun lopulta päätin että kyllä me lähdetään, niin sitten alkoikin kamala jännitys siitä, että eihän me olla harjoiteltu näyttelyjuttuja ollenkaan muutamaan viikkoon, mitä tavaroita pitää ottaa mukaan, millä mennään, kuka ajaa, onko lihapullia, toimiiko tulostin, jotta saa printattua numerolapun ja muut ohjelmat... Tuo takajalkahan on ollut kunnossa jo pitkään, ne oikeat asennot ja liikeradat ovat vaan olleet hakusessa. 

No, tämä kaikki perjantain stressi oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, että jouduimme lopulta lauantai-aamuna jännittämään messukeskuksen monen kilometrin autojonossa, että ehdimmekö ollenkaan kehään! Ei voi kuin itseä syyttää, kun en ollut ollenkaan osannut varautua siihen, että ei riitä että on messukeskuksen liepeillä tuntia ennen kehän alkua, vaan itse messariin sisäänmenoon pitää varata jo se lähes tunti. No oho! Hypättiin Luumun kanssa pikapikaa kyydistä pois, kun Jape ja mamma jäivät vielä etsimään parkkipaikkaa. Ehdittiinkin pari kertaa harjoitella seisomista ennen kuin juniori-luokan urokset otettiin kehään seisomaan vierekkäin. Ja onneksi Kati ystävällisesti kertoi, ettei kuulemma ole hyvän tavan mukaista harjoitella kehässä, jos tuomari on jo saapunut paikalle. Eihän sellainen käynyt pienessä mielessänikään! 

Luumu oli 11. koira kehässä, ja nopeasti se oma vuoro tulikin. Sellaista haipakkaa oli koko messukeskukseen saapuminen ja kaikki se mitä kehässä ja sitä ennen tapahtui, että ei voi kuin ihmetellä, että Luumu käyttäytyi näinkin hyvin! Tuomarimme Andrew Westwood tuntui Turun ranskalaiskokemuksen jälkeen hyvin tiukalta, tarkalta ja vakavalta (mikä ei kyllä minun ilmeissäni näemmä näy silti), ja antoi Luumulle hyvin tarkkanäköisen ja totuudenmukaisen arvostelun:

Nice head for age. Could have darker eye. 

A little narrow in front. Drops one of his ears.
Doesn't move so well behind. 

Shows well but he's very good.

Luumu sai siis laatuarvosanaksi (tai mikä se on...) EH, erittäin hyvä - mikä on myös Luumun ensimmäinen näyttelytulosmerkintä rekisteriin! Jeij! Olen todella tyytyväinen arvosteluun, sillä en voinut yhtään ennakolta arvata miten Luumu kehässä käyttäytyisi. Harjoittelemattomuutemme ei kuitenkaan Luumussa juuri näkynyt, pitäisi vaan osata luottaa siihen, että kyllä se koira muistaa ja tajuaa mitä pitää tehdä. Ainut mitä vähän jäin tuossa tilanteessa harmittelemaan, on nuo korvat! Kun Luumu riehuu, kiskoo hihnassa ym. korvat menevät vieläkin helposti lupalle. Noin pääsääntöisesti ne pysyvät jo todella nätisti ruusulla, mutta silloin tällöin fyysisen rasituksen jälkeen lupsuvat (miksi, en tiedä...) Oltiin just saavuttu paikalle, Luumu oli vähän kiihtyneessä tilassa ja myös päässyt matkan aikana kiskomaan hihnassa... Näissä kuvissa ei hyvin näy, mutta Luumu oli tuolla kehässäkin vielä pää punaisena ja korvat menivät tuossa juostessakin miten sattuu :DD Tuomari ei myöskään kysynyt miten vanha Luumu on, ja leveyttä siihen rintakehään tässä muutamana tulevana kuukautena tullee... Ja (alkaa vissiin maistua vähän selitykseltä, mutta) takaliikkeiden puutteet selittynevät siellä fyssarillakin löytyneillä jumeilla ja muutaman kuukauden on-off-levolla. Mut hei - hyvä pää, lupaava koira ja ei se handlerikaan ihan huonoimmasta päästä vissiin ollut ;) Näillä eväillä on hyvä suunnata tammikuussa Turku Top Dog Show'hun, jossa olemme jälleen junnuissa, tällä kertaa norjalaistuomarin tarkasteltavana.

Tosi pätevän näköistä tämä meno välillä. 

Jaa miten niin liikkeet takana huonot..? ;) 

Kyllä meillä seistä osataan!

Mumu-herra tarkassa syynissä.

Pikkusällillä oli välillä meno liukkailla lattioilla niin psykedeelistä,
että pakko oli jalkojen säästelyksi napata tonnikeiju syliin.

Kaiken kaikkiaan päivä stadissa oli todella raskas, ja paluumatkan pysähdyksine olimme reissun päällä 12 tuntia! Luumu kylläkin nukkui tästä suuren osan (molemmat automatkat ja pari tuntia näyttelyssä häkissä), ja kotona meillä oli illalla jälleen lähes normaalin energiatason herra Hedelmä. Kyllä me messukeskuksessa kokeiltiin, että voisiko niitä kojuja kierrellä touhutahvon kanssa yhdessä, mutta ei siitä hyvällä tahdolla eikä muutamalla yritykselläkään tullut oikein yhtään mitään. Neliveto oli vissiin jumittunut päälle, ja kontaktin saaminen oli paikoin lievästi haastavaa. Tässä vaiheessa tuntuu, että melkoista hullun touhua noin isoon näyttelyyn osallistuminen onkin, etenkin vielä kun Luumulla on tuon rauhoittumisen kanssa harjoittelemista... ehkä sitten eläkeiässä (Luumun vai minun??) kokeillaan taas näitä meganäyttelyitä uudestaan... Ai niin, kiitos kuvista kuuluu jälleen uskollisille tukijoukoillemme, eli mammalle ja Japelle! Jape toimi tällä kertaa meidän videokuvaajanamme sekä roudarinamme - suurkiitos avusta!! Kehävideomme löytyy täältä. Teemu kysyi kotiin tultuamme että tarttuiko kojuista mukaan mitään. Ihan todella luulin etten juuri mitään ollut ostanut, mutta tarttuihan niitä kivuuksia sieltä mukaan useampi!

Lihapullapussukka tuleviin näyttelyihin, kelluva kapula,
turkispatukka treeneihin ja Relaxant animalin tassurasvaa.

Onnea muuten vielä kaikille näyttelyssä menestyneille, ja etenkin lauantain ROPille Tricky Treet's Famous Footstepsille - siinä on todella nätti narttu, joka käänsi katseeni jo vuosi sitten Turun näyttelyssä!

Tämä sunnuntaipäivä sujuikin melkoisesti rauhallisemmissa tunnelmissa, ainakin noin järjestelypuolelta katsottuna. Luumun kanssahan ei yksikään päivä ole ihan täysin rauhallinen. Osallistuttiin Mikaelin kirkon pihamaalla järjestettyyn eläinten joulurauhan julistukseen, ja tavattiin me siellä sattumalta tuttujakin. Irmeli ja Veeti nähtiin heti alkuunsa, ja näkyi siellä muitakin tahvoja.

Vähän oli taas alkuun sählinkiä..

Michael Monroe piti lyhyen puheen ja muistutti,
ettei eläintä sovi jättää jouluksi yksin kotiin.

Nalle oli vähän rauhaisampi kirkonmenojen kuuntelija kuin Luumu.

Rauhaisaa joulunodotusta!
(Tai staffiperheisiin niin rauhaisaa kuin mahdollista...)