Sulka hattuun

Piipahdin lauantaina Lentsu Välimäen shelteille pitämässä tokoviikonlopussa. Koirakkokohtaisista harjoituksista en saanut kirjoitettua kuin pari asiaa ylös, mutta reilun tunnin mittaisesta teoriaosuudesta sitäkin enemmän. Tässäpä muistiinpanoni jälleen, kovasti taas yritin, mutta asioiden oikeellisuudesta en edelleenkään mene takuuseen ;)

Nurmikentältä mukaan tarttunutta, omia treenejä ajatellen kirjoitettua: Kannattaa tehdä häiriötreenejä niin, että ensin tekee vaikka luoksetulon paikassa, johon on lähelle rakennettu ruutu. Testaa jääkö koira kiinni luoksetulon kartioihin, vai löytääkö se ruudun helposti. (Huomautuksena tässä itselleni, että toki ruudun on varmaan oltava koiralle varmempi juttu kuin mitä se Luumulle on tällä hetkellä vielä.) Kun taas treenaat liikkeiden välejä, aloita liike XX > sosiaalinen palkka > siirry paikkaa X aloittamaan liike XXX, ja palkkaa sitten koiran hyvästä asenteesta, kun odottelette seuraavan liikkeen alkamista.

Jotakin ikivanhoja instaräpsyjä 

Reipas tokokoira

Noin. Sitten teoriaosuuteen. Ensin puhuttiin sääntömuutoksista, mutta ne menivät omalta osaltani ohi myöhään ajoitetun vessareissun takia. Tulevien sääntömuutosten jälkeen puhuttiin yleisesti treenaamisesta. On parempi treenata esimerkiksi 5 minuuttia kerran päivässä kuin tunnin kerran viikossa. Aina on hyvä väli tehdä pikkutokot. Mitä enemmän treenaat (esim. 3 x 5 min / pvä), sitä varmemmin asiat toimivat, myös kisoissa.

Älä ole vihainen tai tyytymätön kun treenaatte. Jos jokin epäonnistuu, se on sinun oma virheesi. Sinä olet koiran opettanut toimimaan näin. Kokeeseen mennään katsomaan miten sinä olet saanut opetettua juuri tälle koiralle luokkaan kuuluvat liikkeet. Onnistuminen on sinulle kouluttajana sulka hattuun. Suhtaudu epäonnistumisiin haasteina: miten opetan koiran niin, että seuraavaksi se onnistuu? Ei ole olemassa virheitä, vain haasteita.

Kaikille koirille tai kaikille ohjaajillekaan ei sovi samanlaiset opetus-/treenimallit. Kokeile, yritä pohtia mikä sinun koirallesi sopii parhaiten. Nauti siitä, että on olemassa ongelma, jota yrität ratkoa. Mitä enemmän tiedät omasta koirastasi, sitä helpommin voit lähteä ratkomaan muitakin ongelmia. Koira reagoi hyvin opetustapaasi, jos se uutta asiaa opettaessasi edistyy tasaisesti, eikä tule takapakkeja. Heti kun huomaat, että jokin metodi ei toimi, vaihda se saman tien. KOIRA EI MENE KOKEILEMISESTA RIKKI. Tehkää koiran kanssa kaikenlaisia temppuja. Näin saat arvokasta tietoa siitä, miten juuri sinun koiras oppii. Voit esimerkiksi opettaa sille give-me-5 -tempun, sitten puputempun (myös ns. sit pretty), ja yhtäkkiä oletkin opettanut sille terävän kaukoistumisen.

Kaks possuu 

Sammakko 

Norppa 

Merileijona 

Kampela

Kisaamisesta. Jos koira lähtee esimerkiksi kehästä, et voi olla sille vihainen, vaan mieti mitä olet itse tehnyt väärin (mikä on mennyt pieleen motivoinnissa pysyä kehässä). KISAA! Omaa treenimotivaatiota on helpompaa pitää yllä, kun on jokin tavoite. Jos koira on kuuma ja vilkas, tee jotain muuta kuin tokoa ennen kisoja. Treenaaminen on lopetettava hyvissä ajoin ennen kisoja. Sinun taholtasi ei saa tulla minkäänlaista (tokoliikkeisiin liittyvää) virhettä ennen kisoja.

Kisoihin voi mennä, kun paikallaolo on kunnossa, ja koira on yksilöliikkeiden aikana edes jotenkuten hanskassa. Jos odottaisi, että koira osaa kaiken aina täydellisesti, kukaan ei varmaan koskaan kisaisi. Kun koira ei kisoissa osaa jotain (esim. mene ekalla käskyllä maahan), anna olla. Kisat eivät ole paikka, jossa treenataan. Jos se ei osaa, niin se ei vaan osaa. Jos jäät kisoissa hinkkaamaan, opetat koiralle vaan sen hinkkaamisen ja siihen liittyvän huonon fiiliksen.

Kehään pitäisi aina kisoissa mennä rinta rottingilla. Ole onnellinen, kun saat mennä kisaamaan juuri nyt juuri tämän koiran kanssa (ihan loistoajatus muuten, ihan kuin meidän blogista :D). Kukaan ei muista sinun virheitäsi! Itse saatat omat virheesi muistaa, kukaan muu ei niitä jälkikäteen jää miettimään. Paras juttu tokossa Lentsun mielestä on se, kun sitä oivaltaa kuinka koira oppii. Kaikki on erittäin paljon kiinni siitä, miten itse ajattelet! Kysymys on omasta asenteestasi.

Jos kisamaisissa treeneissä tulee jokin virhe, homma hoidetaan loppuun suunnitelmien mukaan > suunnitelmien mukaan myös palkataan. Jos tulee jokin virhe, voit kisamaisen treenin jälkeen pyytää avustajan uudelleen liikkuroimaan ja harjoitella lisää. Mikään ei estä ottamasta kisamaisiin treeneihin mukaan temppuja. Koiraa ei kuitenkaan saa "temputtaa" kokeessa liikkeiden välissä, mutta on olemassa paljon ns. temppuja, jotka eivät näytä tempuilta. Valmistelevista käsimerkeistä sen verran vielä, että tuomaripäivillä on kuulemma juuri sovittu, että esimerkiksi kaukojen palkkaa osoittava kädenheilautus (juuri se, jonka itsekin vasta harjoittelin ;)), nollaa liikkeen myös alemmissa liikkeissä. Sama koskee varmaan myös ruudun osoittamista kädellä (?).

Tonttu 

Kisatilanteessa koirat kiinnittävät usein paljon enemmän huomiota ohjaajaan kuin ulkoisiin häiriöihin. Herkkä koira saattaa ottaa jännittävästä ohjaajasta painetta. Koiralle voi muodostua esimerkiksi huonoista kisakokemuksista takautuvasti huono fiilis, joka näkyy pelkästään kisoissa. Tällaisessa tilanteessa olemme kuitenkin hyvässä asemassa, sillä pystymme vaikuttamaan niihin tuleviin kisakokemuksiin. Jos koira on paineessa oman jännityksesi vuoksi, älä keskeytä suoritusta heti, vaan pyydä koiralta ensin jokin helppo juttu, jonka se varmasti osaa. Helpossa asiassa onnistumisen jälkeen voit vielä halutessasi keskeyttää. Jos taas koira pelkää kisatilanteessa esimerkiksi ääniä, keskeyttäminen on OK. Jos koira lamaantuu sinun jännityksestäsi, älä opeta sille, että lamaantumalla pääsee pois vaikeasta tilanteesta, vaan ensin helppo temppu > sitten pois.

Jos olet kova kisajännittäjä, älä anna pelolle valtaa. Suhteuta asiat realistisesti. Sinulla on koira, jolla voit kisata. Joka päivä loukkaantuu ja kuolee koiria, ihmisiäkin, mutta sinä voit kisata koirasi kanssa. Mikä muuttuu, jos ette saakaan 1-tulosta, tai toisaalta mikä muuttuu, jos saattekin? KESKITY HYVÄN FIILIKSEN LUOMISEEN KISATILANTEESSA - TULOKSISTA VIIS! Keskity siihen, että koiralla on hyvä olla. Koira ei päätä, että siitä tulee tokokoira tai että se haluaa kisaamaan. 

Paljon puhutaan koiran palkitsemisesta, mutta voit palkita myös itsesi. Mieti esimerkiksi, että jos treenit menevät hyvin, saat ...XX. Tai jos treenit menevät huonosti, joudut ...XX. 

Käytä mielikuvitusta sosiaalisen palkan kanssa. Voit opettaa koiralle juttuja, jotka ovat sen mielestä maailman hauskimpia. Koira voi esimerkiksi saada hirveät kicksit pelkästään vasemmalle kääntymisestä. Katso videolta miten kisapalkkaat! Häntä on tässä hyvä mittari: onko se korkealla, heiluuko? Sosiaalisen palkkaamistavan on sovittava koiralle, mutta myös ohjaajalle. Kaikille ei vaan ole luontaista hihkua riemusta. Katso vaikka YouTubesta SM-/MM-kisoja. Palkitseminen on usein yllättävän railakasta. On huono juttu, jos me ohjaajat teemme asioita palkatessamme. Koira voi kuitenkin tehdä juttuja itse, kunhan se ei näytä siltä, että ohjaaja pyytää sitä esimerkiksi hyppäämään vasten. Myös EVL-luokassa voit palkata railakkaasti. Jos saat railakkaasta liikkeidenvälipalkasta huomautuksen, laske vasta sitten tasoa hillitymmäksi. Muista, että sinun on oltava samanlainen treeneissä ja kisoissa. Jos olet railakas treeneissä, ole railakas myös kisoissa!

Non mikäs murjotuttaa..? 

Voi Luumu noita sun ilmeitä <3 

Keväinen sinivuokko. 

Toukokuun lopussa.
Nyt ollaan jo hyvää vauhtia matkalla kohti kahta tonnia ;)

Yhteistyö toimii

Selvittiin kuin selvittiinkin paahteisen kuumasta kisapäivästä. Kun koko viikonlopun olin viettänyt ulkona helteessä ja auringossa, eilinen menikin täydessä koomassa olohuoneen pimeydessä ja viileydessä telkkaria katsellen. Sunnuntain vähintään 29 asteen helteeseen kun lisätään melkoinen kisajännitys, kroppa ja pää sanoutuivat hetkeksi irti ihan kaikesta. Kaupassakäyntikin oli eilen suuren työn ja tuskan takana, mutta maitoa oli kahviin pakko saada.

Mentiin tosiaan Kaarinaan kisaamaan alla vain 20 minuutin kävelylenkki. Ei tehty mitään perinteisistä kisavalmisteluistamme. Ei käyty metsässä juoksemassa, ei heitelty palloa, ei pysäytelty luoksetuloista tai vaadittu muitakaan tokojuttuja. Paikan päällä käytiin myös vain pikainen pissalenkki, ja ennen kehää nostin yhden kerran kaukoista takapalkalle. Muun ajan Luumu sai olla häkissä viilennysloimi päällään. Paikallamakuuseen mentiin kylmäkalleilla varustellun pesuvadin kautta.

Meitä oli avoimessa luokassa vain neljä koirakkoa. Luumu oli vuorossa ensimmäisenä. Paikallamakuussa kävi alussa makuurivin toisessa päässä pieni kärhämä ennen kuin ehdittiin edes piiloon. Olipa jännät paikat, mutta pikkuMuu ei onneksi edes noussut ylös. Harmitti vaan itseä katkaista hyvin alkanut suoritus, käydä vapauttamassa ja aloittaa alusta. Siis että millaisen ristiriitaisen viestin annan tässä nyt Luumulle, olitpa todella etevä ukko, mutta teeppäs kaikki nyt uudestaan.

Vaikka sydän pamppaili piilossa tuon insidentin seurauksena, oli todella varma olo Luumun tekemisestä. Toki hiekka oli varmasti hirmu kuuma, eikä mahastaan lähes kaljun uroon ole siellä millään lailla mukava makoilla. Luumu olikin aikaa huudettaessa ihan kaikkensa antaneen näköinen. Hirmu bileet pystyyn, jopa siinä määrin, että tuomari kysyi, että tuliko se onnistuminen jotenkin yllätyksenä. No ei tullut, mutta niin oli jännät paikat, että!!

Onneksi tuomarilla ei tuntunut olevan kiire yksilöliikkeiden aloittamisen kanssa, vaan ihan rauhassa saatiin palkata ja jäähdytellä. Siitä huolimatta Luumu oli vielä hengästynyt kehään mennessämme. Kun itsellä oli kuuma, ja tiesi että koiralla on varmasti vielä kuumempi, koko ajan oli sellainen olo, että joudun jotenkin kannattelemaan Luumua suorituksen ajan. Itse suorituksissa kuumuus ei näkynyt, mutta noissa liikkeiden väleissä kyllä. Olevinaan piti riekkua ne sosiaaliset palkat entistä hurjemmin, ja toisaalta antaa ne käskytkin monta desibeliä kovempaa. Jotta se varmasti kuulee kaiken sen läähätyksen läpi ne ;)

Hehe. No, videolla Luumu ei näytä kärsivän siitä kuumuudesta ollenkaan niin paljon, kuin miltä minusta siinä tilanteessa tuntui. Se oli varmaan suurimmaksi osaksi mielikuvitukseni tuotetta, ja Luumukin varmaan ihmetteli yhtäkkiä hulluksi käynyttä ohjaajaa. Seuraaminen meni hyvin, tavallista hirmuisemman jännityksen takia en tehnyt varmaan yhtään käännöstä mihinkään suuntaan siten kuin ollaan harjoiteltu. Siitä huolimatta Luumu seurasi mainiosti oikeassa paikassa, hyvällä vireellä ja etevän oloisesti. Seuraamiskaaviossa oli mukavasti kaikkia käännöksiä ja vauhdinvaihtoja, ja pätkät olivat kuumuuden takia kivan tiiviitä.

Putkiaivolle olisi helteestä huolimatta pitänyt muistuttaa kummatkin jäävät ennen kehää. Maahanmenossa Luumu oli kuin se ei ikinä olisi maahanmenokäskyä kuullutkaan. Käveli läpi vaan. Luoksetulossa olisi varmaan pysähtynyt (toooodella valuen) siitä ensimmäisestäkin, mutta tajusin sen vasta, kun olin nostanut käden siihen paniikkikakkoseen. Jipjee. Näitä kolmea ekaa liikettä ei näy tuossa kisavideolla, kun ihana nokialaiseni on jostain syystä torpedoinut sen pätkän.

Seisomisessa melkein sama juttu kuin maahanmenossa. Sentään seisahtui toisesta käskystä. Muuten hyvä. Nouto oli ihan törkeleen hieno. Ihan lopussa oli sellainen olo, että mahdanko ehtiä nappaamaan kapulan ennen kuin se tippuu. Eihän Luumu ole tuota uutta kapulaa tiputtanut ikinä - mistä lie tuli sellainen fiilis. Muistin jopa viimeistellä sen liikkeen harjoittelemallamme "taita kapula kainaloon" -tyylillä. On kuulemma pätevän näköinen. Mitäs tykkäätte?

Kaukoissa jännitti ihan pirusti. Näin kuumalla en olisi yhtään ihmetellyt, jos Luumu olisikin halunnut jäädä sinne maahan vaan makaamaan. Mutta se nousi! Ja se teki hyvin! Kyllä se aavistuksen sieltä tuli eteenpäin, mutta sentään nousi! Jotain pitää kyllä tehdä tuolle vireelle tai katsekontaktille tai jollekin, sillä kaukot ovat Luumun mielestä ilmeisesti aika tylsä juttu. Se katselee noissa vaihdoissa muualle, ja minulle tulee sellainen olo, etten kerkiä sitä käskyä ajoissa antaa (tai nimenomaan, että jos annan sen käskyn, kun Luumu katselee muualle, meneekö se silloin ihan harakoille..?).

Mulla on koko ilmekavalkadi käytössä taas :P 

Super! 

Mennäänkö Luumu tekemään hop, mennään.

Hyppy oli aika hauska. Ennen hyppyä Luumu oli todellakin jo sitä mieltä, että nyt voisi tämä show jo päättyä, ja katseli kaihoisasti kehän ulkopuolelle. Jouduin ihan hävettävän paljon kalastelemaan sitä, eikä se meinannut edes perusasentoon tulla. Hyppäsi kuitenkin, joskin helkkarin vinoon. Sieltäkin se katseli muualle (älä nyt saakeli tässä kohtaa jätä hommaa kesken!), ja ihan pakko oli itse vääntäytyä sillä tavalla mutkalle, jotta se sieltä hyppäisi vielä takaisinkin päin. No jos ihan totta puhutaan, en usko, että näillä vartaloavuillani on Luumulle mitään merkitystä, mutta jotenkin sitä siinä tilanteessa kuvittelee auttavansa koiraa. Tuntuu, että tuossa hyppyarvosanassa oli kyllä hitunen jotain sääli- tai armopistettäkin ;)

Sillä lailla! Pakko myöntää, että annoin kunnioitukseni tuomari Ralf Björklundia kohtaan kasvaa turhan järkälemäiseksi jännitykseksi. Lisäksi kun näissä kisoissa oli muutenkin uusia tekijöitä, suurimpana mainittakoon uskomaton pohjoismaisessa mittakaavassa eksoottinen helleilmiö ja sen aiheuttamat muutokset kisarutiineihin... paketti oli aika hyvin valmis. Se jännityspaketti meinaan. Mikä ihme se siis on, ettei Luumu ihan toiminut toivomallani tavalla joka kohdassa. Tuomari kysyikin tuossa kokonaisarvostelussa, että onko minulla jokin syy noin kovaäänisiin käskyihin (niistä vähennettiin kokonaisvaikutuspisteitä). Pistin jännityksen piikkiin, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna toinen puoli syystä johtui taatusti tuosta helteestä ja siitä kannattelemisen olotilasta. (En kai mä nyt aina ihan tuohon malliin niitä käskyjä rääy??) 

Perfect companion, dream team <3 

Jännityksestä ja helteestä huolimatta pystyttiin hoitamaan homma asenteella alusta loppuun asti. Ja se kyllä näissä olosuhteissa on se asenne, joka ratkaisee. Olinkin kovin tyytyväinen siihen, kun tuomari vielä loppukommenteissa kehui meidän suoritusta hienoksi, yhteistyötä toimivaksi ja koiraa nopeaksi. On se vaan sellainen koira, että vielä viime yönäkin nukahdin suu typerässä virneessä, kun muistelin noita meidän osasuorituksia. Se tunne, kun pääsee liikkeen ja liikkurin kiitoksen jälkeen kiittämään rakasta kumppania hyvästä suorituksesta. Siinä on vaan sitä jotain. 

Sijoitus 3. / 3 ;) 

Huipputyypit siellä!

Tässä vielä saamamme arvosanat. Yhteensä 148 pistettä ja 2-tulos:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9

Maahanmeno 0

Luoksetulo 6

Seisominen 5

Nouto 9,5

Kaukot 9

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Iso kiitos vielä valokuvista Tuulialle ja videokuvaamisesta Riikalle! Ja tsemppaamisesta ja muutenkin kisaseurasta totta kai :D 

Elämä on meri...

... sinä olet lastu. Purjehdi niin ettei varpaasi kastu." Tällainen värssy on jäänyt tulenpalavasti mieleeni, kun sen ala-asteikäisenä luin kirjoitettuna Vahdon keskustassa sijaitsevan bussipysäkkikopin seinään. Jo silloin ymmärsin sen olevan kaunis ajatus, joskin mielikuvani oli kovin konkreettinen itse koverrettuine kaarnaveneineen ja myrskyävine valtamerineen. Muutimme Vahdolta, ikää tuli lisää ja ajatuksiin abstrakteja ulottuvuuksia - mutta värssy jäi. 

Nyt huomiseen kokeeseen korkeanpaikanleirejä ja viimeistelytreenejä vedettyämme värssy palaa mieleen. Toko on toisaalta tyyni meri. Se kaikessa staattisuudessaan tarjoaa loistavat puitteet kehittyä, purjehtia seesteisesti kohti menestystä. Mutta silloin tällöin nousee myrsky. Myrskyssä lastu, se omin pikku kätösin koverrettu kaarnavene, jota myös osaamiseksi voimme kutsua... se väkisinkin kastuu ja joutuu uppeluksiin meren aallokkoon. Joskus sen osaamisen kanssa ollaan aallonharjalla, voidaan voittajina katsahtaa horisonttiin ja siellä siintävään kirkastuvaan taivaaseen. Joskus se osaaminen vie pienet purjehtijat aallon pohjalle, jossa seuraava aalto näyttää suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Yhdessä soutamalla ja yhdessä siihen kaarnaveneen purjeeseen puhaltamalla jättiläismäisestäkin aallosta selvitään, ja yhtäkkiä merimatka on tyyni seuraavaan etappiin saakka.

(C) Suvi Ylikojola

Menipäs filosofiseksi. Vaikka kuinka asiaa metaforin koittaa kaunistella, osaaminen on erittäin häilyvä käsite. Sen sain taas todeta viime tiistain TSAUn kesätreeneissä, kun treenikaveri kertoi, että Luumu on kyllä osannut luoksetulon viime vuoden syksyllä paremmin. Lähes vuodessa minun käsimerkkini on muuttunut terävästä nykäisystä loputtoman veltoksi heilautukseksi, ja Luumun pysähtyminen on sitä mukaa veltostunut, vaikka se on joskus ollut oikeasti terävä! Käsimerkissä ajatukseni on kieltämättä viime aikoina ollut, että "se on vielä yksi käsimerkki, se on vielä yksi käsimerkki", kun Luumu tulee sieltä sillä tahdilla, että väkisinkin tulee ajateltua "ei se pysähdy, ei se pysähdy...". No ei helkkarissa se pysähdy, kun minä näytän lähinnä siltä, kuin kaverille morjenstaisin. 

Toisaalta hirveän masentavaa. Niin että lähes vuosi ollaan treenattu, ja pysähtyminen on ollut paremmalla mallilla, kun me vasta oltiin aloitettu sen treenaaminen ylipäänsä. Toisaalta koko tämän vuoden me ollaan edistytty muissa seikoissa. Luumu on oppinut säätelemään vauhtiaan (?), se on oppinut malttia pysäytyksen jälkeen, se ei (ehkä) mene liikkurin käsky -höplään... Mutta se tärkein - se pysähtyminen! Toki samoissa treeneissä tuli ilmi myös pari muuta ihan oleellista luoksariin liittyvää seikkaa. Kuten ihan "pentutreeneissä", miksi jäädä odottamaan joka kerta sitä Luumun reaktiota käsimerkkiin, kun voin heti käsimerkin annettuani heittää sen lelun, ja vahvistaa sitä perstuntumaa, joka Luumulle pitäisi käsimerkistä syntyä: taaksepäin ja helkkarin äkkiä! Nih, ei olla tehty varmaan syksyn jälkeen, ja ollaankin nyt hiljattain alettu taas tehdä niitä. Voitte kokeilla, mutta on muuten toooodella vaikeaa ensin antaa käsimerkki oikealla kädellä ja sitten saman tien heittää vasurilla pallo perään. En vaan yksinkertaisesti onnistunut siinä. Joku minuun iskostettu perstuntuma käskee vasenta kättäni luovuttamaan pallon käsimerkin antaneeseen oikeaan käteeni. Tiedostamatta.

Toinen juttu. Miksi annan sekä treeneissä että kokeissa niitä paniikkikakkosiksi kutsumiani toisia käsimerkkejä? Eli kun Luumu ei ensimmäisestä käsimerkistä pysähdy, miksi nostan sen käden vielä siihen toiseen käsimerkkiin, kun enhän kuitenkaan siitäkään voi palkata. Kun en kerran missään tapauksessa halua, että Luumu pysähtyy vasta toisesta käsimerkistä, miksi pyydän siltä sitä? Miksen vaan "anna sen juosta läpi" tai vielä paremmin: reagoi nopeammin ja näytä mitä se käsimerkki taas tarkoittikaan. Se ensimmäinen käsimerkki. Ei. Vaan. Aina. Pysty. Toimimaan. Loogisesti. 

(C) Suvi Ylikojola

Mitäs muuta meidän koevalmisteluihin. Olen tosiaan pyrkinyt siedättämään Luumua kuumiin keleihin, sillä sääennusteet ovat jo pitkään näyttäneet kamalaa lähes 30 asteen hellettä meidän koepäivälle. Luumu kävi torstaina fyssarilla, ja kuten arvasinkin, se oli ihan jäykkä koko koira eturauhasvaivojen vuoksi. Se oli jäykkä niskasta, maksa oli ihan juntturassa ja koko takaosa piukka. Tanja sai kuitenkin kaikki paikat auki, ja Luumu seisoi lopussa suorana sen banaanimaisen otuksen sijaan, joka se oli sinne mennessämme. Ja koska paikat aukesivat niin hyvin, saatiin vihreää valoa myös huomisille kisoille. Fyssaripäivänä otettiin sen verran rauhallisesti, että tehtiin vaan kotisohvalla tunnarikapulan ja metallin pitoja rauhallisella namipalkalla. Sekään ei todellakaan ollut mikään pakkorako, mutta ilmeisesti meidän kesän hurja treenitahti on tehnyt Luumusta sellaisen laiskuutta kammoksuvan energiapakkauksen. Kun olin jo tusinan kertaa kieltäytynyt heittämästä ikean pehmorottaa olohuoneessa, tungin sille kapuloita suun täyteen, ja johan oli hetken rauhallista. 

Perjantaina saatiin jo tehdä kaikenlaista rauhallista, ja tehtiinkin omalla kotipihalla kuumimpaan aikaan parit nostot kaukoista ja luoksarin stoppeja erittäin lyhyellä matkalla. Hienosti meni, kuumallakin pystyy tekemään, kun on varovainen ja pitää sessiot salamannopeina. Sisällä tehtiin kuuntelujuttuja istu-maahan-seiso, kaukojen liikkurihäiriötä (Teemu parkaa...) ja liikkurihäiriötä myös perusasentoihin nousuissa. Oikein bueno. 

(C) Suvi Ylikojola

Tänään lauantaina olin hyvän matkaa aamupäivästä Tuorlassa Lentsu Välimäen tokosemmapäivässä kuuntelijana (yritin oikeasti saada myös Luumulle silloin alun alkaen paikan, mutta varasijoille jäätiin - mikä ei toisaalta nyt haittaakaan, kun huomiseksi saatiin se koepaikka), ja sitten parin tunnin tauon jälkeen lähdettiin Muumelon kanssa viimeistelytreeneihin Räimälle Tuulian seurassa. Siinä välissä käytiin vielä helteisen paahtavalla 20 minsan kävelylenkillä. Oli kuuma. Luumu viilentävään suihkuun lenkin jälkeen, niin läähätyshän loppui kuin seinään. Piti ihan tarkistaa, että hengittääkö se vielä :P

Viimeistelytreeneissä meillä oli ensisijaisena päämääränä agendalla ASENNE. Ja sen asenteen tulee olla niin perkuleen tapissa, että sen kanssa me huomenna selvitään, on Suomi sitten miten eksoottinen lämpötiloiltaan tahansa. Tehtiin kaikki avo-liikkeet läpi parin-kolmen liikkeen sarjoissa siten, että vain pari oli koemaista (nouto ja maahanmeno), muissa keskityttiin siihen palkkaamiseen oikeasta asiasta. Seuruussa ollaan nyt parit viime kerrat palkattu ihan vaan liikkeelle lähdöistä (olen ottanut siihen sellaisen hengitysjutun, jonka pitäisi luoda jännitettä, ja musta se ainakin toimii tosi hyvin!), kun niiden täyskäännössulkeisen seurauksena koko asenne valahti Luumun osalta vähän vammaisen puolelle. Ihan super. Muutamasta liikkeelle lähtemisestä palkkaamisen jälkeen tehtiin aika pitkä suora pätkä, varmaan 20 askelta. Ja ihan oli rautainen asenne loppuun asti!

Hyppyä ajatellen pyysin ensin muutaman kerran istumaan, sitten hypättiin ja istuttiin. Oikein hyvä. Seisomisessa palkkasin heti seisomisesta taakse. Oikein hyvä sekin. Nouto oli kokeenomainen liikkuroituna, ja toooodella täydellinen meidän noudoksi. Vielä täydellisempi jopa mitä meidän viime kertainen, sillä nyt Luumu tuli suoraan ja varmasti myös takaisin päin. Nyt se kyllä vähän keksi sen, että siihen perusasentoon voi myös aavistuksen peruuttaa. Ekaa kertaa teki sen nyt, katsotaan miten huomenna. Mutta perusasento oli oikein hyvä, suora ja tiivis. 

Etsi kuvasta kaksi koiraa.
(C) Suvi Ylikojola

Kaukoissa jätin takapalkaksi kourallisen naudan maksaa. Ekasta nousi ja siitä myös vapautin. Olipa muutenkin oikein hyvä istuminen. Ei kuulemma yhtään tullut eteenpäin. Liikkeestä maahanmeno tehtiin liikkuroituna kokeenomaisesti. Oli kuulemma reagoinut nopeasti käskyyn, mutta maahanmeno tapahtui aavistuksen istumisen kautta. Voi olla kuuma hiekka myös (juuri se kohta hiekasta sattui olemaan auringossa), mutta toisaalta myös se eturauhanen varmaan edelleen vaivaa - eihän siellä fyssarilla pystytä hoitamaan muuta kuin niitä seurauksia, itse syy on ja pysyy (soitin kyllä jo klinikalle aikoja, menee lokakuulle meidän ja meidän lempparilääkärin aikataulut yhdistettynä...). 

Loppuun vielä luoksetulo. Päätin, että annan sen yhden käsimerkin, ja siitä se pysähtyy. Ja niinhän se pysähtyi. Olisi voinut olla terävämpikin, mutta sentään pysähtyi. Pallo perään ja huikeat bileet! Pienen tauon jälkeen kokeiltiin vielä se paikallamakuu. Fyssarimme Tanja sanoi, että sitä voi lauantaina jo ihan hyvin kokeilla, ja jos ei tuota hankaluuksia, voi kokeeseen ihan hyvin sunnuntaina mennä (kun siis maanantaina, jolloin viimeksi tehtiin paikallamakuuta, Luumu oli noussut kuin "pistoksesta" ylös ja vaihtanut saman tien lähes kyljelleen maahan). Niinpä me kokeiltiin. Luumu oli 40 sekunnin kohdalla kääntänyt lonkalle ihan tavalliseen tapaansa (se ei varmaan ikinä ole maannut koko aikaa täysin suorassa makuuasennossa), mutta loppuajan maannut ihan rauhalliseen, levolliseen tapaansa. 

Kaverukset
(C) Suvi Ylikojola

Voi miten loistavaa! Meillä oli muutenkin ihan superhyvä fiilis näissä tämänpäiväisissä treeneissämme (ja itse asiassa myös edellisissä treeneissämme keskiviikkona juuri ennen fyssaria), onnistuttiin juuri niin kuin olin suunnitellutkin, ja Luumu teki koko ajan hurjan hyvällä asenteella, vaikka oli kuuma. Ja me tehtiin yhdessä! Jo eilen suunnittelin, että tämän kuumuuden takia tekisi mieli jättää kaikki meidän tavanomaiset valmisteluhommat huomisaamulta kokonaan pois, ja yrittää sitten mieluummin sen aavistuksen keulivan Muumelon kanssa selvitä siellä kehässä kuin että joudun sitä koko ajan sieltä omalla tsempillä nostamaan. Nyt kun kokeiltiin samaa hommaa tänään (ennen seuruuta ei tehty YHTÄÄN mitään, en edes näyttänyt lelua sille), olen ihan vakuuttunut tästä! Me mennään sinne nyt tekemään parhaamme ja pitämään helkkarin hauskaa! Ja ihan sama jos teknisesti joku juttu ei onnistu, tärkeää on nyt se fiilis (oikeasti!). Ja kun me ollaan selvitty niistä SM-kisojen äärihäiriöistä, nyt meidän täytyy enää selvitä tästä kuumuudesta. Ja tämän päivän räiskyvän ja osittain ylitseampuvankin asenteen perusteella uskon meihin todella! Me ollaan juuri nyt siinä seesteisessä suvannossa, nähdään kyllä se seuraava helkutinmoinen aalto, mutta yhdessä perkuleesti melomalla me siitä selvitään. Ja sitten me taas ollaankin perillä. Hetken aikaa. Kunnes halutaan taas koetella yhteistyötämme ja lähteä seuraavalle purjehdukselle. Ja me ei todellakaan oteta mitään pelastusliivejä mukaan. Kun me mennään, me mennään just tällaisina kun me ollaan.

Suukkosuut
(C) Suvi Ylikojola