Sosiaalisesti palkattu - TOKO SM 2015 FINAALI

Vielä SM-lauantain iltamyöhällä päätettiin sittenkin lähteä seuraavana aamuna takaisin Ylöjärvelle Annen ja Terhin kanssa, sillä painoi se väsymys tai ei - finaali oli nähtävä! Onneksi mentiin, sillä sain kirjoitettua taas monta liuskaa itselle muistiinpanoja treenattavista asioista ja mietteitä muutenkin huippukoirakoiden tekemisestä. Päätinkin kuvien kera käydä läpi joitakin sunnuntaina mieleen painuneita seikkoja ja samalla jatkaa viime vuoden MM-kisoista suursuosion saaneen tekstini jalanjäljillä: Iloinen ja itsevarma - TOKO MM 2014.

Saisihan tuosta finaalista varmasti romaanin verran analyysiä aikaiseksi, mutta keskityin lähinnä omaa mieltä askarruttaneihin seikkoihin. Luoksetulossa kaikilla koirilla oli erittäin maltillinen vauhti, mikä on varmaan silmiinpistävin ero minun ja Luumun tekemiseen tällä hetkellä. Sieltä ei kukaan koira tullut reikä päässä, vaan ilme oli keskittynyt ja valpas. Samalla tavalla ruutuun sekä merkille juostiin kovaa, mutta ei mitenkään tuhat lasissa. Näin pysähtyminenkin oli skarppi ja täsmällinen. Saatiin aika remakat naurut, kun kirjoitin vihkooni näinkin itsestäänselvän lausahduksen: "Vauhtiliikkeissä arvostetaan nopeutta (ja terävyyttä)." Ja vielä kun selitin asiaa: "sit kun juoksee, ni juoksee kovaa, mut sit kun on pysähtynyt, niin on tosi pysähtynyt". Tarkoitin varmaan sanoa, että jopa pysähtyneenä koirat ovat aktiivisen näköisiä. Luumun näkövinkkelistä muistiin itselle: pysähdykset on saatava toimimaan terävästi etäällä minusta ihan missä tilanteessa vaan! Luoksarin stopissa näkyi jonkun verran treenaamista peruuttamisen avulla, mikä ei sekään olisi meiltä poissuljettu vaihtoehto. Pitäisi opettaa koira vaan ensin peruuttamaan muualla kuin sivulla.

Ruudussa huomattiin osan ohjaajista käyttävän virittelynä ruudun suunnasta koiralle kertomaan ruudun puoleisen jalan jättämistä hetkeksi eteenpäin ennen lähetysasentoon asettumista. Saattoi se toki olla ihan tiedostamatontakin, mutta niin monen kohdalla bongattiin sama jalka, että tässä on pakko olla taustalla jotain. Jo MM-kisoissa kiinnitin huomiota ohjaajan katseeseen ruudun luoksetulossa, ja nyt näytti olevan yleistä, että kutsuessa käännettiin katse vasempaan, vaikka "kolmio" oikealle käännettiinkin. Kaipa se toimii koiralle joka tapauksessa vinkkinä siististä sivulletulosta, vaikka koiran saattaa olla oikealle ruudusta käännyttäessä vaikeaa havaita katseen suuntaa.

Seuraaminen oli kautta linjan tietysti todella mahtavan näköistä. Koirat olivat aktiivisesti töissä koko pitkän rupeaman ajan, ja tekeminen oli intensiivistä. Sen verran on kuitenkin omakin silmä sentään tässä muutaman vuoden aikana harjaantunut, että erojakin pystyin jo havaitsemaan :D Kaavio alkoi kolmen askeleen peruutuksella, ja olikin mielenkiintoista nähdä, miten joillakin oli tähän jonkinlainen virittely. Miksipäs ei kannattaisi opettaa koiralle vinkiksi peruutuksella aloittamisesta katseen kääntämistä taaksepäin ennen aloituspaikkaan asettumista. Katsahdus on sen verran vieno, että sen voi tulkita vaikka perusasennon suoruuden tarkistamiseksi (ihan niin kuin tällä tasolla nyt tarvitsisi perusasennoista enää nillittää...). Hauskaa oli myös seurata käännösten tiukkuutta, ja yllättävän löysiäkin käännöksiä tuli nähtyä. Järjestäen kaikki täyskäännökset tehtiin oikealle. Mielenkiinnolla vertailimme myös kämmenten asentoja seuruun aikana; ovatko kämmenet nyrkissä, rennosti sivuilla vai jopa taaksepäin käännettyinä? Seuraamisessa tuli kiinnitettyä huomiota myös maltilliseen kävelyvauhtiin; Luumun kanssa pitää vielä hakea ihanteellista vauhtia.

Kapulan luovutusvaiheessa oli
erilaisia tapoja tarttua kapulaan. 

Tämä on varmaan sitä kaukojen painonsiirtoa taakse,
jota meidänkin pitäisi ruveta löytämään. 

Näitä hyppykuvia nyt tuli otettua vain koska ne olivat niin hienoja.
Ei mitään sen suurempaa ajatusta takana siinä. 

Tällaisten vähän teknisempien asioiden lisäksi kiinnitin eniten huomiota palkkaukseen. Uusissa säännöissä on tiukemmin rajoitettu sosiaalista palkkausta, lähinnä kaiketi kaikenlainen temputtaminen kielletään, eikä koira saisi ilmeisesti hyppiä ohjaajaa vasten. Olen rakentanut Luumun melko railakaan kisapalkan niin huolella, että asia on väkisinkin vähän väliä mielessä. Keskustelinkin jokunen aika sitten erään tuomarin kanssa sääntömuutosten tuomista rajoituksista sosiaaliseen palkkaukseen, kun kuulin hänen varoittavan alokasluokkalaisia temputtamisesta etukäteen. Hänen mukaansa tokosta ei taatusti haluta edelleenkään tehdä insinöörimäistä suorittamista, vaan tarkoitus on varmasti vain poistaa kaikenlainen selvä temputtaminen. Näytin hänelle vielä esimerkin omasta palkkaamisestani (pari askelta taaksepäin, iloiset kädet nostettuna sivulle, koira hyppii omatoimisesti vasten), ja tuomarin mukaan sääntöjen vaihduttua elokuussa tulee varmaan hetken ajan olemaan tiukempaa, mutta hänen arvionsa mukaan yleinen linja tullee sittemmin taas löystymään. Ei siis syytä paniikkiin, vaan ihan rauhassa mennään uusillakin säännöillä tekemään just niin kuin ollaan aina tehty, ja katsotaan sitten tuomarikohtaisesti mikä se linja tulee olemaan. 

Niinpä näiden pohdintojen jälkeen oli todella virkistävää nähdä hirmu iloista meininkiä ja railakastakin palkkaamista SM-finaalikehässä. Kyllä finaalikoirakoihin verrattuna kyläkisoissa palkataan kuin hautajaisissa - enemmän haluaisin nähdä rempseää palkkaamista ihan alemmissakin luokissa! Finaalissa ohjaajat peruuttivat, pyörivät itsensä ympäri, taputtivat käsiään, pitivät käsiä iloisesti ilmassa ja taputtivat koiria kylkeen. Palkatut koirat järjestäen hyppivät vasten. Mietinkin, että ehkä palkkauksen lyhyellä kestolla onkin tässä enemmän merkitystä kuin sillä, mitä itse asiassa tapahtuu. Palkkaaminen ei myöskään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut kovin kovaäänistä, mutta ohjaajan eleet sitäkin näkyvämpiä. Ihan selvää temputtamista näkyi parissa tapauksessa, ja olisikin mielenkiintoista tietää puututaanko siihen sääntömuutosten jälkeen tai aikovatko temputtavat ohjaajat muuttaa toimintaansa jotenkin. Palkkaukseen mitenkään liittymättä mutta temputtamiseen kyllä - mielestäni liikkeitä edeltänyttä käsikosketusta näkyi viime vuoden MM-kisoja huomattavasti vähemmän. Olisko siitä tullut huomaamattomampaa, vai aletaanko siitäkin luopua?

Iloisista käsistä ja... 

... hyppivistä koirista tuli otettua aika paljon kuvia. 

Tällä kertaa kaikki tarmo meni lähinnä tuon palkkaamisen seuraamiseen, mutta seuraavan kerran "isoja kisoja" seuratessa aion kiinnittää enemmän huomiota liikkeiden väleihin yleisesti. Nyt ehdin vaan bongata muutamia, jotka antoivat koirien juosta melko vapaina ohjaajan edessä seuraavaan aloituspaikkaan, mutta monilla oli jokin seuraamisen tyyppinen käsky käytössä. Mielenkiintoista oli myös seurata minkä reitin ohjaajat valitsivat seuraavaan aloituspaikkaan siirtymiselle. Kaikissa liikkeissä reitillä ei toki ole merkitystä, mutta esimerkiksi ohjatulle ja ruudulle saapuminen tietystä kulmasta helpottaa varmasti koiran työskentelyä. 

Odottelua 

Ja sit mennään!
(Katariina sai arvovaltaiselta raadiltamme kyllä
kaikki symppispisteet tällä kertaa erittäin iloisella meiningillään!)

Matkalla puimme vielä yleisesti treenattavia asioita, ja kirjoitinkin pitkän listan uusista muistettavista asioista. Muista treenata kenttäpohjan ja kapuloiden eri hajuja; myös liikkuri voi haista omituiselle. Liikkurilla voi olla taskussa jotain, joka putoaa kentälle kesken kaiken. Ulkopuoliset koirat voivat leikkiä kentän ulkopuolella, koirat voivat haukkua. Muista myös useammin treenata kaksi koiraa kentällä samanaikaisesti! Nykyään tulee aina nyhjättyä kaikki yhden koiran kimpussa. Rakenna ruudun bongaaminen jo kehän ulkopuolelta sekä ennen ruudun lähetyspaikkaan siirtymistä huolella; mieti reitti ruudun lähetyspaikkaan! Treenaa ruutua myös monivärisillä tötsillä, ilman ruutunauhoja, sahanpurulla jne. Kentällä voi olla aina pieniä häiriöitä, kuten muovilätkiä, tennispallo, pumpulia, wc-paperin pala jne. Pieni yksittäinen häiriö on usein vaikeampi kuin monta suurta! Lennätä tuulisella kelillä kehään jotain roskaa (muista myös siivota jälkesi ;)), ja harjoittele kapulan heittoa kovaan vastatuuleen. Merkitse merkin ympärysmitta yksittäisillä maalarinteipeillä. Hajusta vieraat tunnarikapulat omituisilla/houkuttelevilla hajuilla. Erityisesti Luumulle tunnariin muualle houkuttelua / siitä luopumista tuontivaiheeseen. Paikkikseen runsaasti rivissä odottelua ennen ja jälkeen. Kisatreeniä ihmisten pikniköidessä kehänauhan ulkopuolella. 

Mitään näistä ei olla ehditty vielä treenata, mutta ei tässä sentään ihan laakereilla olla levätty. Luumu teki viikonloppuna erittäin onnistuneen EVL-kisatreenin, ja pari päivää ollaan nyt keskitytty tekniikasta muistuttamiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen huomista voittajan koettamme silmällä pitäen. Käydään taas ennen koetta vähän verestämässä osaamista Vaarniemen kentällä, kun tuolla Rauvolassa ei oikein mahdu kunnolla edes hengittää. Hassu koepäivä tulossa - ensimmäinen iltakokeemme, eikä muutenkaan jännitä yhtään. Päätin, että korkataan EVL vielä vanhoilla säännöillä heinäkuussa, kävi tämän voittajan kanssa miten kävi. Niinpä huomisella tuloksella ei aidosti ole mitään väliä, vaan tarkoitus on pitää tapamme mukaan hurrrrjan hauskaa! Kirjoitan vielä myöhemmin kaikesta siitä mitä tämän EVL-kisapäätöksen takana on ollut, ja miksi tuntuu että se on ehdottomasti hyvä päätös. Kesän paras.

Omasta pihasta 

Nousihan ne potutkin, kun vaan malttoi rauhassa odottaa! 

Kaunokainen 

Jälkkärivalmistelut kesän avajaisia varten 

Ompeluapulainen avustaa myös köökin puolella tarvittaessa 

Luumu, tota, sul jäi vähän tohon alahuuleen. 

Kesän avajaiset ihan parhaassa seurassa 

#omnomnom 

Ja uusia perunoita!
(No ei ihan vielä omasta maasta...) 

Hei voisitteko tarjoilla myös tänne pöydän alle? 

Piti kuvata siimaleikkuroinnin jäljiltä polvelle ilmestynyttä kukkasta,
mutta kukas se sieltä taas ilmestyikään mukaan kuvaan? 

Lauantai-iltaa Paraisilla.
Tuli vähän vilpo ja oli siellä muutama hyttynenkin!