TOKO SM 2015

Noniin mattimyöhäisinä mekin kerrotaan meidän kuulumiset viime viikon lauantaina Ylöjärvellä järjestetyistä tokon SM-kisoista! Kiirettä on piisannut, ja treenit jatkuivat heti maanantaina. Tänään ollaan vietetty koko päivä viidakoksi kasvanutta pihaamme ruokkoamassa, ja näemmä siimaleikkurin käyttöönkin voi kehittää itselleen jonkinlaisen himon. Puolet pihatöistä jäi vielä huomiselle, mutta mikäs tässä tehdessä, kun on niin nätti kesäkuinen ilma!

SM-muisteloihin siis. Oltiin matkassa Elinan ja Teemun sekä Kipi-bortsun kyydissä. Elina ja Kipi kisasivat TSAUn joukkueessa avoimessa luokassa, ja saatiin hyvin siinä matkan aikana purettua yhdessä tuumin jännitystä (tai kerrytettyä sitä yhä vaan enemmän?). Kisapaikka oli mukavan avara Teivon ravirata, jossa oli plääniä lämppäillä ja treenailla. Kisojen päätuomari Riitta Räsänen hoiti meidän juoksutarkin heti aamusta, ja hänpä meidät ihka ensimmäisestä tokokokeestamme muistikin! Vieläkin on Luumu kuulemma kauniin värinen. Suoritusvuorossa olimme vasta ruokatauon jälkeen yhden maissa, joten meillä oli siinä koko päivä aikaa katsella muiden kisaajien suorituksia, kannustaa tuttuja (meidän staffijoukkueesta kummatkin alokkaat saivat ykköstuloksen ja Elina ja Kipi mahtavilla pisteillä myös!), ja seurailla myös voittajan seuruukaaviota, liikkeiden aloituspaikkoja ja paikkisryhmiä. 

Sen verran mielenkiintoinen ilma oli, etten oikein tiennyt miten paljon Luumua pitää purkaa ennen koitosta. Aurinko paistoi kuumottavasti, mutta tuulikin oli äkillisen puuskainen. Herätyskellon soitua 4:30 oltiin käyty tekemässä aamulenkin yhteydessä ruudun paikkatreeniä täällä Vanhalinnassa, joten kisapaikalle jäi enää vain seuruun, kaukojen ja tunnarin muistuttaminen. Ne oli nopeasti hoidettu. 

Ruututreeni auringon noustessa

Mentiin ensimmäisen kehämme laidalle kolmisen koirakkoa etukäteen. Tein siinä vielä namipalkattua seuruuta ja palkkasin sosiaalisesti sivulletuloista. Testasin myös ruudun näyttämistä kehän ulkopuolelta, ja hyvin toimi! Luumu oli ihan valmis ampaisemaan ruutuun, ja meidän onneksi se olikin ensimmäisen kehän ensimmäinen liike. Kun mentiin Katja Rautiaisen kehään tekemään ruutua, ei ollut kysymystäkään, etteikö Luumu olisi tiennyt missä ruutu on. Mahtifiilis! Ruudussa olisi mennyt itsekseen maahan, ja yritin seivata rääkäisemällä maahankäskyn aika pikaiseen. Jännitys tuntui kolmiota kävellessä jalkojen tutinana. Ihan ookoo luoksetulo, on se parempiakin tehnyt. Kokonaisuutena ihan loistava, etenkin kun niistä näkemistäni voi-suorituksista vain harva ylipäänsä löysi ruutuun. Ruutu oli 8,5.

Kaikki postin kisakuvat: Teemu Saari 

"Ruutu" 

Siis onko täällä voikukka?
En kyllä huomannut tämmöistä nuuskuttelua paikan päällä.
Nuuskuttelua tapahtui kyllä maassa ollessa... 

Super!

Seuraaminen oli ihan luumumaista. Olihan se etenkin siihen alkuun vähän huonossa kontaktissa, mutta häiriöön nähden ihan hyvä. Muhkuraisella nurmella oli itse vaikeaa juosta. Pitää treenata jossain möykkyisellä pellolla. Seuraaminen oli 7.

Klassikko-Luumu taas xP 

Onko tää joku seuruun perusilme nykyään? 

Osaa se vähän seuratakin :D

Sitten kaukot. Luumu ei mennyt ekalla käskyllä sivulta maahan, mitä se ei koskaan tee. Se yritti kyllä, mutta näytti, että olisiko siinä kohtaa ollut nurmessa jotain pistävää. Toisella meni, enkä tiennyt tässä kohtaa että jo melkein pelkästään tällä nollattiin koko liike. Ekaan vaihtoon meinasi mela nousta otsaan, kun Luumu katseli ympärilleen, ja just tätä me ollaan nyt viime ajat treenattu. Melkoisen ponnekkaan sit-käskyn annoinkin, ja L havahtui tekemään töitä. Ei vilkuillut pahemmin tämän jälkeen. Teki kaikki vaihdot ekalla käskyllä, ja sieltä 10 metristä näytti, että oli Luumuksi ihan täydelliset kaukot. Niinpä pettymys olikin melkoinen, kun tuomari kovasti pahoitellen näytti nollaa ja perusteli kaksoiskäskyllä jätössä ja koiran etenemällä. No höh. Kovasti hän kehui kuitenkin meidän yhteistyötä, hienolta näyttää ja nyt vaan lisää pisteitä keräämään muihin kehiin. (Kokonaisvaikutus 9)

En ehtinyt palkata Luumua yhtään Aino Juhantalon kakkoskehään mennessämme. Enemmän olisi silti sosiaalisesti pitänyt muistaa. Ens kerralla sitten. Hyppynoudossa Luumu tiputti kapulan mun eteen, nuuskutteli sitä hyvän tovin ja tuli sitten omatoimisesti perusasentoon. Noukin kapulan sitten maasta liikkeen päättymisen jälkeen, kun liikkuri ei tässä kohtaa sanonut ollenkaan enää käskyä. Voi kettu sentään. Se vähä mitä ollaan vierailla kapuloilla treenattu, ei niissä koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Mietin aluksi, että kapula oli myös meidän käyttöön sillai hassun mallinen; maavaraa oli vähän ja laipat pitkiä. Todennäköisempää kuitenkin on, että kapula vaan yksinkertaisesti koko päivän kuolaamisen jälkeen oli vaan hassun hajuinen. Hyppynoudosta 5.

No oho, mitä kävi?

Tunnarissa Luumu käytti tilaisuuden hyväkseen ja tsiikaili ihan kaikessa rauhassa ympärilleen. Menomatkalla hairahtui nuuhkaisemaan nurmella köllöttelevää pölypalleroa, joka taisi olla parhaat päivänsä nähnyt voikukka. Ihan ookoosti haisteli kapulat, mahtoiko vähän tuhtailla ylimääräistä. Mutta mitä sitten tapahtui? Tyyppi ihan kaikki aika maailmassa juoksee kapula suussa päinvastaiseen suuntaan ja vasta laajan kaaren kierrettyään palauttaa kapulan mulle. Hohhoijaa. Olin silti erittäin iloinen, että ymmärsi koko tämän seikkailunsa ajan pitää sen kapulan messissä. Tuomari halusi vielä tarkistaa kapulaan jääneet hampaanjäljet. Noo olihan niitä joo vähän. Tunnarista 7. 

En mä kieltämättä ihmettele,
miksi meidän tekeminen on niin viihdyttävän näköistä.
Luumuhan on pieni klovni, joka ottaa yleisön huomioon!

Kaikkien näiden pikkukämmien kruunuksi mentiin tekemään luoksetulo. Katsoin heti että vitsi miten kivan maltillisella vauhdilla Luumu nyt tulee, ja mitä se sitten tekee? Se menee ensimmäisestä stopista istumaan! Tämänkin se on kerran aiemmin tehnyt Luolavuoren nurmella, enkä tosiaan tiedä mikä tässä mahtoi olla pienellä sinisellä aivoituksen synnyttäjänä. Ihan hilkulla oli taas etten nauruun olisi revennyt. Tässä kohtaa kun ei juuri ollut enää mitään hävittävää, voittaja-Luumun aivojumeja ei voi kuin huvittuneena vierestä nauraa. Maahanmeno oli kiva, ja sivulletulossa vähän pomppasi. Luoksetulosta 6. Mutta vitsi miten kivaa palautetta saatiin Ainolta! Hän heti kysyi että Luumuko tämän nimi oli ja että onpa hyvin sopiva nimi. Ja voi että Luumu on aivan ihana ja että ollaan myös niin ihana pari! Niin iloista meininkiä, että ihan siinä meinasi ohjaajakin herkistyä kaikesta kehumisesta! (Kokonaisvaikutus 8)

No oho, mitä kävi? 

Girl look at that body

Harjoitellaan seuraavaa koiratanssiesitystä varten ;)
Kaikki yhdes koos! 

Ihana Luumu! 

No niin hän on <3 

On se hassu pieni eläin.
Tämän takia se kaiken tämän tekee.

Viimeiseen, Riitta Räsäsen kehään saimme vähän aikaa odotella, ja tein siinä hiukan seuruuta ja liikkeestä istumista. Luumu rupesi vähän olemaan jo vapaa-ajalla - ollaanhan me tehty yhdessä hommeleita jo kahden pitkän kehän verran! Pidin kuitenkin itse tätä kehää meille helpoimpana, sillä vuorossa oli metsku ja istuminen. Väärinpä ajattelin taas. Taisin ennen kisoja sanoakin, että ne kämmit sattuvat varmaan juuri niissä liikkeissä, joissa sitä vähiten odottaa.

Moni oli kovassa vastatuulessa epäonnistunut metallin heitossa, ja päätinkin tempaista oikein huolella. No kyllähän se sen 10 metriä lensi, mutta hyvä ettei viereiseen kehään saakka! Luumu sai kuitenkin noutoluvan, nosti kapulan, tiputti (varmaan nuuskaisi) ja toi perille saakka. Metallista 8,5.

Nyt olisin toivonut, että meillä olisi liikkeestä istumiseen jokin virittely. Olisin halunnut kertoa Luumulle mitä me seuraavaksi tehdään. Ja Luumu olikin vähän kahvilla. Seuruu oli huonoa, ja juuri kun olin antamassa käskyä, Luumu oli jo lähes haistamassa maata! No eihän se kuunnellut yhtään, enkä nähnyt mihin asentoon se jäi. Harmitus oli silminnähtävä, kun käännyin ympäri, ja maassahan se oli. No pitipä nyt tämmoinenkin nolla sitten ottaa! Kaikista liikkeistä hei istumisessa! Hohhoijaa. No, nyt se oli paikkista lukuunottamatta ohi, joten vähän sai jo hengähtää. 

No oho, mitä kävi? 

Paikkiksessa seisottiin rivissä hetken ennen kuin mitään tapahtui. Luumu oli omituisen kiinnostunut jostakin edessä kehän ulkopuolella olevasta ja ihan kaula pitkänä kurkotteli sinne. No siellähän oli berninpaimenkoira - Luumuhan ajatteli että voi vitsi! Nalle on tullut katsomaan hänen kisojaan! Liikkuri ehti kysyä jo valmista, kun piti vielä herättää Luumu sivu-käskyllä. Vähän muista jäljessä sain annettua maahan-käskyn, mutta teinkin sen sen verran painokkaasti, että siinä jäivät nallet onneksi kakkoseksi. Piilosta oli vähän "jännää" katsella, kun siinä koirien silmien edessä juuri kehänauhan ulkopuolella leikitettiin koiranpentuja. Ne pyörivät hihnat solmussa maassa, ja omistajat havahtuivat "sopimattomaan käytökseen" vasta, kun pennelit pyörivät melkein kehään saakka. Ihan viime sekunneilla sieltä paikkisrivistä piiloon jolkottelikin rivin reunimmaisena maannut sakemanni. Paikkiksesta meille 10. (Kokonaisvaikutus 8)

Onko se Nalle siellä? 

Kaikenlaista pientä sattui ja tapahtui liikkeissä ja tietysti odottamattomissa kohdissa. Liikkeestä istumisen nolla oli tyhmä nolla, mutta kaukojen nollalle en olisi mitään pystynyt tekemään. Vähän lohdutti, kun Elina sanoi myöhemmin, että kyllä siinä oli yksi vaihto (m-s), jossa Luumu tuli ihan reilusti eteenpäin, sillä hetken ehti tuntua että miten me koskaan voidaan mennä tekemään EVL-kaukoja, jos se nyt jo omalla hyvällä tekniikallaan nollaa liikkeen. Kyllä me saadaan nuo etenemät kuntoon, ja sille alun kaksoiskäskylle nyt vaan ei mahtanut mitään.

Saatiin kuitenkin ehdottomasti mitä tultiin hakemaankin: hyvää fiilistä riitti ihan loppuun asti! Luumu toimi käsittämättömän hienosti vaikeassa hälinässä, ja oli sitä liikkeestä istumista lukuunottamatta koko ajan mun kanssa hommissa. Etenkin ensimmäisen kehän tulen muistamaan varmaan ikuisesti, sillä oli se vaan maailman paras fiilis mennä kehään koiran kanssa, joka on valmistautunut, kuulolla, keskittynyt ja valpas. Ja koska se tunne oli niin mahtava, olihan 0-tulos hetkellisesti aikamoinen pettymys. 189,33 pistettä; sijoitus 28./54. Me saatiin kuitenkin niin hienoa palautetta (SM-finaalituomareilta, muuten!), että tuloksesta viis! Mulla on koira, joka kaikkein mieluiten koko maailmassa tekee mun kanssa hommia, ja sen arvoa ei voi pisteissä mitata. 

SM-kisalaisilla vähän väsy jo painaa. 

American Dinerissa tuli viikonlopun aikana syötyä kahteen kertaan.
Suosittelen!

Pitkä ja tunteikas päivä päättyi monen tunnin kisakirjojen odotteluun, ja päästiin me kaatosateestakin nauttimaan. Oli muuten ihan nappiostos se Haglöfsin Glide Q -takki, jota viime kerralla hehkutin! Vaikka se ei sadetakki olekaan, hyvin piti vettä ja viimaa. Siinä kun odoteltiin kisakirjoja ensin luokkakohtaisesti jonoihin järjestettyinä ja sitten luovassa kaaoksessa, naureskeltiin joukkueen kesken, että kyllähän mun nyt pitää nauttia ihan joka hetkestä näissä SM-karkeloissa, sillä en tiedä milloin me seuraavaksi päästään osallistumaan. Pitäisi leipoa sitä ennen yksi tottelevaisuusvalio ja päästä vielä EVL-karsinnoista läpi. Tässä kun on elämä muutenkin murroksessa, on siinä pariksi vuodeksi hommaa ja tavoitetta ihan kyllin.

Väsyneet mutta onnelliset 

Siis hei kamoon, nyt se kamera pois! 

Kokonainen mytty rakkautta <2

Onnea vielä kaikille onnistuneille ja ihan huipputreenejä kaikille tulevaksi vuodeksi!