Shake It Like Elvis

Ihan uskomatonta, että huomenna on SM-kisat. Viime vuonna tehtiin koko alkuvuosi töitä, jotta pienen häiriöherkän sinisen kanssa uskalsi lähteä ison maailman karkeloihin, ja vaikka tänäkin vuonna töitä on tehty, nämä kisat tuntuvat nyt jotenkin menevän siinä sivussa. Onhan kyse meidän kesän kohokohdasta, en sitä kiistä, mutta erityisesti näitä kisoja varten en ole joutunut tekemään  mitään taikatemppuja kisakuntoon pääsemiseksi. Lähinnä huoli on käytännön asioista, kuten aamun aikataulusta, säämiehen aivoituksista, tuleeko oikeat varusteet pakattua mukaan ja miten hommat sitten paikan päällä hoituvat. Ollaan selvästi lähdössä koko päiväksi reissuun, mutta ehkä se huomenna iskee, että kisatakin pitäisi.

SM-kilpailijat leikkivät koiraa eilen. 

Kipi on niin kiva juoksukaveri!

Tehtiin tiistaina kisamainen treeni, eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Tekiköhän Luumu kolme liikettä pisteiden arvoisesti. Ruutu ei löytynyt (meni vasurista yli), kaukoissa jäi ihmettelemään viereisen kehän touhuja (puutuin asiaan, olisi pakka joka tapauksessa hajonnut), tunnarissa juoksi rymisten ohi ja nappasi mitään haistelematta väärän (!) ja luoksarissa juoksi ekan stopin läpi. Ei tämän kisatreenin huima menestys tosin mikään ihme ollutkaan, kun meillä oli takana niin repaleinen treeniviikko kisaturismeineen, vatsatauteineen ja kaatosateessa vietettyine olkkaritokoineen. Vahvistuipa taas huomio siitä, että tuon kanssa ei vaan voi elää kuin pellossa ja odottaa sen toimivan sitten seuraavana hetkenä kuten joskus aiemmin ollaan harjoiteltu. 

Tsempattiinkin treeneissämme heti keskiviikkona, ja ollaan tiistain jälkeen vedetty kolmet hyvänmielentreenit, joissa on ollut sopivasti tekniikkaa (back to basics oikeastaan kaikissa liikkeissä), kivasti asennetta ja hurjasti palkkaa ja leikkimistä. Vielä alkuviikosta olin ihan varma, että tullaan nollaamaan ainakin ruutu, sillä Luumu roiski miten sattuu reunoista yli, eikä korjaaminenkaan tuntunut yhtäkkiä enää toimivan. Paikan vahvistaminen satunnaisella kosketusalustalla on ollut loistava idea, ja tänään testattiin kylmiltään kentälle tuloa ja liikkuroitua ruutua > täydellinen! 

Kaukoissa olen tehnyt ennen kokeenomaista liikkuroitua liikettä säästä riippuen aika paljon tekniikkaa alle, ja kun olen a) estänyt etenemisen jollain konkreettisella asialla (merkillä), b) satunnaisesti käyttänyt takapalkkaa ja c) puuttunut ankaralla kädellä vaihtojen välissä vilkuiluun, ollaankin nyt parina päivänä tehty ihan mielettömän hyvät "kisakaukot". Maahanmenoja olen taas ottanut enemmän mukaan, sillä maahan-seiso on edelleen vaikea, ja pitäähän sitä päästä harjoittelemaan. Avainjuttuna kentällä tehtävissä kaukotreenissä on ollut ehkä että niitä tehdään niin kauan kunnes ne onnistuvat. 

Sama juttu tunnarissa. Se tiistain väärän noukkiminen meni ihan turhan korkean vireen piikkiin (vaikka en muista olisiko sellaista tapahtunut ehkä tammikuussa viimeksi), mutta nyt kaksissa viime treeneissä ollaan vaan tehty kokeenomaista tunnaria niin kauan, kunnes Luumu heti ekalla haistamisella noukkii sen oman ja tuo. Olen toki palkannut jokaisesta oman tuomisesta riemukkaasti, mutta tekeminen loppuu vasta, kun oma nousee ekalla. Eilen tähän meni kaksi toistoa, tänään kolme, mutta oli kolmannella ihan karvojanostattavan upea. 

Luoksarin suhteen olen viittä vaille luovuttamassa. E n  v a a n  s a a  s i t ä  p y s ä h t y m ä ä n  t e r ä v ä s t i. Argh. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea. Tänään oli muutenkin liian kuuma päivä luoksaritreeniin, joten ei siitäkään syystä toiminut. Alkuviikosta tehtiin takapalkalla ja namialustalla, jonka etäisyyttä Luumuun nostettiin. Koko tänä aikana olen onnistunut saamaan yhden oikeasti hyvän stopin, kun juoksutin Luumun ihan lähelle asti ja yllätin sen pysäyttämällä. Se toimi kerran. Kisojen jälkeen on varmaan lyhennettävä vaan roimasti matkaa taas ja palattava ihan alkeisiin.

Siiri

Seuraaminen on ollut huippukivaa, ja kontaktisulkeiset sekä vasempaan lahkeeseen liimaamiset näkyvät hienosti sekä asenteessa että tekniikassa. Lahkeeseen liimaamalla on myös sivuaskeleista ja peruutuksesta tullut vaivattomamman näköistä, ja Luumu on koko ajan kartalla. Hienoa! Kumpa tämä kestäisi huomenna!

Ei ole sen kummempia tavoitteita huomiselle, mutta toivoa toki on. SM-kisat hulinoineen on meille juuri oikea areena kolmeen osaan jaettuine kehineen. Ja niin kuin viime vuodestakin opimme, vaikka kaikki olisi olevinaan kuinka hyvin hallussa, yleensä se kämmi tulee jossain, missä sitä vähiten odottaa. Jos vaan saan mielentilan pidettyä oikeanlaisena ja Luumun keskittymisen suuntautumaan sataprosenttisesti yhdessä tekemiseen, eihän siinä sen kummempaa. Me mennään nyt kuitenkin ensisijaisesti hakemaan sitä samaa loistotunnetta, jonka saavutimme viime vuonna. Olihan se sentään tuloksesta huolimatta meidän siihen astisen kisauramme fiiliksen puolesta ehdottomasti loistokkain suoritus!

Talviturkitkin heitettiin Aurajokeen 

Kupittaalla.
"Koska on mun vuoro?"

Ostin yhden Ke-hun Halon varastoon kotiin,
kun näitä Luumun lemppareita ei enää valmisteta.
Tosi kuvittelin TAAS hukanneeni sen ekan liilan,
mut onneks se löytyi autosta etupenkin alta
(Luumu jemmaa aina palkat autoon).
(Yritä sit ottaa leikkivästä staffista sisällä kuvaa..)

Lappu on ekana revittävä irti. 

Luumu tykkää torkkua aina pää johonkin työnnettynä (mun polvitaipeeseen).
Btw. sillä on koko pää ihan korvahuuhteessa!

Ostin muuten maailman siisteimmän ja cooleimman
ja käytännöllisimmän takin, ja se tuli tänään postissa!
Saas nähdä pääseekö huomenna käyttämään :D
(Ylipäänsä mitä ihmiset meinaa huomenna laittaa päälle,
kun ekana paistaa aurinko ja sitten ripsii..?)