Loving Luumu: Vuokatti 1.0 Hauki verkossa

Terkkuja Vuokatista! Täällä Holiday Club Katinkullassa ollaan nyt neljättä kokonaista päivää, ja lomafiilis on huipussaan. Reissuun lähdettiin pakkaamalla sunnuntaina farmariin neljä ihmistä, kolme koiraa ja takaluukullinen tavaraa. Kahdeksan tunnin ajomatkalla teimme välipysähdyksen Ruuhimäen leirintäalueelle, ja jatkoimme toisen puolikkaan vasta maanantaiaamuna. Jyväskylässä ja seutumilla tuli piipahdettua muun muassa sisustuspuodeissa ja Pandan tehtaanmyymälässä. Camping Ruuhimäkeä suosittelemme kaikille simppeliä majoitusta keskeisessä Suomessa kaipaaville, joille uintimahdollisuus järvessä on suuri plussa! Lyhyehkö majoitusaikamme ja illalla lihojamme vaanineiden hyttysten määrä rajoitti uimarit tällä kertaa nelijalkaisiin. Harmi!

Innokas uimari siellä

Vähän houkutteli järvivesi itseäkin,
mutta kun ei ollut pyyhkeitäkään mukana,
jätettiin uiminen koirille.

Luumu hei, se ei tainnu olla sun sänky...

Hankasalmen Jari-Pekassa lounaalla.
Mukavasti oli ajateltu reippailevia huoltoaseman asiakkaita,
kun takapihalta lähti kivat metsäreitit!

Pandan tehtaanmyymälässä Jyväskylässä

Hyvin mahduttiin matkustamaan kuka mitenkin.

Maanantai-iltana perillä Vuokatissa meitä odotti komea ja tilava huoneisto avaralla terassilla ja metsäisellä golfmaisemalla. Uskomattoman paljon huumoria voi repiä seuraamalla intohimoisten golffareiden kärrynraahaamista mitä omituisimpiin kellonaikoihin ja mitä kurjimmissa sääoloissa. Siellä ne painelevat menemään kaatosateessakin kärryyn integroidun sateenvarjon suojassa, hulluja nuo gloffarit!

Saman tien kuin kotonaan.

Ruokaa on tullut kuvattua taas kerran.

Onneksi täällä on kuitenkin paljon muutakin tekemistä. Ihania kävelyreittejä lähtee ihan kotikolomme kulman takaa, ja koiriakin voi uittaa melkein missä tahansa. Noo, vasta tänään löydettiin itse asiassa ihan oikea koirien uimaranta, mutta tuolla on joka puolella paljon kivoja hiekkapohjaisia poukamia vähän sentään eristyksissä ihmisten uimarannoista. Tosin ei täällä ole tarjennut ihmisen vielä uida. Matkapäivän päätäkiristävä helle vaihtui saman tien perille saavuttuamme epävakaiseen pilvien, auringonpaisteen, rankkasateen ja ukkosmyräköiden koktailiin, josta olemme saaneet nauttia ihan tähän päivään asti. Jospa nyt loppuviikkona kuitenkin säätkin suosisivat eteläsuomalaisia... Käveltyä on tullut kuitenkin senkin edestä. Joskus Mimmin ja Lunan kanssa kävellessä menevät koirat ja fleksien hihnat niin sekaisin, että jättiäis-Luumu muistuttaa verkkoon ajautunutta haukea xP Muuten yhteiselo on sujunut yllättävän mallikkaasti, ja kolme koiraa tulee toimeen keskenään kuin olisivat koko elämänsä asuneet täällä Katinkullan pienessä kaksio-kolmiokompleksissa. Niin on mutkatonta matkustamista, että alettiin jopa suunnitella vähän jo seuraavaa reissua!

Luumu katselee sorsaperheen menoa.

Luna

Oliko täällä jotain ruokaa tarjolla?

Aikuisten pelejä pelattiin taas.

Tein Luumulle heti alkulomasta lupauksen, että se pääsee pulikoimaan järveen joka päivä. Rikoin lupaukseni kuitenkin jo keskiviikkona ja heti perään eilen torstaina. Keskiviikkona satoi hurjasti koko päivän, ja sen hetken kun illalla kastuminen taukosi, käytiin Vuokatin koulun kentällä tekemässä ohjattua noutoa, minkä olin suunnitellut meille parin treenin suunnitelmaksi loman loppupuolelle. Eilen oli samanlainen rajumyräkkä ilma oikein ukkosineen päivineen, joten järveily ei kuulostanut oikein missään vaiheessa päivää hyvältä vaihtoehdolta.

Olipa muuten virkistävää päästä tokoilemaan tasan viikon totaalitauon jälkeen! Luumukin oli niin pähkinöinä kuin pieni apina vaan voi olla! Tauko todellakin tekee välillä ihan hirveän hyvää - Luumu oli riemuissaan, huippuvireessä, vauhdikas ja silti todella keskittynyt ja tarkka. Kertaakaan ei rynninyt väärälle kapulalle, vaikka yhden kerran jouduin merkin tärkeydestä muistuttamaankin. Vitsi mikä into kaikissa liikkeen osissa. Vauhdilla merkille, täpäkkä ja tarkka seisominen, korvat kuulolla täydellä vauhdilla juuri oikealle kapulalle ja loppuun asti superilla asenteella. Palkkasin erikseen merkistä useaan otteeseen, ja sitten tehtiin merkiltä pelkkiä suuntia kuuntelutreeninä (vienti oli tehty jo ennen). Palkkasin myös muutamaan otteeseen pelkästä nostosta, ja loppuun otin yhden/pari kokonaista liikettä. Meillä oli niin täydelliset kymmenen minuutin pikaharkat, etten sittenkään aio treenata ohjattua enää loppuviikosta. Pidetään nyt tämä loppuloma sitä totaalia tokotaukoa taas, jotta voidaan sitten ensi viikolla hyödyntää taas Muumelon levännyt mieli, kun pistetään iso vaihde päälle tuon heinäkuun EVL-avauksen kanssa.

Siis mitä minun silmäni näkevätkään?
Mennäänkö me tänään yhdessä hommeleihin?

Luumu tehdään vienti ja dahin. Muista dahin.
(Luumu odottaa lupaa merkille.)

No se on hyvä dahin!

Superjuomat mukana, totta kai!
Sillä onhan se Superluumu!

Muuten ollaankin vietetty enemmän sellaista kokonaisvaltaista lomaa. Paljon ollaan tehty ja menty, mutta paljon myös vaan oltu, syöty ja rentouduttu. Käytiin uimalan puolella aamu-uinnilla tirpaisemassa kilometri, ja eilen osallistuttiin myös vesijumppaan. Frisbeegolf on kova juttu, mutta mielenkiinnolla odotan sitä kertaa, kun mennään tuohon rannanpuoleiselle radalle heittelemään. Pitää varmaan valmiiksi laittaa uikkarit päälle, kun saletisti jonkun kiekon saa poimia järvestä asti. Käytiin myös viskelemässä golfpalloja rangella, ja huomasin (jälleen kerran), että ei se golf vaan ole mun lajini. Paljon paremmin sen sijaan sujui "shoppailu" Sotkamon keskustassa, josta löytyi myös herttainen kangaspuoti. Paluumatkalla Sotkamosta piipahdettiin myös maistiaisilla ja ostoksilla Vuokatin Viinissä, josta saatiin hyvin valkattua juomat illan grilliruokien seuraksi.

Täällä vedetään nyt hetki lököä ennen illan BodyBalance-taichipilatesjumppahässäkkää. Taidanpa kaataa itselleni jonkun maukkaan drinksun ja napata Muumelon kainaloon ja Ildefonso Falconesin Fatiman käden toiseen.