Naapurikyyläyksen lyhyt oppimäärä

Oumaigaad minkä yleisöryntäyksen pikku Mooi saikaan blogissamme viime tekstillä aikaan! Ymmärrän, että asia tuli varmasti monelle yllätyksenä, sillä Mooi onnistui yllättämään meidätkin. En oikein tiedä mistä hänen tarinaansa pitäisi alkaa kertoa, ja pää on jotenkin muutenkin niin sekaisin, etten osaa tehdä sitä vielä. Jätetään siis hautumaan (ehdottomasti lupaan palata asiaan!), ja kirjoitellaan jostain vähän kevyemmästä.

Ihka ensimmäinen heistä yhdessä napattu kuva. 

SuperMooi! 

Nämä kuvat on otettu tammikuussa ekalta yhteiseltä peltolenkiltä.

Meillä on uudet naapurit! Tiedättekö sen kuumottavan tunteen, kun sitä yrittää vaivihkaa saada selville kummoisia ihmisiä he oikein ovat. Kun ei oikein haluaisi kyttäillä, suoraan tuijotella ainakaan, mutta kuitenkin huomaa käyttävänsä hyväksi kaikki tekosyyt asioiden selvittämiseen. Olen itse aika yksityinen ihminen (mitä nyt repostelen yksityisasioitani ihan julkisesti täällä blogissa, hah), enkä erityisesti kaipaa naapurustosta mitään elämänkumppanuutta. En mitään yhteisiä grillaus- tai saunailtoja sinänsä, mulle riittää hyvänpäiväntervehdykset ja satunnaiset pikku palvelukset, jos vaikka postilaatikkoa pitäisi tyhjennellä tai vastaavaa. Sittemmin olen tullut avoimemmaksi enemmällekin kanssakäymiselle, mutta siihen ryhtyminen on niin suuren sosiaalisen työn takana, että olen jättänyt sen uutterammille. Tykkään omasta rauhastamme, ja eräänlainen elämänaihanteeni on saada syrjäytyä rauhassa. 

Mut siis nämä uudet naapurit kuumottavat erityisesti, koska tietenkin heillä pitää olla koiria. Koiria siis monikossa! Jossain kerrostalossa nyt olisi melkein se ja sama, vaikka naapuri pitäisi kotonaan koirahoitolaa (okei ymmärrän ajatukseen liittyvän haasteita...), mutta tässä kun jaetaan sama melko heiveröinen ja harvaankasvanut raja-aita, on toimeentuleminen toivottua ja tolkunihmisyys ihailtava piirre. Meillähän oli ennenkin tuossa ainoassa naapurissamme (no okei, meillä on kaksi rajanaapuria, mutta toiseen suuntaa kasvaa niin korkea ja tiheä kuusiaita, että käytännössä naapureita on vain yksi) koira, ja sen kanssa tulikin kaikenlaista... Koiria kun Suomessa asustaa vissiin lähes joka toisessa kodissa, ne koiran pitämisen standardit eivät tietenkään joka huushollissa ole samalla tasolla. Enkä nyt tarkoita, että jokaisen pitäisi olla koiranpidossaan yhtä hysteerinen (= tarkka!), mutta tietysti omaa elämääni helpottaisi, että koirien ei annettaisi juoksennella meidän tai muidenkaan pihalla, saati koko kulmakunnassa ihan valtoimenaan, pahimmillaan terrorisoimassa ohituskäyttäytymistään alati hiovaa Luumua ihmisineen (true story). 

Tämä uusien naapureiden ja heidän koiriensa kyylääminen ei kuumottelisi ollenkaan niin paljon, jos meillä ei nyt olisi juuri tämä uuden koiran elämäntilanne tässä käsillä. Luumusta menen melkein takuuseen, että se ei meidän pihalta mihinkään lähde, se kun on siihen sääntöön pennusta asti oppinut. Meidän pihaamme ei ole sen kummemmin aidattu. Toki naapuriin tämä harva orapihlaja-aita on olemassa, mutta tienpuoleinen sivu on muutamaa yksinäistä aroniapuskanalkua lukuun ottamatta avoin. Luumu on kerran pentuna juossut jonkun muistaakseni ajokoiran penikan kanssa tielle leikkimään, mistä saikin sen verran huutia, ettei ole sitä sen jälkeen tehnyt. Me voidaan ihan hyvin kesälläkin ripustella pyykkejä ulos kuivumaan, ja siinä tiellä voi ihmiset koirineen kulkea miten huvittaa. Siinä on naapurin puolellakin koirat aina saaneet räksyttää ilman että Luumun on tarvinnut reagoida asiaan yhtään mitenkään. Toki tilanne on nyt siinä mielessä uusi, kun siinä on uudet koirat. Ja tilanne on nyt meille siinäkin mielessä uusi, kun en vielä yhtään tiedä miten paljon Mooin perään pitää tällaisissa sitsueissöneissä katsoa. Järkeväpäinen otus Mooi todella on (saattaapa jopa tällaisissa jutuissa olla viksumpi kuin tuore isoveljensä), mutta totta kai asiat ja säännöt pitää jollain tavalla ajaa läpi ja testata ensin. 

Kaunokainen <3 

Ja kun itse olen niin tarkka koirien ja niiden ihmisten välisen kanssakäymisen säännöistä, haluan viimeiseen asti välttää tietysti sitä, että omat koirat aiheuttaisivat kenellekään harmaita hiuksia. Niinpä eräänä päivänä rohkaisin mieleni ja menin ihan ovelle asti sanomaan käsipäivää. Yllättävässä rohkeuden puuskassani olisin ehdottanut vaikka yhteistä hihnalenkkiä, jotta koirat pääsisivät tutustumaan toisiinsa ns. valvotuissa olosuhteissa. Ettei tule kenellekään yllätyksenä, että siinä aidan takana asustaa muitakin nelijalkaisia. Siinä kun suunnittelin yhteisiä hihnalenkkejä, ehdin jo ajatella että voi vitsi miten mukavaa olisikin, jos siinä naapurissakin asuisi joku koiraharrastaja. Voitaisiin yhdessä käydä treenaamassa lähikentillä ja antaa koirien juoksuttaa toisiaan tuossa lähipellolla. Ja pelkäämättä ollenkaan sellaista niin sanottua Solsidan-ahdinkoa, ajatukseni kieltämättä alkoivat harhailla lämpimiin kesäiltoihin, yhteisiin illanviettoihin ja lyhyeen kotimatkaan kävellen. Perin epäsuomalaista ajattelua myönnän, ja yllättävää etenkin pohjimmiltaan erittäin introvertilta minulta. 

Äly ja väläys. Eikun älli ja tälli, vai miten se meni... xP 

No asia ei ole edennyt yhtään mihinkään, sillä siellä ei ollut silloin ketään kotona. Paitsi koirat. Sen jälkeen en ole saanut aikaiseksi kerättyä rohkeutta uudelleen, vaikka helpottaisihan se omaa olotilaa. Olisi joku kosketuspinta siihen tosiaan että kummoisia ihmisiä siihen viereiseen taloon on muuttanut. Ja kun koirat olisivat toisiinsa päässeet tutustumaan, ei olisi ihan kamala katastrofi, jos jonkun koira jonakin kauniina päivänä vaikka vähän pihasta eksyisikin (pois se minusta!). No, ehkä vielä etenen tässä naapurikyyläysprojektissani, mutta tässä välissä ehdin jo saada aika mieltäylentävän ajatuksen. Voishan sitä tietysti aidata sen oman tonttinsa siihen malliin, ettei tarvitsisi ihan sydän sykkyrällä noiden omien tai muidenkaan koirien perään kyttäillä. Kunhan tämä routa tästä pohjoisen puoleltakin hellittää... Jos jollain on jotain hyviä aitareferenssejä, otan ne ilolla vastaan!

Peeäs. Jos nyt nämä uudet naapurimme sattuisivat tänne blogiin eksymään: Ollaan me ihan oikeasti ihan normaaleja, tolkun ihmisiä xP

Loppuun vielä kuva naapurikyyläyksen mestarista.