Luumu neljä vuotta!

Tyypin "virallinen" nelivuotiskuva.

Luumu täytti jo neljä vuotta - eikös se ole jo ihan aikuisen koiran ikä? Onhan se paljon aikuistunutkin ja osaa pääasiassa jo käyttäytyä viksusti. Paljon ollaan keritty neljässä vuodessa yhdessä tehdä, toivottavasti on vielä kaksinverroin vuosia edessä! Kalenterista oli varattu Luumun synttäripäivänä aikaa meidän kahden alountaimille, se kun ei nykyisin ole enää mikään itsestäänselvyys. Kirpun päikkäreiden aikana kävin yläkerran ompelukoneella loitsimassa synttärisankarille uuden pannan (no koska viime vuonnakin) ja iskän tultua töistä kiirehdittiin nauttimaan laskevan auringon luomasta tunnelmasta nollakelin lumiseen metsään ja pellolle. On se rakas. Muumelo. Voi miten se onkin rakas.

Seuraava päivä olikin pikkukoiralle vähän rankemmanpuoleinen. Vaikka synttäripäivänä ei mitään erityisherkkuja syötykään, kärsi Luumu heti nelivuotisuutensa kynnyksellä harvinaislaatuisesta ummetuksesta. Raukkaparka pakistaa ja kakistaa, mutta mitään ei tule. Olo oli lenkin jälkeen jo huomattavan tukala, joten mikäs siinä muukaan auttoi kuin äidille vaan kumihanska käteen ja ruokaöljyä koneistoon kummastakin päästä. Eipä aikaakaan, niin toimenpiteen tuotos räjähti Härkätien varteen hangelle, mutta huonovointivsuudesta päästiin vasta kunnon lihaskrampin jälkeen. Voi toista. Tää äiti oli taas ensihätään jo eläinlääkärille soittamassa, kun ne lihakset niin tärisi ja toinen oli ihan sen näköinen kuin kuoleman kourissa. Onneksi taas hetken realistisen pohdinnan ja ystävän konsultoinnin jälkeen ymmärsimme vartoa, ja niinhän se Muumelon olo siitä parani - viimeistään siinä vaiheessa kun sai taas tyttökaverin tänne viikonlopuksi ;)

Ei olla maanantain jälkeen käyty treenaamassa. Mulla iski vähän todellisuus nyrkillä naamaan, kun tajusin, että Kirppusen päiväuniaika (pari, kolme tuntia puolen päivän aikaan) on ihan oikeasti ainut aika vuorokaudesta, jolloin kerkiän tehdä jotain. Se jotain piti nyt priorisoida sinne tilinpäätöksen puolelle, Luumun treenit sai nyt hetkeksi jäädä katkolle. Tilinpäätös on hyvin edistynyt, vaikka hommia sen kanssa vielä on tehtävä vaikka kuinka. Minäköhän vuonna opin proaktiivisesti helpottamaan alkuvuoden jättiläisurakkaani esimerkiksi pitämällä asiat ajan tasalla vuoden mittaan..? Jääpi nähtäväksi.

Palataan nyt kuitenkin sen verran noihin treeniasioihin, että lupasin julkaista videota meidän tunnarista, jos nyt jotakuta tämä ikuisuusprojektimme from hell kiinnostaa. Välillä tuntuu, että kyllä se siitä, toisinaan (kuten nyt) että ei se ole mihinkään taas edennyt. Hihnatunnarilla ollaan saatu kuitenkin viime aikoina taas kivaa asennetta peliin, eikä Luumu näe sitä (enää) minkäänlaisena rangaistuksena siitä, kun se ei heti ekalla yrittämällä onnistunut nostamaan omaa heti (eikä sen rangaistus pitäisi missään nimessä ollakaan). Oltiin kuitenkin vähän väsähtäneitä toistojen toistoihin, ja tehtiin väliin tuommoinen hauska jekku, jossa leviteltiin pahvilaatikollinen kapuloita pisin ja poikin kenttää. Siihen alle normitunnari, jossa tosin otti ensin väärän, koska ei pystynyt luopumaan paristasadasta kauemmas levitellystä kapulasta ja oli ihan töttöröö kaikesta ihanuudesta... Mutta sitten kun pääsi sinne kapulamereen, tekikin viiden minuutin ajan (lähes) koko ajan aktiivisesti töitä. Nuuskutus kuului kauas, kun Muumelo siellä keksi menemään. Pari kertaa meinasi luovuttaa (tulla takaisin perusasentoon tai tarjota jotain merkinkiertoa tai jotain), mutta ihan iloisesti meni jälleen hommiin siihen ohjeet saatuaan. 

Itsellä piti pokka hyvin koko ajan, ja tiesin, että kyllä se sen oman sieltä vielä tuo, mutta meinasi siinä kuvaajakin jo jossain välissä haluta käydä Luumulle hiukan apuja tarjoamassa. Videolta näkyy, että Luumu kiertää pari kertaa ihan siitä oman kapulan läheltä, ja myöhemmin kävikin mielessä ettei se vaan olisi niin kyöni tapaus, että koko viisiminuuttisen ajan olisi tiennyt missä se oma on, mutta fiilistellyt siellä vaan ihan omaksi ilokseen noin kauan... ei kai sentään..? Ajatus tässä takana sen lisäksi että se oli hauska eläinkoe, oli että kun kapuloita on noin paljon, Luumu vähän turhautuisi siihen haisteluun, ja todellakin nappaisi sen oman kerralla kun siihen osuu. No nappasi kyllä, se on mainittava, mutta ei se kyllä ollenkaan tuntunut siellä mitään turhautuvan. Se oli sen mielestä ihan yhtä hauskaa ja mielenkiintoista kuin meidän ihmistenkin mielestä. Se varmaan ajatteli vaan että bring it on, eikö teillä enempää kapuloita ole!?

Voitais tää tunnarikin ottaa ehkä jonnekin koulutukseen mukaan, jos joskus jonnekin pääsemme. Tässä vielä videota myös meidän kiertonoudosta, kun saatiin nyt noi palat niin hienosti yhteen. Liikkeen aloitusvirittelyä on mietittävä vielä. Ei näy tuossa videolla, mutta tykkäisin, että kun sanon tehdään weg, Luumu katsoisi sinne tötsälle. Tässä se tasan tarkkaan tiesi, että siellä on se tötsä, mutta omalta osalta meni vähän sen aloituspaikan hinkkaamiseksi, kun turhaan yritin saada sitä katsomaan sinne. Ärsyttävää. Musta aloituspaikkaan pitäisi mennä siististi ja kerralla, eikä hinkata mitään perusasentoja tai muuta siinä enää. Toinen juttu mitä tämän liikkeen kanssa pitää seuraavaksi tehdä, on säädellä tuota kierron jälkeistä pysähtymispaikkaa. Luumu kiertää oikealta puolelta, minkä takia stoppi valuun nyt aika paljon vasemmalle. Hyvin se siitä irtoaa noutamaan myös oikeanpuoleista kapulaa, mutta en tiedä miltä se tuomarin silmään näyttää. Loppuperusasennoissa olisi varmaan myös hinkkaamista, videolla tosin muistaakseni oli ihan kiva.

Päivän pidempi lenkki tulikin tänään jo hoidettua ja nyt onkin 10 minuutista tunti kymmeneen minuuttia "omaa aikaa" duunailla mitä lystää, ennen kuin itkuhälytin taas pärähtää. Jos vaikka ottaisi imurin käteen ja/tai viikkaisi pyykit. Siinähän sitä taas olikin. Ai niin ja kahviakin on vielä, eihän tässä sitten mitään hätää ole. Viikonloppuja!

Behind the scenes 

Leipasin tämänkin viikon keskiviikkona britakakun!
Ihan sairrrraan hyvää :D 

Britakakun vartija "mämitäänkerjää"... 

Muumelon synttärilahjapanta.
Pitsi on kierrätetty ikivanhasta muovipussitelinenuken mekosta.
Heitin kapistuksen roskiin, mutta säästin ja pesin pitsin myöhempää käyttöä varten.
Olen kyllä tyytyväinen, tuli hieno! 

Ainiin ja tietääkö joku mistä näitä leluja voi ostaa?
Luumu tykkään Kodan tämmöisestä ihan hirveesti ja haluttais oma!
Tossa lapussa lukee:
"Handmade for A Cheerful Pet TM by artisans in Nepal 100 % wool"
tai jotain.
(Tai jos joku osaa tehdä itse vastaavan,
niin olemme valmiit maksamaan siitä mojovan summan!)