Vipuvoimaa eteenlähetykseen - Riitan koulutuksessa

Päästiin keskiviikkona piiiiitkästä aikaa kouluttautumaan, kun oltiin Anne + Koda -kombon kanssa varattu yksityistunnit Riitta Jantunen-Korrille. Meidän aamu alkoi jo 5.30 kaurapuuron keittämisellä ja Kirputtimen viemisellä Raisioon kesälomastaan nauttivan kummitätinsä luokse ekaa kertaa hoitoon. Työjuttuihin liittyvien internet-/modeemiongelmien, juoksupöksyistään luikerrelleen Mooikoiran ja kolmannet päikkärit väliin jättäneen Kirputtimen vuoksi lähes unettomaksi jääneen yön jälkeen olo oli kuitenkin keskiviikkoaamuna änböliiväbli freeshi. Sen verran mukavata oli vissiinkin päästä kotoa vähän muihin maisemiin!

Koulutuspaikkana oli Pohjois-Paippisten koulun kenttä erittäin idyllisessä maalaismiljöössä, ja aurinkokin helli. Ihan paras kesäpäiväfiilis! Niin oli muuten koirillakin. Mooi vielä reissailuun tottumattomana kulkee mukana missä vaan minne vaan, mutta Luumulla oli jo selvästi kaikenlaisia odotuksia päivää kohtaan. Se oli lämppälenkilläkin jo ihan maaninen, ei todellakaan meinannut housuissaan pysyä.

Luumu saikin aloittaa, ja suunnitelmana oli tehdä sen kanssa ruudun eteenlähetystä sekä toisessa setissä seuraamista. Mitä aikaa meille tunnistamme jäisi, Mooi käyttäisi sen tunnariinsa. Sen jälkeen kun viimeksi olen Luumun eteenlähetysjuttuja blogiin avannut, ollaan keritty paristi treenata. Hylättiin se appari-lelu-ajatus aika pian, koska onhan siinä ihan kamala häivyttäminen, eikä se vie meitä ongelmassamme yhtään eteenpäin. Nani ja Ruuti kävivät sunnuntaina meidän kanssa pienesti treenaamassa, ja Nani kysyi että ollaanko me tehty sitä ollenkaan näyttönä. Joskus vuosi sitten tehtiin näyttönä, mutta luovuttiin siitä aika nopeasti. Nyt oli siis hyvä aika kokeilla sitä uudelleen!

Ja sepä toimi oikein loistavasti silloin sunnuntaina. Luumu teki oikein pitkällä matkalla ihan luotisuoraa eteenlähetystä pelkästään näytöllä. Siitä se sai sitten apparilta lelun. Tehtiin vielä uudestaan alkuviikosta, sittemmin niin, että siellä oli kaksi apparia, eikä Luumu tiennyt kummalta se lelu tulee. Tuntui toimivan, tosin tässäkään ei päästy kiinni siihen meidän oikeaan ongelmaan. Eli siihen, että kun se toimii kyllä, jos Luumulle on kerran kerrottu mitä me tehdään (lelu, näyttö what ever), eikä tällä tavalla päästä lähemmäs sitä ekasta kerrasta toimimisen ratkaisua.

Näinpä selitin Riitalle keskiviikkona, että lähestulkoon vuosi ollaan treenattu, melkeinpä kaikkea kokeiltu. Riitta kertoikin, että jo vanhastaan EVL:ssä kisanneille koirille tyhjään juoksuttamisen hoksaaminen voikin olla vaikeampaa. Tosin enpä tiedä miten paljon Luumu tosiasiassa kerkesi viime vuonna fakkiintua merkille lähetykseen ruudun yhteydessä. Leikitään nyt vaikka, että just siitä kisahistoriasta se johtuu, että sen lampun syttyminen kestää sillä kauemmin. Tulee mulle parempi mieli ;)

Pääasiassa koko treenivuoden aikana me ollaan keskitytty tekemään se virittely aina samalla tavalla (hyvä!) ja treenaamaan lähetyksiä toooosi pitkällä matkalla toimiviksi. Alkukeväällä tuntui, että pystyttiin jo tekemään ihan kokonaista ruutuliikettä niin, että siellä ei ollut lelua tai mitään (nice), mutta enpä tuolloin vielä käsittänyt just tämän meidän ongelman laajuutta, eli että se eteenmeno pitäisi saada toimimaan missä vaan milloin vaan niin, että kukaan ei ole käynyt erikseen sanomassa, että Luumu, nyt sun pitää juosta tänne!

Toisaalta hyvä, että ollaan tehty pitkällä matkalla. Ongelma nyt kuitenkin on se, että Luumu jää siihen muutaman metrin päähän pyörimään hoomoilasena ympyrää, jos eteenlähetystä tekee noin niinkuin kylmiltään (kuten keskiviikkona totesimme). On hyvä että siihen on virittely, tosin sitäkin mun kannattanee miettiä uudelleen, että mikä siinä on se pointti. Riitta tykkäisi, että jo virittelyssä koiralle tulisi semmoinen olo, että äkkiä eteenpäin. Lisäksi me ruvetaan nyt rakentamaan Luumulle sitä irtoamista ihan toisesta päästä. Eli pikkuhiljaa kasvatetaan matkaa sen sijaan, että tehtäisiin aina niitä 30 metrin juoksutuksia.

Luumulla olikin aika muikeat treenit, kun se sai häröillä tennispallon perässä, kun itse harjoittelin käyttämään Riitan lyhytvartista vipupalloa. Meillä on kaksikin näitä vipuvarsia kotona, mutta en ole hoksannut ottaa niitä treenikäyttöön. Tosin välineurheilijaksihan tässä ihan pitää ruveta, sillä tommoista kätevästi treeniliivin taskuun mahtuvaa lyhyttä meillä ei just ole. 

Lisäksi että matkaa kasvatetaan metri kerrallaan vipupallo perään viskaamalla, rakennetaan Luumulle myös uusi virittely, joka tarkoittaa että juokse edessä olevalle lelulle. Lelu voi olla se takaa lentävä vipupallo (vapautus uudella etulelua merkitsevällä sanalla; varo käyttämästä jessiä, koska se selvästi tarkoittaa Luumun mielestä multa tulevaa palkkaa) tai etukäteen kentän reunaan viety lelu. Eli samanaikaisesti kun matkaa rakennetaan metri kerrallaan, voidaan tehdä niitä mitä me vähän jo kerittiin jokunen viikko sitten aloitellakin. Eli vaikka treenien alussa viedään iso, näkyvä lelu kentän reunaan (hyvä paikka on sellainen, jota koira ei lähetyspaikalta näe, vaikkapa nurmen ja hiekan vaihtumiskohta), sitten tehdään kokonaan jotain muuta, ja koitetaan sen jälkeen lähettää koira eteen lelulle (muista aina virittely!). Tässä on tärkeää (kuten vipupallossakin), että koira juoksee aina suoraan, kunnes vapautetaan. Kentän reunaan jätettyä lelua voi appari vaikka narulla vetää liikkeelle vapautusvaiheessa (lelu!), jotta koira näkee sen eikä missään nimessä käänny ympäri ohjaajaan päin. Sama juttu vipupallon kanssa: juoksuta mieluummin kaksi metriä suoraan kuin kolme niin, että koira kerkiää kääntyä.

Ja vielä kun puhuttiin siitä näyttämisestä, sekin on kuulemma ookoo, mutta pitää ihan samalla tavalla muistaa häivyttää. Eli joku voi käydä näyttämässä, sitten tehdään väliin jotain muuta, ja vasta sen jälkeen lähetetään eteen. Tässä voi palkkana olla se vipupallo vaikka. Kaikissa treenaustavoissa pitää muistaa, että parempi on kuitenkin se, että se juoksee kauas, vaikka jäisikin etsimään lelua (mitä meillä ehti vähän jo käydä silloin muutama viikko sitten), kuin se että jää siihen parin metrin päähän pyörimään kuin puolukka en sano missä. 

Saatiin kyllä tosi toimivanoloisia vinkkejä jatkoon, enkä epäile yhtään etteikö me saataisi ruutua kasattua näillä ohjeilla. On se vipupallo kyllä näppärä vehje! Senkin heittoa piti kyllä jokunen kerta harjoitella, että saa aikaiseksi semmoisen matalan mutta pitkän luikautuksen. Liian korkealla heitolla koira jää tietty taas pyörimään paikoilleen, kun se raukka ei tajua mistä se pallo tippuu naaman eteen. Vipupallosta saa myös kivan lisän niihin virittelymaneereihin. Hihhih!

Jatkan noista Luumun seuraamiseen liittyvistä muistiinpanoista toisen kerran, kun nyt vaan suht pikaisesti tulin täällä Bloggerin puolella kääntymään. Niin ja Mooin tunnarista! Siitäkin pitää tietysti kirjoittaa, kun vaikka ollaan tehty noita ritilätunnarin pohjia jo useamman kuukauden, niin Mooi selvästi on kaivannut jotain vähän toiminnallisempaa lähestymistapaa tähän nuuskuttelutehtävään. 

Sateisesta ilmasta huolimatta meillä on mukava viikonloppu tiedossa. Mooi menee sunnuntaina Uuteenkaupunkiin ryhmänäyttelyyn, ja tarkoitus olisi taas saman AK-kombon kanssa vetää pikkutreenit siinä sivussa. Muutenkin tuntuu nyt jotenkin tosi kivalta tää elämä taasen. Ihan pikkujuttu varmaan monelle, mutta meille suuri. Eilisellä tunnin iltalenkillä tuli monta tosi haastavaa ohitustilannetta, mutta selvittiin niistä kaikista todellisella kunnialla! Yhdelläkin tienpätkällä oli lapsilla fleksin päässä joku murhaavasti haukkuva vihikoira (?) ja meidän oli pakko mennä siitä vaan ohi. Ja kun siitä selvisimme, eikö ne vielä jostain syystä lähteneet sen alati haukkuvan otuksen kanssa meidän perään juoksemaan. Siinä meinasi itselläkin sydän revähdellä, kun mietin vaan että toivottavasti ne penskat osaa käyttää sitä fleksiä ja että sen lukko toimii! Kreisii meininkii... Ja sen jälkeen ohitettiin vielä kahdesti pieni valkoinen räksyttävä - just niitä, jotka on Mooin mielestä nykyään ihan saa*anan kätyreitä vähintään, mutta nyt ei tarvinnut yhtään louskuttaa takaisin. Vanhat sanonnat on parhaita, ja niinpä tässäkin asiassa varmaan aika parantaa haavat. Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Mukavia ohituksia hei meidän kaikkien viikonloppuun, toivottaa tämä jengi!

Nani otti meistä sunnuntaina myös kuvia, ja nää on niiiiin ihania! (Lisää tulossa!)
Kiitos!