Aktiivinen ja vakaa

Askeleita kohti treenikuplaa - Piia Karisen koulutuksessa

Kynttilät palaa, sade lorisee ränneissä, pimeys menee sieluun muttei ihan ytimiin asti. Tykkään hulluna fiilistellä syksyä, tirkistellä pimeiltä iltalenkkikujilta avonaisten verhojen paljastamaa elämää kodeissa. Odottaa ja samalla pelätä niitä pakkasenpuremia aamuja, jolloin takka on syytä sytyttää. Halkojen ritsahdellessa tajuta, että alkuhuuma ei kestä kauaa ja kurakelit ovat yhden rankkasateen päässä todellisuudesta.

Ihan loistofiilis ollut kyllä tällä viikolla. Viikonloppuna juhlittiin parhaista parhaimman Elinan häitä, ja alkuviikko meni jo ihan sen euforian voimalla. Mulla on muutenkin ollut paljon inhimillisempi määrä töitä kuin mitä vielä elokuussa, mikä antaa tilaa kaikelle muulle tärkeälle - rennolle kotoilulle Kirputtimen kanssa, BookBeatille, somettelulle, omien ja koirien treenien suunnittelulle ja ihan vaan nautiskelulle. Elämä on taas just sellaista kuin sen kuuluukin.

Mooin signature-asento: katollaan

Koirat on tosiaan treenanneet taas kesän jäljiltä toinen enemmän, toinen vähemmän. Mooi kävi mun kanssa viime kuun lopussa Turun Käyttökoirien järjestämässä Piia Karisen koulutuspäivässä. Kerroinkin siitä vähän jo viime tekstissä ihan nopeasti, mutta palataan siihen vielä. Tarkoitus oli tosiaan tehdä kehäänmenoja ja jotain muuta kisaamiseen liittyvää ei-liikekohtaista hommaa. Ei oikeastaan tehty yhtään kehäänmenoa tai siirtymää sinänsä, mutta päästiin paljon syvemmin sinne juurille minne olin toivonutkin pääsevämme. Puhuttiin paljon mielentila-asioita, juttuloisia, mitä tämmöisen uteliaan ja nopean koiran kanssa pitää ajatella, treenata ja toisaalta myös hyväksyä.

Nii olik jottai puhet jostai vaunuttelust? 

Tämän patjan alta ei taatusti löydy hernettä ;)

Mooilla oli tällöin juuri tärpit päällänsä, joten ihan sitä samaa intensiivistä partiotyttöä en ottanut mukaani, jota yleensä olen tottunut esittelemään. Tosin Piia sattui näkemään meidän työskentelystä jo Tampereella vähän ne ei niin mairittelevat puolet. Kesällä kun meidän piti treenata kehäänmenoa, olin suunnitellut virittelyt jne. siihen malliin, että taatusti onnistuu - mutta en ollut ottanut huomioon vasta häkistä otetun Mooin mielestä vähän epäilyttävää tai liiankin kiinnostavaa uutta kenttää. Ihminen ajattelee, että kenttä on ihan samanlainen kuin kentän vastaava puolisko sermin takana. Koira ajattelee tulleensa taas aivan uuteen paikkaan. Siitä sen enempää, mutta sain tosiaan jo silloin kesällä vähän nieleskellä ylpeyttäni, kun aktiivisen, tarmokkaan ja keskittyneen koiran sijaan yritin tehdä kisakehäänmenoa häiriöihin menevän, kaikkialle vuotavan ja mielentilaltaan hektisen koiran kanssa.

Mun myöhäisen illan somekumppani :D
Ei tosin tältä illalta. 

Possujuna, literally. 

Aloin tossa viime kuussa laittaa ihan oikeita valokuvia kansioon kuluneelta vuodelta.
Nämä on siltä ajalta, kun käytiin Vanton tilalla Raisiossa treenaamassa muutaman kuukauden,
kun Kirppu oli ihan oikeasti ihan pieni.
Kuvat ovat Annen käsialaa, ja niin ihanat!

Niin Raisiossa tärpit saivat aikaan sen (seliselivalivali, mutta ainakin luulen näin!), että ellen ollut koko ajan tarjoamassa aktiivisesti puuhaa, tehtäviä ja hommahommeleita neitokaisen pään menoksi, iiiiihana nurmikenttä veti Rituliinan kuonovärkkiä puoleensa kuin vähintään hunajapurkki Nalle Puhia. Niinpä mentiin Piian eteen nöyrinä. Kysyin voitaisiinko jatkaa siitä mihin kesällä jäätiin, eli miten uteliaalle koiralle voisi häiriöitä käyttää pikemminkin palkkana kuin luovuttavana entiteettinä.

Puhuttiin, ja jopa käy siihen osoittautui tuolloin haastavaksi. Nenä vei likkaa ja hupsistakeikkaa, kohta sitä oltiinkin jo seisaalla ja sitä myöten toisaalla. Piia sanoi että nyt vaan siirretään koira takaisin paikalleen vaikka rintakehän alta nostamalla, ja laitetaan se sitten niin lyhyeen hihnaan, että jos sen siihen käymisen kriteereihin ei kuulu haistelu, tehdään haistelu hihnan avulla mahdottomaksi. Tässä mielessä olisi hyvä opettaa koiralle jokin rauhoittumismatto, sillä se on fyysisiltä ominaisuuksiltaan koiralle selkeämpi ymmärtää kuin pelkkä käy siihen. Matolla koira voi maata ja vaikka nuuhkia miten paljon tahansa, mutta matolta ei saa poistua.

Nää kuvat on yksistä treeneistä Itäharjulla,
kun piruuttaan kokeiltiin viihtyykö Kirppu hetkeäkään siinä oheisessa leikkipuistossa. 

No ei tietenkään viihtynyt, vaan keksi kaikkea ihan muuta. Kuten yritti vapauttaa Mooikoiraa häkistä.
Ja Ritvahan ottaa tietysti tästä kaiken ilon irti. 

Jotain puuhaa sentään löytyi, mutta semmoista zen-mielentilaa en kuitenkaan itse löytänyt missään vaiheessa.
Katsotaan ehkä vuoden päästä uudestaan :D

Jos kuitenkin paneudutaan nyt haistelun estämiseen, kun koira makaa vaikka nurmella käy siihen -käskyn alla, koiran lyhyt hihna (tai vaikka meidän tapauksessa puolikiristävästä pannasta kädellä siten pitäen, että liikkumavaraa ei ole) estää koiran siirtymisen ja nuuskuttelun. Kuulostaa mielestäni hyvinkin järkevältä. Koira voi periaatteessa nuuskutella siinä paikallaan missä on, mutta koska hihna on niin lyhyellä, nuuskuttelu ei todennäköisesti ole enää ollenkaan niin houkuttelevaa. Ja kun koira tässä kohtaa päättää olla avoin/aktiivinen ohjaajaa kohtaan, se palkitaan siitä ruhtinaallisesti. Ei varmasti mene montaakaan toistoa kun koira alkaa jo itse tarjota toivottua käytöstä omaan haistelumaailmaansa uppoamisen sijaan. Samaa voi käyttää myös kyttäävän/skannailevan koiran kanssa. Sen kun skannailet niin paljon kuin sielu sietää, mutta liikkumavaraa ei ole yhtään. Piia kokeili Mooin kanssa tätä, ja kyllä se jonkun ajan päästä otti Piiaan kontaktia kuin kysyäkseen, että niin mitä tässä taas pitikään tehdä > palkka.

Voi Luu-Luu. Aina yhtä edustavana.

Kun me oltiin saatu käy siihen -asia käsiteltyä, alettiin pohtia sitä miten koira otetaan tauolta (käy siihen) jälleen töihin. Tässä jälleen: mielentila, mielentila, mielentila! Piia hakee koiralta aina vakautta. Jos koira ei ole siihen käydessään tarpeeksi rauhallinen tai vakaa, sitä palkataan rauhallisesti vielä siihen käymisestä. Sen jälkeen noustaan itse seisomaan, ja jos koira näyttää kiihtymisen tai ennakoinnin merkkejä, palataan palkkaamaan sitä vielä rauhallisesti siihen käymisestä. Seuraavassa toistossa poistutaan koiran luota parin metrin päähän ja palataan jälleen palkkaamaan. Koira saa tulla töihin vasta, kun se on juuri siinä mielentilassa, jossa haluat sen aloittavan työnteon. Eli kutsu koiraa vaikka nimellä tai tule vain tms. kun olet poistunut sen luota vaikka viiteen metriin. Voit peruuttaa samalla itse ja pysähtyä > katso mitä koira tarjoaa sinulle, kun pysähdyt, mutta et anna mitään vihjettä. Jos koira tarjoaa mitä tahansa, se palkataan. Jos se putoaa "kuplasta", eli alkaa vaikka skannata ympäristöä, passivoitua, voit peruuttaa vähän lisää ja antaa sille uuden mahdollisuuden.

Tuleva koirankouluttaja siellä..?
Yks kerta jäin tosiaan lenkin jälkeen ihmettelemään et mihin  se jengi nyt oikein jäi, kun piti sisälle tulla.
Kirpulta käy tosiaan jo hyvin muun muassa palkkaaminen ja koirien sisälle kutsuminen pihalta.
Luonnollisena häiriönä hän toimii myös hyvin xP

Yritä huomata pienetkin aktiiviset eleet koiran puolelta, jotta voit vahvistaa aktiivisuutta ja yhteistä kuplaa palkkaamalla. Näin kun koira oppii siihen, että tauolta tullaan vain töihin, samaan kuplaan ohjaajan kanssa ja tekemään hommia palkasta palkkaan, voit pian antaa sille jonkun käskyn. Kun palkkaat koiraa aktiivisuudesta tai vihjeen/käskyn suorittamisesta lelulla, tarkkaile sen mielentilaa palauttaessasi sitä takaisin tauolle (käy siihen / matto). Koira saattaa tarvita lisää vahvistetta rauhoittumisesta. Tämä oli meille ihan tosi hyvä harjoitus, ja oli todella mielenkiintoista yrittää lukea omaa koiraansa sen suhteen, tarvitseeko se lisää vahvistetta rauhoittumisesta vai onko se valmiina töihin. Olen pääasiassa erittäin tyytyväinen Mooin mielentilaan meidän aloittaessa treenit (koska fiksuna likkana yhden koiran pään kanssa pelleiltyäni olen jo tajunnut toisen kanssa tehdä toisin :P), mutta kieltämättä kaikesta suunnittelusta huolimatta treeneistä puuttuu nimenomaan se flow. Lisäksi koiran mielentilaa pitäisi tarkkailla niin hyvin, että ymmärtäisi vaihtaa treenisuunnitelmaa lennosta asappia, eikä vasta sitten kotona miettiä mikä menikään taas pieleen tai miksi se ja se asia jäi vaivaamaan (vaikkei se ollut välttämättä edes treenisuunnitelmassa).

Viime hetken treeneissä ennen Oilille menoa (viime teksti, lue täältä).
Jotenkin possea kiinnosti kentän touhut enemmän kuin poseeraaminen.

Luumu sai hullutella kisatreenissä/temppuradassa, joka oli tosin niin huonosti suunniteltu, ettei sillä ollut saumaakaan onnistua vireenhallinnassa. Mut hupaa oli siitä huolimatta, että talloin sitä varpaillekin. 

Monen kuukauden yrittämisen jälkeen löysin vihdoin bujooni järkevän tavan pitää treenipäiväkirjaa!
Ja silmä lepää :D

Loppupuheenvuorossaan Piia kertoi haluavansa nähdä enemmän sitä, että koirat laittaisivat itseään enemmän henkisesti likoon. Ne tuppaavat saamaan aivan liikaa primäärivahvistetta (eli konkreettista palkkaa) ja suhteessa liian vähän sosiaalista palkkaa. On hyvä idea aloittaa treeni pelkällä sosiaalisella palkalla - eli sitouttaa koira ohjaajaan. Kun koira toimii ja on aktiivinen ohjaajalle, voitte yhdessä mennä valitsemaan koiralle mieleisen lelun kentän laidalle jätetystä treenikassista. Me ollaan kyllä tässä kunnostauduttu nyt keväästä asti mielestäni Mooin kanssa tosi hyvin. Tehdään usein kisanomainen kehääntulo, ekan liikkenalun liikkurointi ja fiiliksen mukaan usein vähän seuruuta ennen palkan vetämistä taskusta. Tähän saisi Piian metodilla tosi hyvin yhdistettyä etäpalkan harjoittelun kisoja varten, mutta en ole vielä ottanut sitä agendalle (koska meillä loppui kisakiireet näköjään Grännaan...). Pitää myös enemmän suunnitella tai muuttaa suunnitelmia sen mukaan, missä mielentilassa koira on. Ihan sen mukaan missä mielentilassa se on, se saa tehdä joko rauhoittavaa tai kiihdyttävämpää puuhaa. Me ollaan ihan pikkasen kurkistettu tämänkin oven taakse, kun jossain vaiheessa kesää paloi käämi siihen, että lelupalkkaamisen yhteydessä sai aina nillittää irrottamisesta. Se on se kuuluisa rytmi, mikä uupuu vielä. Huh.

Mut siis ihan kamalan järkevää ja syvällistä hommaa tuli tuolla taas. Tykkään Piiasta kouluttajana kuin viksu vispipuurosta, ja ehdottomasti pakataan jossain kohtaa Paska-mobiili täyteen tiimiläisiä ja suunnataan kohti Tamperetta jatkokouluttautumaan. Laitoin myös anomuksen vetämään TKK:lle syksyn alo/avo-kurssin osalta Mooikoiralle. Jännän äärellä tässä osuuko osallistujavalinta meidän kohdalle.

Kosketusalustahommeleita.
Terhiltä saatiin niin hyvä vinkki tämmösen koirafrisbeen ostamisesta k-a-käyttöön!
Toimii!

Nyt tulevana viikonloppuna onkin sen verran ruhtinaallinen tilanne, että ei oo mitään suunnitelmia! Kuvitelkaa, varmaan eka viikonloppu juhannuksen jälkeen. Tää pyyhkii hikeä otsalta ja koittaa nauttia tyhjästä kalenterista ihan kypällä. Ei vaan ei oo ees vaikeeta. Jotain laavureissuu ehkä? Syöttämään tätä lössiä hirvikärpäsille? Nyt vaan nautiskellaan hiljenevästä menosta ja suunnitellaan sitäkin motivoituneimpina tulevaa. Kis pus laav. Syki, nauti, rakasta. 

Voi Mooi minkä taas teit! Ritva the Tankki kävi jälleen rohmaisemassa treenieväät etukäteen.
Koska mä opin?! Tynnyrimäisellä vatsalla ei treenitkään kiinnostaneet ihan kympillä.