Utopia

Utopia = muinaiskreikan kieltävä etuliite u- sekä topos 'paikka', 
sananmukaisesti siis "paikka jota ei ole", 
tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa (Wikipedia).
Utopia = mahdoton haavekuvitelma, haaveellinen suunnitelma (Kielitoimiston sanakirja).

Äitin pieni pillipiipari

Päästiin kolme-neljä vuotta sitten Luumun kanssa niin ihanteelliseen kehitysvaiheeseen, että sen kanssa pystyi viettämään rennosti aikaa meidän pihalla tarvitsematta joka hetki kytätä mitä se puuhaa. Voi niitä pitkiä aamupäiviä piknikviltin päällä, rennonletkeitä aamiaisia, kahvintuoksuisia romaaninlukusessioita keskellä aurinkoista päivää. Isohkoa tonttiamme ei siis ole aidattu, vaikka siitä olen monesti haaveillutkin. En sitä varten, että Luumu lähtisi jonnekin, vaan siksi ettei myöskään meidän pihalle tule ketään vieraita irtokoiria (ei ole yks tai kaks, joita olen tuosta hätistänyt). Mutta koska Luumun kanssa on olleet pihallaolot kovin huolettomia, aidanrakennuksen vaiva on tuntunut hyötyään suuremmalta prokkikselta.

Rennonletkeyttä ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kun vielä 2015 kesällä muistan kasvatelleeni Kirputinta vatsassa ja nauttineeni just niistä pitkistä aamiaisista ulkona Luumun kanssa, seuraava kesä menikin Mooin perään katsellessa. Yllättävän hyvin sekin on pysynyt tontilla, mutta kun se oli silloin ekana kesänä niin kamalan nuori ja utelias. Totta kai siis oli, mutta muistan miettineeni että ei vitsi. Meni neljä vuotta siihen kun sain Luumun rentoutumaan pihalla siinä määrin että se voi maata paikoillaan ja nauttia elämästä - ja sit tulee uusi koira jonka kanssa alkaa sama projekti alusta. Ei se Mooikaan tuossa pihalla sen kummempia puuhannut, mutta maate käyminen kesti tuhottoman kauan aikaa, ja itse ei pysty ihan satasella rötväämään, jos pitää puolikas silmä pitää koko ajan kaikkialla tättähääräävässä nelijalkaisessa.

Jonkun puskan raunoilla.

Arvaatte varmaan. Kun Mooi jo sentään seuraavana kesänä rauhoittui silmin nähden, ja meillä oli uudenuutukainen terassikin kaikesta tästä kesästä nauttimiseen - liikkeelle lähti taapero. No totta kai se lähti. Kun se tajusi, että nimenomaan tielle ei saa mennä, sinnehän se just halusi mennä. Koirat lekottelee siellä ylellisellä terdellä ihan ryijyinä, ja meikäläinen juoksee (no okei kyyristelee) pahimmanlaatuisen pakenijan perässä. Ainoastaan päiväuniaika ja satunnaiset hellekelin lutraushetket puhallettavine uima-altaineen toivat tähän kauan kaivattua paussia.

Ni kolme vuotta siihen loppujen lopuksi meni, että kaikki kolme pystyy pitämään pihalla samaan aikaan irti ja samalla myös nauttimaan itse edes jonkun satunnaisen sekunnin mielenrauhaa muistuttavasta tilasta. Havahduin tähän kun yhtenä viikonloppuaamuna iskä karsi omenapuita, possuttimet silppusivat omenapuun- ja minkälie vaahteranoksia tahoillaan, Kirputin työnteli vuoroin kottikärryään, vuoroin polkumopoaan mäkeä edestakaisin ja itse nuorensin marjapensaita (lue: revin kokonaisia hapertuneita pensaita maasta juurineen). Ihanaa, täydellisen idyllistä, jopa pikkuisen... utopistista. Tiellä kulki jos jonkinmoista ajopeliä ja koiraa ulkoiluttajineen, mut kaikki lapset tietää missä koti. Oikeesti mä en saanut itse oikein mitään aikaiseksi, kun jatkuvasti huokailin tämän kesäidyllin perään. Sit kun mä olin olevinaan saanut sen yhden puskan remmottua sieltä maasta, kävin sisältä hakemassa kameran ja ikuistin tän kaiken. Koska mistä sitä loppujen lopuksi tietää kauan tämä taas kestää. Mut aijumaleissön mä aion nauttia tästä tänä kesänä.

Omg, mä yleensä aina muistan suoristaa horisontin!

Loppukaneettina mainittakoon, että Luumu tekee edelleen töitä sen eteen, että pystyisi olemaan pihalla samaan aikaan A) kottikärryn kanssa silloin kun se liikkuu, koska rengas B) haravan, kuokan, lapion tai lumikolan kanssa, silloin kun ne on ihmisen kädessä. Ja yllättävää kyllä, Mooikin on saanut sisällepassitukset nyt viime aikoina silloin kun A) Kirputin haluaa pelata sitä pallopeliä, jossa karvainen "tennispallo" lentää semmoiseen tarramailaan B) Kirputin haluaa heitellä samaa karvapalloa trampoliinin sisällä. Oli muuten aika hilkulla, ettei meidän upouuden ja ihka ensimmäisen trampan turvaverkko ollut täynnä semmoisia Rituliinan mentäviä aukkoja. Hän yritti päästä palloon käsiksi jopa pohjan kautta. Apua. Meinasi tulla pikkuinen tappajahaiefekti.

Vielä loppukaneetin peeässänä mainittakoon että kelleen ei varmaan ole jäänyt pimennykseen se, että meidän Bergenin-matka oli kuin olikin hedelmällinen, ja Mooille odotetaan pentuja syntyväksi ennen juhannusta! Huippujuttu. Mooi vietti myös nelivuotissyntymäpäiviään tällä viikolla, ja aionkin pyhittää seuraavan postin pelkästään tälle kaikelle. Sillä välin voit käydä lukemassa upean Mooin aivan huippukasvattajan Tarun tilannepäivityksen täältä. 

No totta kai tarvii oksasakset olla!

Huhhuh ku oli rankat pihahommat!