Poika on tullut kotiin

Luumu on vihdoin kotona. Sydän pakahtuu, eivätkä sanat riitä kertomaan tästä onnesta. Stressasin matka-aikatauluja ihan turhaan, koska kaikki meni suunnitelmien mukaan. Kasvattaja oli juuri niin mukava mies kuin miltä oli vaikuttanutkin. Ehdittiin tutustua Luumun äitiin ja isään, ja kaikki tuntui täydelliseltä. Luumu tuli meitä vastaan innokkaasti häntä heiluen, eikä ujostellut yhtään. Kun sain sen ensimmäistä kertaa syliin, tuntui että miten osaan näin pienestä huolehtia. 

Melkein parin tunnin metromatka Itä-Lontoosta Heathrow'lle tuntui olevan sekä pennulle että mamille raskas. Luumu yritti syödä itsensä kantokopastaan ulos, ja kun lopulta rauhoittui makaamaan, hädissäni luulin sen saaneen nyt sitten lämpöhalvauksen. Oli ihan pakko kokeilla pulssia ja ihon joustavuutta, mutta onneksi äitini oli siinä mua rauhoittamassa... Omaa äitiään Luumu ei itkenyt paria kertaa enempää, ja lentokentällä otettiin sitä vähän väliä ulos boksistaan pisulle ja juomaan. Hiukan oli ensin pöllämystynyt, mutta pian häntä heilui taas :) Kävellessä Luumu oli kantokassissaan ihan rauhallinen, mut saman tien kuin vauhti pysähtyi, konsertti alkoi. Hyvin staffimaisia ääniä tosiaan :D

Saatiin joka puolella ihan mahtavaa palvelua, kun tädit ja sedätkin vaan ihasteli pientä ihmettä. Turvatarkastuksessa menin ensin itse läpi, ja sitten mentiin Luumun kanssa odottamaan tarkastushuoneeseen, kun tarkastussetä vei Luumun kassin tarkastuksen läpi. Missään vaiheessa ei kysytty Luumun papereita, passia tai muuta. Luumu nukkui koko lennon, ja mä en voinut muuta kuin tuijottaa sitä. Pientä tuhisevaa myttyä. Vauvaa. Omaa Luumuani. 

Luumu otti lennon aikana rennosti.

Mami pissoja siivoamassa ja Luumu heti jo pahanteossa :)
Vessapaperi on niin mielenkiintoista!

Veljeni Janne ja Jape tulivat meitä Helsingistä hakemaan, ja Luumu nukkui kotimatkan Turkuun sylissäni milloin missäkin asennossa. Ei tuntunut matkanteko paljon pientä haittaavan. Kotona oli Teemu vastassa, ja täytyy kyllä sanoa, että entinen "ei meille mitään koiraa tule" -asenne oli tipotiessään. Luumu nukkui kanssani olohuoneessa, sohvan vierellä omassa pedissään. Muutaman kerran vinkui äitinsä perään, mutta rauhoittui sitten ja nukkui puoli yhdeksään :)

Automatkalla Turkuun

Nyt meillä onkin nämä pari päivää mennyt toisiimme tutustuessa. Kasvattaja sanoi Luumun nukkuvan vielä 90 prosenttia päivästä, mutta ei kyllä pidä paikkansa. Menoa ja meininkiä riittää - mamman ostama "uninalle" on saanut kunnolla kyytiä, ja yksi vetolelu on mennyt jo rikki. Kuvasin tästä nallen kanssa leikkimisestä videon, joka löytyy YouTubesta. Mulla on kädet täynnä pikkuisia naarmuja ja reikiä, enkä olisi uskonut millainen puruvoima hiukan yli seitsemänviikkoisella voi olla! En ole ihan pysynyt perässä noiden pissojen ja kakkojen kanssa, aamullakin pitäisi toimia salamannopeasti! Luumu tietää jo nimensä, tai ainakin sen, että silloin kannattaa tulla luo. Ollaan myös harjoiteltu omien lelujen kanssa leikkimistä (mun villasukkien, pöydänjalkojen, listojen ja kenkien sijaan - joo-o, näitä kaikkia on jo ehditty maistaa!), ja "istukin" menee jo suht hyvin. Luumu on myös vähän alkanut ymmärtää, että ruokaa saadakseen on rauhoituttava istumaan. Hiljaa hyvää tulee, tuntuu etten itse keksi opettaa niin paljon asioita, mitä tämä pieni jo osaisi oppia. 

Olen pieni ja tomera.

Osaan myös nukkua.

Nalle saa kyytiä.

Kaulapanta on ihan tyhmä.

Ensimmäinen luu

Ja sitten sammutaan mihin sattuu.

Ensimmäinen lelu meni jo rikki - sori Hamti, tämä oli sun lemppari :P

Napsu nukkui ensimmäisen päivän yläkerrassa ja kuunneltuaan meidän alakerrasta tulevia ääniä ei sitten uskaltanut itsekseen tulla alas. Ulkona se on paljon evakossa, ja kerran tuli ulko-ovella Luumua vastaan, mutta luikki sitten pian taas kuusiaitaan. Sitä varmaan vähän pelottaa et mikä kamala otus täällä nyt on, mutta uskon kyllä että ajan kanssa sitäkin alkaa pieni kiinnostaa. On Napsu kuitenkin kissaksi tosi utelias ja leikkisä vielä "vanhallakin" iällä, joten kyllä tämä tästä. 

BRIEFLY IN ENGLISH

The flight to Finland went perfectly. The airport and flight personnel adored our baby, and the service was excellent everywhere. My panic attacks about the flight schedule and everything was in vane, I see that now :) Luumu slept through the whole flight and the drive back home and cried after his mom only a couple of times. What a brave and a curious boy we got! During the three days here at home we have been getting to know each other. He is already at home here, and is nothing but a shy feller. We are learning at the moment to come when called, to sit and to play with own toys (not with my socks, shoes, furniture etc. Believe it or not, he's been able to taste them all already!). Luumu is also realizing that he needs to wait pretty until any food is offered. I uploaded a video of him playing with his teddy bear in YouTube. Our cat saw him once by the door, but then turned away quickly back to the bushes. Napsu the cat just needs more time, but I am sure he'll come around. 

This wonderful feeling is really inexplicable. I can only thank you, Jon, for letting us have this beautiful baby boy. We are looking forward to a happy, active dog life, where Luumu is able to run in our neighbourhood forest everyday throughout his hopefully long life. I already booked a puppies' play school for us, which starts at the end of April. Next Saturday Luumu is about to meet my mom's Bernese mountain dog, "Nalle", whom we expect to become one of Luumu's best pals. 

Rezavoire's King of Helsinki

Nyt se on sitten viimein tehty, Luumu on valittu <3 Lauantai meni alkupäivästä suht nopsaan, kun oli töitä ja kaikenlaista remppahommaa, mut sitten viisareiden lähestyessä neljää/viittä... tähän sopii se vanha krapulavertauskuva - ensin pelkäsin kuolevani, sitten pelkäsin etten kuolekaan. Niin paljon jännitti! 

Olin alunperin katsellut appelsiinipoikaa sillä silmällä, mutta vaikka appelsiinipoika oli jo viety ennen kuin itse pääsin valitsemaan, ei kyllä yhtään jäänyt harmittamaan. Katsottiin Teemun kanssa yhdessä (JOO-O!) kasvattajan YouTubeen lataamaa videota, ja siinä vaiheessa kun se valinta omassa päässä varmistui - itkemäänhän mä rupesin. Valittiin Luumu sen perusteella kumpi näytti reippaammalta, koska rakenteellisia eroja näissä kahdessa ei ollut. Molemmat oli kyllä siinä takapihan vesitihkussa aika reppanan oloisia, pojat oli varmaan ekaa kertaa ulkona :) Hedelmäveljeksistä Luumu on siis omenapoika. Ja iso kiitos kaikille videolinkkiä Facebookissa kommentoimaan ehtineille. Luumu on julkkis jo Suomeen saapuessaan!

Ja Luumun rekisteröintipaperitkin ovat nyt valmiit. Luumu on rekisteröity British Kennel Clubiin nimellä Rezavoire's King of Helsinki. Aluksi nimi tuntui vähän kornilta, mutta nyt siihen on tottunut, ja korni on kyllä ihan meidän juttu. Päättivät sitten lähettää Briteistä yhden kuninkaallisensa meille Suomeen :D

Viime hetkiä viedään. Vähän pitäisi vielä työjuttuihin keskittyä ja hoidella suhteita verottajaankin päin ennen kuin pääsee kunnolla "lomatunnelmiin". En kyllä tiedä millaisia lomatunnelmia tässä oikein odottaisi, kun mä oon tunnetusti aika kova stressaamaan. Viime yönä sain nukutuksi, kun olin niiiiin hurjan väsynyt. Tulihan niitä unettomia öitä jo sitä ennen vietettyäkin nelisen kappaletta. Ja vielä viikko ennen Luumun tapaamista!  


Lopuksi vielä Napsun tunnelmia Luumun pentupedissä :)

Kuvat hedelmäpojista ja ensimmäinen video

Tässä ne nyt ovat - kuvat hedelmäpojista! Ne ovat siis oikeasti Banana Boy, Apple Boy ja Orange Boy :D Vähänkö olisi ollut hiukan pelottavaa, jos joku niistä olisi ollut Plum Boy, nomen est omen. 

Orange Boy
(C) Jon Horsley

Apple Boy
(C) Jon Horsley

Banana Boy
(C) Jon Horsley

Kaikki ovat kyllä ihan uskomattomia söpötyksiä, ja innostuinkin vissiin näistä kuvista aika paljon. Kasvattajakin kehotti vähän rauhoittumaan, ettei tule sydänkohtausta ;)

Nämä kuvat tuli siis eilen 9.3. ja tänään sain ensimmäisen videolinkin muruista. Vähän on askel hatara, mut kova on yritys. Tasan viikon päästä teen valinnan uuden videon ja kasvapentuttajan vinkkien perusteella - Can't wait!

Tänään oli muutenkin ihan huippupäivä. Äiti tuli auttamaan kämpän raivaamisessa pentukuntoon, ja kyllä nyt kelpaa asustaa! Rempassa tulee varmaan nyt vähän taukoa, mut kesämmällä sit taas. Lisäks löysin tänään Kaarinan Mustista ja Mirristä Hurtan vaaleansinisen talvimanttelin, jota olen kuolannut viimeiset puoli vuotta. Hintaa pompalle jäi alennusten jälkeen 25 euroa! Kyllä nyt Luumun kelpaa!

Uusi kuva mussukoista

Pennut alkavat jo vähän näyttää koirilta! Vielä ei ole tehty valintoja, mut pian senkin aika on. Tämän viikon lauantaina pennut täyttävät jo viisi viikkoa! 

Pups at 4 weeks
(C) Jon Horsley

Panikoida olen taas kyllä ehtinyt senkin edestä. Vaikka tämä koiranhankinta on ollut enemmän tai vähemmän vuoden projekti, huomaan nyt ettei meillä ole kämppä todellakaan pentukunnossa! Meillä on tosiaan remppa vielä niin kesken kuin voi olla, mut sen lisäksi pahvilaatikoita ja romua on joka nurkka täynnä. Sähkötyöt ovat osittain kesken, ja pentua täytyykin olla koko ajan vahtimassa ettei vahingoita itseään. Onneksi meiltä saa kuitenkin oleskelutilan hyvin rajattua, ja olenhan minä kotona kaiket päivät pennun seurana ja vartijana :D Aitauksen sainkin jo, mutta aion myös pienestä pitäen opettaa pennun kevytmetallihäkissä olemiseen lyhyitä aikoja kerrallaan. Sain hyvän vinkin siitä, että kun hermo menee, ei vahingoita herkkää suhdetta pentuun mahdollisilla ylilyönneillä, vaan pennun voi vähäksi aikaa tuupata jäähylle häkkiin. Ja pitäähän sen tottua häkissä olemiseen näyttelyiden ym. varalta. (Kyllä - "siniverisyydestä" huolimatta ja ehkä juuri sen takia aiomme osallistua kaiken maailman näyttelyihin!)

Mut tähän on nyt hyvä tältä osin päättää - tänään on remppapäivä, ja jos viikonloppuna saisi raivattua romut piiloon. 

Koirahierontapäivä 3.3.

Vietimme eilen hauskan ja hyödyllisen koirahierontapäivän Varsinais-Suomen kennelpiirin tiloissa. Olin pyytänyt Piipa Takalaa RentoWuhista pitämään hierontaluennon ja opastamaan meitä hieronnassa. Koirakoita oli yhteensä 11, joten menoa ja meininkiä piisasi. Alkusählingin jälkeen kaikki käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikkaasti :D Minulla oli hierontalainassa Tarun herttainen Orville, ja luulen että päivä oli jännittävä meille kummallekin. Orvillella oli paljon asiaa kerrottavanaan - olihan paikalla niiiiin paljon uusia kamuja ;)

Hierontapäivän anti oli varmaan erilainen koirakosta riippuen. Meillä päivä meni lähinnä rauhoittumisen harjoittelemiseen, mutta mahtui siihen muutama erittäin hieno hetkikin, jolloin pikkuisen simmut painuivat melkein kiinni asti <3 Oli mielenkiintoista päästä roplaamaan taas vähän erilaista staffia, ja tuntuukin että olen tässä viikon sisällä oppinut niin paljon uutta staffien rakenteesta. Suurkiitokset vielä Tarulle herra O:n lainasta!!

Tälle kurssille olisi ollut kyllä paljon tulijoita, ja ajattelinkin järjestää samanmoisen loppukesästä/ alkusyksystä uudelleen. Pääsen sitten harjoittelemaan Luumunkin kanssa hierontaotteita ja venytyksiä - tai ainakin sitä rauhoittumista ja yhdessä tekemistä. 

Orville Piipan käsittelyssä.
Mallikoiraksi herra O oli vähän turhan  innokas, mutta tässä meni vielä oikein mallikkaasti :)

Nalle ja Orville rentoutuvat käsittelyyn :)

Ihana muru <3

Hei me barffataan!

Nyt tämä lopullinen jahkaus koiran ruokavaliosta on lopulta saapunut tiensä päähän - me alamme barffata! Kuten monien muidenkin hyvin ahdasmielisten ennakkoluulojeni on käynyt, tämäkin osoittautui skuupiksi. Ajattelin joskus, että kyllä ne nyt menevät liian pitkälle, ja että syöhän se koira luonnossakin saaliseläimen mahalaukun sisällönkin (muun muassa viljaa!). Tutkailin pitkään kotiruokavalion hyviä ja huonoja puolia, mutta hylkäsin sen lopulta siksi, etten löytänyt tarpeeksi tarkkoja ohjeita pennun ruokavalioon. Kuvittelin, että itse soveltamalla voisin suurin piirtein tappaa pikkuisen. 

No, ymmärrän nyt, ettei se ruokinta mitään avaruustiedettä ole, eikä edes aivokirurgiaa, mutta tilasin kuitenkin Heidi Rubinilta BARF-ravintosuunnitelman, ja alamme nyt ihan tosissaan barffata. Tarkoitukseni on nyt alkuun noudattaa suunnitelmaa hyvinkin pedanttisesti, mutta sitten oman tajunnan laajentumisen myötä alan sitä sitten itsekin muokata. Tärkeää on nyt että opin itse mikä vaikuttaa mihinkin, ja mikä juuri minun koiralleni sopii. Tässäkin on vähän niin ja näin sen suhteen, että onko tämä mielestäni juuri se oikea tapa ruokkia koiraa, mutta mielestäni tämä on ainakin yksi parhaista. Minusta koiran pitää pystyä syömään melkeinpä mitä tahansa normaalista arkielämästä löytyviä asioita ilman sen suurempia vatsavaivoja, ja barffauksen avulla sitä koiran ruuansulatuselimistön omaa flooraa voidaan muokata vastaanottavaisempaan suuntaan. Lue lisää Heidi Rubinin sivuilta. Heidi on myös ollut Ykkösen aamu-tv:ssä puhumassa barffauksesta. En välttämättä alkaisi ihan pienten rotujen kanssa barffaamaan, tai en ainakaan näkisi barffauksen hyötyjen näkyvän välttämättä pienillä roduilla yhtä hyvin. Staffilla on kuitenkin sitä massaa, jota on hyvä ylläpitää terveellä tavalla barffauksen avulla, eivätkä iho-ongelmatkaan kovin tavattomia ole.

Olen tutkinut noita lihojen ja luiden ym. toimittajia, ja päädyin tilaamaan ensimmäisen satsin Lempimuonalta, koska Kennelrehun ensimmäinen kuljetuspäivä menee minulta ohi. Ravintosuunnitelmaan kuuluu luiden ja lihojen lisäksi myös öljyjä ja vitamiineja - öljyt tilaan Zooplussasta ja vitamiinit haen apteekista. Erityisen ilahtunut olin siitä, että ruokavalioon kuuluu myös jossakin määrin kasviksia. Nekin syötetään raakana mössönä, ja minä ihan mielestäni fiksuna brunettena pohdin täällä sitä, että kuinka ne voivat sitten olla raakoja, jos ne ensin keitetään... No onneksi vielä fiksummilta saa kullanarvoisia neuvoja :D (Niitä ei siis keitetä ollenkaan...)

Koska halusin oppia barffauksesta lisää, aloin järjestää barf-aiheista luentoa. Barf-kirjankin kirjoittanut Riikka Lahti tulee luennoimaan 14.4. Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloihin barffauksesta - barf käytännössä, gluteenin vaikutus, allergiat ja eliminaatiodietti. Olen ollut jopa niin innokas, että väsäsin Koirat.nettiin ihan ilmoituksen :D Kaikki mars luennolle!!

Ps. Alle kolme viikkoa, ja sitä oltais niinku Berliinissä :DD Olen vähän fiilistellyt pentukuumeen viimeisimpiä hetkiä katsomalla videota kasvattajani viimevuotisista pennuista. Muutkin pentukuumeiset löytävät sen täältä.