Noa on 8-viikkoinen australiankelpie, johon minulla oli suuri kunnia päästä tutustumaan ihan ensimmäisenä! Vaikka Noa oli ihan äärimmäisen söpö, hyvin käyttäytyvä ja hömelö tavalla, jolla vain koiranpentu voi olla, ei se pentukuume iskenyt minuun vieläkään. Oma kakara pitää sen pentukuumeen täydellisen hyvin loitolla, enkä usko että tulen koskaan sellaiseen "kuumeeseen" enää sairastumaankaan. En siis tarkoita tällä sitä, että Luumu jäisi viimeiseksi koirakseni, vaan lähinnä sitä, että voisin tulevaisuudessa ajatella (moooonen vuoden päästä) ottavani aikuisen koiran tai sitten sen pennun, mutta nieleskellä ja ottaa sen pennun. Siis vaan koska pentu on otettava, jos sen koiran haluaa...
|
Joo ei oo yhtään pentukuumetta,
muuten vaan ihan haltioitunut ilme kasvoilla... ;) |
Toisaalta ehkä juuri tästä pennutonniinnähty-asenteestani johtuen olinkin hyvä harjoituskappale Noalle tutustua ensimmäiseen uuteen omaan kotiin tulevaan vieraaseen ihmiseen. Onhan se kelpi veistetty ihan eri puusta kuin staffi, ja sen huomasi lähinnä varovaisuudesta, herkkyydestä ja maltista. Kun Luumu roikkui tuonikäisenä lahkeessa, sukassa, sormessa ja poskessa kaikissa samaan aikaan ja monta kertaa, Noa-kelpi vielä pohti että onkohan tuo muija oikein mistään kotoisin :) Alkuvarovaisuuden jälkeen minut otettiin kuitenkin todella hyvin vastaan, ja pihamaalla juoksennellessa sain kelpilapsen muutaman kerran peräänikin! Ja kun Teemukin vielä tuli töistä päästyään Noaa morjenstamaan (ihan itse halusi tulla!), syliin kiivettiin samantien!
|
Mamma on ihan paras! |
|
Siitä se alkaa - yhteinen taival! |
|
No oho, vähän meni vauva mukkelismakkelis. |
|
Söpösestä ulkokuoresta huolimatta olen hirrrrmuinen peto! |
Alunperin tarkoitus oli tutustuttaa Luumu Noaan jo aika pian, mutta herranen aika, energialevelit on niin paljon eri lukemissa (niin kuin muuten paino, vauhti, kiihtyvyys ja muutkin ominaisuudet), että maltetaan vielä jonkun aikaa. Kun Noa pääsee jo vähän kävelylle hihnassa, mennään sitten yhdessä "hihnalenkille" ;)
Mulla olisi kaikenlaista muutakin asiaa lähinnä tokosta, meidän liikkumisesta yleensä, sikaripunkista paranemisesta, remmikäyttäytymisestä ja irti olemisesta - ai niin ja muutama paatoksen sana vastaamme tulleesta hullusta koiranulkoiluttajasta, mutta säästän ne ensi kertaan, sillä tämä päivitys on NOAN!
|
Ja osaa nukkuakin kuin koira jo, ihmeellistä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.