Pala metsää

Oltiin Mumeloisen kanssa perjantaipäivän kunniaksi fysioterapeutilla, tällä kertaa Turun koirafysiossa Tanja Kotin hoidettavana. Jatkamme kyllä klinikalla käymistä; tämä kerta käytiin Tanjalla, kun kerran näin mahtava tilaisuus koitti! Kävin Tanjalla kerran Brun kanssa vielä kun Koirafysion tilat olivat Orikedolla. Uudet tilat Länsikeskuksessa olivat aivan yhtä mukavat, ja Luumu piti pilkkeen silmäkulmassa Tanjan hoidon aikana, ihan niin kuin Brutuskin. Ne on kuulemma nämä nuoret urokset vähän tällaisia vauhtiveikkoja...

Jännitti vähän, että mitähän Tanja löytää Luumusta, jumeja ainakin, toivottavasti ei mitään muuta! Ja eihän sieltä oikeastaan mitään uutta löytynytkään. Luumu on hyvässä kunnossa, kuntoutuminen on ollut hidasta (niin kuin se on ollutkin!), mutta staffi on vähän huononlainen potilas. Lannerangassa oli vähän jäykkyyttä, ja suoliluu oli vähän kiertynyt (lihakset sen ympäriltä jumissa), mikä voi aiheuttaa hienoista virheasentoa etenkin istuessa ja makuulle mennessä edelleenkin. Kaikki jumit avautuivat helposti, kuntoutuvan jalan kinnerkin taipui käsittelyn jälkeen selkeästi paremmin jopa minun silmiini nähtävästi. 

Olemme tällä hetkellä liikkuneet yhden 45 minuutin lenkin päivässä kahden viiden/kymmenen minuutin pissalenkin lisäksi. Voin kuulemma halutessani pidentää toista näistä pissalenkeistä 15/20 minuuttiin, mutta tuon pidemmän lenkin pituus on tällä hetkellä hyvä. Tanja meinasi, että nuo pikkujumit, joita Luumulla oli siellä täällä, ovat todennäköinen syy siihen, miksi virheasentoa esiintyy edelleen, mutta painon pitäminen istuessa enemmän toisella kankulla on luultavasti opittu tapa. Eli juuri sitä samaa mitä olen meinannut jo pitkän aikaa, ja johon olemme apuja omalta fyssariltamme saaneet. Saimme nyt Tanjalta läksyksi jumpata istumista siten, että korjaan jalan asennon aina symmetriseksi, ja vasta sitten Luumu saa namin. Jumppaa tehdään nyt alkuun muutaman kerran päivässä silloin kun koira on lämmin, eli lenkin jälkeen. Kohta sen pitäisi kuulemma itse alkaa tajuta laittaa jalka oikeaan asentoon, ja silloinkin voi vielä muistutella jalkaa hiukan hipaisemalla. Saa nähdä - Tanjan mielestä näillä ohjeilla pitäisi alkaa näkyä tuloksia jo kuukauden sisällä. Meidän saikku-/lepokausi on ollut niin pitkä, että itse en millään usko tähän kuukauden tehokuuriin. Totta kai tähän panostetaan täysillä, ja jumppa- sekä liikunta-aikataulusta pidetään kiinni - silti kuukausi tuntuu vaan todella optimistiselta! Mutta mikä hienointa, Tanjan mukaan kesäksi luontopolkukuntoon saaminen on todella realistinen tavoite, ja se pitäisi mitä todennäköisimmin olla mahdollista jo aikaisemminkin! Jeij!

Luonto minua tänään kutsuikin, mutta Mumu raukka sai jäädä vielä kotiin. Metsään saatiin Tanjalta lupa mennä, mutta vielä hihnassa. Ja ihan omia hermojani säästelläkseni jätin tämän hihnahirviön retkeltä kotiin. Pakattiin reppuun muutaman polttopuun lisäksi makkaraa ja kaakaota (ihan oikeasta suklaasta tehtyä!), ja tarvottiin puolen vuoden tauon jälkeen Hevonpään laavulle Piikkiön ja Paimion rajalle. Hanki kantoi kivasti polultakin poiketessa, ja vietettiinkin todella rentouttava muutamatuntinen luonnon helmassa, savun tuoksussa ja Nallen kepinjyrsintää kieltäessä. Nallekin on tällä hetkellä vähän toipilas, eikä saa laittaa vähään aikaan mitä hyvänsä suuhunsa. Japen odotellessa hiillosta, me lähdettiin äitin ja Nallen kanssa etsimään 150 metrin päässä laavusta sijaitsevaa Vakkavuorta. Ei mikään suuri yllätys, mutta (Sports Trackerin mukaan) kilometrin metsässä sinisiä merkkejä seurattuamme, Vakkavuori jäi meille edelleen suureksi mysteeriksi. Déjà vu on tähän ehkä hyvä sana kuvaamaan tunnettamme... merkki siellä toinen täällä, eikä kohdetta näy missään! No, ihan hyviä kuvia tuli joka tapauksessa napattua, ja oli se taas kilsa lisää patikointia joka tapauksessa. 

Oijee mikä riemu - täällä ollaan taas!

Puspus! Ihana Nalle!

Hyvistä alkuopasteista ja Trackeristakin huolimatta emme löytäneet Vakkavuorta!

Mitäs tänne vieraskirjaan on viime kerran jälkeen kirjoitettu?

Nallen turkki kerää laavureissuilla aina kaikkea mukavaa...
muun muassa tällä kertaa muutaman "metsänpalan"

Sinappikuljetus ja makkaravahti samassa paketissa

Pitää muuten vielä vähän mainostaa tuota Sports Trackeria. Latasin sen puhelimeen vuoden alussa, ja siitä asti olen käyttänyt sitä jok'ikisellä lenkillämme. Sovelluksen avulla näen kulkemamme matkan, nopeuden, reitin ja jopa kuluneet kalorit. Matkan varrelta napatut kuvatkin näkyvät sovelluksessa hauskasti. Ja mikä siisteintä - treenin voi jakaa muille Sports Trackeria käyttäville kavereille! Mainostus on nyt niin megalomaanista, ihan kuin minulle maksettaisiin tästä... mutta kun se on vaan niin hyvä ohjelma! Ensimmäisen viikon aikana kuljimme Luumun kanssa 27 kilometriä! Eihän se päivässä tee kuin alle neljä, mutta se on kuitenkin 27 kilometriä enemmän kuin kulkisin ilman koiraa!

Tässäpä nämä uutiset täältä tällä kertaa. Kovasti kuuluu muuten iiiiihania vauvauutisia joka puolelta, sekä niitä ihmis- että niitä koiravauvauutisia. Jännityksellä odotamme muun muassa Doralle söp-söp-söpösiä pentusia, ja toivottelemme sekä tulevalle äiteelle että hermostuneelle Lotta-mummille rauhallista odotusaikaa! Meillä on ensi viikolla tiedossa kaksi toko-treeniä, ja perjantai-illalla arvon mennäänkö Top Dog Show'hun vai ei! Pää on jo parempi (en ole löytänyt mistään muualta kuin verkkokaupasta niitä Dorwestin valkosipuli-kreikanhernetabuja...), mutta edelleen näkyy selvästi. Tuollainen parin sentin päälakikalju erottuisi kyllä siellä kehässä joukosta aika "kivasti". 

Aikaisemmin tällä viikolla...
Luumu jäi makuuhuoneeseen jumiin, kun Nalle meni oviaukon eteen makaamaan.