Loving Luumu: Turku Top Dog Show 19.1.2013

Aamunaamat / Our morning expressions

Nukuin tosi huonosti. Heräilin jatkuvasti ja vähän väliä piti katsella kelloa ja silittää Luumun samettisia korvanedustoja uuden unen päästä kiinni saamiseksi. Ja kun kello lopulta seitsemän jälkeen soi, toivoin alkavan päivän kuluvan pianpianpian! Luumu olisi taas jäänyt mieluusti jatkamaan herra Ruususen uniaan, mutta meitä odotti kuitenkin pihalla lähes ikiroutainen auto (jolla kesti vartin verran herätä tähän päivään). Tiedossa oli äärimmäisen kaunis pakkaspäivä, asteita mittarissa -27! Mumelolle kaksi takkia päällekkäin, itselle riitti jalkaan välikausikelin saapikkaat... ne kun on niin paljon hienostuneemmat kuin nuo talviversiot. Oh vanity!

Oltiin paikan päällä Turun messukeskuksessa Japen ja Muumun kanssa hyvissä ajoin. Ehdin harjoitella juoksuttamisia ja seisotuksia kehässä ihan hyvin, vire vaan ei ollut kovin korkealla. Syyttääkään siitä ei tietysti Luumua voi, eihän me olla harjoiteltu näyttelyjuttuja oikeastaan kuin Winnerissä viimeksi. Lisäksi Luumu on syönyt koko viikon todella (epätavanomaisen) hyvin, mikä teki lihapullista ilmeisesti vähemmän tenhoavia. Tai sitten tämänpäiväinen epävireisyys on Luumun tapa kertoa, että vaihtaisit muija jo lihapullamerkkiä. En ehtinyt jännittää ollenkaan. Lähinnä vähän harmitti, kun Luumulla meni suuri osa ajasta temppuilemiseen, eikä se oikeastaan tarjonnut kontaktia kuin muutamaan otteeseen. Kontaktia ei nyt (ainakaan meidän näyttelyharkkojen mukaan) niinkään tarvitse ollakaan, mutta Luumun kontaktihakuisuus on minulle kuitenkin aina merkki sen viretasosta.

Norjalainen tuomarimme Petter Fodstad otti tuomaroinnin paljonkin Winner-tuomariamme Andrew Westwoodia rennommin. Fodstad kysyi Luumun ikää, ja naurahdellen kommentoi Luumulle lepertelyäni, että ei se koira ymmärrä suomea. Lisäksi hän mittasi Luumun korkeuden (en tiedä mikä mittaustulos mahtoi olla, kun Luumu oli muutenkin vähän kyyryssä siinä), ja arvosteluun tulikin maininta poikkeuksellisen korkeista jaloista. Jouduimme odottamaan kehän laidalla rivissä meitä ennen arvosteltujen koirien ajan, ja nätisti odottaminen kahden staffin välissä oli Luumulle lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Luumu ravasi siinä yksittäisarvostelussa suht nätisti (kääntymisiä voisimme harjoitella enemmän), mutta kaikkien kanssa yhdessä juokseminen on hirrrrrmu vaikeaa. Nytkin oli melkoinen neliveto päällä! Tässä video.

I don't think this was the entire Dogs' Junior Class,
one or two may be missing from this photo.

Pälvikaljusta tuomari ei kysynyt mitään, ja viretason, nelivedon, loikkimisen jne. takia en todellakaan odottanut laatuarvosteluksi ERInomaista! Pistinkin melkoiset bileet pystyyn kehästä poistuessamme - toki EH olisi kyllä tässä kunnossa ja tällä vireellä aiheuttanut aivan yhtä paljon riemunkiljahduksia. Ja kyllä näin jälkeenpäinkin ajateltuna saa olla iloinen tuosta arvostelusta, kun noita hylsyjäkin päivän aikana näemmä jaeltiin melko lailla. Ja vaikka kuinka sanoin että ei ole mitään väliä mikä arvostelu sieltä tulee - niin onhan se tietysti näin päin muhkea ja erittäin tervetullut yllätys se odotettua parempi arvostelu. Hyvää siis alunperin uskalsin toivoa, kehäkäyttäytymisen perusteella olisin voinut ottaa mukisematta vastaan sen tyydyttävänkin.

Nice dog. A bit high all legs.
Nice expression. Good teeth.

Well developed front and rear.
Needs to fill out in body.

A bit short in croup with high tailset.

ERINOMAINEN ~ EXCELLENT

Kuvatallenne täältä.

So we participated in our third official (international) dog show today, and it was organized in our home town, Turku. Luumu has been suffering from juvenile demodicosis for more or less a couple months, which is the reason why I hesitated till the last minute whether or not to take him at all. Or suffering is probably not an adequate word choice, because he's not actually SUFFERING from it. He only has a one-inch bald spot in the middle of his head. The fur is growing again, but it grows so slowly! Well, anyway. We went there after all, and I am so glad we did! This was most definitely not one of Luumu's best days, at least when it comes to his energy level and interest in paying attention to me and to what I want from him... A month ago at Helsinki Winner, he behaved much better, was happier and more keen on the meat ball I was trying to allure him with. But despite all this, we got an EXCELLENT evaluation today in Turku! I was really looking forward to a Good or a Sufficient evaluation, and was so surprised that everyone must have noticed our joy when leaving the show ring. But this is exactly what I want out of having dog shows as a pastime... not necessarily the excellent evaluations every time, but to have fun, see that the dog also has fun and that when the fortune favours (that's what I call it, mostly fortune), receiving surprisingly good evaluations every once in a while. Watch our show ring video here, and see more info on Luumu here.