Menneestä ja tulevasta

Vuosi 2013 vaihtui meillä rauhallisesti. Luumu ei juuri huomannut edes raketteja. Ensimmäiselle, päivällä pamahtaneelle ja pikku Ruususen päiväunet rikkoneelle pommille pöhästiin kerran, sen jälkeen suuremman luokan räjähdyksetkin saivat osakseen pelkkää ignoorausta. Hyvä näin! Uuden vuoden aattona meillä oli Hamti kyläilemässä, ja ilta menikin koirajuttuja höpötellessä ja mahtavaa ruokaa nautiskellessa. Luumu kävi pihalla pisulla pommien räiskeestä huolimatta, eikä lotkauttanut korvaansakaan ihan raja-aidan takana kuuluville ujelluksillekaan. Teemu oli yövuorossa ja nukkuikin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä pitkään. 

Ainut uutena vuotena napattu kuva.

Uuden vuoden ja puhtaan pöydän innoittamana päätin tehdä pienen katselmuksen meidän kuluneeseen vuoteemme. Kävin läpi viime vuoden kalenteria, ja vaikka tuntui, että koko vuosi ollaan ravattu eläinlääkärillä, lompakko ei keventynyt klinikan tiskillä rokotusten lisäksi kuin kaksi kertaa polvea kuvauttamassa ja kerran liiasta uimisesta ja korvien kuivaamattomudesta aiheutuneen korvatulehduksen takia. Fyssarilla ehdimme käydä yhteensä neljä kertaa, joista kolmena kastauduttiin myös vesijuoksualtaassa. Polven revähdyksen ja korvatulehduksen lisäksi Luumu ehti viime vuonna sairastaa kennelyskän ja kesän kynnyksellä sai pariin otteeseen "pystykarvakohtauksen" piehtaroituaan nurmella. Tälle oli joku tieteellinen nimikin, mutta se on päässyt jo muistista lipsumaan. 

Yhtään punkkia Luumu ei itseensä viime vuonna kerännyt (Napsun viime kesän saldo taisi olla kaksi), mutta tällä hetkellä taistelemme sikaripunkkia vastaan. Parin kuukauden aikana Luumulle on ollut ilmestymäisillään päälakikalju, joka Vetramililla rasvaamisesta huolimatta (tai jopa siitä voimistuneena) suureni noin kahden sentin laajuiseksi karvattomaksi kohdaksi. Orionvetin verkkosivuilla kerrotaan että "nuorilla, alle 1-vuotiailla koirilla voi toisinaan esiintyä ohimenevää sikaripunkkien määrän lisääntymistä ilman, että koiralle tulee tästä oireita. Tällaisilla alueilla karvat irtoavat karvatupesta, ja koiralle tulee yksi tai useampi karvaton laikku erityisesti pään seudulle tai etujalkoihin. Tämä on kuitenkin ohimenevää, eikä vaadi hoitoa." Käännekohta tässä todella kauniin näköisessä kaljussa tapahtui pari viikkoa sitten, jolloin karva alkoi karvatupeista kasvaa uudelleen. Peukut pystyyn ja isovarpaat ristiin, ettei tämä ole kroonista! 

Sitten siirrymme vuosikertomuksessa vähän iloisempiin asioihin! Ehdimme viime vuoden aikana käydä yhteensä 36 kertaa treeneissä (poislukien itsenäiset nurmitreenit), joista 10 kertaa koulutimme itseämme pentukurssilla, 11 kertaa tavoitteellisessa tottelevaisuudessa, 6 kertaa erilaisissa näyttelytreeneissä, kerran koiratanssissa, pari kertaa Turun palveluskoiraharrastajien tottiksessa ja pari kertaa kenttäkoirien treeneissä. Lisäksi osallistuimme Jirka Vierimaan viisituntiselle Hihna- ja ohituskoulutusrupeamalle sekä pariin ohitustreeniin. Luumu kävi Tuijan leikkikoulussa neljä kertaa ja kesän aikana ehdittiin kiihdytellä leikkimielisissä ratajuoksukilpailuissa kaksi kertaa (huonohkolla menestyksellä). Osallistuttiin myös vuoden aikana kahdeksaan mätsäriin, joiden lisäksi olimme katsomassa kahta. Luumu ilmoitettiin neljään viralliseen näyttelyyn, joista staffien erikoisnäyttely sekä Terri-Eri jäivät väliin polven kuntoutuksen vuoksi. Luumu kävi siis Turun October Show'ssa pentuluokassa, ja ensimmäinen tulos rekisteriin tuli Helsinki Winnerin junnuluokasta. 

Luumu pääsi mukaan lomailemaan kolmeenkin otteeseen. Kesän alussa kävimme Padasjoella mökkeilemässä ja Tuurissa shoppailemassa sekä yöpymässä vanhassa höyryjunassa, ja loppukesästä lomailtiin vielä Hämeenlinnassakin. Kerran kävimme Hyvinkään koirauimalassa, ja heti kun fysioterapeuttimme antaa luvan uimiseen, testaamme tähän kotinurkille avattua Sirifa-koirauimalaa! Lisäksi Luumu on ollut valokuvamallina Nanille kaksi kertaa, ja kolmannen kerran poseeraammekin ihan pian taas :D Viime vuonna tuli koulutettua urakalla koiraa, mutta myös itseä. Kävin katsomassa toko-koetta (ALO-luokkaa) neljä kertaa, osallistuin BARF-luennolle kolme kertaa (Riikka Lahti, Heidi Rubin, Salon koirahalli), koirahierontaa tuli opeteltua kahteen otteeseen, ja tuli sitä käytyä yleisellä Koiran kehitys & käyttäytyminen -luennollakin (8 h!).

Loppuvuonna itse tehtyä kasvismössöä.
Sis. parsakaalia, pinaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, valkosipulia.

Mumu sai syksyllä ukilta sorsan sisälmyksiä,
mutta nämä maistuivat vähän kummalliselta. 

Vasta alkaneelta vuodelta toivoisin pitkäjaksoista terveyttä - normaalia koiranelämää. Olen stressannut Luumun polvesta nyt enemmän ja vähemmän viisi kuukautta. Vaikka jalat pelaavat nyt erinomaisesti, koko ajan on takaraivossa pelko kuntoutuksen taantumisesta, siitä että revähtääkö se jalkaa taas ihan kohta kohta kohta... Tarkkailen edelleen Luumun istumis-, seisomis, ravi-, laukka-, hyppy- ja jopa makuuasentoja. Miksi istut taas tuolla tavalla? Onko se jalka taas kipeä? Onkohan siitä nyt mennyt kuitenkin se ristiside, staffihan kestää minkä vaan kivun sitä näyttämättä. Enkö vaan huomaa, että koira on melkein kuolemaisillaan? Näiden huolien kanssa ja itseäni toppuutellen elän edelleenkin joka päivä. En uskalla mennä Luumun kanssa metsään, etenkään päästää sitä metsään irti. Jos se saakin juoksuhepulin, juoksee itsensä puuhun pahki, tai oksaan, tai liukastuu, tai muuten vaan kaatuu. Jos se monen kuukauden jälkeen taas vapaaksi päästyään päättää lähteä eikä koskaan tulla takaisin? Aina kun jostain kuuluu jotain omituista ääntä, sekunnin murto-osan ajattelen aina, että mikä sillä koiralla nyt on hätänä. En koskaan uskonut koiranomistamisen olevan näin kovin stressaavaa. Stressaavaa, mutta samalla palkitsevaa. Vaikka Luumu oli suuri unelmani jo lapsuudesta lähtien, en silti uskonut miten niin kovin kovin kovin rakas pienestä koirasta voi tulla. Ja myös Teemulle (vaikka sitä hän ei todennäköisesti koskaan tule myöntämään!). 

Olemme menossa perjantaina Luumun kanssa osteopaatti Tanja Kotille. Olen ollut hirmu tyytyväinen fysioterapauttimme Sofien työhön, mutta meille tuli nyt hieno tilaisuus päästä Tanjan hoidettavaksi, ja onhan tämä tilaisuus käytettävä hyödyksi. Tanjalla on fysioterapiaan kolmen kuukauden jonot, ja olen ymmärtänyt että ihmiset tuovat hänen hoidettavakseen kisakoiria lähes ympäri Suomea. Jännittää ihan kamalasti millaisen tuomion Luumu perjantaina häneltä saa. Toivoisin Tanjan vakuuttavan minulle, että Luumun jalan kuntouttaminen täydelliseen metsäkestävään kuntoon on mahdollista ja hyvinkin todennäköistä kevääseen mennessä. Toivoisin voivani jälleen päästää Luumun huoletta metsään irti, ja että kesään mennessä parin tunninkaan metsälenkit eivät olisi sula mahdottomuus. 

Lisäksi toivoisin Luumun syömistottumusten paranevan. Meillä näkyy edelleenkin jokapäiväisessä ruokailussa pentuajan painostuksen vaikutukset. Luumu ei syö kovin mielellään mitään kuppiinlaitettavaa mössöä, on se mitä lihaa tahansa. Etenkin poro, lohi, jotkut sisäelimet ja possun jauheliha tuottavat ongelmia, ja paastopäiviä tulee väkisinkin. Kaikenlaiset temput (syödään kongista, verijäljen palkkana, etsi ruoka, ota ruoka kiinni, ruoka palkkana tempuista) toimivat kerran pari, jonka jälkeen ne on Luumun mielestä niin nähty. Mössöruoka maistuu parhaimmalta Nallen kupista syötynä siten, että joku muu kuin minä antaa luvan syömiseen. Luut ovat onneksi menneet parempiin suihin aina, jos vaan voisikin syöttää pelkästään niitä!

Toivoisin myös tältä vuodelta pystyvämme myös osallistumaan muutamaan viralliseen näyttelyyn. Tällä hetkellä Luumun ilmoittaminen näyttelyihin ei tunnu kovin mielekkäältä taloudelliseltakaan kantilta ajatellen, koska joka kerta saa arpoa pari päivää ennen näyttelyitä että osallistutaanko vai ei. Nytkin meidän 19. tammikuuta suunniteltu Turku Top Dog Show'n junnuluokassa esiintyminen on vähän kiikun kaakun - ei tuon päälakikaljun kanssa juuri ole kehään asiaa ;) Luumu on onneksi näiden uusien näyttelyoppien avulla tykännyt olla kehässä, ja nyt kun olen itsekin päässyt vähän kehäjännityksestä eroon, näyttelyihin osallistuminen on ollut todella hauskaa. Olemme menossa helmikuun alussa järjestettävään GOS-koulutukseen, ja toivoisin voivani käyttää uusi näyttelyoppeja heti kohta pian! Ostin Winneristä niin hienon tekonahkaisen lihapullataskunkin ja alennusmyynneistä todella pramean näyttelyihin soveltuvan jakun!

Luumu on aina innokkaana mukana leipomassa. 

Mutta sitten harrastusmielessä kaikkein rakkaimpaan, eli TOKOON! Meillä on Koirakeskuksessa maksettuna vuosipaikka tavoittellisen tottelevaisuuden ryhmässä syyskuuhun asti, ja helmikuun lopusta alkaen käymme kuusi viikkoa myös Tuijan koirakoulun tokon ALO-luokan tehokurssin. (Tai meille se on ainakin tehokurssi, josta toivoisin saavani puhtia, rohkeutta ja tarkkanäköisiä ohjeita esimerkiksi koeseuraamisen harjoittelun aloittamiseen.) Minun pitäisi myös tulostaa itselleni Kennelliiton mahtava tokosääntöjen nivaska ja opetella alokas-luokan liikkeet itse, sillä jos nyt kysyttäisiin mitä kaikkia liikkeitä luokkaan kuuluu tai kuvaile esimerkiksi sejase-liike, en osaisi! Jo viime vuonna pidin täysin mahdollisena ajatuksena sitä, että voisimme olla kisakunnossa ALO-luokassa tämän vuoden syksyllä. Nyt kun on jo tämä vuosi, ajatus tuntuu pelottavammalta, mutta kenties kuitenkin mahdolliselta? Emme pitäneet nyt joulun- ja uuden vuoden aikana ollenkaan treenitaukoa, vaan kävimme tokoilemassa sekä jouluaaton aattona että uuden vuoden aaton aattona. Useamman viikon treenitauko pari kertaa vuodessa tekee koiralle toki hyvää, mutta meillä on niitä taukoja tullut tässä pakon sanelemana muutenkin. Luumulla on ollut ainakin viimeisissä viisissä treeneissä uskomattoman hyvä vire, ja odotan innolla treenien vauhtiin pääsyä tänäkin vuonna. Latasin muutamia harjoitteluvideoitamme YouTubeen taas, ne löytyvät Videot-sivun alta. Palkkaongelmat (lähinnä makupalapalkan kiinnostamattomuus) ratkesivat Froliceilla, ja terveellisemmän mutta yhtä herkullisen makupalan etsintä jatkuu tänäkin vuonna. Repimisleikit ja lelupalkka ovat polven takia olleet meillä tauolla useamman kuukauden, ja voi sitä riemua, kun pääsemme ensimmäistä kertaa kunnolla repimään lelua!

Välipäivät sekä tämä vuoden ensimmäinen viikko ovat olleet kovin kiireisiä. Tahti kiihtynee tässä kevään mittaan, ja oikeastaan koko vuosi on täynnä toinen toistaan iloisempia tapahtumia ja juhlia. Luumu täyttää kuukauden päästä yksi vuotta, ja olisi kiva järjestää koirakamuille silloin jotain hauskaa yhdessä tekemistä. Any ideas?

Tässä kohtaa aamulenkkiämme on aina joku todella hyvä haju.

7.1.2013