Mätsärimenestys

Vietettiin tällä kertaa koiranpäivää Kupittaalla Suomen Collieyhdistyksen järjestämissä mätsäreissä. Luulen, että Luumu olisi kyllä mieluummin viettänyt koiranpäivää vaikkapa metsässä samoillen, sillä lähes kolmen tunnin odotusrupeama oli meille kummallekin melko kuluttava kokemus. Ilmoitin Luumun pieniin koiriin, koska pienissä oli miestuomari. Vaikka Luumu ei ole koskaan tehnyt eroa miesten ja naisten välillä, ajattelin miestuomarin olevan noita kesän näyttelyitä silmällä pitäen hyvää harjoitusta. Ensimmäinen pariarvostelu meni vain muutamaa hetkeä lukuunottamatta melko lailla pelleilyksi - Luumu kiinnostui ensin hajuista, sitten hyppelehti kun olisi pitänyt ravata jne. Antoi kuitenkin tuomarin kopeloida nätisti, ja todella huolellisesti tehtäviinsä paneutuva tuomari meillä olikin. Saatiin ansaitusti sininen nauha, ja sanottiin, että näkyy, että on harjoiteltu, mutta lisää harjoitusta vielä tarvitaan ;) Videopätkästä näkyy esiintymisemme sekä hyvät että huonot puolet...

Reenailua reenailua.
Luumu ei kyllä nykyään juuri tuota treeniä kaipaa,
koska se on lihapullan haistettuaan välittömästi GOS-moodissa ;)
Tietää siis mitä pitää tehdä.

Noita muutaman minuutin kehässä pyörähtämisiä lukuunottamatta tuli lähes kolme tuntia tosiaan seisoskeltua paikoillamme Kupittaan hiekkapohjaisella kaivokentällä. Ihan alkua lukuunottamatta Luumu käyttäytyi yllättävän rauhallisesti ja aikuismaisesti, ihan jopa niin, että muutamaan otteeseen mietin minkä koiran kanssa oikein olinkaan tullut mätsäreihin! Tokihan se ikäkin varmaan alkaa näkyä lisääntyvänä rauhallisuutena (?), mutta veikkaan, että myös Noalla oli osuutta asiaan. Luumu on alkanut sisäistää rooliaan isoveljenä, ja aikaisemmin viikolla, kun Hamti oli Nompparellin kanssa meillä käymässä, Luumu oli jo niin isoa ja aikuista, että! Tässä videossa näkyy hyvin, miten täydellisesti pojat tulevat jo toimeen keskenään (tunteet eivät kuumenneet kummallakaan enää kertaakaan!) ja myös tuossa lopussa näkyy, että Luumu saa todella maistaa omaa lääkettään. Luumuhan on koko ikänsä roikkunut Nallen naamalla ja ärsyttävyyteen saakka kiemurrellut isompansa edessä ihan mielinkielin... ja nyt osat ovat Noan kanssa täysin vaihtuneet! Koirien keskinäistä käyttäytymistä on kyllä todella mielenkiintoista seurata! (Noa oli siis mukana mätsäreissä katsojana (ja kommentoijana), ja tällä oli kenties jotain vaikutusta Luumun rauhallisuuteen...?)

Kello kahdeksan jälkeen alkoi kentällä olla jo sen verran vilpoinen, että teki mieli lähteä kotiin ja jättää ryhmäkehä väliin. Onneksi ei lähdetty, sillä ryhmäkehässä Luumu sai jälleen aivot päähänsä, ja ravasi paremmin kuin ryhmäkehässä koskaan ennen! (Pieni pessimisti ja skeptikko minussa taas nosteli päätään ja mietti, että onkohan tuo koira jotenkin sairas..?) Päästiinkin jatkoon ja sijoituttiin neljänneksi! Mahtavaa! Tämä oli Luumun toinen mätsärisijoitus, joten oli se kai meille aikakin jo menestyä ;) Ekan kerran Luumu sijoittui viime kesänä staffien harrastuspäivillä, ja silloin oli tooodella paljon vähemmän kilpakumppaneita pelissä. Superkiitos vielä Hamtille kameramiehenä toimimisesta!

Meidän palkintokassi sisälsi vetolelun, kakkapussitelineen ja namiboksin.

Nyt me vietelläänkin sateista perjantaipäivää sulatellen tuossa tiskipöydällä kattilallista broilerinsydämiä. Ollaan huomenna menossa Oripäähän Heikki Mäkisen tokon täsmäkoulutuspäivään, jossa jokainen koirakko saa ruhtinaallisen puolituntisen henkilökohtaista opastusta omiin ongelmakohtiin. Vähän jännittää millaisella vireellä Mumeloinen meinaa huomenna mennä, ja itse asiassa tämä vireen vaihtelevuus/motivointi voisikin olla yksi niistä meidän opastusta kaipaavista ongelmakohdistamme. Lisäksi aion kysyä vinkkejä seuraamiseen (lähinnä että miten tästä eteenpäin - kuinka saan Luumun pitämään kontaktin ilman sitä namia ja pidempiä matkoja...) ja liikkeestä seisomiseen. Koulutuspäivässä on muuten kuulemma runsaasti tilaa, joten mukaan mahtuu vielä, vink vink!