Uimamaisterin paluu

Meillä oli tiistai-aamuna oikein herätyskello soimassa, olihan suuntana SIRIFA-KOIRAUIMALA. Luumu on ollut kerran ennen uimahallissa uimassa, mutta kesällä tuli polskuteltua luonnonvesillä milloin missäkin. Uimiseen Mumeloisella on sellainen viha-rakkaussuhde, että ei ensin haluaisi millään mennä, mutta sitten vauhtiin päästyään ei haluaisi millään tulla vedestä poiskaan. Meillä meni tämä uimaopetus viime keväänä staffimaiseen tapaan mutkat suoraksi -tekniikalla (eli äijä vaan liiveineen veteen, kyllä se uida osaa!), eikä todellakaan ole jäänyt mitään traumoja. 

Ollaan niin onnekkaita, että saatiin koirauimala ihan melkein kävelymatkan päähän meidän kotoa. Harmi vaan, että uimala ei monine rappuineen sovellu Nallelle, joka sitä uintia nimenomaan kovasti tarvitsisi... palautteen poikanen kehittelijöille - ramppikin olisi jo jotain. 

Alku- ja loppusuihkut kuuluvat asiaan. 

Väkisin jos ei vapaaehtoisesti. 

Luumun uimatekniikka on hyvä, vaikka tässä näyttääkin vähän hukkuvalta.

Luumu lähti taas karkuun pelastusliivit nähtyään, ja pitihän se pari ensimmäistä kertaa sinne veteen tuuppasta, mutta sen jälkeen mentiinkin lähes koko puolituntinen vesileluja altaasta noutaen. Etenkin reilun puolen vuoden uintitauon jälkeen hengähdystaukoja piti väkisinkin pitää, koska Luumuhan olisi niitä leluja noutanut sieltä  reidet hapoillakin. Jännä kyllä, että hengähdystaukojen jälkeen altaaseen menoon tuli taas pikkuinen kynnys, ja hiukan piti antaa taas vauhtia. Kesäksi pitää ostaa paljon uusia kelluvia leluja, koska niitähän (kuten kaikkea muutakaan) ei koskaan voi olla liikaa. 

Viime kesänä tuli hävettävän vähän hyödynnettyä näitä meidän lähivesistöjä, mutta käytiin me kerran tuolla Sepän pajan lammessa Irmelin kanssa uimassa ja ainakin kerran pulahdettiin ihmisiä myöten kartanon taakse Aurajokeen. Kukaan ei varmaan jaksa kuunnella mun Vanhalinna-hypetystä enää, mutta täällähän on siis Aurajoen vesikin niimpal puhdasta! Partiolaisen kunniasanalla (olin oikeasti ala-asteella partiossa) - heti vaan kun vesi on täällä niin lämmintä että tarkenee, niin aloitetaan Luumun kanssa viikottaiset uimatreenit täällä kotikonnuilla! (Eikä muuten tekisi pahaa emännällekään...)

Tässä kuitenkin muutamia hassuja otoksia uimamaisterin pulikoinnista - ja tää ilmehän on sellainen, että ei voi kuin nauraa :DD Ja tietty myös videota tuli otettua.

Niin siis mikä hengähdystauko - heitä nyt jo se lelu! 

Möhkäle. 

Nyt muistettiin kuivata korvatkin, viimeksi saatiin korvatulehdus! 

Loppupäivä Piikkiössä Nallen kanssa meni keskivertoa rauhallisemmin :DD

Luumu on tässä lähiaikoina harrastellut muutakin kuin uimista ja sitä perinteistä tokoa. Luumu oli nimittäin jokin aika sitten ompeluseuroissa - tai sukkakerhossa, kutomossa, puuhakerhossa tai millä nimellä sitä kukakin haluaa kutsua. Ollaan jo vuosikymmenet (!) pidetty suvun naisten kanssa lähes viikottain käsityöaiheista kerhoa, jossa käsitöiden tekemisen ohella tietysti syödään hyvin ja juorutaan. Pari viikkoa sitten Luumu sai Ritulta henkilökohtaisen kutsun osallistua iltamiin. Kahden tunnin melko päättömän menon jälkeen herrakin suvaitsi rauhoittua käsitöiden pariin.

Pieni mies, iso hymy.