Kiitos Tuija

Sain vihdoin tulostettua tämän satasivuisen toko-sääntöjen nivaskan,
minkä jo uudenvuoden jälkeen lupasin tehdä.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä jo eilen, enkä saanut aikaiseksi muuta kuin otsikon. Tänään tulin kuitenkin niin hurjan hyvälle mielelle, kun luin Terhin ja Manun ensimmäisestä kokemuksesta epävirallisessa toko-kokeessa! (On muuten melkoinen dilemma lingvistille kirjoittaa toko-koe mitenkuten oikein, koska oikeastihan toko tarkoittaa tottelevaisuuskoetta, joten toko-koe olisi tällöin tottelevaisuuskoe-koe..!) Kielelliset ongelmat sikseen ja Terhille ja Manulle hurjasti onnea ja suukkoja ja haleja! Videoita katsellessa ei voi kuin huokaista, että kunpa mekin hetikohtapian oltaisiin noin hyvässä tokokunnossa! 

Ei olla ehditty Luumun kanssa treenata nyt oikeastaan kahteen viikkoon kunnolla, ja tämä viikko oli ensimmäinen viikkomme ilman Tuijan keskiviikkotreenejä. Nyyh. Niitä on ikävä! Jäi vähän vähemmälle noiden viimeisen kolmen treenitunnin ruotiminen muiden tärkeiden asioiden tieltä (kuten leskenlehdet ja koiranpennut!), mutta palaanpa niihin nyt. 

Tilattiin joku aika sitten FB:n kirppisryhmästä Luumulle omansanäköinen panta.
No jo on pramia! 

Pari viikkoa sitten Luumu pääsi pitkälle kävelylle kahden viehättävän rouvan kanssa
- Netta & Nelma -

Päästiin kurssilla kokeilemaan ihan ensimmäistä kertaa kauko-ohjausta, ja aloitettiin tietysti ihan alkeista, eli käsimerkeistä ja istu-maahan-jumpasta. Koska Luumulle oli luontaista olla liikuttamatta peppuaan ja sahata ylös-alas sitä etukroppaansa, niin me siis teimme. Hitsi miten nopeasti Luumu hiffasi tämän! Ja kumma juttu, mutta tämä istu-maahan-jumppa oli myös liike, jota se tekisi mielellänsä vaikka kuinka kauan! (No onhan se tietysti aika helppo keino saada jatkuvasti nameja...) Minun piti tässä muistaa etenkin maasta istumaannousussa houkutella Luumu namia lähellä nenää pitäen istumaan, jotta peppu pysyisi maassa koko liikkeen ajan. Ajattelin käyttää jatkossakin käsimerkkeinä "victoriastilwelliläistä" istu-käsimerkkiä (kämmenen selkäpuoli koiraan päin, sormenpäät yhdessä supussa), koska sillä meillä harjoiteltiin ihan pikkupenikkanakin istumaan. Maahan-merkki on meillä myös sama kuin pentuna, eli etusormella maahan osoittaminen. 

Kaukokäskyjen kanssa samaan aikaan opeteltiin avoimessa luokassa tarvittavaa pysäyttämistä. Sekin oli meille täysin uusi juttu, mutta pystyttiin hyvin käyttämään Luumun osaamaa asioiden kiertämistä tässä apuna. Siis esimerkiksi Luumu osaa kiertää lenkillä vaikkapa lyhtypylvään nykyään jo omatoimisesti, mutta alkuun tähänkin oli sana. Pysähtymistä harjoiteltiin asettamalla jonkun matkan päähän joku kierrettävä asia (mikä vaan kartiomainen törppö esimerkiksi), ja vauhdikkaasti lähdetään koira vasemmalla puolella suoraan kohti törppöä. Ensin käsiliikkeellä + kierrä-käskyllä (joka on meillä yleistarjontakäsky miten - tästä lisää kohta) koira saadaan kiertämään törppö siten, että itse jäädään odottamaan törpön toiselle puolelle. Vähän vaikeaa nyt selittää, mutta alkuun mennään itsekin todella lähelle törppöä, ja kun koira tajuaa, että sen pitää kiertää törppö ja tulla takaisin ihmisen luo, sitten voi jo jäädä itse kauemmas törpöstä. Koiraa venytellään namin kanssa törpön kierrettyään takaisin luokse. JA TÄSSÄ VAIHEESSA voi koiran pysäyttää samalla tavalla kuin liikkeestä seisomaan jättäessä. Kun jossain vaiheessa saan omatoimitreeneihimme taas apukädet mukaan, koitan saada harjoituksen videolle... kun ei tuosta sepustuksesta varmaan tajunnut yhtään mitään :)

Muumuu ihastelee Vanhalinnan maisemia. 

Käytiin myös kurkkaamassa, josko historiallisesta lähteestä voisi juoda.
Kovin oli jäässä vielä. 

Eikä ollut lampaatkaan vielä saapuneet Vanhalinnan aitaukseen. 

Tällaisia meillä ei onneksi ole Vanhalinnassa,
tämä tuli vastaamme muualla.

Noin yleisesti meidän treenaamisesta on sanottava, että olen oppinut rauhoittumaan, ja Luumukin toimii paljon paremmin, kun minä olen rauhallinen. Olen myös aktiivisesti muistanut kehua, enkä aina ensimmäisenä ole kaivamassa taskusta namia. Joskus kyllä havahdun siihen, että kun vaikkapa kuunnellaan mitä kouluttajalla on sanottavanaan, ja Luumu istuu nätisti perusasennossa kontaktissa, niin se käsi on melkein koko ajan siellä namipussissa... mihin sitä koira karvoistaan pääsisi, vai miten se oli? Olen myös aktiivisesti muistanut vapauttaa Luumun tehtävistään, ja vapautuksen muistamisessa olikin alkuun melkoinen homma!

Ennen pääsiäistä harjoittelimme kurssilla estehyppyä ja teimme muutamia toko-koiralle hyödyllisiä venytyksiä. On se staffi vaan niin mainio treenikumppani, sillä edes venyttelyistä ei selvitty nauruitta. Kun piti namin avulla taivuttaa koiran päätä istuma-asennossa alas oikealle ja alas vasemmalle, tämä herrasmies päätti röyhtäistä oikein kuuluvasti. Ja mä niin repesin! Muut venytykset eivät olleetkaan ihan niin hauskoja, mutta selvittiin niistäkin. Koiran voi pistää pyörähtelemään itsensä ympäri kumminkin päin, ja tämä venyttelyharjoitus on siinäkin mielessä hyvä, että jos koiralla on jumeja/aristuksia jossain, se pyörii toiseen suuntaan helposti huonommin. Mutta onnekseni voin todeta että hyvin pyöri - molempiin suuntiin. Lisäksi toko-koiran lapoja kannattaa venytellä vetämällä namin avulla etutassujen välistä mahan alta koiran päätä sen mahaa kohti (todella vaikeaa!)

Ennen näitä venytyksiä harjoiteltiin estehyppyä. Luumu osasi ennestään hypätä esteen käskystä, mutta ei olla lähdetty mistään tietystä paikasta tai edes jääty hypyn jälkeen niille sijoilleen. Ollaan siis vaan harjoiteltu hyvää hyppytekniikkaa siten, että kesken hypyn olen heittänyt namin sinne toiselle puolen estettä, jotta hypystä tulee tarpeeksi pitkä. Tämä onkin meillä toiminut hyvin, ja Luumu tykkää hyppäämisestä. Jopa niin paljon, että jos ei ole varuillaan, se saattaa lähteä hyppelemään esteitä ihan omin päinkin. Kurssilla harjoiteltiin estehyppyjä vähän jokaisen oman tason mukaan, ja me saatiin hyvinä vinkkeinä seuraavanlaisia harjoituksia. Ensimmäiseksi voidaan harjoitella hyppäämistä jättämällä koira odottamaan esteen toiselle puolelle, kun itse mennään toiselle puolelle odottamaan. Sitten pyydetään koira perusasentoon (hypyn kautta tietysti). Tässä on vaarana, että jos koira ei tunne oloaan tarpeeksi kotoisaksi esteen kanssa, se mieluummin kiertää sen ja tulee perusasentoon näin. Meillä ei onneksi ollut ongelmaa tästä, vaan Luumu hyppäsi joka kerta hienosti!

Toinen meille hyödyllinen harjoitus oli kosketusalustaa apuna käyttämällä pyytää koiraa peruasennosta hyppäämään esteen toiselle puolelle paikkaan, johon kosketusalusta on asetettu. Harjoittelimme tätä niin tunnin loppuvaiheessa, ettei Luumu jaksanut enää keskittyä kosketusalustaan, vaan hyppäsi ihan muuten vaan. Mutta teoreettisesti kun koira hyppäisi esteen ja hakeutuisi kosketusalustalle, samalla annettaisiin pysähtymiskäsky (esim. sama kuin liikkeestä seisominen). Uskon, että tätä tullaan jatkossa harjoittelemaan paljon! Tuossa kesän kynnyksellä voisin houkutella meidän iskää rakentamaan meille ihan oman toko-esteen, niin eiköhän se siitä iloksi muutu :D Hyppyjen kanssa pitää vaan olla tarkkana, että ei missään nimessä treenaa kerralla liikaa. Mille tahansa koiralle hyppytreenit ovat raskaammasta päästä, ja Luumun fysiikan kanssa tulee olla varovainen! Varsinkin kun se hyppelisi vaikka koko päivän, jos vaan saisi. 

Mainitsin tuossa aikaisemmin, että Luumulla on yleistarjontakäsky miten. En ollut tajunnut edes, että meillä on käytössä tällainen käsky, mutta kun muisteltiin kosketusalustajuttua (eikä meillä ollut omaa kosketusalustaa mukana!), sanoin automaattisesti miten, kun Luumu alkoi miettiä mitä tässä nyt pitikään tehdä. Tuijakin tästä kysyi, että ei kai meillä ole mitään käskyä kosketusalustalle - e-hei! Se on meidän yleistarjontakäsky, jota käytän aina tarkoittamaan samaa kuin "hei koira mietis nyt vähän, kyllä sä tän osaat!" Sellainen yleistarjontakäsky on kuulemma ihan hyvä ollakin käytössä, mutta hassua kyllä, en edes tiennyt meillä ensin sellaista olevankaan :)

Good morning, Luumu's style ;)

Pääsiäisen jälkeen viimeisellä kerralla treenattiin noutamista ja peruuttamista. Noutaminen meillä on ollut vähän sellaisessa puolivillaisessa vaiheessa nyt melkein vuoden päivät. Kun Luumu sairastui pienenä kennelyskään, piti keksiä jotain uudenlaista aivotyötä, ja silloin kaivettiin noutokapula esiin. Näistä meidän varhaisista harjoituksista tuli otettua video jos toinenkin. Ennen kurssin noutoharjoituksia Luumu osasi siis kapulan heittämisen jälkeen odottaa lupaa lähteä kapulan luo, sitten ottaa kapulan suuhunsa ja tuoda sen minulle (eteeni maahan), mutta osissa. Luumun nouto ei siis vielä kestänyt koko matkaa, vaan se puolessa välissä suunnilleen tiputti kapulan, katsoi minua, että joko se nami heruisi ja sitten taas kuljetti kapulaa jonkun matkaa. Eikä Luumu osannut tuoda kapulaa käteeni. 

Harjoittelimme noutoa kurssilla ihan samalla tavalla: heitä kapula suht lähelle, anna noutokäsky, koira noutaa kapulan > mene itse vastaan ja kun koira on tuomassa kapulaa, peruuta samalla itse ja ota käsillä kapula voimakkaasti elehtien vastaan. Voimakkaasti elehtimällä tarkoitan, että yritä käsilläsi näyttää koiralle mihin haluat koiran sen kapulan pudottavan. Tämä toimi meillä tosi hyvin, ja Luumu tykkää noutamisesta todella paljon. Tässä kohtaa tuli puheeksi myös palkan arvo ja arvonnosto. Luumun lempipalkka on repimisleikki, ja on tosiaan joskus ollut havaittavissa lieviä keskittymishäiriöitä jne. pelkällä namipalkalla. Jos palkka ei ole koiran silmissä noutoharjoituksessa tarpeeksi arvokas, käy helposti niin, että koira nappaakin kapulan palkakseen ja rällättelee se suussaan menemään. Näin meinasi käydä meilläkin, ja tässä kohtaa otettiinkin mukaan taskusta vedettävä vetopatukka. Eli kun koira on lähtenyt noutamaan, valmistaudu vetämään patukka taskusta sillä sekunnilla, kun koira pudottaa kapulan käteesi. Tässäkin tarvittiin muutama harjoitus ennen kuin Luumu tajusi, että a) kapula ei ole palkka ja b) patukkapalkan saa vasta kun kapula on haettu ja nätisti luovutettu pois. Ja taas: onko sitä vaan niin h**vetin hidas, vai onko tässä harjoituksessa vaan yksinkertaisesti liian monta liikkuvaa osaa? Hävettää oikein, kun Luumu tekisi kyllä, mutta kun emäntä käy niin perkulan hitaalla!

Tähän noutoon liittyen vielä, että jos koiralla on taipumusta "sukeltaa" kapulalle, voi noutoa harjoitella V-muotoon asetetun esteen/verkkoaidan ym. takaa. Eli koira joutuu ensin vähän kiertämään kapulan saadakseen, jolloin myyrähyppy jää väkisinkin pois. 

Peruuttamista emme ehtineet kovin paljon harjoitella, mutta käytännössä siis aloitettiin ihan samalla tavalla kuin koiratanssissa joskus muinoin. Namin avulla ja vähän työntämällä saadaan koira peruuttamaan ensin naamat vastakkain, ja sitten kun peruutus on tällä tavoin hanskassa, ruvetaan peruuttelemaan perusasentopaikasta. Peruuttaminen on Luumulle vaikeaa, eikä se oikein oma-aloitteisesti lähde peruuttelemaan. Tässä siis meille työnsarkaa vaikka kuinka!

Tuijan TOKO-ALO-kurssi oli meille juuri mitä tarvitsimmekin tähän hetkeen. Kurssin loppua kohti Luumu rupesi olemaan niin käsittämättömän hyvässä vireessä, että ei voi kuin ihailla (kunpa pystyisi itsekin olemaan samanmoisessa!). Sain jokaikiseltä tunnilta niin paljon uutta ajateltavaa ja intoa treneeihin, että toivotaan sen kestävän kesän yli. Joka kerta opin niin paljon uutta tokosta, mutta myös Luumusta ja jopa itsestäni! Joka kerta lähdin tunnilta hymyssä suin, että vau miten hieno harrastus meillä Luumun kanssa on! Ja vau miten hieno koira mulla loppupeleissä on! Yhden kerran muistan, että jouduttiin vähän taistelemaan sen vireen kanssa, mutta kaksi viimeistä kertaa oltiin ihan liekeissä! Jopa niin, että noutajalla varustettu kurssitoverimme kyseli että minkä rotuinen tuo on kun tuntuu niin mielellään tekevän töitä!

Superisti vielä kiitos Tuijalle mahtavan ja maailmoja avartavan kurssin pitämisestä - harjoitellaan näillä ohjeilla koko kesä, ja tullaan kenties syksyllä jatkamaan. 

On tämä koiranelämä melkosta vuoristorataa -
juuri kun ollaan saatu turkki ja häntä priimakuntoon Megaderm-rasvahappokuurilla,
niin eikö tyyppi herää tänään aamulla kiva paise huulessa. Nice!

P.S. Sosiaalinen media on muutakin kuin hampaidenpesusta kirjoittamista Facebookiin, ja joka SoMen voimaa aliarvioi, on auttamatta pudonnut kehityksen kelkasta. Kelloa kun ei voi kääntää takaisin, vaikka kuinka tahtoisimme. Lisäksi haluaisin muistuttaa, että mikään yhdistys tai muukaan rekisteröity taho ei voi omistaa yleiskielistä sanaa (olkoon se nyt vaikka staffi), saati sitten kieltää sellaisen yleisessä käytössä olevan sanan käyttämistä. Kadunmiehelle tulee sanasta (olkoon se nyt sitten vaikka staffi) mieleen koira, joka on rodultaan staffordshirenbullterrieri - ei yhdistys. Pointsit kytköksen ymmärtäneelle, ja vuosikokouksessa tavataan!