King of Helsinki

Menipä viikko taas haipakkaa. Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enempi on aika kortilla. Kun vuosia tai vuosikymmeniä ei enää jaksota lukukaudet, on harvoja kiinnekohtia, joihin tarrautua. Arki arjen jälkeen tulee viikonloppu, ja viikonloppu viikonlopun jälkeen taas se arki. On se motto sitten carpe diem tai huominen on huomenna, kannattaa opetella nauttimaan elämän pikkuasiosta. Kuten viinilasillisesta ystävien seurassa, kahvikupposesta nuotion äärellä tai ihan vaan halauksesta. Lukuisista sellaisista, ystävien ja sukulaisten kanssa jaetuista. 

Vietettiin koko viikonvaihde Helsingissä ja sen eri osissa. Varsinais-suomalaisilla on kuulemma huonoin maantieteen tuntemus, joten otinpa nyt kaiken irti pohdiskellessani matkasuunnitelmaamme. Perjantaina Laajasaloon, lauantaina Käpylän kautta Lauttasaareen ja taas Käpylän sekä Töölön kautta Malminkartanoon, kunnes jälleen sunnuntaina kotiin Vanhalinnaan. Kiitos kaikille ensinnäkin majoituksesta, loistavasta kestitsemisestä ja ihastuttavasta seuranpidosta. Hienosti pystyitte peittämään sen tosiseikan, että Luumu taisi olla kaikkialla se kaikkein odotetuin vieras.

Matkassa oli vain uusin linssini (Canon 50 mm f/1.8),
jolla potretit onnistuvat mainiosti, mutta joissa ei juuri pienessä tilassa sitä etäisyyttä saa. 

Niinpä suuressa osassa kuvia on Luumun naama eikä mitään muuta.
Tai puolikas naama. Ja pari tulppaania ystävänpäivän kunniaksi.

Pääasiallisin syy miksi ylipäänsä Helsinkiin lähdettiin tai nimenomaan juuri tänä viikonloppuna oli, että Nani oli lupautunut ottamaan Vau Mumulle uusia mainoskuvia. Vietettiin perjantai-ilta Teemun mummin luona Laajasalossa, ja ajettiin sieltä lauantaiaamupäivänä muutamaksi hassunhauskaksi tunniksi studiolle Nanin kanssa. Luumu toimi tietysti mallina kaikenlaisten vermeiden kera. Hienosti venyi ja paukkui sekä mallin että valokuvaajan pinna, ja itsekin opin siinä asetteluhommissa jo omatoimisesti erottamaan missä tuli virhe ja missä meni oikein. Jaa miten niin ei auta katsekontaktin luomisessa kameran kanssa, että mallille heittelee nameja lattialle ympäriinsä? Kiitos Nani kaikesta. Hätäisimmille on tarjolla maistiaiskuva lauantain sessiosta Nanin, Luumun ja Vau Mumun Instagram-sivuilla.

Kuvauksista mentiin viettämään päivää Suvin ja Antin luo (kuulemma) rikkaiden mummojen ja suomenruotsalaisten kaupunginosaan Töölöön. Antti oli loihtinut ihan mahtavaa ruokaa, ja meikäläisellä meni hyvä tovi ihmetellessä sisustuslehtimäisen satumaisia sisätiloja. Olen kyllä mainion tyytyväinen omaan pikkutaloomme peltojen ja Aurajoen kupeessa, mutta jotenkin voisin hyvin nähdä itsenikin noin majesteetillisessa huoneistossa kaupungin vilinää leveältä ikkunalaudalta ihmetellen. Ah, voih ja huooh. Elämä on valintoja, vaikka joskus haluaisi saada ihan kaiken. 

Piipahdettiin ruokailun ja viinittelyn jälkeen kävelyllä muun muassa Sibelius-monumentilla, ja käytiin grillaamassa pari makkaraa ja juomassa kupilliset kahvia ilmeisen tunnetun kahvila Regatan kaupunkinuotiolla. Luumu toivotettiin iloisesti kahvilaan sisällekin tervetulleeksi, lupasinkin mainita erinomaisen ystävällisen palvelun blogissamme korvaukseksi kahveista, jotka menivät käteisen rahan puutteessa piikkiin (no Suvi otti mukaansa myös piikkilapun). 

Helsinki näytti todella koiraystävällisen puolensa, sillä mentiin vielä kuluttamaan hetki aikaa töölöläiseen olutravintolaan Janoiseen loheen. Myös sinne Luumu toivotettiin tervetulleeksi henkilökunnan ja asiakkaiden puolesta, ja tuotiinhan hänen korkeudelleen ihan pöytään saakka juomaakin. Meitäkin hemmoteltiin synttäreiden kunniaksi maksuttomilla Magners Berry -siidereillä, joten onnea vaan 23-vuotias Janoinen lohi!

Potretti vol x 

Siis mä en kestä miten ihania yksityiskohtia. 

Jotenkin ulko-ovessakin oli niin söötti ovikello ja postiluukku et en kestä. 

Vakava Luumu 

Happy-go-lucky Luumu 

Pienintäkin yksityiskohtaa myöten oli kyllä tarjoilu kohdallaan.
Ihan tässä tulee pieni paine miettiä vastavierailun menyä. 

Mr. Valentine and his bedroom eyes. 

Mitä oliskaan nähtävyyskuva ilman poseeraavaa kuningas Hedelmää. 

Kahvila Regattan nuotiolla.
Luumukin sai makkarasta pätkän. 

Astetta somempi pubiruusu

Illaksi suunnattiin vielä Teemun äidin luokse Malminkartanoon, ja Luumu viihdytti sielläkin tekemällä kaikenlaisia temppuja pähkinöitä saadakseen. Lähinnä ne temput olivat variaatioita siitä, kuinka noudattaa mene pois -käskyä XD On se viksu ja kekseliäs. Ymmärsi ihan itse missä järjestyksessä kannattaa käydä nuolemassa ihmisten jäätelökipotkin. 

Vitsi kun olis tämmöset aamarit kotonakin!

Viikonloppu kuitattiin viidellä laskiaispullalla (joo mä söin ne kaikki!) mamman luona takas Turus, ja vielä Tsaun hallilla, jossa käytiin tekemässä Luumun kanssa pikatreenit lähes ja ihan kahdestaan. Ei ollakaan vuodenvaihteen jälkeen käyty kahdestaan treenaamassa, ja on siinä puolensa ja puolensa. Toisaalta oli kivaa pistää ranttaliksi ilman että tuli mietittyä kuinka kauan siinä ja tuossakin meni (lähinnä palkkaleikit kestivät kauan, toistoja tehtiin vähän ja ne olivat napakoita). Toisaalta kun esimerkiksi ohjattu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, olisin kaivannut vähän olalle taputtelua, ja pikavinkkejä mitä tehdä, kun pieni sininen jättää merkki-käskyn täydellisesti huomioimatta ja ryntää ihan mihin vaan kapulalle sillee ihan "saaliille" etutassut kumirouhetta kyntäen. 

Olipa mamma nähnyt vaivaa!
Oli muuten hyviä ja käteviä syödä. 

Öö... potretti?

No, saatiin me sentään se ohjattukin lopulta korjattua (merkkiä pitää muistaa palkata myös superisti pallolla ja erityisesti vinkupallolla), ja muutenkin oli hyvä viilis. Vielä alkupätkässä kun oli liikkuri käytössä, tehtiin kokeenomainen zeta. Jos nyt ei puututa seuraamisen nyansseihin, jäävät oli kivoja. Ainoastaan viimeisessä maahanmenossa pyllisti kääntymään mun perään ja nyki palkkaodotuksesta. Pitää tehdä tälle jotain, tosin ei ollut nähnyt vielä lelua tähän mennessä.

Sitten omatoimisesti treenatessamme tehtiin ruudun paikkaa kolme toistoa alustalla, lelulla ja tyhjästi. Oli kiva. Seuruussa tehtiin jumppatyynyllä takapään käyttöä vasemmalle käännöksissä ja muutama kupla puhkottiin täyskäännöksistä (tästä lisää Jessican yksärimuistiinpanoissa luultavasti ensi viikolla). Tehtiin myös paikkaa peruuttamalla. Tästäkin lisää seurannee.

Luumu teki myös pari tunnaria ensin merkkien joukosta, sitten saman ilman merkkejä. Oli tosi hyvä. Vaikka teki alle ja päälle vauhdikasta, pystyikö kenties jopa itse säätelemään virettään? Tämä on muuten oikeasti mielenkiintoinen juttu. Vaikka tulisi ihan intoa puhkuen häkistä, on silti kivassa rauhallisessa mielentilassa heti noiden tunnarivirittelyjen jälkeen. Loistavaa!

Tehtiin myös kaukoja kaukopussukalla ja Jessican ohjeilla (tästäkin lisää luvassa). Hirveen kiva! Ehkä nekin joskus on kisakunnossa, ei tosin vielä pitkään aikaan. Ööppistä öö, mitä me vielä tehtiin. Pari hyppynoudon vinoa palautusta. Ei vielä omatoimisesti tarjoa palautusta hypyn kautta näemmä, vaan pitää ohjata ja auttaa. Pitäisi kuitenkin muistaa treenata tätä(kin) useammin kuin kerran kuussa. 

Semmoinen viikonloppu meillä. Ensi viikolla on taas tavanomaiset treenit sovittu tiistaille, keskiviikolle, torstaille ja sunnuntaille. Mihin tämän elämänsä muuallekaan laittaisi kuin koirahalliin? Ei maar oli toooodella virkistävää päästä normiympyröistä pariksi päiväksi kauas, ja Luumu oli kyllä kaikin puolin maan mainioin, helppo pieni matkakumppani. Miksipäs sitä ei voisi täällä kototurussakin piipahtaa kahvilla tai sidukalla koiran kanssa. Jäänee kuitenkin yksittäisiin turistireissuihin nuo piipahdukset.