Aavistuksen erilainen TOKO SM

Keitelejärven rannalla sielu lepää.

Palataanpa ajassa pari viikonloppua taaksepäin ja Keski-Suomeen Laukaalle kuningaslaji tokon SM-mittelöihin. Saatiin kuin saatiinkin varattua porukalla mökki Äänekoskelta, Majoitus & Kalastus Vonkaleesta, josta oli pauttiarallaa puolen tunnin ajomatka kisapaikalle. Lähdettiin jo perjantaina matkaan kahden auton, neljän tokomuijan, yhden kisakoiran ja tietysti Kirpun voimin. Sekalaisella sakilla, kuinkas muuten. Yli viisituntiseksi venynyt ajomatka sujui yllättävän loisteliaasti. Kuski oppi Tampereen jälkeen hallinnoimaan automaattivaihteita, ja Kirputtimellekin joutui esittämään taikatemppuja vasta viimeisen puolen tunnin aikana.

Perillä meitä odotti kaikki odotukset ylittävä lomamökki, Harmaa Hukka nimeltään (jos haluatte tsekkailla kuvia tuosta edellä mainitusta linkistä...). Sekä just sopivasti Hennan käsistä valmistunut salaatti, kypsiksi porisseet uudet perunat ja lähestulkoon hiillosvalmis grilli. Voi mahtavuutta! Siinä kun vielä kimmelsi kuulaana Keitelejärven tyyni pinta pirttipöydälle asetettua punaviinilasia vasten... eipä siinä voinut muuta todeta kuin että jo ihan siihen mennessäkin reissuun kannatti lähteä.

Kerrossängyissä nukutun yön jälkeen lähdettiin lauantaiaamuna matkaan kohti kisapaikkaa. Olin lupautunut Mirvalle ja Mooin velipojalle Topi-staffille palkka-apulaiseksi, minkä senkin takia oli hyvä olla paikalla jo kympiltä. Lisäksi staffijoukkueesta moni koirakko oli heti kärkeen, ja yritin seurata niitäkin parhaani mukaan. Kiitos vaan taas mahtavalle tiimilleni, joka osallistui täyden kympin arvoisesti Kirputtimen hoitoon! Papukaija- ja muutkin lintulajimerkit vaan siitä hyvästä, että saivat pikkumiehen siirrettyä autosta vaunuihin ja vielä vöihin kiinni tätä herättämättä! Aikamoinen suoritus, ja kisapäivä oli vasta alussa.

Annen ja Kodan kunniaksi kuoharit :D 

Finaalipäivänä... Vähän eri meininki meidän sakilla kuin viime vuonna... 

Kirppu ei ihan vielä ymmärtänyt suoritusten päälle... 

Paluumatkalla me ihan varmasti nähtiin Loimaan kohdalla trombi.
Se ei vaan välittynyt tähän kuvaan asti. 

Lisää motivaatiota uusista treenikamppeista.
Tosin toi fuksian väri oli ajateltu Mooia varten ja noi kapulat myös
- neito vaan taisi kuvanottohetkellä olla vielä oman reissunsa päällä.

Kaikenlaista kommervenkkiä siinä heti kisapäivän alkuunsa tapahtuikin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen pari hyvänmielen suoritusta: Annen ja Kodan ihan mielettömän täydellinen kisakentille paluu, joka kirvoitti kyyneleitä myös allekirjoittaneen silmäkulmassa, ja tietysti Mirvan ja Topin hyväntuulinen ja taidokas suoritus - ja vitsi se jännitysnäytelmä siinä paikkiksessa niitten mäkäräisten kanssa... Pelotti, jännitti ja räkänauratti samaan aikaan niimmaanpirusti, ja samalla teki mieli nostaa tassu pystyyn, että tietäähän kaikki, että tuo on meidän Mooikoiran velipoika tuo. Niin huikee tyyppi. Ja mikä asenne, mä niin tykkään!

Lettukestit vol X 

Jos ihan vaan vähän... 

Emmääkestä mikä ilme :D (Puhelimen päällä on lättypala...) 

Tää partiotyttö ona aina valmiina kermavaahdonnuolemishommiin. 

Siinä se päivä menikin enemmän suusta kiinni jääden kuin itse suorituksia seuratessa. Ihan harmittaa ja vähän hävettääki miten kerkesin sinne EVL-kenttien laidalle vasta ihan loppupäivästä, jolloin jäljellä oli ihan muutamia suorituksia enää. No, päivää oli pitkälti jäljellä vielä Harmaan Hukan möksällä katsella tuloksia netistä. Paljon oli tuttuja nimiä siellä.

Finaalipäivänä ei oltu ihan niin pirteinä matkassa, sillä Kirppu oli järjestänyt tapojensa vastaisesti ohjelmaa hyvälle osalle yötä. Onneksi siinä alla oli kunnon syömingit, saunomiset ja (_naku_)-uinnit Keitelejärvessä, niin kyllä sen seuraavan päivänkin taas jotenkin jaksoi. Meiltä meni kuitenkin väsymyksestä ja mökin luovutuksesta johtuen yli puolet finaalista ohi, mutta siinä kohtaa piti vaan lohduttautua ajatuksella, että kyllä niitä kisoja taas tulee. Kyllä me taas keritään analysoimaan sen ja ton liikkeen virittelyjä ja sosiaalisia palkkoja. Kyllä se siitä. Kyllä se aina siitä.

Luumu ihan itse tarjosi läpi-temppua, vaikka mulla oli Kirppu selässä (tossa violetissa liinassa) :D
Hassu ukko. 

Eräänäkin aikaiseksi venyneenä yönä... 

En antanut periksi tämän reseptin kanssa, vaikka ihan ykkösellä ei onnistunutkaan...
Gluteeniton valkosuklaamutakakku on täältä. 

Jotain sekalaista fiiliskuvaa.
Määtilan lampaita morjenstamassa Vanhalinnassa.

Ihan huippumahtava viikonloppu! Oli niin mukavaa nähdä kaikkia tuttuja ihmisiä, jutella höpöjä ja viettää aikaa ihan parhaimpien kanssa. Ehkä päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen yhteisen ajan arvostaminen. Pitää arvostaa sitä mitä on ja ottaa siitä kaikki irti. Pitää luottaa tunteeseen, sillä sitä kautta myös ne tulokset tulevat. Kun se tuntuu jossain tosi syvällä, sydämessä niin tiukasti pohjalla jossain syövereissä, näkyy se ulospäinkin. Ja kun se näkyy ulospäin, se näkyy tuloksissa. Voi kunpa mekin taas pian...

Meillä meni tämmöinen kuumailmapallo ihan talon yli melkein.
Ja arvatkaa mistä mä huomasin sen..? 

No kun tää turvallisuusvastaava ilmoitti... :D 

Huomasin keittiön ikkunasta, että pihalla on joku outo perhonen.
Menin kuvaamaan sitä, hätäpäissäni puhelimella.
(Tietääkö joku mikä tää on?) 

Ja tyypit ihan huolestuneita siellä...
Mikä sulle äiti tuli oikein, kun tolla lailla lähdit ykskaks? 

Ihan totta, aavistuksen ollaan huolissaan. 

Tässä taas on koko sakki tullut avustamaan naaman laittamisessa Helsinki-päivää ja mummilavisiittiä varten. 

Iskällä alkoi loma, niin se on #letsmenoks vaan joka paikkaan!
(Ja työt nyt vaan just tänä päivänä sattui kulkemaan autossakin mukana...) 

Perillä Helsingin Mummilassa.
"Miten niin en saa mennä nuuskuttelemaan pihalle, vaikka ulko-ovi on auki..?
En ymmärrä mitä eroa on omalla pihalla ja taloyhtiön pihalla. Todellakaan." #sonotfear 

Tavanomainen sylitungos. 

Tässä vaan kuulostellaan, että koska se grilli on valmis...? 

No nyt! 

Mooi on sitä mieltä, että jotain jäi vielä tähteiksikin... 

Tätä on kokeiltava: itsetehtyä jäätelöä! 

Hittoko sun pitää aina olla suuteloimassa. Hävettää. 

Ja kotona jälleen.
Mooikoira ei ymmärrä, että miksei voi siivota Kirpun ruokailun jälkiä saman tien.
Koska saman tien tarkoittaa ihan hirveesti ruokaa.
Ja ihan hirveesti ruokaa tarkoittaa ihan kamalasti pläskiä Mooikoiralle.
Ja ihan kamalasti pläskiä Mooikoiralle tarkoittaa ihan järkyttävän paljon ekstraliikuntaa äitille.
#noway 

Raksu 

Joo kyllä ollaan kaikki samassa sylissä taas... 

Ni oliko jotain puhetta iltaluista..? 

Bear with me... Loput kuvat EI LIITY KOIRIIN: 

Ihan luksusta päästä tekemään jotain ihan muuta!
Oltiin tänään Millan ja Kimmon kanssa Kaskenmäessä tommosessa paniikkihuoneessa.
Tai mikä se on Escape Room, mistä pitää päästä ulos ihan vaan olemalla fiksu. 

Mulla oli kerrankin ihmisten vaatteet päällä, kun mentiin ravinteliin syömäänkin ja kaikkea.
Oli aika hienoa, miten toi hame hulmusi noitten kenkien päällä siinä kiveyksellä. 

Turun harrodsi. 

Nää kengät (maksoi muuten 8 euroa!) ja tää hame.
Tää katu ja tää Turku! 

Woolshedissä syömässä (niillä on muuten verkkosivuilla aika komee fontti!).
Pääsin puhumaan austraaliaa. 

Aurajoki.
Ihan beisikkii näkymää meidänkin keittiön ikkunasta... 

Ja kun tultiin tänään kotiin, tältä se sitten näytti.
Auringonlasku Aurajoen yllä Vanhalinnassa.