Tokopaniikista järkevään tavoitteeseen

Koska onnistuin analysoimaan tämän hetken treenifiilikset osuvasti treeniporukkamme viestiketjuun ääninauhalle, en jaksanut nähdä vaivaa ja pureskella kaikkea uudestaan. Vaan! Tässä ihan myöhäisillan ratoksi transkriboitu kooste tiistai-illan tokopaniikista ja sitä seuranneesta puheripulista:

Ette muuten arvaa mul iski tänään siis joku ihan järkyttävä tokopaniikki. Mä oon täs siis aivan tosi loistavasti, siis ei oo treenattu yhtään ainuttakaan kertaa edes mitään olkkarihommii sen Elinan kurssin jälkeen, jost rupee olee tyyliin niinku kaksi viikkoo. Ja sillon mä jo tiedostin 

et ei vitsi et aika tulee loppuu niin kesken ja pitäis aktiivisesti tehdä kaikkii niinku sellasii häiriöjuttui ja sellast niinku (mikro piippaa) kisanomaisuut eikä mitään olla tehty. Ja tänään jotenkin - me ollaan menos keskiviikkona siis sinne Vantaal sinne Mari Leiviskän koulutukseen, ei mua se niinku mitenkään jännitä tai pelota tai mitään, et tota on ihan kiva mennä sinne vaan hakee niinku oppeja - mut tota jotenki sit mul vaan iski, vissiin toi kun me varattiin nyt viikonloppun ne laivamatkat sinne [Ruotsiin] niin se vissiin konkretisoitui jotenkin et ei s**tana me ollaan oikeesti lähös sinne. 

Teemu on viel iltavuoroviikos, ni mä en oikeestaan pääse täält niinku mitään tekemään. Mul on nyt niinku tosi paljon töitä, ja soitin meidän Japelle et lähtiskö se mun kans tota Myllyyn, että mentäis Myllyyn niinku tokoilee Mooin kans, koska sinne saa nykyään ottaa öö ohjeen mukaan pienen koiran, joka on kytketty. 

Et tota mä alotin tän jo sillee, et ku Jape ei päässy saman tien lähtee, ni meil oli siin tunti aikaa, ni jumankauta me ollaan tänään tahkottu. Mut siis mua ei sais kyl päästää Mooin kans treenaa sitä noutoo siis yhtään kyl. Ihan oikeesti miten mul menee se niin tunteisiin, joku yks p**keleen noutokapula. Niinku. Sitä paitsi se on kehittyny ihan just niin paljon ku, ja mitä tehtävii me ollaan saatukki. Mut totanoinni en mää vaan tiedä **ttu ku ei siit vaan tuu yhtään mitään, se ei tuu onnistuu ja, mut et jos mä vaan pystyisin jotenki ajattelee et sit mä vaan jätän sen koko p**keleen noudon välist, et parempi seki on niinku et jos se kokonaisuus kärsii siit et se nouto on vaan ihan oikeesti ihan hirveet shittii koko ajan. 

Joo käytännössä niin mä puin [Kirpulle] haalarin päälle ja se pääsi tohon ulos vähän telmimään kun mä tein vuorotellen noitten koirien kans tos pihal jotain. Mooi teki lähinnä noutojuttui mut myös kaikkee muuta. No totanoinni sit tietenkin sitten, kun mulla on joku oikeesti sellain vääntö kesken Mooin kans siit noudost et se on vaan nyt niinku hoidettava loppuun (mikro piippaa), ni sit toi yks ei jaksa olla siin pihal enää yhtään, ja tiättekö, ei vaan voi mennä lapsen kans sillee treenaa et niinku yksinään et, et (naurua) koska sit se on et just sillee et "odota äiti tekee tän yhden asian loppuun (puhe sekoittuu nauruun) asti" ja toinen huutaa siin melkein kurkku suorana et ei hän haluu olla tääl pihal enää ja aaaaah tsiisus. (Rauhoittuneempana) No ei auttanu muuta ku tulla tänne sisäl jatkaa treenei. 

Pistin tol yhden ton Ryhmä Haun tuolt Yle Areenast pääl ja tota (nauraa taas) ei muuta ku treenit jatku ja kyl nyt ei mul sit ihan järkyttävän huono fiilis siit jääny, mut kyl mul on sellanen olo et tota noutoo ei nyt oo mitään järkee yrittää moukaroida täs nyt väkisin sinne kisoihin et. Emmätiiä katotaan et mitä vinkkei vaiks sielt tulis nyt sielt keskiviikon koulutuksest, mut et. Emmätajuu siis kun sehän on ihan tosi hyvin kehittyny jo siinäkin mitä me ollaan viimeks Elinaltki saatu, saatu kotiläksyks et en mä tie mitä ihmet mä niinku oikeesti odotan, et se korjaantuu jotenki niinku ittellään varmaan, ku ei täs oo mitään ees treenannu niinku. Voi luoja sentään. 

No joo, mut toivottavasti teil on nyt koko ilta aikaa kuunnella tätä mun (naurua), mun puheripulii. Me lähettiin sen jälkeen kun me oltiin ensin tehty tos pihalla, sit tääl sisällä, ni sit me lähettiin viel Myllyyn, ja mä olin oikeesti valmiiks jo vähän k***ä ottas et niinku, et miksi mä niinku, miks mä haalin itelleni tällasii ongelmii ja asioit ja kaikkee ja. Mut totanoinni se oli oikeestaan aika kivaa, siis mä sain autonki sillee tosi kivasti et se oli suoraan melkein siin niinku niitten yksien ovien kohdal, et senku vaan kävin koirien. Kummatki teki pari sellast lyhkäst settii, niinku Mooi teki nyt vähän pidemmät ja pääsi leikkii ihan lelullaki siel ja tota et lähinnä siis tota et. No ensin semmosii mun kanssa -juttui ja perusasentoi ja sit myös pienii jättöi avusteisesti ja ihan istumaan jäämist tai siis niinku seuraamisen yhteydes istumista ja tämmöst pientä juttuu. 

Äh toi oli menny yks minuutti täyteen, mut niinku joo jättöjä ja mitä kaikkee me tehtiin seuraamist ja mun kanssa -kävelyy ja totanoinni semmosii. Ja mä olin siis ihan tosi tyytyväinen siihen et miten nopeesti se niinku luopu siit ympäristöst niinku aivan täysin. Ja sit vaiks siin meni et mä saatoin jättää sen ihan silleeki et niinku ihan selin niinku tonne noihin, niihin liukuoviin, et sielt saatto niinku ihan koska vaan ihmisiiki tulla sielt sen selän takaa. Ni tota, semmosii ihan vaan et mä menin ite jonnekki ihan viiden metrin päähän ja ihan tosi lyhkäsii, mut et joka tapaukses et niinku et. Mä sain siis niinku sen mielentilan semmoseks kun mä olin toivonukki. 

Kuten sanottu niin se meidän tavoite sinne Ruotsiin vois ihan oikeesti olla, ihan sama, no ei nyt ihan sama mut siis lähes niinku tulkoon ihan sama, et miten ne liikkeet sinänsä menee ja näin, mut se et jos mä saisin tollasen mielentilan, et se olis niinku rennosti ja se tietäis et mitä me ollaan sinne tultu tekee ja näin et eikä niinku pälyilis tyyliin selän taakse tai niinku mitään tämmöst näin. Jos mä saisin sellasel mielentilal tekee siel niinku, edes jotain, se olis oikeesti ihan tosi mahtavaa. Ja se nyt niinku mitä enemmän mä rupeen oikeesti ajattelee sitä sen mielentilan kautta (naurua) niin sitä varmemmin mä rupeen niinku luopuu tost koko noudost niinku ajatuksena, koska siis. 

Joo vimppa [nauhoituspätkä]. Koska siis mitä enemmän mä rupeen ajattelee sitä et se tavoite on niinku se mielentila ja se oikeesti, se on niin järkevä tavoite niinku et (mikro piippaa) et mun aivojen pitäis oikeesti pystyy hyväksyy se niinku semmosena tärkeimpänä tavoitteena, koska se nyt täs kantais kaikist pisimmälle. Eikä se et tyyliin osaaks se nyt tehdä siel jonkun alokasluokan noudon vai ei. Niin sitä enemmän mä rupeen oikeesti luopuu siit koko ajatuksest yrittää sitä koko noutoo siel vetää läpi, koska tota sithän taas jos mä saisin kaiken muun toimii, sil jäis tosi hyvä kisakokemus sielt ja sillee et tota. Eihän me sit tarvittais tääl Suomes sitä sellast noutonoutoo ku ennenku vast sit avoimes luokas, ja sinne nyt ei luojaties oo (naurua) todellakaan mikään kiire. Ni, en tiiä, mut tälläsii fiiliksii tänään (naurua ja hymähtelyä). 

Vappua! 

Nii-in hyvät vappumätöt! 

Just ja just mahtuivat samaan kuvaan ;) 

Milla oli tehnyt niin hyviä omar-kuorrutteisia donitseja! 

Mooin vappuheila 

Äitin sylikoira 

Pelattiin Tilipäivää. 

Mooi ei vaan kykene olemaan sylissä rauhallisesti :D 

Kaikkee kans... 

Eyes on the prize 

Vapun jälkeen terdellä tarkeni. 

Jotkut hakeutuivat jo varjompaan. 

Ku aina pitää sitä samaa ruohotupsuu... 

Yritä täs sit kuvata sinivuokkoja, kun possuttimet kuvittelee et täs etsitään vähintään tryffeleitä... 

Meil oli viikonloppuna vieraita Kotkasta,
ja oli niin hauskaa! 

Luumukin kävi olkapääkontrollissa,
ja sai terveen paperit!
Tässä vahditaan ulkosalla telmivää Kirppusta. 

Kohti normaalia elämää pitäisi uskaltaa.
Treeneihinkin pitäisi palata. 

Äitin pojat <3 

Valkovuokkojakin on. 

Ollaan selvästi otettu varaslähtö kesään,
kun kuohujuomaa on poksauteltu näin runsain mitoin. 

Kirpusta tullee vielä valokuvaaja! 

Peltolenkillä pitkästä aikaa. 

Onnellisella koiralla on aina vähän mutaa naamassa. 

Sit melkein sama lenkki samana iltana Luumun kanssa.
Tosin ilman tennispalloa. 

Oli kyl niiiin onnellinen koira tämäkin. 

Mää ja mun selffiet (huutonaurua)... 

Väsynyttä sakkia, kun on koko viikonlopun joutunut viihdyttämään vieraita ;) 

Voi rakkaus näitä harvinaisia päiväunihetkiä. 

Toukokuun ekalla viikolla säät on vaihdelleet... 

Myllyssä treenaamassa. 

Vitsi mikä pätevä eukko siellä <3 

Luumukin oli tosi etevä, paitsi kun alettiin ottaa kuvia,
tsiigaili mieluummin misujen perään. 

Ja sithän tää laitto ihan läskiksi, eikä pystynyt edes istumaan vieressä...
Kerättiin kyllä kummankin kanssa ihastuneita kommentteja ja katseita.
Mennään ehdottomasti uudelleen! 

Aamunahkat 

Tänään Mooin pappaa Orvillea luttanoimassa <3