Massaa maahanmenoon

Jos jatketaan kiitollisesti kunnossa olevien liikkeiden sarjaa, nostetaan framille Mooin maahanmeno. Likkahan ei osannut kesällä muuta kuin istua - kiitos sarjatulena Ruotsia varten tykitetyn liikkeestäistumistreenin. Aimo sysäyksen koko maahanmeno sai loppukesällä Oilin yksäriltä, jossa tehtiin maahanmenoa lähinnä sivulta. Opin tällöin kuitenkin pelaamaan ovelasti palkan suunnan kanssa siten, että se kannustaa nopeaan reaktioon ja oikeaan tekniikkaan. Eli ei jäädä puolitoista kyynärää ilmassa hengaamaan ja tuijottamaan mua kovasti silmiin että kato ny äiti, eikö ollukki valtavan hieno maahanmeno. Sivulta maahanmenoissa Mooi on saanut koko syksyn paljon palkkaa niin, että palkka odottaa maassa edessä, ja sinne saa nousta samantien maahanmenon jälkeen. Näitä riittää usein ihan yks-kaks toistoa, kun sen palkan voi heittää eteen maahan heti maahanmenosta. Ja kappas vaan, siinähän meillä on jo ripeä ja teknisesti oikein rapsakka maahanmeno kaikki kaksi kyynärää tiukasti maassa kiinni.

Lähdettiin kerran porukalla Halisiin ulkoilemaan. 

Ilma oli syksyksi upea. 

Ekaa kertaa kuljettiin tästä sen vinssilaitteen tilalle rakennettua kävelysiltaa pitkin.
Luumun mielestä tää oli vähintäänkin epäilyttävää. 

Aurinkoinen keli ei kuitenkaan luvannut kurattomia polkuja,
ja itse asiassa se yks metsäpätkä oli noiden Brion kärryjen kanssa aika tuhoontuomittu ajatus.
Mut selvittiin! 

Tyypit jäi tuijottelemaan hevosen perään. 

Luumu kyselee taas ohjeita, et mitäs me nyt pysähdyttiin.
(Mooi ei mitään kysele...)

Tämä treeni auttoi kovasti tietty paikkiksen leipomisessa, mutta myös uskokaa tai älkää jäävässä maahanmenossa. Voisi kuvitella, että eteen heitetty palkka kannustaa koiraa hiipimään, mutta kun perusta on huolella tämän etupalkan kanssa tehty sivulta istumasta maahanmenon yhteydessä, en ole ollenkaan joutunut varomaan perääni hiiviskelyä. Pikkuhiljaa tietty palkan ajoituksen ja etäisyyden kanssa pelaamalla saatiin myös alokasluokan jäävää maahanmenoliikkeen kokonaisuutta kasattua, ja varmaan viimeinen palanen tähän kompleksiin tulikin Riitta Jantunen-Korrilta siellä samaisessa marraskuisessa koulutuspäivässä, kuin josta viimeksi vähän kirjoitin.

Olin ottamassa kuvaa Mooista paistattelemassa auringossa,
mut arvaatte kai kuka tuli taas linssin eteen...

Ongelma tällöin oli, etten ollut uskaltanut koota kahta palasta yhteen. Eli Mooi meni kyllä hienosti maahan, mistä se oli tottunut saamaan palkan välittömästi. Toisaalta se myös osasi odottaa maassa ollessaan vakaasti kun kävelen, juoksen tai pompinkin erinäisiä liikeratoja sen edessä ja ympärillä. Koska tiesin, että sen palkkaodotus itse maahanmenosta on suuri, en ollut osannut rakentaa tähän kestoa ollenkaan, enkä näin ollen myöskään pystynyt hyödyntämään tätä jälkimmäisen osan taiturimaista maassa odottelua kokonaisessa liikkeessä.

King of f****** everything (= fruit and everything)

Luulisi, että on sitä mukavampiakin paikkoja makoilla.
Mut ei.

Muistiinpanoissa lukee tämän koulutusosuuden kohdalla vain, että avun kanssa Mooin maahanmeno on teknisesti hyvä. Sit vaan rohkeesti ketjutetaan maahanmeno vaikka jonkun odottamiskäskyn tai rauhallisen kehun kautta siihen mun kävelyosuuteen. Ja kappas vaan, siinähän meillä oli jo lähes kokonainen liike. Mooi osasi nämä palat jo tosi hyvin erikseen, mutta tarvitsin itse vaan jonkun pätevämmän sanomaan että kehu sitä koiraa välissä.

NTätä kaunista kuuraa on ollut sittemmin ikävä.
Tuntuu, että tässä on taas monta viikkoa ollut tää keli yhtä pitkää tunnelia.
Ei se ole tunneli, vaikka se siltä tuntuu, sanoin Kirpulle.
Se on vaan syksy. 

Kyllä pikkasen hävettää myöntää, että kisoihin oli aikaa noin kuukauden verran, eikä liikkeestä maahanmenosta voinut puhua vielä kokonaisena liikkeenä. Toisaalta nyt kovan työn jälkeen Mooi on tehnyt sen useamman kerran liikkuroituna kisanomaisena kokonaisuutena. Tää on just se tuli siellä persauksessa, jonka mä tarviin näiden kokonaisuuksien palastelemiseksi. Ilman mitään kisatavoitteita mun koirat saattaisi olla miten taitavia tahansa kaikennäköisissä pikkuruisissa yksityiskohdissa, mutta ne ei silti välttämättä osaisi yhtään kokonaista liikettä. Sama kuin itse ompelisin vaikka ompelukoneella erilaisilla pistonpituuksilla ja välillä saumurillakin kaikenlaisia saumoja ja napinläpiä ja vaikka mitä, mutta en ikinä kasaisi niitä kappaleita yhteen valmiiksi vaatteeksi. Huh. Mitä mä niillä erillisillä kangaskappaleilla ja ompeleilla tekisin, jos tarve olisi saada vaikka uudet housut.

Kätköreissulta löytyi sieniä! 

Kannatuksen vuoksi ostettiin lenkinoheisnameiksi Hämettä,
mut nappulakoko on kyllä meidän käyttöön aika valtava.
Hyvältä näytti maistuvan tosin. 

Nii ja tulihan sit se lumikin.
Lokakuun lopussa muutamaksi päiväksi sentään. 

Luumun ilmeestä näki, ettei oikein arvostanut.
Ennen muin pääsi pellolle juoksemaan siis. 

Onnelliset puistossa viimeisten keinuvauhtien päättymistä odottavat. 

Mutta marraskuusta huolimatta ollaan sisätiloissa löydetty todellista hyggeä.

Ja pakkasessa on jälleen tilaa, sillä Mooi on vetänyt sen peuran lähes kokonaan.
No okei, Luumu on silloin auttanut, kun sitä ei ole riistan haju ällöttänyt liikaa.
Usein se on kelpuuttanut Mooin jo mauttomaksi imeskellyt palaset.