Luumun yhdet treenit

Kuten viimeksi vähän tiedostamattani ennustelin, Luumu on kehittänyt rauhoittumisen kriteereistä itselleen kivan pikku tempun. Oltiin eilen kolmestaan hallilla, ja Luumu kykeni tosi taitavasti makaamaan bottimatollaan lonkallaan ja leuka maassa - ja viheltämään samaan aikaan rauhattomasti. Se siis tietää, että ennen kuin pääsee hommiin, pitää maata lonkallaan pää maassa. Mitä se ei vielä tiennyt, oli mielentila, mielentila, mielentila. Tällä kertaa tähän puuhaan menikin taas vähän odotettua kauemmin, toki todellista rauhoittumista vaikeutti myös kentälle etukäteen rakentamani ruutu ja zetan tötsät. Eilisen rauhoittumistreenin myötä Luumun treeninaloituskriteeristöön lisättiin lonkka-asento ja leuka maassa -kriteerien lisäksi syvä huokaus, joka ainakin eilen merkitsi todellista luopumista edessä olevasta treenistä = aitoa rauhoittumista. Saas nähdä montako treenikertaa menee ennen kuin Luumu hoksaa tämänkin ja alkaa tarjota huokailemista päästäkseen nopeammin hommiin.

Luumu "rauhoittuu".

Luumu on nyt melkein joka treenissä tehnyt seuraamista, koska se on noista rauhallisemmista liikkeistä se, jossa meillä on eniten hiottavaa (kaukojen lisäksi). Etäpalkka on toiminut erittäin hyvin tässä, sillä samalla kun se luopuu siitä, se keskittyy tekniikkaan paremmin. Olen yrittänyt hyödyntää etäpalkkaa tukemassa palkan suuntaa siten, että Luumu saa usein mennä palkalle taaksepäin... koska sillä on sitä keulimisongelmaa enemmän kuin hitailua. Tehdään paljon seuruuta myös ympyrässä tai neliössä etäpalkan ympärillä, mikä on mun mielestä suoristanut Luumun auraamista jonkin verran. Ainakin itse yllätyin miten kivalta itse asiassa Luumun seuraaminen jo ajoittain näyttää, kun sitä ei ole kuvattu niin pitkään aikaan. Tässä pätkässä tulee myös hyvin esille toi peruuttaminen ja miten olen koittanut siihenkin vasemmalle käännöksessä höydyntää etäpalkkaa (palkka jää ns. kulmaan). Takapäänkäyttö ei ole Luumun vahvimpia apuja, mutta tosi tyytyväinen olen tässä siihenkin. Nyt vois uskaltaa kokeilla miten tekniikka pysyy vähän pidemmässä pätkässä.

Lisäksi nappasin videota parista niin sanotusti valmiista liikkeestämme, eli zetasta ja tunnarista. Kumpaakaan ei olla tehty kuukausiin, mutta näissä näkyy se mikä on Luumussa ohjaajan kannalta hirveen palkitsevaa: kun se jotain oppii, se oikeesti toimii kuin kone. Se ei unohtele valmiita asioita eikä siinä ole onneksi sitä vertaa insinöörismiestä, että se alkaisi soveltaa mitään omiaan. Zetasta nyt jos jotain palautetta, niin seuruu kauttaaltaan siistimmäksi. Tosin siistiytynee samalla kuin itse seuruukin, hope so. Loppuperusasennoissa on kauttaaltaan sitä liian suuren palkkaodotuksen leimaa, eli niihin malttia ja toisaalta myös omaa kriteeriä tiukemmaksi.

Tunnariin olin vallan tyytyväinen, tauko on tehnyt hyvää tuhtaamisen suhteen. Joskus maailman aikaan Luumulla oli tapana viihdyttää itseään siellä kapuloilla nuuskuttelemalla ne kolmeenkin kertaan kaikki läpi, mutta tässä yrittää toimia mahdollisimman nopeasti. Kapulan nättiin kuljettamiseen ja sivulletuloon pitäisi kiinnittää huomiota. Luumu on tehnyt kovin vähän tunnarikapulan kanssa mitään pitohommia, joten siinä olisi puuhaa.

Eteenlähetys on meidän suurin treeninaihe tällä hetkellä. Pari vuotta sitten tuntui että sain jo vähän tajuamaan sitä hommaa, ja pystyttiin treenin aikana suorittamaan liike ihan kokonaisenakin (siten että alla oli kosketusalustaa ja näyttöä yms. Tässä pari hyvää videota 01/2016 ja 04/2016). Tässä huomaa kuitenkin että kun osaaminen oli vielä niin ohutta, on se vähäkin pohja tippunut treenitauon aikana Luumun muistista. Olinkin vähän aseeton vielä viime perjantain treenipalaveriin mennessäni, mutta sain sieltä monta hyvää ajatusta tulevaa kevätkautta ja aakeita laakeita ulkokenttiä ajatellen. 

Palaan tähän vielä tuonnempana erikseen, koska tämä on vaan semmoinen vyyhti, että! Videolla näkyy kuitenkin mitä ollaan nyt kokeiltu. Eli ruutu saa olla kentällä, mutta liikkeen kaavaa rikotaan siten, että eteenlähetystä ei tehdä sellaiseen suuntaan, että siitä voisi luontevasti jatkaa ruutuun. Luumulle on kuitenkin vanhoista EVL-säännöistä tuttuna ruutuliikkeenä iskostunut mieleen se ruudun kolmiomainen lähetys merkin kautta, joten nyt kun vasta harjoitellaan eteenlähetystä, helpotetaan hommaa poistamalla ruutu tässä kohtaa kaaviosta. Ruutu on kuitenkin hyvä olla kentällä, koska Luumulle on siitä luopuminen ollut niin vaikeaa. Näin kun lähetetään eteen ruudusta poispäin, lätkäistään vähän niin kuin kaksi sontiaista yhdellä huitaisulla. 

Toinen mikä meitä varmasti vie kröhm.. eteenpäin tämän eteenlähetyksen kanssa on että tehdään eka toisto tyhjään (näytölle) ennen mitään konkreettisia suuntimia (nami-/kosketusalusta, lelu). Tämä tekee treenistä Luumulle jo aavistuksen haastavamman, vaikka onhan nämä näytöt sille ruudun paikkatreenin myötä useampaan kertaan pureskeltua kauraa. Näin kun tehdään jo ekalla toistolla se "tyhjään" lähetys, mulle tulee itsellekin enemmän sellainen olo, että kyllä tästä vielä jotain tulee. Heh.

Ja sitten on vielä vähän surullista videota kaukoista. Mä en tiedä mitä näitten kanssa pitäisi tehdä! Ja me ollaan treenattu... Ehkä jos joskus vielä päästään kisakuntoon asti, mennään tuurilla ja toivotaan ettei etene liikaa (mä en just sanonut tota!). Ei vaan siis Luumu kyllä tietää mitkä nää kriteerit on (takajalat ja erityisesti oikea takajalka ei saa liikkua). Seiso-istu-vaihtoon me ollaan tehty enempi tollasta pomppua, minkä olen antanut rikkoa tätä yleiskriteeriä siitä syystä, että souwat jos se pompahtaa taaksepäin. Koska kisavireessä se ei kuitenkaan tule sitä tekemään. Siis peruuttamaan näissä. Toisaalta olisi reilua pitää kiinni siitä takajalkakriteeristä aina ja kaikissa vaihdoissa, mut kun se on niin hellunen ja yrittää niiiiiin kovasti onnistua. Ni ehkä mä vaan treenaan näitä ja lakkaan murehtimasta näitä sen enempää. Tuudittaudun vaikka sellaiseen turvalliseen harhaluuloon, että Mooin kanssa näissä ei varmastikaan tule olemaan näin suurta hommaa. Sillä vaan toimii se jalkojen ja aivojen välinen yhteys jotenkin saumattomammin kuin Luumulla. (Itse asiassa hyvä kun aloin kaivaa noita vanhoja videoita, sillä törmäsin tällaiseen videoon 2,5 vuoden takaa, tsemppaa vähän näissä treeneissä taas!)

Semmoisia treenihommia Luumun osalta oli eilen. Se on ollut nyt kamalan onnellinen päästyään treenaamaan ja posottelemaan täysilläkin. Se vaan nauttii tekemisestä niin hulluna, että omankin päivän pelastaa treenin jälkeen riemusta naurava naama - no matter miten ne treenit sinänsä olis menneet. Ollaan menossa isommalla porukalla viikonloppuna treenailemaan, ja voisinkin yrittää samalla kuvata vaikka noi muutkin tästä katselmuksesta uupuvat liikkeet: luoksarin (ougaad), kiertonoudon (helljeah) sekä ohjatun (Luumun bravuuri). Ja siinähän se sit onkin, kesäksi valmis eeveeäl, hah :D (Paikkis tulee kans selkärangasta, Luumuhan kävi sen tekemässä Varsinais-Suomen ensimmäisissä uusien sääntöjen mukaisissa kisoissa varakoirakkona, jos muistanette ;))

Ehkä marraskuussa, viimeisten ulkotreenien jälkeen :D
Kyllä nyt possutinta riepoo keli.

Luumun ihan eka rauhoittumistreeni hallissa.
Tyyppi on ihan et mit* vit***?? 

"Faaak, tää oli tätä..." 

"Ei kai täs muu auta, v**** mitä p*****."

No Luumu, kannattiko rauhoittua? 

Treenipäiväkirja on näin konkreettinen nykyään.
Huomatkaa treenipäiväkirjan kirjoitusapulainen sekä hommaan motivoiva nautintoaine. 

Luumu odottaa omaa vuoroaan kentälle... 

Ja tänään me oltiin fyssarilla! 

Hyvässä kunnossa, ei moitteen sijaa! Sydän!