Mooin kahdet treenit

Ääk kääk en ollut mitenkään aktiivisesti unohtanut ilmoittaneeni kummatkin koirat viikon päästä Oilille tänne TSAUlle, mutta jotenkin tuudittauduin siihen harhaluuloon, että helmikuuhunhan on vielä aikaa. Hauskaa sinänsä viedä Luumu pitkästä aikaa kenenkään muun silmien alle kuin omien tai omien treenikavereiden. Aluksi ajattelin, että Oili voisi katsoa sen yleismielentilaa, mutta nyt kun olen saanut sen aika kivaksi, luulen että tehdään kuitenkin ruudun eteenlähetystä ja puhutaan erityisesti ruudusta luopumisen näkökulmasta. 

Vähän sinänsä hirvittää sitä varten, kun edellisestä visiitistä Mooin kanssa on sentään puolisen vuotta, eikä me olla edistytty niissä meidän elokuussa käsittelemissä asioissa yhtään. Oikeesti. Kun tähän väliin tuli toi alokasluokan paketointi ja kisahommat siihen liittyen. Ni ei sit olla tehty oikeastaan yhtään mitään muuta. Ni en jotenkaan kehtaisi ottaa ainakaan samoja aiheita (tunnaria, perusasentoa, seuraamista, jääviä...), ni mitä meille sit oikeastaan jää? Useat meidän "ongelmista" on joka tapauksessa sellaisia, et ne varmasti etenisi kun vaan treenaisi. 

Treeneihin menossa joskus alkutalvesta, kun ei ollut vielä lunta. 

Ekaa kertaa Qublis-hallissa. 

Kenraaliharjoituksissa TSAUlla marraskuun lopussa. 

Väsynyt tokomuija.

Ollaan me sentään sitä perusasentoa tahkottu tässä kuussa, kun se oli meidän "uutiskirjeen" tammikuun treenihaastekin. Mä lähdin tähän haasteeseen omalta osalta vähän sillee et onhan tässä hiomista, mut suurin työ on tehty. Vähänpä tiesin siinä kohtaa, sillä me ollaan käyty kyllä aika syvissä vesissä tän asian kanssa. Mun on ollut vaikeaa myöntää itsellenikin, että tämä on vaan meille nyt tavallista haastavampaa. Että Mooi ei osaa sitä vielä. Ja ihan sama kuinka paljon mä ruikutan että me ollaan oikeesti tehty hommia enemmän kuin keskiverrosti varmaan kukaan ikinä tän asian kanssa (mikä ei varmasti edes pidä noin kirjaimellisesti paikkansa), niin jos se ei vaan riitä, niin sit niitä hommia on vaan yksinkertaisesti tehtävä lisää. Mä nykyään aika helposti jo nöyrryn havainnoimaan sitä osaamista suht objektiivisesti, mut tämän tajuaminen mulla kesti vähän shaakelin kauan.

Myllyn kauppakeskuksessa tekemässä paikkista ja mun kanssa olemista ennen kisoja. 

Tuli guuma!

Voidaankin puhua Mooin alkuvuoden treeneistä, niistä muutamasta hassusta "oikeasta" mitä ollaan tehty ja sit siitä perusasennon hinkkaamisesta. Perusasennossa tosiaan Mooi on ollut parempikin. Ehkä sen takia mun on ollut vaikeaa ymmärtää todella, ettei se osaa sitä vielä, kun sillä on ajoittain tosi hyvä pa, jos me ollaan just tehty sitä jotenkin kuurina. Mut koska se osaaminen on kovin ohutta, se ei jotenkaan jää sinne pysyvään muistiin. Eikä Mooi osaa ollenkaan yleistää sitä. Ni sit kun tulee treenitaukoa vähän enemmän, Mooi roiskaisee sen sivulletulon minne sattuu (usein mun vasemman säären taakse ns. kello kymppiin). Mä yritin kauheesti alkuun ajatella et noilla korokehommilla ja takapäänkäyttöduunilla saadaan tää nopeesti kuntoon. Mut vaikka niistä varmasti oli apua jotenkin (en tiedä miten, ei näy tällä hetkellä missään ;)), ni se ei vaan yhdistynyt siihen kokonaiseen liikkeeseen, joka on sivulletulo.

Sen lisäksi et tää Ikean koroke on Kirputtimen käsienpesukoroke,
kirjalukualusta potalla ja Luumun ruokakipon koroke,
se on ihan täydellinen norsutemppuun tämmöisen pikkukoiran kanssa. 

Mooin kanssa testattiin doboa yks sunnuntai.
Hauskaa oli! 

Vieläkään ei nää selffiet onnistu Ritvan kanssa...

Mun oli palattava aika reilusti taaksepäin. Mun oli kehitettävä taas joku rutiini siihen kuinka paljon mä autan kädellä oikeaan paikkaan ja kuinka paljon mä annan yrittää itse. Kun Mooin kanssa on oltava tosi tarkkana sen motivaation kanssa, vaikka kestäähän tuo sentäs toistoja, mut se onnistumisen balanssi on sen kanssa paljon tärkeämpää mitä Luumun. Luumu kun ei ole koskaan ottanut itseensä, jos se on useammankin toiston jäänyt palkatta, mut Mooin kiinnostuksen mä menetän nopeammin. Sen takia erityisesti Mooin kanssa mun on tarvinnut oikeesti heti yhden epäonnistumisen jälkeen auttaa se onnistumaan (kehua oikein reilusti mutta jättää ilman konkreettista palkkaa) ja sit pikkuhiljaa jättää ne avut, jotta se onnistumisprosentti on pysynyt korkealla. 

Juoksemassakin ollaan sentään pari kertaa käyty... 

Näille Icebugin juoksulenkkareille kyl iso peukku!
Erikoisvarusteluna heijastavat nauhat cittarista. 

Väsynyt juoksupossu.

Suurin ongelma sen treenitauon ja oikeesti unohtamisen lisäksi on ollut mun harmaat kriteerit. Nehän ne aina, hah. Ei vaan siis vaikka kuinka kuvittelin palkkaavani vain hyvistä, ni kyllä niitä vinoja ja väljiäkin tuli palkattua - koska Mooi niin kovasti yritti ja itse halusin niin kovasti päästä palkkaamaan. Näin Mooille ei kuitenkaan koskaan käynyt kovin selväksi et mikä se oikea perusasento nyt on mitä mä haluan, ja välillä kun yritin olla kriteerin kanssa tarkempana, turhautumista tuli sen takia enemmän (puolin ja toisin). Ja oikeesti nyt kun olen ollut jatkuvasti tarkempi ton kriteerin kanssa (ja toki myös siis pyrkinyt auttamaan Mooia ymmärtämään sen!), ni tehtävä on Mooille myös paljon tärkeämpi. Me tehdään nää peeaat aina treenin aluksi, jolloin sillä on vielä reilusti paukkuja hihansuussa, ni kun se huomaa ettei mulle ihan mikä vaan sivulleroiskaisu kelpaakaan, se ihan oikeesti yrittää. Ihan tosissaan oikein. Hauska pieni eläin. 

Treenitauon ja lipsuneen kriteerin ohella ongelmalliseksi on osoittautunut kuinka kiinni Mooi oikeasti on mun vartaloavuissa. Toki niitä on paljon (jaiks, pitäisipitäisipitäisi jaksaa nostaa se vartalopeili tonne olkkarin puolelle joka kerta), mut väittäisin et Mooi on niissä mun avuissa myös enemmän kiinni mitä Luumu on ollut. Tai sit vaan aika kultaa, huunous. Ehkä tässä näkyy erityisesti se, että Mooilla on kuitenkin kohtalaisen vähän mitään kropanhallintatreeniä takana, niin se ei oikeesti ajattele yhtään sen jalkoja kun se tulee siihen perusasentoon. Sen nenä ja katse jotenkin seuraa vaan mun kättä tai hartiaa tai mitä ikinä mutkaa, jota en tajua edes tekeväni kropallani. Ja kun se ei aktiivisesti ajattele sivulle tulemista koko vartalollaan neljä jalkaa mukaan lukien, sen kuono saattaa tulla oikeaan kohtaan, mut muu kroppa on ihan missä sattuu.

Vaikka näillä on täysin eri perusasentokäsky,
niin ne tulee kuitenkin kummatkin kummankin käskyllä,
koska niissä käskyissä on sama nuotti.
Tällä kertaa Mooi oli nopeampi.

Noo, tätä kaikkee mä tein ihan liian pitkään ilman mitään kunnollista suunnitelmaa. Mä ajattelin, että kun vaan kovasti tekee, ni kyl se siitä. Mut ei se kyllä, siitä. Mä meinasin jo saada sen mun vasemman säären takana kenotuksen suoristumaan tosi kivasti palkkaamalla nopeasti oikeasta kädestä, niin että Mooi sai siis mun jalkojen edestä kiertää hakemaan sen palkan tai sitten niin, että mulla oli namialusta noin metrin päässä mun varpaista kello yhdessä. Tämä toimikin, kun sen treenin sai ensin rullaamaan tosi nopeesti. Se edellytti kuitenkin (namialustan tilanteessa) siitä etäpalkasta luopumista ja tietty teknisiä onnistumisia, jotta ylipäänsä pääsi palkkaamaan ja että tästä etäpalkasta tai oikean käden palkasta olisi ollut se palkansuunnallinen hyöty. No, kun tämä kuitenkin toimi ihan kivasti kerran, pari, ei se tietty toiminut yhtään silloin kun oltiin tossa viikko sitten koko treeniporukalla hallilla ja mun piti näyttää että miten se pa on kolmessa viikossa edistynyt.

Lopulta se meni siihen että mä oon siellä kentällä ihan kädet pystyssä kaikkien niiden neuvojen kanssa ja sanon että yritetty on ja että kyllä se kotona osaa ja kyl te tiedätte... saa tulla kokeilemaan kuka haluaa, ei se niin helppoo oo. No, tästä jo vakioksi muodostuneesta perusasentoon liittyvästä treenihajoamisesta oli kuitenkin se hyöty, että sain oikeesti tosi hyvän ja konkreettisen ohjeen kotiin viemisiksi (arvatkaa ollaanko tehty, no mitään ei oo "keritty"). Eli siis peilin edessä näin:

1. Lähtöasento on niin että Mooi istuu/seisoo mun takana (perusasennon linjassa toki) muutaman kymmenen sentin päässä, ja mä kädellä ohjaan/imutan ilman namia sen siihen oikeaan kohtaan mun viereen. Tässä ei voi epäonnistua, sillä mä itse ohjaan sen oikeaan kohtaan.

2. Kehun kovasti ja samalla suoristan vartalon jäykkään tokoposeen ja katson peiliin.

3. Sitten kumarrun takaisin Mooin puoleen palkkaamaan.

4. Pikkuaskel eteenpäin, Mooille odottamiskäsky ja vaiheita toistetaan taas alusta.

Tää oli kyllä hyvä treeni. Sopivan semmoinen rautalankamalli, jossa ei voi tosiaan mennä pieleen. Mooi saa myös tässä koko ajan helpoista jutuista palkkaa, jolloin sen motivaatio pysyy korkealla. Mä voin raportoida miten tämä tästä edistyy vaikka ihan videon kera kunhan nää työprojektit tästä vähän helmikuun toisella viikolla helpottaa ja on aikaa tehdä muutakin kuin repiä hiuksia päästä.

Kuten sanottu, perusasento ei ole mikään helppo homma, vaikka se erityisesti tuommoisen läpikoulutetun Luumun kanssa tuntuu ihan läpihuutojutulta. Aika tosiaan kultaa. Kerrankin, kerrankin mä olen voinut käyttää Luumua välillä terapiakoirana tässä, kun peeaat on Mooin kanssa tökkineet.

KAIKEN sen säätämisen jälkeen kummallakin on nyt hyvin istuvat botit.
(Tai jos joku vielä haluu vaihtaa, niin ton 43n vois vaihtaa 40een) 

Jep. Tuo on tosiaan ollut meillä tammikuun tärkein treeniaihe Mooin kanssa. Kaikki mitä sen lisäksi on tehty, on ollut vähän semmoista no jos nyt jotain muuta ku sitä perusasentoa -treeniä. Ollaan muun muassa muistuteltu ruutua. Siinä joudutaan käytännössä aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, koska Mooille ei ole koskaan vielä tehty mitään muuta kuin motivaatiota ruutua kohtaan. Suunnitelmana on lähestyä ruudun paikkatreeniä samalla tavalla kuin Luumun kanssa joskus, eli kutsut, kosketusalusta, näyttö ja lelu. Mun kriteeri on sellainen väljä neliö siellä takanauhasta hiukan keskemmälle. 

Mooilla on musta ihan kiva ajatus itse kosketusalustasta, siten että siihen laitetaan kummatkin etutassut, ja tehtävässä on myös kestoa (toisin kuin Luumulla koskaan), mut ihmetyksekseni huomasin viimeksi, että nää kosketusalustan kriteerit hämärtyykin hassusti, kun sen yhdistää sinne ruutuun. Huh. Lisäksi Mooilta puuttuu (apua en ees kehtaa sanoa) sellainen pysähtymis- tai odotuskäsky. Et kun mä saisin sen menee sinne kosketusalustalle, niin mulla ei oikein oo mitään apua siihen että saisin sen pysymään siellä. Toki siis arjessa osaa odota ja ei tuu sekä universaalin "liikennepoliisin pysähtymiskäsimerkin", mut kun treeneissä on vire muutenkin korkeammalla, ei nää siellä toimi. (Joo kyllä mun varmaan pitää opettaa pysähtyminen ja siihen kestoa mahdollisimman pian nyt kun oikein ajattelen...)

Kiertämistä ollaan tehty kans hyvin satunnaisesti, mut kesän Koirakoutsin leirin jälkeen saatiin se kyl ihan hyvään nousuun. Lähtee mielellään kiertämään, mut ei oikein kunnioita sitä tötsää. Tässä on myös varmaan liikaa palkkaodotusta, koska tosiaan yrittää välillä tulla sen tötsän läpi, varmaan kiire palkalle. 

Mooi selvästi jo arvaa tän ruudun perimmäisen tarkoituksen, eli mennä maahan tänne.
Viis siitä et mitä tälle kosketusalustalle pitikään tehdä. 

Näpsäkkä neiti siellä.

Kierrossa on oikeastaan sama kuin noudossakin, et periaatteessa "valmis" liike, mut loppuperusasennot pissii. (Valmis siis siinä määrin missä mikään liike voi koskaan olla valmis...) Ja noudosta siis. Ei olla oikeastaan sen Riitan marraskuisen koulutuksen jälkeen tehty (koska kisat ja joulu ja ja ja...), ni nyt testattiin viikko sitten, ja se oli oikeastaan samanlainen kuin silloin marraskuussa, varsinainen ihme. Eli malttaa odottaa noutokäskyä, mut sit tarttuukin kapulaan aika härskisti. Palauttaa myös hyvin, paitsi lopussa puree eikä onnistu tulemaan perusasentoon. Ton ilmeisen perusasento-ongelman lisäksi tässä suurimpana nousi esille toi ruma nosto, mihin Elina keksikin tällaisen hyvän treenin harjoitella sitä jonkun fyysisen objektin takaa. Hyvin toimi, tosin videolla näkyy tossa viimeisessä toistossa taas uus treeninaihe: treenaa Mooin kanssa enemmän sillee, että lelu on näkyvillä ja joutuu luopumaan siitä aidommin. 

Noista Mooin viime kisoista jäi kyllä kaiken suhteen tosi kiva fiilis, mutta näkyyhän siinä kisapalkkauksessa nyt just se suvantovaihe mihin näin tuoreen kisakoiran kanssa helposti ajautuu. Grännassa vaikka oltiin harjoiteltu alkukesä kehän ulkopuolelle jätettävää etäpalkkaa, en kuitenkaan uskaltanut käyttää sitä. Ja koska ylipäänsä koko kisapalkkaamisen ajatus oli Mooille niin uusi, se oikeesti kuvitteli koko sen suorituksen ajan, että se palkka voi tulla mun taskusta koska vain. Ni se imu oli jotenkin mahtava, ja mun onneksi, opportunisti kun on tuo narttu, se kesti sen koko suorituksen ajan. Nyt joulukuun alun kisoissa Mooille oli tutumpi se asia, että tää nyt on sitä että se palkka tulee vasta siellä lopussa, ja vaikka se keskittyi sillee ihan kivasti osittain, erityisesti liikkeidenväleissä huomasi, että se terävin särmä siitä puuhasta oli mennyt. 

Ni päätin että ennen seuraavia kisoja (ehkä joskus ens vuonna sit avoimeen...) me tehdään se etäpalkkajuttu valmiiksi. Ja sitä varten mun pitää nyt hajottaa koko tää kisatreeni- ja kehäänmenohomma. Pitäisi vaan muistaa kaikki treenit aloittaa tolla etäpalkalla (kuten videossa), ja sit pikkuhiljaa rakentaa siihen väliin enemmän tehtäviä. Mä haluan nyt että sillä etäpalkalla on suuri vetovoima, ja että Mooi joutuu oikeesti tekemään nyt töitä siitä luopumiseksi. Mut ei niin paljon kuitenkaan, että se unohtaa sen olemassaolon. Vaan että ne hommat tehdään mulle (ei mun taskussa olevalle palkalle), ja sit mun kautta tulee jossain kohtaa se armoitettu vapautus sinne kehän ulkopuolelle palkalle - ja se voi tulla koska vaan. Nyt alkuun mun ajatuksena on antaa Mooin olla pikkuisen härski tässä, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä: kyllä se sit hallinnan kautta jotenkin lutviutuu kovassakin kisavireessä :DD

Jep jep sellaisia. Tunnarin olen kans kaivellut arkistosta. Lämmitin taloa pari päivää ihan mukavasti noilla ehkä viis vuotta vanhoilla kapuloilla, joissa on jokaisessa L-kirjamia ja hampaanjälkiä ristiin rastiin. Itse asiassa kummatkin koirat on saaneet tunnarin kanssa puuhastella nyt muutaman olkkaritreenin aikana. Mooi nenätyöskentelyssä ja Luumu kapulan pitämisessä ja sivulletulossa. Palaan tähän taas, it's a promise! (Ehkä jopa seuraava treenihaaste..?)

Ääh. Mut mä en edelleenkään tiedä et mitä me siellä Oilin koulutuksessa Mooin 20 minuuttisella tehtäisiin. Perstuntumasta tulis että ruutua, mut todennäköisesti kuitenkin tota fakin... eiku alati kiehtovaa perusasentoa.

Siis kolme tuntii ollaan odotettu et päästään täält häkistä... 

Mut ONNEKS Kirppu tuli vapauttamaan!
(Luumu oikeesti punnersi tuolta sillee oikeesti gorillan raivolla, vitsi kun olis tullut videolle...)