Korvatulehdus pitkästä ilosta

Mökkireissumme jälkeen Luumu on tässä nyt pari päivää rohissut silloin tällöin. Tai aivastellut pikemminkin, kuin hevonen. Tiesin ettei se voi olla kennelyskää jälleen, ja ääni kuulosti kuulemma ihan nenäpunkilta. Tämäkin vielä... No aamulla sitten lääkäriin, ja ajattelin samalla kysäistä Luumun silmistä, jotka ovat nukkumisen jäljiltä vähän rähmäiset, ja korvasta, jota on nyt pari päivää rapsutellut. 

Loppujen lopuksi Luumun diagnoosi oli korvatulehdus, ei silmätulehdusta eikä nenäpunkkia. Nenäpunkin mahdollisuus oli kuulemma pieni, koska Luumu on saanut Stronghold-valmisteen niskaansa viimeksi kaksi viikkoa sitten. Luumulle annettiin nyt varmuuden vuoksi toinen Stronghold-annos niskaan, silmätippoja (Lomudal) pari-kolme kertaa päivässä parin viikon ajan, ja korvatulehdukseen korvatippoja sekä korvan puhdistusainetta kerran viikossa. Kaiken tämän oirekavalkadin taustalla on luultavasti viimeviikkoinen mökkireissu lukuisine uintikertoineen. Vaikka pyrin kuivaamaan nassukan korvat aina uinnin jälkeen, ei vaan ole auttanut. Nyt vaan anturat ristiin, että tulehduksesta päästäisiin yhdellä rykäisyllä, eikä ajauduttaisi mihinkään kierteeseen.

Mökkiloman jälkeen olen ollut taas hurjasti työllistetty, ja jotkin päivät Luumu onkin vähän kiipeillyt seinille ja tehnyt tikusta asiaa. Maanantai oli kuitenkin ihan jees päivä, kun Nani kävi täällä Vanhalinnassa kuvaamassa Luumun koirakavereita, ja vähän meitäkin ihan viimeiseksi. Kuvia odotellessa ;) Keskiviikko oli kuitenkin tämän viikon huippu, koska IRMELI ja VEETI tulivat kylään! Tai metsässä me oltiin koko ajan, ja (silloin paremmasta tietämättömänä) uimaankin pulahdettiin! 

Oijee, Irmeli tuli!

Aluksi Luumu antoi Irmelin tehdä työt ja oli itse vastaanottamassa lelua.

Pikku peppuset

Irmeli tykkäsi kovasti uimisesta

Luumukin innostui kun sen taas laittoi pari kertaa pakolla

Piti heittää kaksi lelua samaa aikaan, muuten kävi näin.

Kahden sortin kolmikko

Luumun edustavat heinäkuiset korvat

Paras osa taisi kuitenkin olla ne hervottomat hiekkakasat, joita löydettiin.

Ei olla ihan samasta muotista.

Ahh..

Just ja just mahdutaan vierekkäin juoksemaan tässä polulla.

Luumun tuttu pönötysasento.

Hitsi kun olikin kiva lenkki!

Meillä on tosiaan melkein tasan kuukauden päästä staffien erikoisnäyttely Ypäjällä, ja alkaa vähän paniikki iskeä. Luumu seisoo kyllä hyvin nätisti, mutta mulla ei ole hajuakaan, miten sen todellisuudessa pitäisi/kannattaisi seistä. Eniten pelkään jo nyt sitä juoksemisosaa, voitte varmaan arvata ettei nelivetokaan riitä tähän moottoriin, kun ympärillä on sadoittain (?) staffeja - siis kaikki kamuja! Ollaankin tänään illalla menossa ensimmäistä kertaa koirakoulu.netin näyttelykurssille. Ja ihan vaan koska haluan itse tietää enemmän ja jos se edes vähän auttaisi hermoihini. Minua onkin hyssytelty, että pentuluokassa saa anteeksi kaikenlaista, ja että eihän se ole niin vakavaa. No ei se ole meidän ykkösjuttu todellakaan se näyttelykehissä poseeraaminen (toki mistä sitä tietää mihin sitä kaikkeen loppujen lopuksi ryhtyy), ja onneksi me ollaan vielä pentujen vauvaluokassa, eli 5 - 7-kuisissa. Ja olemme menossa myös ennen erkkaria mahdollisimman moneen mätsäriin harjoittelemaan häiriötä ja nätisti olemista. Turussakin taitaa olla ennen elokuun 11. päivää neljä Match Show'ta. No, paniikki myöhemmäksi, ja tässä muutama kuva, jotka löysin Luumun omasta albumista.

Kesäkuun puolivälissä Lemmikkiasemalla käymässä.
Pahvinen russeli oli pelottava!

21.6.2012 Mami koska sä lopetat työt?

Löysin kaapin uumenista kaikenlaista kivaa.
Luumu oli ilmeestä päätellen ihan yhtä innoissaan.

Tätä aloin kutoa jo niihin aikoihin kun Luumu oli vain ajatus kasvattajan mielessä.
Tuskinpa mahtuu enää ensi talvena - kun sitä oikeasti tarvittaisiin...

Tässä herran ihka uusi näyttelysetti. Tilattu AE Collarsilta.
Yksin oli vähän vaikeaa saada koiraa sekä seisomaan että mahtumaan valokuvaan... 

Luumu kesälomailee

Maistoin lauantaina "entistä elämääni" - oltiin Ruisrockissa! Vaikka festareilla on kivaa, ja välillä on kivaa elää "villisti", ihan herkistyin kun ymmärsin, että tämä ei ole enää sitä elämää mitä kaipaan. Luumun tulon myötä elämäni on muuttunut ihan hurjasti, ja lauantaina iltasella koin kummallisen valaistumisen. Ihan oikeasti - tämä kuulostaa nyt tosi hassulta, mutta keksin vihdoin itselleni moton. Tiedättekö kun jossain haastatteluissa tai muissa yhteyksissä ihmisiltä kysytään niiden mottoa? En ole koskaan tuntenut mitään sanontaa omakseni, mutta koko päivän festari-rymyämisen jälkeen sellainen minullekin valkeni: Life is... what you make of it. 

Luumu oli hyvässä hoidossa Nallen luona, joten pystyin nauttimaan päivästä ilman koiraa täysin siemauksin. Lauantain viimeisten esiintyjien aloitellessa olin kuitenkin iloinen että päivä alkaa olla lopuillaan, ja että paluu uuteen, raittiimpaan ja onnellisempaan elämääni oli lähellä. Tiedän kyllä tekeväni koirastani minulle jopa liian tärkeän. Moni voisi sanoa kyseessä olevan kuitenkin vain koira. Ymmärrän elämiemme pituuksien erot, ja sen että Luumu on omassa elämässäni vain lainassa. Jossain vaiheessa elämäntilanteet muuttuvat, mutta aion nauttia yhteisestä ajastamme täysillä, ja tehdä siitä yhtä nautinnollisen myös karvakuonolleni. Mussukalleni. Pallerolleni. Omalle Luumulleni <3

Vuodatukset sikseen ja paluu arkeen - tai pikemminin LOMAAN! Lähdimme viikko sitten sunnuntaina Padasjoelle, josta olimme vuokranneet luksus-mökin yhdessä Teemun, äitin, Japen ja Jimin kanssa. Nalle oli luonnollisesti myös mökkeilemässä. Viisipäiväinen mökkilomamme koostui paljosta uimisesta (ihana järvi-Suomi, ihana Myllyjärvi), saunomisesta puusaunassa, grillaamisesta, löhöilyistä, muutamasta metsälenkistä, auringosta, pelailusta ja valokuvaamisesta. Naapurimökin kaksi havannankoiraa kävi Luumun kanssa joka päivä leikkimässä, tai oikeastaan vaan toinen. Toinen keskittyi lähinnä rintamataisteluun Nallen kanssa. Suomen kesä antoi todella meille parastaan - aurinko paistoi koko viikon! Ainut miinus oli ne miljoonat hyttyset ja paarmat. Uiminen oli välillä työn ja tuskan takana, kun koko ajan piti huitoa. Paarmaspray tuli koirillekin tarpeeseen, mutta ei sekään ihmeitä tehnyt. Luumu oli kauttaaltaan puremissa, ja Nallellakin oli kuono ihan muhkurainen. Vaikka me ihmiset raavimme itsemme välillä verille, koiria pistot eivät kumma kyllä kovasti haitanneet. Haaveemme vaelluksista Evolla tai Päijänteen kansallispuistossa sai unohtaa, lähimetsien hyttyset riittivät meille oikein hyvin.

Pojat innostuivat kummatkin uimisesta, ja loppuviikosta Luumua oli jopa vaikeaa saada vedestä pois. Luumun vesileikeistä on tietsti videokin. 

Alussa Luumu oli uimisen suhteen hyvin skeptinen

Sitten uteliaisuus alkoi voittaa, ja äijä plumpsahti veteen

Mami teki vähän ilkeän tempun ja laittoi pojan laiturilta uimaan rantaan.
Nalle ihmettelee räpiköintiä.

Naapurin havannankoirat olivat kivoja - erityisesti Antsa

Rantasaunan kuistilla uinnin jälkeen

Mökillä on kivaa!

Mikäs se täältä sit löytyy?!?

Rannalle pelmahti metsäkauris

Reippaat uimarit

Baywatch

Tällainen möksä olisi kelvannut itsellekin!

Luumu pelaa mölkkyä 

Mölkkyä, osa II

Possu paistattelee ilta-auringossa

Puspus rakkaani (näitä kuvia on myös musta ja Teemusta, ei aina vaan Luumusta ;))

Wish that time would stand still sometimes.

Pojat ihmettelee kun toiset pojat lähtee järvelle.

Metsäkävelyllä Nallen ja äitin kanssa. Täällä oli niin hirveästi hyttysiä ja paarmoja,
että metsämansikoiden keräämisessä piti pitää todellista hoppua!

Vesileluja pitäisi olla kymmenittäin. Luumu vie niitä sitä tahtia takaisin rantaan,
ettei niitä ehtinyt kukaan noutaa takaisin veteen heitettäväksi.

Muumeli ihmettelee mihin mami ja mamma katoavat (soutuveneellä kuvaamaan lumpeita)

Mutta kuinka ollakaan - Luumu pääsi itse 5-kk-päivänsä kunniaksi venekyytiin.
Hienosti meni, poju istui paikoillaan eikä pelännyt.

Välillä nämä kaverukset (ts Luumu) oli paimennettava ulos riehumaan.
Joskus ne jäivät heti oven taakse anovine katseineen...

Huijui, olipas raskas reissu!