Maistoin lauantaina "entistä elämääni" - oltiin Ruisrockissa! Vaikka festareilla on kivaa, ja välillä on kivaa elää "villisti", ihan herkistyin kun ymmärsin, että tämä ei ole enää sitä elämää mitä kaipaan. Luumun tulon myötä elämäni on muuttunut ihan hurjasti, ja lauantaina iltasella koin kummallisen valaistumisen. Ihan oikeasti - tämä kuulostaa nyt tosi hassulta, mutta keksin vihdoin itselleni moton. Tiedättekö kun jossain haastatteluissa tai muissa yhteyksissä ihmisiltä kysytään niiden mottoa? En ole koskaan tuntenut mitään sanontaa omakseni, mutta koko päivän festari-rymyämisen jälkeen sellainen minullekin valkeni: Life is... what you make of it.
Luumu oli hyvässä hoidossa Nallen luona, joten pystyin nauttimaan päivästä ilman koiraa täysin siemauksin. Lauantain viimeisten esiintyjien aloitellessa olin kuitenkin iloinen että päivä alkaa olla lopuillaan, ja että paluu uuteen, raittiimpaan ja onnellisempaan elämääni oli lähellä. Tiedän kyllä tekeväni koirastani minulle jopa liian tärkeän. Moni voisi sanoa kyseessä olevan kuitenkin vain koira. Ymmärrän elämiemme pituuksien erot, ja sen että Luumu on omassa elämässäni vain lainassa. Jossain vaiheessa elämäntilanteet muuttuvat, mutta aion nauttia yhteisestä ajastamme täysillä, ja tehdä siitä yhtä nautinnollisen myös karvakuonolleni. Mussukalleni. Pallerolleni. Omalle Luumulleni <3
Vuodatukset sikseen ja paluu arkeen - tai pikemminin LOMAAN! Lähdimme viikko sitten sunnuntaina Padasjoelle, josta olimme vuokranneet luksus-mökin yhdessä Teemun, äitin, Japen ja Jimin kanssa. Nalle oli luonnollisesti myös mökkeilemässä. Viisipäiväinen mökkilomamme koostui paljosta uimisesta (ihana järvi-Suomi, ihana Myllyjärvi), saunomisesta puusaunassa, grillaamisesta, löhöilyistä, muutamasta metsälenkistä, auringosta, pelailusta ja valokuvaamisesta. Naapurimökin kaksi havannankoiraa kävi Luumun kanssa joka päivä leikkimässä, tai oikeastaan vaan toinen. Toinen keskittyi lähinnä rintamataisteluun Nallen kanssa. Suomen kesä antoi todella meille parastaan - aurinko paistoi koko viikon! Ainut miinus oli ne miljoonat hyttyset ja paarmat. Uiminen oli välillä työn ja tuskan takana, kun koko ajan piti huitoa. Paarmaspray tuli koirillekin tarpeeseen, mutta ei sekään ihmeitä tehnyt. Luumu oli kauttaaltaan puremissa, ja Nallellakin oli kuono ihan muhkurainen. Vaikka me ihmiset raavimme itsemme välillä verille, koiria pistot eivät kumma kyllä kovasti haitanneet. Haaveemme vaelluksista Evolla tai Päijänteen kansallispuistossa sai unohtaa, lähimetsien hyttyset riittivät meille oikein hyvin.
Pojat innostuivat kummatkin uimisesta, ja loppuviikosta Luumua oli jopa vaikeaa saada vedestä pois. Luumun vesileikeistä on tietsti videokin.
 |
| Alussa Luumu oli uimisen suhteen hyvin skeptinen |
 |
| Sitten uteliaisuus alkoi voittaa, ja äijä plumpsahti veteen |
 |
Mami teki vähän ilkeän tempun ja laittoi pojan laiturilta uimaan rantaan.
Nalle ihmettelee räpiköintiä. |
 |
| Naapurin havannankoirat olivat kivoja - erityisesti Antsa |
 |
| Rantasaunan kuistilla uinnin jälkeen |
 |
| Mökillä on kivaa! |
 |
| Mikäs se täältä sit löytyy?!? |
 |
| Rannalle pelmahti metsäkauris |
 |
| Reippaat uimarit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.