keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Muumulaakson talvi

Meillä on ollut Luumun kanssa ihan huippukivaa, kun lunta on paljon ja saa leikkiä lumileikkejä! Jalka kestää jo puuterilumessa meuhkaamiset, ja meuhkaaminen tälle pikkupossulle vähän jo sallitaankin. 

Finland is covered in the lightest, most powder-like snow you can imagine, and this velvet pig LOVES it! They talk about staffies not being able to cope with the cold and that their feet just stop functioning (or they refuse to use their legs) when the temperature drops really low... and that is REALLY low, Finnish style. But no sign of Luumu not liking the cold, at all! Regardless of his winter-loving personality, I keep him warmly dressed during the winter months (and already when it's near zero degrees), in order to protect his muscles. Luumu is already very accustomed to this dressing up every time we go out. Sometimes when I let him do his business quickly on our yard, I don't put his winter coat on, but he doesn't really mind about the frost. He is like a mole in the snowdrifts and the snow doesn't slow him down a bit!

Who's that there? Who dares to walk on my street?
(Luumu can be kept UNDER SURVEILLANCE free on our yard,
and he knows where the yard ends and the street begins.)
Jeij!

Happiness is... to have a snow pig of one's own.
If only he'd move a bit slower - to keep up with him is really a challenge!
Luumu was stripped "naked" for these pics only...
Otherwise the winter coat is always on!

Flying staffy in action, part II
"I think it was somewhere here mommy threw the treat!"
Charming, isn't he? ;) 

Some resemblance, don't you think? 
And a couple of pictures of our daily routines...

Keeping an eye on the yard from the bedroom's window.
Neighbourhood watch, vol II
Try to sleep here when this one is taking all the space!
Neighbourhood watch, vol III
Good morning, Luumu's style!
Making our Christmas cards, together with Luumu, of course!
I have a generous 10-inch space to sleep in!
And what is everyday life without some obedience training?
Luumu's favourite - training and tricks! (Just give me the treat already, will you?)
I have been busy uploading videos about Luumu on YouTube this week. Here he is on duty in the neighbourhood watch. Here he has some brain work to do. Here we are training heeling on our obedience class - who heels and who commands..? And last but definitely not least, here he is watching Finnish "Farmer Wants a Wife" show Maajussille morsian on TV.



torstai 13. joulukuuta 2012

Pimp My Pig

Meillä on ollut erittäin puuhakkaat muutamat kuluneet viikot, ainakin mitä käsityörintamalle tulee - älkää pelästykö, tästä ei ole tulossa käsityöblogia - ainakaan ihan täysin! Näiden tekeminen on vaan niin kivaa, puuhastelu saa hyvälle mielelle, ja samettipossullahan ei voi koskaan olla liikaa somisteita! Ja siis kaikkea kohtuudella, niinhän sitä sanotaan. 

Mamma tuli meille ompelemaan Nallelle Paul Frankkia.
Hommasta selvittiin vain muutamalla ärrä- ja ässäpäällä...
...ja vain kerran laitettiin kädet puuskaan, ettei tästä mitään tule. 
Moumoulle valmistui samanaikaisesti violetti salmiakkikuvioinen panta.
Nam.
Luumu aina erityisen mielellään poseeraa kameralle uusi panta päällään, kuten ilmeestäkin näkee.
Tämä Nallelle valmistunut apinapanta taitaa kuitenkin tälle pikkuapinalle olla hiukan liian suuri. 
Muumun uusi.
Ja kun vauhtiin päästiin, tekaisin Luumulle Hamtin leikkaamien kaavojen mukaan fleeceviitan!
Tämä on ihan mahtava nollakeleillä!
Pari päivää ennen joulukuun vaihtumista alettiin väsätä koiruille joulukalentereja.
Meinasi tulla kiire, mutta onneksi nämä oli lähes yhdessä illassa tehty!
Aikamoista hullun hommaa, sanon minä! Liimaaminen on kaikkein kamalinta!
Pussukoihin tuli barffikaupasta ostettuja
mahatikun paloja ja maksapalleroisia. 
Mutta 24 on vielä salaisuus! 
Mumelo on aina innokkaana mukana askarteluhommissa.
Näistä valmistuu Pakille ja Lunalle pannat!
Ompelukone on ollut niin kovassa käytössä, että muutti vihdoin yläkertaan!
Muista aina polttaa nauhojen päät - melkein unohdin!
Kokeilin fleecen ompelua tällä kertaa vähän eri tavalla, jotta päistä tulisi nätimmät.
Ihan hienot näistäkin tuli, mutta olen tällä välin keksinyt jo vieläkin fiksumman tavan!
Tässä uusi innovaatio fleecen päähän...
innovaatio, joka on jo tällä välin päässyt vanhenemaan.
Ja vaikka taas itse sanonkin, ihan täydellisethän näistä tuli! ;)
Eikö vaaleanpunainen puekin Luumua just söpösti?
Viittaa viitan perään!
Eihän näitä koskaan voi olla liikaa... vai voiko?
Ja loppuun vielä pikkupaviaanista 10 kk päivänä napsittuja potretteja

Viriviri töötööt!
Oltiin muuten eilen fyssarilla, ja niin paljon sai jalat kehuja! Ihan uutta vastaava koira täällä tällä viikolla - katsotaan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan, toivottavasti pitkäkestoisia hyviä uutisia tällä kertaa. Fyssarikäynti oli siinäkin mielessä tällä kertaa "mielenkiintoinen", sillä pikku-Luumu löysi itsestään siellä miehen. Meitä ennen hoidossa oli ollut juoksuinen narttu, ja sen verran saivat sulotuoksut tämän pissanmussuttajan lantion vatkaamaan, etten meinannut samaksi Mumeloiseksi tuntea! Jaiks!



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Helsinki Winner 8.12.2012

We participated in Helsinki Winner dog show on Saturday, and Luumu's review can be read below. This was also Luumu's first time in junior class, so the result is registered also in his records at Koiranet database of the Finnish Kennel Club! Enjoy our pics (the funny ones, especially!) and our performance can be seen on video here. I was very pleased with the review of Mr. Andrew Westwood (GBR), and especially because we hadn't been training show performance in weeks! Due to our (knee) rehabilitation, I had thought not to participate in the show on Sat, but so many friends convinced me on Friday of the opposite - to participate in the gigantic dog show organized in our beloved capital, after all.

Lähdettiin ihan extempore Helsinkiin lauantaina. Tai olihan tuonne Helsinki Winneriin pitänyt ilmoittautua jo kaksi kuukautta sitten, että sinänsä meidän osallistuminen ei ihan täytenä yllätyksenä tullut. Olin kuitenkin näiden jalkaepisodien myötä lipsunut ajattelemaan, että jättäisimme kauneuskilpailut välistä, ja olin tätä mieltä vielä perjantaina iltapäivälläkin. Meitä kannustettiin kuitenkin lähtemään kaikesta huolimatta Helsinkiin niin monelta taholta, että siinä perjantai-illan aikana kallistuin kuitenkin ajattelemaan, että josko sittenkin. Ja kun lopulta päätin että kyllä me lähdetään, niin sitten alkoikin kamala jännitys siitä, että eihän me olla harjoiteltu näyttelyjuttuja ollenkaan muutamaan viikkoon, mitä tavaroita pitää ottaa mukaan, millä mennään, kuka ajaa, onko lihapullia, toimiiko tulostin, jotta saa printattua numerolapun ja muut ohjelmat... Tuo takajalkahan on ollut kunnossa jo pitkään, ne oikeat asennot ja liikeradat ovat vaan olleet hakusessa. 

No, tämä kaikki perjantain stressi oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, että jouduimme lopulta lauantai-aamuna jännittämään messukeskuksen monen kilometrin autojonossa, että ehdimmekö ollenkaan kehään! Ei voi kuin itseä syyttää, kun en ollut ollenkaan osannut varautua siihen, että ei riitä että on messukeskuksen liepeillä tuntia ennen kehän alkua, vaan itse messariin sisäänmenoon pitää varata jo se lähes tunti. No oho! Hypättiin Luumun kanssa pikapikaa kyydistä pois, kun Jape ja mamma jäivät vielä etsimään parkkipaikkaa. Ehdittiinkin pari kertaa harjoitella seisomista ennen kuin juniori-luokan urokset otettiin kehään seisomaan vierekkäin. Ja onneksi Kati ystävällisesti kertoi, ettei kuulemma ole hyvän tavan mukaista harjoitella kehässä, jos tuomari on jo saapunut paikalle. Eihän sellainen käynyt pienessä mielessänikään! 

Luumu oli 11. koira kehässä, ja nopeasti se oma vuoro tulikin. Sellaista haipakkaa oli koko messukeskukseen saapuminen ja kaikki se mitä kehässä ja sitä ennen tapahtui, että ei voi kuin ihmetellä, että Luumu käyttäytyi näinkin hyvin! Tuomarimme Andrew Westwood tuntui Turun ranskalaiskokemuksen jälkeen hyvin tiukalta, tarkalta ja vakavalta (mikä ei kyllä minun ilmeissäni näemmä näy silti), ja antoi Luumulle hyvin tarkkanäköisen ja totuudenmukaisen arvostelun:

Nice head for age. Could have darker eye. 
A little narrow in front. Drops one of his ears.
Doesn't move so well behind. 
Shows well but he's very good.


Luumu sai siis laatuarvosanaksi (tai mikä se on...) EH, erittäin hyvä - mikä on myös Luumun ensimmäinen näyttelytulosmerkintä rekisteriin! Jeij! Olen todella tyytyväinen arvosteluun, sillä en voinut yhtään ennakolta arvata miten Luumu kehässä käyttäytyisi. Harjoittelemattomuutemme ei kuitenkaan Luumussa juuri näkynyt, pitäisi vaan osata luottaa siihen, että kyllä se koira muistaa ja tajuaa mitä pitää tehdä. Ainut mitä vähän jäin tuossa tilanteessa harmittelemaan, on nuo korvat! Kun Luumu riehuu, kiskoo hihnassa ym. korvat menevät vieläkin helposti lupalle. Noin pääsääntöisesti ne pysyvät jo todella nätisti ruusulla, mutta silloin tällöin fyysisen rasituksen jälkeen lupsuvat (miksi, en tiedä...) Oltiin just saavuttu paikalle, Luumu oli vähän kiihtyneessä tilassa ja myös päässyt matkan aikana kiskomaan hihnassa... Näissä kuvissa ei hyvin näy, mutta Luumu oli tuolla kehässäkin vielä pää punaisena ja korvat menivät tuossa juostessakin miten sattuu :DD Tuomari ei myöskään kysynyt miten vanha Luumu on, ja leveyttä siihen rintakehään tässä muutamana tulevana kuukautena tullee... Ja (alkaa vissiin maistua vähän selitykseltä, mutta) takaliikkeiden puutteet selittynevät siellä fyssarillakin löytyneillä jumeilla ja muutaman kuukauden on-off-levolla. Mut hei - hyvä pää, lupaava koira ja ei se handlerikaan ihan huonoimmasta päästä vissiin ollut ;) Näillä eväillä on hyvä suunnata tammikuussa Turku Top Dog Show'hun, jossa olemme jälleen junnuissa, tällä kertaa norjalaistuomarin tarkasteltavana.





Tosi pätevän näköistä tämä meno välillä. 
Jaa miten niin liikkeet takana huonot..? ;) 
Kyllä meillä seistä osataan!
Mumu-herra tarkassa syynissä.
Pikkusällillä oli välillä meno liukkailla lattioilla niin psykedeelistä,
että pakko oli jalkojen säästelyksi napata tonnikeiju syliin.
Kaiken kaikkiaan päivä stadissa oli todella raskas, ja paluumatkan pysähdyksine olimme reissun päällä 12 tuntia! Luumu kylläkin nukkui tästä suuren osan (molemmat automatkat ja pari tuntia näyttelyssä häkissä), ja kotona meillä oli illalla jälleen lähes normaalin energiatason herra Hedelmä. Kyllä me messukeskuksessa kokeiltiin, että voisiko niitä kojuja kierrellä touhutahvon kanssa yhdessä, mutta ei siitä hyvällä tahdolla eikä muutamalla yritykselläkään tullut oikein yhtään mitään. Neliveto oli vissiin jumittunut päälle, ja kontaktin saaminen oli paikoin lievästi haastavaa. Tässä vaiheessa tuntuu, että melkoista hullun touhua noin isoon näyttelyyn osallistuminen onkin, etenkin vielä kun Luumulla on tuon rauhoittumisen kanssa harjoittelemista... ehkä sitten eläkeiässä (Luumun vai minun??) kokeillaan taas näitä meganäyttelyitä uudestaan... Ai niin, kiitos kuvista kuuluu jälleen uskollisille tukijoukoillemme, eli mammalle ja Japelle! Jape toimi tällä kertaa meidän videokuvaajanamme sekä roudarinamme - suurkiitos avusta!! Kehävideomme löytyy täältä. Teemu kysyi kotiin tultuamme että tarttuiko kojuista mukaan mitään. Ihan todella luulin etten juuri mitään ollut ostanut, mutta tarttuihan niitä kivuuksia sieltä mukaan useampi!

Lihapullapussukka tuleviin näyttelyihin, kelluva kapula,
turkispatukka treeneihin ja Relaxant animalin tassurasvaa.
Onnea muuten vielä kaikille näyttelyssä menestyneille, ja etenkin lauantain ROPille Tricky Treet's Famous Footstepsille - siinä on todella nätti narttu, joka käänsi katseeni jo vuosi sitten Turun näyttelyssä!

Tämä sunnuntaipäivä sujuikin melkoisesti rauhallisemmissa tunnelmissa, ainakin noin järjestelypuolelta katsottuna. Luumun kanssahan ei yksikään päivä ole ihan täysin rauhallinen. Osallistuttiin Mikaelin kirkon pihamaalla järjestettyyn eläinten joulurauhan julistukseen, ja tavattiin me siellä sattumalta tuttujakin. Irmeli ja Veeti nähtiin heti alkuunsa, ja näkyi siellä muitakin tahvoja.

Vähän oli taas alkuun sählinkiä..
Michael Monroe piti lyhyen puheen ja muistutti,
ettei eläintä sovi jättää jouluksi yksin kotiin.
Nalle oli vähän rauhaisampi kirkonmenojen kuuntelija kuin Luumu.
Rauhaisaa joulunodotusta!
(Tai staffiperheisiin niin rauhaisaa kuin mahdollista...)



perjantai 7. joulukuuta 2012

Viikonloppuhoidossa mammalla

Lähdettiin viikonloppua viettämään Tampereen kylpylään, ja Luumu jäi ihka ensimmäistä kertaa yökylään mamman ja Nallen hellään huomaan. Oli kyllä yllättävän helppoa jättää pikkuapina hoitopaikkaan, eikä edes kyynel kihonnut silmäkulmaan ennakko-odotuksista huolimatta. Mumelo oli kyllä myöhemmän kuuleman mukaan jäänyt pitkäksi aikaa oven taakse pää riipuksissa odottamaan mamia takaisin, ja kalakauppiaankin käytyä sama odotusruljanssi oven takana oli alkanut jälleen alusta. Sen enempää ei koko viikonloppuna ikävöintiä kuitenkaan tapahtunut, ja ihan kuin olisi koira jo tässä kolmen päivän aikana voinut leiriä vaihtaa! Maanantaina hakupäivänä Muumuu piti kyllä huolen siitä, ettei mami vaan pääse unohtamaan pikkusälliä mamman luo, sillä takkia päälleni pukiessani äijä asettui sen verran hanakasti seisomaan jalkojeni väliin. Kun viime kerralla pääsi ihan vaan vahingossa unohtumaan Luumu kyydistä. Ihan vahingossa. Voi toista. 

Tässäpä muutama kuva siitä miten mamman luona viikonloppu touhutomperin kanssa oli hurahtanut. Jo perjantaina sain illalla kyllä tekstiviestin Tampereelle, että unohtui kertoa heille missä tämän duracellin off-nappula on. Yhdeltä aamuyöstä oli kuulemma nappula kuitenkin löytynyt, ja sitä olikin sitten koisittu seuraavaan aamuun kello kymmeneen.

Ihka ensimmäisen joulukalenterin ensimmäinen pussukka
avattiinkin mamman kanssa. Lällislää. 
Ooooh! Mitä siellä onkaan? 
Joskus Luumu saa olla melkein Nallen viekussa. 
Off-nappula pikkusen haussa vielä. 
... Jes se löytyi! 
Jimin kanssa piilosilla 
Löydetty! 
Pojat leipomishommissa 
Luumu aktiivisesti KAIKESSA mukana! 
Aktiivista toimintaa myös silmän välttäessä - tätä ei pitänyt kertoa mamille!
Äläs nyt reuho siinä poika! 
Jullen kanssa samalla aaltopituudella 
Luumu löysi itsestään lintukoiran.
Kuvatekstit mamman käsialaa.