Ollaan vaan ja hengaillaan

Luumu on ollut meillä nyt reilun kuukauden, enkä pysty enää kuvittelemaan elämää ilman sitä. Vaikka arki pyörii edelleen pikkuherran ruumiintoimintojen ympärillä, talomme on elossa, yksinolo ei ole enää yksinoloa. Pikku-ukosta on tullut niin käsittämättömän rakas sekä minulle, mutta kieltämättä (ja vastaväitteistä huolimatta) myös tuolle komeammalle puoliskolleni. Luumu keksii joka päivälle tekemistä itselleen ja siinä samassa myös minulle. Meillä on ollut tässä viime viikkoina ohjelmaa melkein joka päivälle, mutta herra Hedelmä on suoriutunut sosiaalistamisestaan moitteettomasti. On suuri onni, miten rohkean, fiksun ja älykkään kaverin olemme saaneet. 

Viime keskiviikkona kävimme Lemmikkiaseman pentutreffeillä, ja tällä kerralla saimme seuraakin :) Riiviön seuraksi tuli Luumua viikkoa vanhempi chichu-kääpiövillakoiramix... ja arvaahan sen... ei siitä meinannut mitään tulla. Luumu oli niin innokas, halusi leikkiä suullaan ja oli lähes-ikätoveriaan ainakin kaksi kertaa isompi (ja varmasti 10 kertaa voimakkaampi). Tässä kuitenkin ne pari kuvaa, jotka lyhyestä leikkihetkestä sain ikuistettua. (Ps. Jos jollakin on lujempaa tekoa oleva pikkupentu, tulisimme TODELLA mielellämme tutustumaan ja leikkimään.)

Pikkukaveri meni ensin hyllyn alle piiloon.

Sitten pieni nappula keksi piilopaikan koiranpedeistä. 

Luumu oli koko ajan antamassa vähän rajumpia pusuja. 

Viikko sitten viikonloppuna oltiin Nallen ja Nallen porukoiden kanssa pariinkin otteeseen metsässä. Luumu katselee kyllä hyvin minun perääni, eikä lähde Nallen pidemmille kaarroksille mukaan. Mamin fiksu muru! Ollaan Luumun kanssa muutenkin saatu kehuja kontaktista ja muustakin "kuuntelemisesta". Kyllä se on niin älykäs <3 Kiitos näistä kuvista kuuluu meidän äitille!

Tässä ollaan valmiita kohta harjoittelemaan luoksetuloa.
Huomaa "kutsuva" hymy :D

Ja hienosti tulee luokse!

Vauhtipetteri ja metsän jätti

Ohitusharjoitustakin tuli tässä sattumalta.
Ja Nalle kaikkien sääntöjen mukaisesti keskellä tietä ;)

Majakka ja perävaunu

Vanhalinnan linnavuorella on Aurajoen puolella hienoja koiran uittamiseenkin sopivia paikkoja.
Luumulla on tässä kova vauhti alas, mutta vesi ei (onneksi) vielä kovasti kiinnosta.

Luumu ihmettelee mitä Nalle touhuu

Luumu väsähti loppumatkasta ja sai sylikyydin kotiin.

Samana päivänä mentiin vielä Kaarinaan katsomaan Japen jalkapallotuomarointia. Luumu sai siinä samassa vielä häiriöharjoittelua. Jalkapallo ei sinänsä herraa kiinnostanut, mutta reilun puolentoista tunnin istuskelu oli Luumun mielestä ihan hirrrrveen tylsää. 

Leskenlehti!

Kisatunnelmia :)

Luumua nukutti, ja samassa tuli vilukin.

Nalle tarkkailee kun Mamma antaa Luumulle namin.

Luumu sai vahingossa kuonollisen Nallen kuolaa naamaansa.

Samalla viikolla tutustuttiin myös veljeni husky-tyttöön Typyyn. Typyllä oli vauhtia niin paljon, että pihalla ollessamme Luumu vaan tyytyi katselemaan Typyn menoa. 

Luumu osaa tosi hyvin koirakieltä
ja osoittaa pentumaisuutensa ensitapaamisissa selkeästi.

Typy

Typyn lempipallo... 

Loppuun vähän vetoleikin yritystä Luumun kanssa

Viikkomme huipentui tämänpäiväisiin Turun seudun eläinhoitolan avoimiin oviin, ja kylläpä olikin porukkaa! Todella moni halusi pallutella Luumua, ja jouduin olemaan tiukkana. Tässä harjoitellaan kävelemistä hihnassa siten, ettei vieraita morjensteta. Tavattiin matkalla kuitenkin hevosia, ja tässä muutama kuva Luumun ensikosketuksesta hevosteluun.

Luumu ei oikein tiennyt mitä näistä otuksista olisi pitänyt ajatella.

Nalle pääsi nuuskuttelemaan ihan lähietäisyydeltä.

Eläinhoitolasta lähdettiin Parkin kentän laidalle katsomaan Japen tuomarointia.
Ihmettelen tässä luonnon ihmeitä, näistä kuivista kuorista kasvoi ihan uusia silmuja. Tiedä mitä olivat...

Luumu tajusi vihdoin keppien viehätyksen.

Ja koska Luumulla on sunnuntaisin punnituspäivä, mentiin vaa'alle Piikkiöön. Mamman sängyltä näkyi peili, ja kuvajaisensa Luumu taisi nähdä ensimmäistä kertaa. Meteli oli kova - hassu otus! Tässä videomateriaalia tästä ihmetyksestä.