Pentukurssi, leikkikoulu ja rokotukset

Luumu täytti viime lauantaina 12 viikkoa, ja vaikka ollaankin vietetty alusta asti suhteellisen aktiivista elämää, harrastusten aloittaminen sattui tähän ikäjaksoon. Pentukurssille olisi päässyt jo ihan pikkuvauvan kanssa, mutta olin tässä asiassa vähän myöhään liikkeellä, kun odotin KoiraKondiksen pentukurssia... jota ei sitten järjestettykään. Kerron kuitenkin ensin Luumun vappuaatosta, sillä silloin riiviö sai ensimmäisen rokotuksensa. Minua ei tilanne jännittänyt, koska Koira-Kissaklinikka on Nallen ja Napsun lääkärikäynneiltä tuttu paikka, ja lääkärinkin valitsin näiden edellisten kertojen perusteella. Luumu ei juuri rokotusta huomannut edes, ja sai muutenkin terveen paperit - joten ihan huippukäynti! Olen vähän katsellut Luumun napaa sillä silmällä että olisiko se tyrä - ei kuitenkaan ollut, vaan muuten vaan vähän muotopuoli. Vatsanpeitteet olivat moitteettomat. Maitohampaat ovat hienosti saksipurennassa, hännässä ei tuntunut mutkaa, kummatkin palleroiset löytyi ja sydän löi tavalliseen tahtiinsa. Eläinlääkäri ihasteli Luumun väriä, ei ollut kuulemma koskaan nähnyt tällaista. Hän kysyi myös, että ihan tarkoituksellako toin juuri tämän värisen... juu, tositarkoituksella toin. 

Vappuaatto oli meillä tänä vuonna vähän erilainen muutenkin. En ollut yliopistolla booleilla, vaan vietettiin suht rauhallinen kotivappu (juomien kera kylläkin). Johanna ja Sanna tulivat grillailemaan ja pelaamaan pelejä - ja Sannalla oli Netta mukanaan. Netta oli tällä kertaa tuskaisempi kuin viimeksi, koska viimeksi mukana oli myös Dora, joka jaksoi viihdyttää Luumua. Vaikka Luumu ei ole enää läheskään niin yli-innokas kuin aluksi, meno on edelleen aikamoista. Netta pääsi onneksi välillä viilentymään ulos, ja Luumu sai harjoitella vähän yksinoloakin. Muutama kuva tuli otettua metsästä, jossa on jotain outoa taikaa - kaikki koirat tuntuvat tulevan toimeen paljon paremmin vapaana ulkona temmeltäessään.

Vappu-Muumuu

Siäl ne toiset menee ja me ei mennä mihinkään... Remmiharjoittelu on TYLSÄÄ!

Lopulta päästiin metsään saakka

Tässä ollaan melkein jo kavereita

Seuraavana päivänä mentiin Piikkiöön piknikille. Tarkoituksemme oli mennä Linnavuorelle laavulle, jossa voi myös grillata. Siellä oli kuitenkin tällä kertaa jo mäessä niin paljon autoja, että päätettiin lähteä etsimään jotain Piikkiössä oletettavasti olevaa toista laavua... jota ei sitten turhista etsinnöistä huolimatta löytynyt ollenkaan. Päädyttiin grillaamaan mamman takapihalle, mutta mikäs siinä pikniköidessä - aurinko paistoi, ruoka oli hyvää (ennen kaikkea sima ja munkit!).

Tuskastuneet laavun etsijät

Ei löydy...

Vappupäivän iltana meillä alkoi Luumun pentukurssi Turun Seudun Koirakeskuksessa. Tiesin jo alunperinkin meidän suuren haasteen olevan yhdessä tekemiseen keskittyminen, ja näinhän se olikin. Jo siinä Koirakeskuksen pihalla Luumu olisi halunnut tapansa mukaan mennä morjenstamaan ihan kaikkia, mutta onneksi muut pennun omistajat olivat niin valveutuneita, että kenellekään ei tarvinnut erikseen sanoa. Sanominen ei ole kivaa... Tykkäsin kouluttaja Johanna Tammialan tyylistä. Hän jaksaa selostaa asiat perinpohjaisesti, ettei varmasti jää epäselvyyksiä. Viime lauantaisen koiran kehitys, käyttäytyminen ja koulutus -luennon jälkeen huomasin, että ollaan lähes kaikista asioista samaa mieltäkin. Meille tunnin ehdottomasti paras anti oli rauhoittumisharjoitus. Nauratti vähän, kun muut koirat jo lähes nukkuivat omistajiensa jalkojen juuressa, kun Luumu vaan pureskeli hihnaa, mun kenkää, kengännauhoja, omia varpaitaan, häntäänsä... MUTTA LOPULTA HARJOITUS VEI LUUMUSTAKIN VOITON! Toinen kiva harjoitus oli seuraaminen (ei kisa-), mikä olikin meille kiva juttu, koska ei olla sitä yhtään vielä harjoiteltu. Luumu sai jutun juonesta hyvin kiinni, ja olinkin itse enemmän ulalla. Miten päin se käsi kannatti olla ja missä vaiheessa sanotaan vapautuskäsky. No, vanhakin oppii - minä nimittäin!

Ja tänään meillä oli kauan odotettu Pikkupentujen leikkikoulu Tuijan koirakoulussa. Varasin tosiaan leikkikoulun jo silloin, kun Luumu vasta oli syntynyt. Ja leikkikoulu osoittautuikin ihan mielettömäksi hitiksi meille kummallekin. Sen jälkeen kun olin Luumun saanut leikkikehään (isojen poikien puolelle, pienten puolelle olisi kokonsa puolesta mennyt - mutta en uskaltanut päästää) hihnahaisteluja välttäen, mulla oli naama seuraavat kolme varttia ihan näkkärillä - niin hauskaa noiden pirpanoiden seuraaminen oli! Luumun mielestä kivoin leikkikaveri oli paria viikkoa vanhempi brassi, mutta yksi shelttikin oli hauska. Toiveenani oli, että löytäisimme leikkikoulusta jonkun sellaisen kaverin, jonka kanssa voisi leikkiä "vapaa-ajallakin". Saas nähdä... Harmi että otin vanhan pikkukameran mukaan, kuvat ovat sen mukaisia. Kun sain kameran tarkennettua, koirat olivat jo jossain ihan muualla. Ajattelin, että jos siellä ei kuitenkaan kehtaa ottaa kuvia, ni voin sitten sujauttaa pikkukameran siististi taskuun. 

Anna hali

Luumulla oli oikeesti tosi kivaa, vaikka ilmeestä voisi päätellä jotain ihan muuta...