Pikku-Luumun pirullinen puoli

Vähän päivitystä taas mitä meidän elämään kuuluu :) Työpuolella on ollut hiljaisempaa, mikä on tietysti jättänyt enemmän aikaa koiran kanssa puuhailulle :) Tässä jo viikon ajan Luumu on alkanut testailla meidän auktoriteettia. Se on komentanut meitä, jos ollaan otettu kaukosäädin käteen, jos syödään tai juodaan jotain, mitä hän ei saa... jos sitä komentaa, ja sitä ei huvita totella... Meillä on kuitenkin aika lyhyt pinna pikkuvauvojen kiukuttelulle, ja poika onkin luikkinut hyvin vikkelästi omaan petiinsä komentelun jälkeen. Kyllä mä viime viikonloppuna mietin, että äijällä on ikää 9 viikkoa, ja nyt jo tällainen temperamentti! Huh.. mutta pitää vaan ajatella, että sitten tasapainoisena aikuisena arvostaa tätä työtä, mikä nyt on tehty. Niin siis kun koira on tasapainoinen aikuinen. Itse ajattelen olevani sellainen jo nyt...

Nukuttiin parisen viikkoa Luumun kanssa olohuoneessa, koska yläkerta (ja makuuhuone) ovat Napsun valtakuntaa. Ajattelin ensin että odotellaan yläkertaan muuttoa niin kauan, kunnes kissa itse osoittaa jotain mielenkiintoa Luumua kohtaan. On kuitenkin käynyt selväksi, että sitä päivää saataisiin odotella hamaan loppuun asti. Takana on nyt kolmas yö yläkerrassa, ja tänään aamulla tapahtui jonkinlainen läpimurto - KISSA JA KOIRA NUKKUIVAT HETKEN SAMASSA HUONEESSA! Napsu on muuten aika nopeasti lähtenyt ulos, kun se on huomannut jääneensä koiran kanssa samaan huoneeseen. Nukkumapaikan muutos on ollut Luumullekin vähän raskas, kun se jo ehti tottua noihin olohuoneessa nukkumaan menemisen rutiineihin. Tuntuu välillä kuin ihmisvauvaa nukuttaisi, pitää silitellä ja rauhoitella, mutta näyttää kuitenkin määrätietoisesti, että nyt on nukkumaanmenon aika. Oma vauva <3

And passing out continues, he is a funny little thing.

On tämä elämä muutenkin välillä muistuttanut aika paljon äitiyslomaa. Päivärytmi pyörii pissojen, kakkojen, syömisten, leikkimisten ja unien ympärillä. Pojalla on virtaa vaikka sähköyhtiöksi asti, ja ollaankin alettu käydä säännöllisesti tuossa meidän lähimetsässä. Vaikka poika käyttäytyy kotipihalla maailmanomistajan elkein, metsässä kuljetaan ihan kintuissa kiinni. Yksin jos olen Luumun kanssa metsässä, piiloon menemisen harjoittelu on ihan mahdotonta. Otettiinkin kerran Teemu mukaan, ja Luumu etsi meitä vuorotellen innoissaan ja reippaana. Saatiin samalla luoksetuloharjoittelua, koska se ei edelleenkään ole meidän vahvin puoli. Luumu osaa jo aika paljon kaikenlaista turhanpäiväistäkin. Istu, maahan, kieri, hyppää, lähelle, odota, jätä, irti, mene pois, ulos, sisälle ja tänne menee jo aika hyvin kotona sisällä, jos ollaan oikeanlaisessa vireessä. Hepulin aikana on ihan turha yrittää saada Luumulle mitään perille. Luumu on harjoitellut vähän myös yksinolemista. Aitaukset ei sitä pitele, mutta vielä se ei ole (knocking on wood) tuhonnut mitään. Laitoin kerran videokamerankin kuvaamaan sen yksioloa, mutta kamera oli pudonnut kirjahyllyltä. Kamera toimi kyllä hetken mietinnän jälkeen, mutta videota ei ollut tallentunut ollenkaan. Ensi kerralla sitten. 

Eilen 14. huhtikuuta olin järjestämälläni Riikka Lahden BARF-luennolla Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloissa Lausteella. Luento oli ihan mielettömän hyvä! Ihan ääneen ihmeteltiin, että Riikalla on kyllä aivan valtava tietotaito raakaruokinnasta. Itse olin jo valmiiksi vakuuttunut raakaruokinnan eduista, mutta että äitikin alkaa luennon johdosta muokata Nallen ruokavaliota raaempaan suuntaan :D Joitakin pieniä aste-eroja Riikan näkemyksissä on Rubinin Heidin näkemyksiin (mm. kananmunan ja kasvismössön osuudesta/määristä), mutta sain kyllä paljon tietoa omia ruokintapäätöksiäni tukemaan. Tärkein anti Luumun tämänhetkiseen elämään on lihan määrä pennun ruokavaliossa. Suurin virhe on, jos syöttää pennulle liikaa lihaa (näin pelkistettynä). Kiinnitänkin tästä lähtien entistä enemmän huomiota lihan ja luiden suhteeseen päivittäisessä ruokinnassa. Luumu on tähän asti syönyt luunsa mössönä (broilerin siipiä), mutta käytiin hakemassa Lemmikkiasemalta ensimmäiset kokonaiset broilerin siivet. Lisäksi Luumun ruokavalioon on tullut uutena "lihalajina" lohi, jota piti tietenkin ihmetellä illasta vielä aamuunkin, ennen kuin lohi tuli syötyä. Vaikka olen ennen ollut sitä mieltä, että barffaaminen olisi lähinnä isompien koirien juttu, olen nyt luennon jälkeen vakuuttunut, että ihan pienet papillonitkin voivat hyötyä siitä. (Älkää kysykö, miksi olen joskus ajatellut noin.)

Tänään meillä oli Luumun kanssa jännittävä päivä - Netta ja Dora tulivat kylään! Treffattiin meidän lähimetsässä, ja Luumu oli niiiin innoissaan leikkikavereista. Kaikki meni tosi hyvin, vaikka kolmikko oli koko ajan irti - tai ehkä juuri siitä syystä kaikki meni niin hyvin. Netta keskittyi keppien syömiseen, Dora Netan piirittämiseen ja Luumu tarkkaili innokkaana vähän kauempaa, että uskaltaako tuonne mennä sekaan. Dora alkoi kuitenkin varmaan Luumun reippaudesta ja innokkuudesta johtuen kiinnostua Luumun kanssa leikkimisestä, ja millaista menoa se olikaan! Vihdoin Luumu sai veroisensa leikkikaverin, Luumu ei vaan ihan pysynyt vauhdissa perässä, ja heittäytyi selälleen maahan jos Dora vaan vähänkin tuli lähemmäs :) Metsästä ei tullut otettua kuvia, mutta tässä muutama sisältä. Jossain vaiheessa Luumu alkoi väsyä, ja äijä alkoi myös komentaa suurempiaan...

Luumu sai Lotalta ihanan uuden lelun :)

Luumu ja Dora tekevät tuttavuutta

Luumu oli aina valmis heittäytymään selälleen

Kolmikko leikkimässä

Välillä ei kamera pysynyt vauhdissa mukana. 

Ihana Netta.
Netta ei kauheasti jaksanut kahden vieteripomppijan touhuja katsella.

Kyläilijät Dora ja Netta

Luumua vähän alkoi väsyttää

Ja taas mennään

Kun vieraat olivat lähteneet, herraa vähän nukutti.

Päivän ohjelmassa oli tänään myös punnitus Piikkiössä (en tiedä missä meidän vaaka on). Samalla nähtiin Nallea, ja päästiin telmimään metsässäkin. Eiköhän tämänkin parin vähän rosoisesti alkanut toveruus tästä syvene kun vaan päästään tarpeeksi leikkimään metsässä vapaana. Vähän täytyy kyllä parin perään katsoa, Nallella kun on painoa yli kymmenkertaisesti enemmän. 

Haistelua

Vähän meistä kahdestakin kuvia.

Tässä Luumu esittää miten tehdään hyppy. Pitäisi kai vaihtaa tempun nimeksi joku muu, kun eihän tässä todellisuudessa  juuri hypätä.

Luumu doesn't really like kissing,
but sometimes I just need to give him a kiss :)

Luumu goes really well in the forest.
He keeps an eye on me all the time.

Luumu surrenders to the over 10-times-heavier Nalle.

Luumu at the age of 10 weeks and one day.

Ihana Nalle <3

Luumu harjoittelee luoksetuloa Japen kanssa.
Kummallakin näyttää olevan kivaa :D

Luumu piti kyllä silmällä, ettei mami pääse katoamaan.

Vähän on leikinyritystä puolin ja toisin.
Kunhan Luumu vähän kasvaa niin ei tarvitse ihan joka sekunti valvoa.

Lopuksi vielä kuva pääsiäisestä, kun Luumu pääsi vähän tutustumaan veljenpoikaani Juliukseen. Kummallakin olisi ollut kova halu päästä vähän kokeilemaan toista, ei vaan ihan uskallettu päästää :)