Manun ja Maisan kanssa metsässä

Viime viikko vierähti taas enemmän metsässä kuin harjoituskentillä. Sekä näyttelykurssi että perjantaina alkavaksi suunniteltu pentujatkokurssi oli kouluttajan sairastumisen vuoksi peruttu. No, tällä viikolla sitten taas. Tällä viikolla meillä olisi mahdollisuus osallistua neljäänkin mätsäriin - kun sitä aloitetaan, aloitetaan sitten ihan kunnolla! Jotta elämä ei olisi kuitenkaan pelkkää estetiikkaa, varasin meille myös koko vuoden paikan tavoitteellisen tottelevaisuuden vakiryhmästä. Sinne menemme heti pentujatkokurssin päätyttyä.

Perjantaina lähdimme vielä Hugon ja Yumen treffien jälkeen Kaarinaan Vaarniemen laavua etsimään. Tämäkin laavu löytyi helposti, ja maasto oli ihanaa kangasmetsää. Pikkaisen tekisi mieli antaa kuitenkin Kaarinan kaupungille palautetta laavulta lähtevien reittien merkitsemisestä. Ilman karttaa oli mahdotonta tietää mitä polkuja seuraisi... kaikki kun oli merkitty sinisellä ja kaikissa kylteissä luki retkeilyreitti. No, vähän vaan käveltiin harhaan, ja oikea polku löytyi jälleen. Jouduimme kuitenkin kiipeämään laavulle johtavan kaaaauhean mäen toistamiseen, mikä ei kuulunut ihan alkuperäisiin suunnitelmiin. Vaarniemen miljöö oli kyllä reittisekaannuksista huolimatta ihan mahtavaa! Oli lehmiä, taivaaseen auki olevia puita, karua kalliomaisemaa ja trooppisen oloista peikkometsää. Tännekin voisin helposti tulla uudelleen!

Tämä laavu olikin varattu ;)

Luumukin pääsi katsomaan lehmiä.
Heinä oli niin korkeaa, että piti syliin nostaa katsomaan.

Luumulle tämän kamalan mäen kipuaminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa

Perillä mäen päällä meitä odotti hieno näköalatorni.

Majakka ja perävaunu retkeilyreitillä.

Muuten hieno paikka, mutta ei yhtään puita, ja vähän sai lasinsiruja varoa.

Retkeilyreitille johtavan tien varressa oli puu, josta näki taivaaseen!

Ja tältä taivas näytti!

Lauantaina Luumu sai tutustua kahteen corgiin, Manuun ja Maisaan. Terhi tuli koirineen tutustumaan meihin Aurasta asti, ja pentujen nahistelua sekä kaatosadetta lukuunottamatta meillä oli tosi kiva metsälenkkipäivä. Teehetkineen retki kesti kaksi ja puoli tuntia! Muonamiehen torpan pihasaunan kuisti sai toimia piknikpaikkana, ainakin me ihmiset olimme sateelta suojassa. Kiitos Terhi mahtavasta - eioollenkaanvalkosipulinmakuisesta - mustikkapiirakasta :DD

Luumun myötä elämäni on muuttunut kertaheitolla, ja yksi suuri osa koiraharrastusta on sen mukanaan tuomat uudet tuttavuudet! Tuntuu etten edes opiskeluaikana tutustunut näin moneen uuteen ihmiseen ;) Luumullekaan uusiin koiriin tutustuminen ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, mutta nyt näköjään huomaa, että muiden pentujen kanssa on nahisteluja enemmän sääntönä kuin poikkeuksena. 16-viikkoisen Maisan kanssa tuli otettua yhteen useammankin kerran, neidillä oli toki haukkunappi vähän turhan tiukalla, mutta herra osasi kyllä myös ärsyttää...

Luumun lempileikkeihin kuuluu jahtausleikki - ja tietty niin että Luumua jahdataan.

Tällä kertaa ei pulahdettu uimaan.

Saunan kuistilla joimme teetä ja paimensimme koiria.

Puun ylitys oli Maisalle vielä vähän haasteellista.

Onnistuihan se lopulta :)

Manu

Maisa

Ja Luumu pönöttää taas :)

Maasto on välillä melko vaikeakulkuista.
Etenkin sateella, kun heinä kastelee housut...