Luumulla kävi Tuuri!

Luumun kesäloma sai jatkoa - nimittäin matkasimme maanantaina maaseudun nykyisyyteen: Tuuriin! Maanantai-aamuna meitä tulivat hakemaan Teemun sisko Milla Kimmoineen, ja kieltämättä vähän jänskätti miten neljän tunnin ajomatka ja yöpyminen vanhassa höyryjunassa onnistuu pennelin kanssa. Vähän jännitti myös mitenköhän Luumu meinaa jäädä shoppailujen ajaksi nätisti meitä huoneeseemme odottamaan... no sekin selviää pikapuolin.

Matka meni hyvin, Luumu on nimittäin hyvin aamu-uninen, ja ysin lähtö oli herralle aaaaikainen! Pysähdyttiin parissa paikassa matkalla pisulle ja jaloitteluille, ja Alavuden ABC:n pihassa Luumulle tarjoutui taas hyvä hetki häiriöharjoitteluun. Meillä Vanhalinnassa kun on niiiin rauhallista, että kaikki liike on välillä hyvästä. Perillä Tuurin asemalla olimme tuntia liian aikaisin (meinasimme joutua odottamaan huonettamme kaksi tuntia, mutta koska sähköpostissa oli luvattu kolmelta, niin silloin se huone myös saadaan kolmelta). Kun muu poppoo kävi jossakin vähittäismyyntiliikkeessä, me kävimme Luumun kanssa katsastamassa Tuurin tienoot.

Luumu keskellä Töysän sydäntä - Tuurin hevosenkenkä!

Paikallisessa Mustissa & Mirrissä piipahdettiin myös.
Teemu osti Luumulle Luumun itse valitseman lelu, äänettömän vinkupehmon!

Lähes samantien kun olimme huoneen saaneet ja Luumu oli saanut päivän ruokansa (nautaa, kasvista ja kolme broilerinsiipeä), lähdimme Tuuriin ostoksille. Olen itse ollut Tuurissa viimeksi kymmenisen vuotta sitten, ja onhan siihen kyläkaupan yhteyteen syntynyt jos minkälaista putiikkia. Luumullepa eivät meidän suunnitelmat niin vaan sopineet, herra olisi mielihyvin syönyt itsensä junavaunuhuoneemme ovesta läpi. Ja ennen kuin ovessa olisi ollut reikää, olisivat muut matkustajat/yöpyjät taatusti soittaneet eläinsuojeluvalvontaan. Olimme aiemmin nähneet kyläkaupan koiraparkin, ja sinne nyt Luumun tie vei. Vaikka vähän sydämestä kouraisi jättää nappisilmä koiraparkin harteille, uskalsin Luumun sinne jättää. Aitaukset olivat suuria, suojallisia ja lukollisia tiloja, joihin lunastettiin avain neuvonnasta. Parkin aitauksissa oli jättöhetkellä kaksi muutakin koiraa, mäyräkoira ja borderterrieri, joka itse asiassa nukkui myös junassamme. Lisäksi koiraparkin avaimen luovuttanut vartija vakuutti, ettei koskaan ole sattunut mitään... kerta se on silti ensimmäinenkin. 

Kaksi tuntia kiertelimme kyläkauppaa ja sen kylkiäisiä, ja kieltämättä ajatukset olivat koko ajan puolittain Muumelissa. Pahimmissa kauhukuvissa ajattelin, että joku venäläinen (anteeksi ennakkoluulot!) koiramafia päivystää siinä koiraparkin luona rautasahoineen ja odottaa kunnon saalista (jollainen Luumu tietenkin olisi). Kosmetiikkaosastoa kolutessamme pamahti päälle vielä ukkonen (ei sadetta), mutta onneksi poika ei ole ukkosesta ennenkään ollut millänsäkään. Kun kahden tunnin päästä menimme hakemaan raasua parkista, mäykky ja borderterrieri oli haettu, mutta joku metsästyskoiran tapainen oli jätetty kuitenkin seuraksi. Luumu kurkisteli sieltä kopin nurkasta, mutta otti jälleennäkemisen suht rauhallisesti. 

Muumelo matkustaa

Loppuilta olikin pyhitetty hyvälle ruualle, pelikorteille ja Luumun kanssa jalkapallolla pelaamiselle. Junapiha oli onneksi rauhallinen alue, jossa uskalsin pitää pikkuista hyvin irti. Yö meni rauhallisesti (koiran osalta, muuten oli sisaruksilla vähän polemiikkia...), mitä nyt Teemu säikäytti Luumun raivoisaan haukuntaan vessasta palatessaan :DD Kanssamatkustajat kiittävät!

Ravintolavaunussa tekemässä tortilloja

Palloleikki Teemun kanssa on KIVAA!

Luumu oli päivästä niin väsynyt, että keskittyi meidän pelatessamme vain nukkumiseen.

Seuraavana päivänä oltiin taas ihan terhakkaana!

... ja harjoiteltiin vähän paikallaan pysymistä.

Paluumatkalle lähdössä. Kuski vaihtui karvaisempaan.

Takapenkillä alkoikin väsyttää. Mamin reipas matkamies.