Ukkosmyrskyssä Pähkinämäen laavulla

Tällä kertaa onkin melkein pelkästään kuvia! Lähdettiin keskiviikkona Raisioon Pähkinämäen luontopolulle etsimään taas laavua. Tällä kertaa laavu löytyi helposti ja nopeasti, kiitos hyvin merkittyjen polkujen! Löysimme kuitenkin jotain muutakin, kaatosateen ja ukkosmyräkän. Paluumatkasta ei arvatenkaan ole siis yhtään kuvia (paitsi (kuulemma) E.T.:n näköisestä Muumuusta), koska "pirtsakan" kesäsateen yllättäminä keskityimme vaan tarpomiseen. Reitti oli kyllä kiva, sinne mennään uudelleen aurinkoisempana päivänä!

Missä se laavu sitten olikaan...

Tässä vielä hyvin reippaat retkeläiset

Laavu oli reilun kolmekilsaisen luontopolun keskikohdilla.
Puuta oli hyvin, ja ulkohuussikin löytyi! Propsit Raisiolle!

Luumu keskittyi Nallen suuteloihin

Nalle pusuttelee vähän eri tekniikalla :)

Mutta Luumupa ei luovuta - koskaan!

KESÄKAWELUKSET!

Kun Nalle jo rauhoittui aloilleen, Luumu vielä jatkoi tutkimusretkiään.

Kesäkorvat!

Näiden kuvien välissä Luumu pyrähti matkoihinsa, mutta  ODOTA-käskyä pitää noudattaa!
(joten raukka joutui takaisin kivelle nököttämään)

Nalle relaa

Rankkasade on tällaiselle lyhytturkkiselle näköjään heinäkuussakin melkoinen kokemus.
Luumu oli paluumatkalla ihan jäässä! 

Kaivelin arkistoistani kuvan kesäkuulta - tässä kissa ja koira nauttivat samasta kesäauringosta samalla pihalla. Edistystä siis ;)

Napsu on muutenkin siitä hassu kissa, että se tulee mielellään meidän kanssa lenkille. Tälläkin viikolla Napeli seurasi meitä koko metsälenkin alusta loppuun. Retki oli kyllä itselle vähän raskas, koska Luumu keskittyi Napsun kyttäämiseen... ja välillä painimiset piti katkaista kovalla huudolla ja melskauksella, joka kuului varmasti Vanhalinnan toiseen päähän!

Metsä-Napsu

Ja painiksihan se välillä meni...
Luumu on niin kovapäinen, että Napsun suhinat ja murinat antavat sille vaan lisäpontta.

Tänään meillä kävivät leikkimässä AH NIIN IHANAT Hugo & Yume. Yume-akitatyttöselle oli tullut kokoa tuplasti viimekertaiseen nähden lisää, ja tulihan se tuttu murinakin sieltä ;) Meillä ei ole Luumun kanssa koskaan ollut ongelmia aikuisiin koiriin tutustuttaessa, mutta tällä kertaa Yumen kanssa kävi samalla tavalla kuin reilu kuukausi sitten Rhonda-amstaffinartun kanssa. Taru joskus osuvasti sanoi, että pennut leikkivät keskenään yhtä hyvin kuin 5-vuotiaat lapset. Pakkohan siinä oli välillä olla itse välienselvittäjänä. Yume oli välillä turhan kärkkäästi komentamassa Luumua, ja Luumu taas käyttää tilaisuuden hyödykseen, kun kerrankin oli mahdollisuus höykyttää pienempää. Pehmoinen Luumukin päästää kyllä tilaisuuden tullen pirun irti, tarkkana saa olla. Staffi se tietysti on vaikka vauva onkin. Jos joku sanoo turhan päiten pahasti, sille sanotaan takaisin kaksi kertaa pahemmin. Ensinahistelujen jälkeen pennelit tulivat tosi hyvin toimeen keskenään, ja Yumea jopa kiinnosti välillä Luumun puuhat. Luumusta Hugo oli tietty taas kaikkein ihanin. Ja kuvitelkaa, että varmaan Hugon esimerkistä pikku prinsessani otti lenkin päätteeksi pihaojassa mutakylvyt! Minun hienohelmani!

Metsälammen sammakot ovat jo tällaisia! 

Sisarukset - samasta puusta meidät veistettiin

Kissamainen Yume seurailee kahden possun touhuja

No olenko vähän ylisöpö, mitä?

Kaunotar ja hiiwiö!