Salossa tanssahtelemassa

Kyllä nyt päivitellään, mutta kun meillä on ollut niin tapahtumarikas viikko! Sain Luumulle paikan Salon koirahallissa pidetylle koiratanssin tutustumiskerralle, joka oli siis eilen. En ajatellut kurssia varatessanikaan, että koiratanssi välttämättä olisi meidän lajimme (yhtään lajia väheksymättä tuntuu ettei se performatiivinen puoli ole minun juttuni). Haluan kuitenkin kokeilla kaikenlaisia lajeja ennakkoluulottomasti ja sillä mielellä, että jos niistä jotain oppisi - kummatkin hihnan molemmissa päissä. Ja tässä oli vielä plussana se, että kurssi järjestettiin Salon koirahallissa, jossa Luumu ei ole ennen ollut - häiriötä tuli siis uudesta paikasta ja uusista kurssitovereista! 

Sain onneksi noin viiden minuutin varoitusajalla äitin mukaan kameramieheksi, joten luvassa on mitä mahtavinta kuva- ja videomateriaalia, totta kai! Kiitos äiti! Ja kyllä oli ihan huippukiva kaksituntinen! Luumukin jaksoi ihan alusta loppuun asti innokkaasti, ja olisi tehnyt hommia varmaan vielä toiset kaksi tuntiakin. Kurssin vetäjät Sanna Lipponen ja Hanna Maines kertoivat lajista yleisesti ja esittivät koreografioita omien koiriensa kanssa. Aivan käsittämätöntä ensinnäkin a) miten koiran saa haluamaan tekemään hommia niin paljon, että sitä voi huoletta pitää irti siinä parinkymmenen sentin päässä muista koirista ja tekemään temppuja sellaisella innokkuudella, että energisimmätkin aerobic-ohjaajat voisivat ottaa mallia? b) kuinka koiran saa ylipäänsä opetettua tekemään mitä tahansa niistä ihan älyttömän hienoista tempuista..? 

Kaksituntiseen mahtui kaikenlaisten pikkutemppujen opettelua, kuten peruuttamista, koiran pyörimistä itsensä ympäri (molempiin suuntiin ja taitavimmat myös peruuttamalla), koiran pyörimistä ohjaajansa ympäri ( -''- ), pujottelua milloin mistäkin välistä jne. Näistä yksittäisistä tempuista tein tällaisen videopläjäyksen. Myös me ihmiset saimme harjoittaa luovuuttamme ja itseilmaisua liikkumalla musiikin tahtiin ilman koiria (mikä oli minusta kurssilla kaikkein vaikeinta!), minkä jälkeen kokeilimme samaa freestyleä koiran kanssa. Tästäkin on videopätkä, mutta en ladannut sitä verkkoon, koska näytän siinä ihan hölmöltä. Luumu tietysti rokkasi siinäkin!

Vauhtia riitti jopa niin, ettei kamera pysynyt mukana!

Mamin ympäri

Luumu tarjosi maahanmenoa ja kumartamista, kun yritin saada sitä peruuttamaan.
Lopulta peruutus onnistui pari askelta ihan vaan namilla työntämällä.
Tätä pitää harjoitella lisää!

PUJO!

Luumu niin tarkkaavaisena seuraa että mitä seuraavaksi pitää tehdä :)

Ihan viimeiseksi harjoittelimme kaikki saman 30 sekunnin koreografian, ja teimme sen muutamaan otteeseen lopuksi musiikin kanssakin. Luumu oli ihan liekeissä! Ja koreografiaan kuului vielä tassun antaminenkin, jota olemme harjoitelleet viimeksi joskus ihan pikkupentuna (koska minusta se on vähän turhanpäiväinen taito...), ja niin se vaan muisti senkin käsimerkin! Käsittämätön koira ja ihan uskomaton treeni-into! Ja ihan samalla tavalla nämä temput aktivoivat koiran mieltä kuin toko-temputkin, paitsi että tokossa temppujen tekeminen on meillä tavoitteellisempaa. Etenkin tuo tanssikurssilla harjoiteltu peruuttaminen oli Luumusta todella vaikeaa (tai toisin sanoen minä en vielä keksinyt miten sen parhaiten saan Luumulle menemään perille), ja melkein pystyi kuulemaan kun sen siniset aivosolut raksuttivat raks raks. Koreografia-osuudesta on tietysti myös video. 

Koiratanssia oli muuten kuvaamassa myös Salon Seudun Sanomat, joissa pieni juttu kurssista julkaistiinkin. Kiitos kaunis vielä kurssin järjestäneille illalla hyvin väsyneestä staffipojasta!

Tänään meillä oli vuorossa supersammakoiden kokoontumisajot, eli staffien yhteislenkki! Ei olla ennen noihin lenkeille osallistuttu, kun Luumu on ollut kovin pieni, sitten on ollut huonoa ilmaa, sitten sillä oli kennelyskää, sitten on ollut huonoa ilmaa, sitten sillä meni polvi, ja on ollut taas huonoa ilmaa... Reilu parikymmentä (!) staffia ja staffistia kokoontui Varsinais-Suomen kennelpiirin maastoon Lausteelle, ja siinä reilu puoli tuntia ennen lenkkiä myös kahviteltiin. Luumu sai osakseen myös vähän huomiota, mutta siihen kunkku on jo lyhyen elämänsä aikana tottunut ;) Mutta että oli pojalla pää sekaisin - niin monta tahvoa samalla kertaa... ei olla koskaan vielä nähty tällaista! Siinä sen puolituntisen Luumu kiskoikin päänsä ihan punaiseksi, minun kämmenet lähes hiertymille, ja lopulta kun lenkille lähdön aika tuli, eihän siitä itse kävelystä tullut yhtään mitään. Hyvällä tahdolla ja vieläkin paremmalla asenteella yritin parikymmentä metriä Mumelon kanssa muiden perässä kävellä, mutta tämähän ei muiden perässä kävele! Siinä noin kahdennenkymmenennen pikku stopin jälkeen ajattelin että parempi vaan lähteä samaa tietä takaisin autolle, noin tunnin lenkki olisi Luumulle joka tapauksessa pitkä. Lisäksi jos se tunti mentäisiin nelivetoa jatkuvassa hihnavedossa, polvi tykkäisi taatusti kyttyrää. Näitä lenkiltä otettuja kuvia voi käydä katsomassa Turun seudun staffiharrastajien sivuilta.

Vielä loppuun muutama kuva Piikkiöstä, jossa oltiin mamman luona aikaisemmin tällä viikolla yökylässä. Tehtiin Mumelolle ja Nallelle myös vähän aivojumppaa, ja tulos näkyy täällä.

Voi vitsi kun saisi vähän tota sämpylätaikinaa!

"En se mää ollu"

Puspus