Oltiin keskiviikkona Koira-kissaklinikalla fyssarilla, ja takajalat ovat nyt paremmat kuin koskaan.. tai ainakaan kolmeen kuukauteen! Kyllä sen itsekin on huomannut lähinnä noista seisomisasennoista, mutta sainpa siihenkin nyt varmistusta. Viikko sitten perjantaina herra Kooho aristi hiukan oikeaa etutassuaan, mutta fyssarimme mielestä siinä ei ole mitään vakavaa, etuosa oli sen verran jumissakin... Säikähdin vaan itse, kun olin pari viikkoa ehtinyt riemuita takajalan lähes täydellisestä kunnosta, ja nyt on taas jotain muuta toisessa tassussa... Pommitin taas klinikan vastaaottoa lähes hysteerisillä puhelinsoitoilla ennen viikonloppua ja sen jälkeen - ja fyssarimme antoikin hoito-ohjeeksi MINULLE lepoa ja ajatusten suuntaamista muihin asioihin kuin koiraan. Luumukin on nyt ainakin tämän viikon vähemmällä liikunnalla (hurja 20 minuuttisemme vähennettiin varttiin), ja sitten katsellaan taas reilun kuukauden päästä lisää fysioterapiaa.
Niin se vaan tunnollinen ja hysteriaan taipuvainen koiranomistaja tekee välillä kärpäsestä dinosauruksen - jälleen! Olisipa tuo harmaa otus samanlanen kuin tuo toinen harmaa raidallinen - Napsu-herralla on ikää plakkarissa yhdeksän ja risat, ja äijä on ollut eläinlääkärissä elämässään kolme kertaa (miehuuden vienti + 2 kertaa rokotuksilla).
No, uutiset olivat taas odotettua parempia, joten mitä niitä enää märehtimään. Tässä perjantai-iltapäivän ratoksi pari kuvaa Luumun vesijuoksusta, joka muuten sujui tällä kertaa paaaaljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kuukausi sitten. Ei yrittänyt pikkupaviaani enää silpata käsivarttani pitkin altaasta, vaan alistui jonkin ajan päästä kohtaloonsa. Tästä hulluudesta on vihdoin videokin, ja sen voi katsoa täältä. Kiitos mammalle kuvista ja filmaamisesta!
Tulemmekin nyt viikonloppuna noudattamaan fysioterapeutin neuvoja oikein kirjaimellisesti, kun muutaman tunnin päästä auton nokka suuntaa kohti Piikkiötä (Luumu jää mamman luo kolmeksi yöksi hoitoon!) ja sitten Tampereen kylpylää :DDD Toivottavasti tämä hermoheikko mami pystyy vaan rentoutumaan ja suuntaamaan ne ajatukset muualle kuin siihen muka-sairaaseen pikkukoiraan. Onhan tämä sentään ensimmäinen kerta kun Mumu ja mami viettävät yön eri osoitteissa, ja vauvalla on sentään ikää kohta 10 kk. Moni voisi sanoa, että jo se on aikakin - minä en siihen vielä pysty!
Loppuun vielä muutama kuva meidän arjestamme parilta kuluneelta viikolta. Emme ole juuri mitään ihmeellistä tehneet, ja se näkyy näistä kuvistakin...
 |
| Alkuviikolla oli työpuolella niin hiljaista, että luettiin Luumun kanssa sängyssä lehtiä puoleen päivään. |
 |
| Näitä halihetkiä mahtuu nykyään melkein jokaiseen päivään! |
 |
| Tässä Muumua ihmetytti ja pöhisytti... |
 |
| ...mikäs muukaan kuin vastarannalla töitä tekevä traktori! Lenkin jälkeen tätä kummastusta piti vielä kiivetä vahtimaan takkahuoneen rapuille, joilta traktorin pystyi juuri ja juuri näkemään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.