Täydellinen tokovire

Oltiin maanantaina taas meidän viikottaisella toko-tunnillamme, ja on aina vähän yllätys minkälaisen koiran olen mukaani kotoa ottanut. Joskus hajut kiinnostavat ylikaiken, joskus tekeminen ja tekemisestä saatava palkka on ykkönen. Harvemmin niin päin kuitenkaan, mutta maanantaina sattui Luumusta löytymään se täydellinen harrastuskoira, jolla pokka pitää ja joka ei saa tehtävistä tarpeekseen. Teemulla on ollut tällä viikolla töissä yövuoroja ja sattuikin maanantaina olemaan meidän toko-aikanamme kotona - joten sain sen houkuteltua mukaan kameramieheksi :)

Nämä oli tämän kuvaamisen kannalta vähän harmilliset treenit, sillä emme oikeastaan harjoitelleet kolmevarttisen aikana muuta kuin seuraamista (meillä se tarkoittaa vielä perusasentoa - joka muuten alkaa löytyä jo todella hyvin!) ja paikkamakuuta... Mutta vaikka Mumukka täydellinen olikin, ei senkään täydellisyys jaksanut sahata pelkkää paikkamakuuta puolta tuntia. Harjoittelimme siinä sitten kaikenlaista muutakin, kuten liikkeestä pysähtymistä, mikä meille oli jo aiemmalla kerralla annettu läksyksi. Tästä meidän treenistä on myös kattava videopätkä.

Perusasentoa

Paikkamakuu

Liikkeestä seisominen

Välillä halitaan

Ja lopuksi leikitään

Tässä Luumu havahtui treenien jälkeen kuuntelemaan
kun latasin YouTubeen treenivideota.

Ihme juttu kyllä tuo Luumun vire. Kun minun on vaikeaa löytää siihen mitään kaavaa. Ihan sama ollaanko sinä päivänä lenkkeilty paljon, vähän tai ei yhtään, meno on treeneissä silti arvaamatonta. Se nyt on tietty selvää, että ruokaa Luumu ei koskaan saa sinä päivänä ennen treenejä, mikä nyt on treenikoirilla muutenkin suht yleistä, mutta sen lisäksi vielä tämä ronkeli ei suostuisi todella tekemään ruuan jälkeen yhtään mitään. Luumu nyt muutenkin syö kerran päivässä (koska se vaan sopii sille parhaiten, ihan turha edes näyttää sille ruokaa ennen iltakuutta, ei mene alas), ja ihan treenittöminäkin päivinä ruokailu saattaa venyä iltakymmeneenkin. 

Tänään oltiin Mumun kanssa pitkästä aikaa Tuulissuolla GOSin oppien mukaisissa näyttelytreeneissä, ja siellä sai virettä hakea! Tai alku se oli hankalaa, mutta kun pikkukoira muisti mitä pitikään tehdä, hyvinhän se lopulta meni. Oli jopa vähän liikaa intoa, jos sitä voi olla liikaa. Innoissani odottelen Gerard O'Shean saapumista helmikuussa Suomeen, olen varautunut ällistymään :)