Loving Luumu: Superluumun eka EVL-koe

Kello herätti sunnuntaiaamuna neljän tunnin yöunien jälkeen 5.40 syömään aamupalaa, aamulenkittämään herra Muuta, sekoittamaan FitDoggia treenikassiin ja ajelemaan Kaarinan Rauvolaan koekentälle. Käytiin Vanhalinnassa tuo lyhyt puolentoista kilsan aamulenkki auringon vasta noustessa ja tehtiin tutussa puistossamme muutaman minuutin kauko-, seuruu- ja merkkisulkeiset. Hyttysiä oli näköjään heti aamustakin, ja yhteistyötä sekä tottelevaisuutta päästiin testaamaan ihan riil-laif-sitsueissonissa, kun yritin naapureita herättämättä saada Luumun parin elämänilosta kirmaavan jänöjussikan perästä. Hyvin toimi rääkäisyn ja kuiskauksen kombolla ulosannettu EEEIII.

Matkalla koepaikalle meinasi vähän puskea jännitystä pintaan, mutta kun näin A) että kaikki liikkeet tehdäänkin putkeen ja B) kaukot on heti ruudun jälkeen, meni jotenkin ohi se salavihkaisesti hiipinyt kisajänskäkin. Mitä tässä jännittämään, kun ei meillä mitään saumoja mihinkään joka tapauksessa ole. Ihan ääneen naurettiin Annen kanssa, että sattui sitten "paras" mahdollinen yhdistelmä meille: ruudun vauhdinhurmasta suoraan kaukoihin keskittymään. Heh. Kun me ollaan nollattu kaukot muutenkin kahdessa viime kokeessa, mitkähän saumat tänään on onnistua?? :DD (Siitä tykkäsin kyllä, että ruutu oli kuitenkin alkupäässä heti toisena liikkeenä!)

J: Niin mikä se seuraava liike oli?
L: En mä tiedä mami, eiks sun pitäis?
(Paikkis..)

Luumu mitänä sähläät siellä?

Noni, pikkupissat kisapaikalla, enkä tehnyt Luumun kanssa yhtään mitään virittelyjuttuja ennen paikkiksia. Oltiin ekassa ryhmässä neljäntenä, eli viimeisenä, ja kuunneltiin koetoimitsijan hyvänhuomenentoivotukset ja siitä sitten vauhdilla kehään. Miten jotenkin aina kokeessa muistan, että näitä alkukeskusteluja pitäisi treenata enemmän. Paikkiskehäänmenoa pitäisi treenata enemmän. Sitä tätä ja tota pitäisi ja pitäisi. Muistin kuitenkin siinä "aamupuheenvuoron" aikana Oilin hyvän neuvon siitä, että saahan se koira olla koira, kun se ei ole töissä. Niinpä Luumun ollessa vielä hihnassa, annoin sen nuuskutella maata ja ilmaa, hiukan vetää hihnasta ja olla kaffella. Heti kun hihna irtosi, otin sen perusasentoon (tätä pitää treenata vaikeissa olosuhteissa, koska oli edelleen vähän kahvilla ja jopa viereen istuminen oli hidasta), ja mentiin kehätarkkiin.

Paikalla istumisen onnistumisesta ei ollut mitenkään toiveikas olo, sillä lauantai-illan viimeistelytreeneissä Luumu osoitti ihan uskomatonta välinpitämättömyyttä ja kävi parikin kertaa maassa makoilemassa. Videolta näkyykin miten hävettävän paljon mä lääpin sitä ennen liikkeen alkua (no se ihan vimppa kerta oli kun luulin, että sillä on hyttynen jalassa, mut se olikin kuolaa). Naamasta paistoikin melkoinen yllätys, kun parin minuutin kuluttua kehään palattuamme Luumuhan siellä istuskeli muina äijinä, vaikka vieruskaverikin oli mennyt maahan. Oi loistavaa!

Muumelolla on taas kaikki aika maailmassa tsekkailla vähän huudeja...

EVL-ruudussa paikka löytyy paremmin kuin suorassa lähetyksessä.
Pitää vaan olla tarkkana, ettei mene takaa yli.

Nih, mites sä pikkukoira tämän ratkaiset?

Ruudun luoksetulo.
Ihan sääntökirjan mukainen ihannesuoritus xP

Noin se pitää.

Yksilösuorituksia varten otin Luumun autosta noin puolessa välissä meitä edeltäneen koirakon suoritusta. Tehtiin odottelualueella yhdet kaukot etunameilla ja seuraamista, jossa yllätin muutaman kerran kääntymällä juosten äkkijyrkästi vasemmalle. Jäävät tehtiin seuruun yhteydessä siinä, ja L sai kaikesta namipalkkaa. Nostatin vielä just ennen meidän vuoroa hyppyyttämällä pari kertaa vasten ja kunnolla kädellä "läimäyttämällä". Se on Luumusta ihan parasta, ja sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei mene yli ja nappaa hihasta. Näin meidän sitten kävi (tuomarinamme Harri Laisi):

Paikalla istuminen 10

Paikalla makaaminen 8 Tuomarin mukaan puolessa välissä ojensi häntäänsä ja peppu hiukan nousi. Videolta katsottuna korvaa kiusasi joku ötökkä, jonka Luumu yritti ravistamalla häätää. Onneksi ei noussut tuon enempää (joissakin tilanteissa turkillinen rotu olisi kätevä, ei aina pikkujutut välttämättä häiritsisi...).

Tunnari 7,5 Otti oman heti mutta sähläsi ja tiputti kerran. Ei koskenut muihin.

Ruutu 9,5 Kiva ja vauhdikas. Luoksetulo-osuudessa matkan varrella oli iso lätäkkö, jonka kaikki koirat ratkaisivat vähän eri tavalla. Joku hyppäämällä yli, joku kiertämällä takakautta ja joku (mm. Luumu) kiertämällä etukautta. Veikkaan että tämä oli katsottu pisteissä lieventävänä asianhaarana.

Kaukot 7,5 Pientä etenemää ekassa seisomaannousussa ja olisko ollut vimpassa seiso-maahan-vaihdossa. Mutta Luumuksi kivat ja keskittyneet kaukot! Tuomari hämmästyi, kun sanoin kaukojen olevan meidän murheenkryyni.

Seuraaminen 7,5 Tuomari antoi palautetta, että välillä väljä. Oli parempi videolla kuin miltä se siinä hetkessä tuntui. Ei kuitenkaan ollut ihan parasta mihin Luumu pystyy. Ei olla kyllä itse asiassa näin pitkää kaaviota varmaan ikinä tehty. (Kehtaanko edes myöntää..?)

Metallihyppynouto 9 Nyt oli vire kohdillaan, eikä L epäröinyt vieraan kapulan noston kanssa. Well done!

Luoksetulo 7,5 Tuomarilta kommenttia, että maahanmeno venyi ja vaikka lopussa sivulletulossa törmäyspomppu on kivan innokas, se on silti virhe. Heh :D Venyi se seisominenkin vähän, mutta vauhtia oli kivasti maltillisesti. Maahanmenon L osaa tehdä täpäkämminkin. Lopun ponnulle pitäisi varmaan tehdä jotain. En muista tekeekö se usein noin. (En muuten juuri koskaan ota sitä treeneissä sivulle asti, joten pitää varmaan treenata...)

Zeta 9,5 Erittäin hyvä.

Ohjattu nouto 9,5 Meille arvottiin oikea, eli hippusen meille vasenta vaikeampi (kun Luumu kiertää merkin oikealta jääden hiukan merkin vasemmalle puolelle). Liikkuri oli tässä(kin) aivan mahtava, kun antoi aikaa merkille juoksun jälkeen ennen kapulalle käskyä.

Nyt tehdään kaukot Luumu.
Oo tarkkana nyt.

Toinen keskittyy ihan kieli keskellä suuta :D

Erityisesti kehuja saivat meidän ruutu, metsku, zeta ja ohjattu. Liikkuriltakin vielä hellyyttävä kommentti Luumulle, että onpas näppärä pakkaus :D No niinhän se vallan onkin, sillä ihka ensimmäisestä erikoisvoittajaluokan kokeestaan Muumelo sai kuin sakin ykköstuloksen 273 pisteellä! Meikäläinen tietysti kyynelehti siellä kahvit kupista läikkyen tuloksen kuultuani. Enhän mä nyt ikipäivinä voinut tällaista kuvitella! Tosin yhteistyö pelasi noita paikka paikoin järkyttäviä liikkeenvälejä lukuun ottamatta täydellisesti, ja fiilis oli just niin loistava kuin ikinä uskalsin toivoa. Luumu teki hommia parhaansa mukaan, ja se paras riitti tällä kertaa ihan mahtavaan tulokseen ja kolmanteen sijaan. Vielä kun kuulin, että meille olisi kuulunut Auran Nuuskujen tokomestaruus, mutta kun sen voi ottaa vastaan vain noutaja, en voi muuta kuin ihmetellä mistä seitsemännestä taivaasta tuo pikkukoira on just mun elämääni tipahtanut.

Hyvä esimerkki siitä miten toinen tekee jotain
ja se toinen jotain ihan muuta xP

No siinähän sä oot.

Jaa miten niin vähän väljä..? ;)

Oliko tää se "yhdenmukainen rintamasuunta" seuruun sivuaskeleissa? ;)

No superrrr.

Tähän on todellakin hyvä päättää meidän kisakausi tältä vuodelta, ja nyt voidaan ansaitusti ottaa hetki vähän tai paljonkin rauhallisemmin. Seuraavaksi kisataan uusilla säännöillä, enkä meidän osalta tiedä yhtään milloin. Tämä koe oli fiilispohjaisesti meidän "uran" paras, eikä mulla ole mitään kiirettä kirjoittaa tokotarinaamme vielä uutta lukua. Treenit kuitenkin tästä muutaman vapaapäivän jälkeen jatkuvat, tosin enemmän höntsä- ja koe-eläinmeiningillä uusia sääntöjä silmällä pitäen. Luumu saa tehdä myös paljon temppumaisia juttuja, ja katsotaan milloin jaksetaan paketoida hommeleita taas jäsennellymmin kasaan :D Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu ehdottomasti maailman supereimmille treenikavereille, joiden kanssa tulee nykyään jaettua elämästä ihan kaikki. Iso syrän teille <3