Tokon uudet säännöt - EVL

Viikonloppu päättymäisillään, ja eilen saatiin sentään nauttia vähän kesästäkin. Tänään ollaankin laiskoteltu urakalla ja pidelty sadepäivää Gossip Girlin viimeisen kauden viimeisten jaksojen parissa. Dexterin uusi kausikin alkoi muutama viikko sitten telkkarista, ja boksi on täynnänsä AHS:n kolmannen kauden jaksoja, joita ei olla edes aloitettu vielä katsomaan. Kaipaan todella kesää, koska oikean sellaisen kohtaamisesta on kulunut jo reilusti yli vuoden, mutta toisaalta odotan innolla myös syksyä, kynttilänvaloa, hämyisiä iltalenkkejä ja kotoilua. Niin ja ei haittaa vaikka ei pääse nurmikkoakaan leikkaamaan niin usein.

Selviydyttiin henkisesti jo meidän hienosta EVL-ensikokemuksesta, ja kerettiin kerran sen päälle jo treenata ja "palaveeratakin". Keskiviikon treenit sekä perjantaipäivän grillaus-/motivointipäivä olivat kuitenkin kummatkin pyhitetty lähinnä pienen 7-viikkoisen Toki-palleroisen nuuhkuttelemiselle ja palluttamiselle. No siis niin ällöttävän ihanaa miten joku voi olla noin pienenä noin hieno! Kuvia luvassa, Luumukin käyttäytyi kuin tsentlemanni ikään.

Aloitettiin keskiviikkona uuden EVL-ruudun merkittömän merkin treenaamista eteenlähetys-tyylillä ja tehtiin kolmen koirakon voimin liikkuroitua uutta EVL-paikkista. Härveliä ei olla vielä aloitettu, ja odotetaan, jos jostain tippuisi syliin sellainen uusi avoeste. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa toinen este käy nyt alkuun. Nuo keskiviikon treenit menivät lähinnä koe-eläinmeiningiksi, minkä itse asiassa etukäteen arvasinkin. Kun meillä on nyt joka tapauksessa tokolomaa tiedossa, on vähän vaikeaa motivoida itseään tavoitteelliseen treenaamiseen. 

Perjantain grillaus kautta motivaatiopäivä Annen luona meni tosiaan enemmän Elinan perheeseen saapuneen Toki-lapukan ihmettelyssä ja meidän ensi viikolla starttaavan staffien tokon alkeiskurssin alkupalaverimateriaalin läpikäynnissä. Niinpä yritän nyt jälleen kerran elvyttää hukkunutta treenimotivaatiota palaamalla tokon uusiin sääntöihin! Tämä on toinen osa supersuosion saaneeseen tokosääntöpostiin: Tokon uudet säännöt - ALO, AVO ja VOI. Alle viikko vielä muuten sääntöjen vaihtumiseen, ja heti lauantaina 1. elokuuta onkin Vantaalla isot kisat, joita katsomaan meitä on autollinen innokkaita uuden oppijoita lähdössä. Kisaamaankin tarjottiin paikkaa, mutta taitaa jäädä meiltä vielä ;)

Korjatkaa taas, jos on korjattavaa ja kysykää jos on epäselvää. Suurimmat muutokset erikoisvoittajaluokkaan ovat tulossa paikallaoloihin sekä ruutuun, ja onhan luokkaan saatu ympättyä kokonaan uusi liikekin. Luokasta jäävät kokonaan pois metallihyppynouto ja pitkät paikalla makaamiset, ja uudessa EVL:ssa paikallaolo koostuu kahdesta erillisestä liikkeestä, joiden välissä koiria ei vapauteta ollenkaan. Koirat suorittavat ensin kahden minuutin paikalla istumisen ohjaajien ollessa näkösuojassa, mutta määräajan kuluttua ei palatakaan koirien vierelle (kuten ennen), vaan jatketaan suoraan luokan toiseen paikallaololiikkeeseen: paikalla makaaminen 1 min. ja luoksetulo. Ohjaajat jäävät siis piilosta palattuaan 10 metrin etäisyydelle koirien eteen (1. liike päättyy), käskevät liikkurin käskystä koirat yksitellen kauko-ohjauksella maahan vasemmalta aloittaen ja minuutin paikalla makaamisen jälkeen kutsuvat koirat nyt oikealta aloittaen yksitellen luokse. Maahan-käskyssä toisen liikkeen alussa myös käsimerkki on sallittu. Koirien etäisyys toisiinsa on 4-5 metriä, ja ryhmässä voi olla 3-4 koiraa. Jos luokassa kilpailee vain viisi koiraa, ne voivat kaikki suorittaa paikkiksen yhdessä ryhmässä. 

Me aloiteltiin uuden paikkiksen treenaamista heti vuodenvaihteen jälkeen, kun tietoa liikemuutoksista alkoi tipahdella sosiaaliseen mediaan. Luumu taisi muutaman kerran jämähtää luoksetulo-osuudessa - ilmeisesti kun raukka meinasi, ettei paikkiksesta ole koskaan ennenkään saanut mihinkään lähteä. Silloin tammikuussa tehtiin innostuksissamme liikettä jonkun verran, minkä jälkeen se sittemmin jäi tauolle. Parina viime viikkona ollaan otettu uusi paikkis taas ohjelmistoon, ja se on Luumun mielestä hurrrjan kivaa! Se on sen tyylinen koira, ja paikkista ollaan tehty niin häiriössä kuin kuuntelunakin, että se ei haksahda muiden käskyihin tai muuten vaivaa päätänsä kahden uuden paikkisliikkeen lukuisilla liikkuvilla osilla. Se on kuitenkin aktiivisesti korvat päällä, ja reagoi omiin käskyihinsä salamannopeasti ja suorittaa luoksetulon sellaisella vauhdilla, että hennompirakenteista ohjaajaa saattaisi jopa vähän hirvittää. 

Kaikki (ohjaajat) eivät kuitenkaan ole ottaneet uutta EVL-paikkista avosylin vastaan, enkä toisaalta yhtään ihmettele. Vaikka koirat olisivat vaikka kuinka taitavia toimimaan odotetulla tavalla häiriössäkin, ne ovat kuitenkin edelleen yhä koiria. Vierestä luoksetulo-osuuden aikana sinkoava kilpakumppani saattaa herättää kuuliaisimmassa ja etevimmässäkin tokokoirassa saalisvietin ja halun perään ryntäämisestä, mikä on tietysti tässä yhtälössä epätoivottua. Ymmärrän etenkin pikkukoirien ohjaajien huolet, sillä voihan tässä olla pelissä monen vuoden tokon eteen tehty työ ryhmäliikevarmuudessa ja pahimmassa tapauksessa pikkukaverin henki. Pelonsekaisella mielenkiinnolla jäänkin seuraamaan tilannekatsauksia EVL-paikkiksista 1.8. jälkeen järjestetyistä kokeista. Jos paikkisvarmuus on ennenkin ollut erittäin tärkeää, nyt se on ehdoton edellytys kokeisiin osallistumiselle. Taas kerran nostan esille kaikissa luokissa käyttöön tulevan kolmen kuukauden kilpailukiellon, joka on luvassa kaikille ryhmäliikkeessä toisten suoritusta häiritseville koirille. 

Uuden paikkiksen arvostelu ja liikkurointi tulee taatusti olemaan alkuun haasteellista, kun liike koostuu niin monesta palasesta. Kannattaa kuitenkin käydä lukemassa arvosteluun vaikuttavat seikat ja ohjeet poikkeustilanteisiin juuri julkaistuista uusista säännöistä. Esimerkkinä "poikkeustilanteesta" jos koira onkin mennyt ekan osan aikana maahan, se voidaan toisen osan alussa yrittää nostaa istumaan kauko-ohjauksella. Jos se ei toisestakaan käskystä istu, liikkeen toinenkin osa (paikalla makaaminen ja luoksetulo) hylätään.

Seuraamiseen tulee uutena asiana pidempi 5-10 metrin (15-30 askeleen) peruutusosuus, joka voi sisältää myös yhden käännöksen oikeaan tai vasempaan. Luumu peruuttaa nykyään sen 3 askelta jo pääsääntöisesti hyvin, eli säilyttää rintamasuunnan ja kävelee, eikä pelkästään pompi taaksepäin. Pitää nyt lisätä vaan pituutta tähän ja palata seinän vieressä peruuttamiseen suoruuden ylläpitämiseksi. Käännöksiä ei olla peruuttaessa kokeiltu, mutta en usko että niistä tulee mitään isoa ongelmaa. 

EVL:n jättöliike zeta ja luoksetulo suoritetaan tismalleen kuten ennenkin, mutta ruutuun tulee jo mainitsemani "merkitön merkki". Etäisyydet pysyvät samoina. Ympyrän keskipiste sijaitsee noin 10 metriä liikkeen aloituspaikasta, ja ympyrän kehä on 2 metriä. Pikkukoira-Luumun saa kivasti pysäytettyä ja "pyöräytettyä" ison ympyrän sisälle, mutta fysiikkakin sen jo määrittelee, että isomman kanssa pitää olla tarkempi, sillä koiran kaikkien jalkojen tulee olla ympyrän rajojen sisäpuolella. Ympyrän keskipiste voidaan merkitä pienellä muovilätkällä, mutta tämä ei ole pakollista! Hiekkaan kengällä tms. piirretty ympyrä on kymmenen metrin päähän ihan hyvin näkyvä lähetysalue, eikä koiraa kannata mielestäni ainakaan totuttaa etsimään ympyrän sisältä mitään konkreettista targettia. Mielenkiintoista onkin kuinka säde tullaan merkitsemään. Samalla tavalla kuin itse merkkikartion kehän merkitsemisessä voidaan käyttää esimerkiksi teipin paloja, voidaan myös uuden ruudun ympyrän kehä merkitä teipein, liidulla, maalilla, narulla tai hiekkaan uurtamalla. Kehän on kuitenkin oltava ohjaajan selkeästi havaittavissa.

Rakennettiin keskiviikon treeneissä ruudun eteenmeno-treeniin se ruutu omalle paikalleen ja neljän metrin halkaisijalla kengällä hiekkaan piirretty ympyrä. Lähetin Luumua uudella eteenmenokäskyllämme lelulle, joka oli toisinaan ympyrässä ja toisinaan ympyrän ulkopuolella. Suuren osan toistoista sai juosta leluun, mutta pari kertaa stoppasin ennen lelua ympyrän kohdalle. No ennakoihan se stoppia tietysti jossain vaiheessa, ja vähän huono Luumulle on sanoakaan, että mitäs sä nyt siinä törrötät, kun ei se itse eteenmenokäskykään ole vielä sille mitenkään selkeä. Ei mulla oo mitään järkevää ajatusta tämän treenaamisesta vielä, mutta innoissaanhan se sinne lelulle tietty ne ekat kerrat ampaisi. Eli voisko sanoa, että onnistunut treeni? Tuskinpa me siitä mitään opittiin, mutta hauskaa oli ja vauhtia piisasi.

Ohjattu nouto, tunnari ja kaukot suoritetaan kuten ennenkin. Tunnarissa on elokuusta alkaen lähes rajaton kuviovalikoima, ja liikkuri voi käyttää kapuloita maahan asettaessaan mielikuvitustaan. Kuvion tulee olla kuitenkin jokaiselle kilpailijalle sama, ja kapuloita voi olla oman lisäksi 5-7, kun ennen kapuloita oli yhteensä aina kuusi. 

Uutta erikoisvoittajaluokkaa olen kuullut nimitettävän myös temppuluokaksi, ja nimi tullee täysin uudesta kiertämistä, luoksetulon asentoja / kauko-ohjausta, ohjattua noutoa ja hyppäämistä sisältävästä liikkeestä: merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten. Kaikki peruspalikat erikoisvoittajaluokan koirilla tähän liikkeeseen merkin kiertämistä lukuun ottamatta jo ovatkin hallussa - pääasiassa liikkeen pointti taitaa olla ohjattavuudessa. 

Koira lähetetään siis kiertämään 20 metrin päässä edessä sijaitseva merkki. Koiran tultua merkin jälkeen takaisin päin noin kaksi metriä, se pysäytetään maahan, seisomaan tai istumaan tuomarin ennen luokan alkua päättämään asentoon. Tässä voidaan käyttää sekä suullista käskyä että käsimerkkiä. Asennon jälkeen koira ohjataan noutamaan ennen liikkeen alkua arvotusta suunnasta löytyvä kapula, jonka se palauttaa esteen yli hypäten perusasentoon. Kuulostaa sekavalta, mutta säännöistä (s. 72) löytyvän kuvan mukaan helpommin ymmärrettävissä. 

Liikkeessä on siis kaksi estettä: avoeste ja umpieste, ja arvottu suunta määrittää myös sen, kumman esteen koira hyppää. Suunta kerrotaan ohjaajalle vasta sen jälkeen, kun koira on jo käsketty kierron jälkeen maahan/seisomaan/istumaan. Noutokapulat viedään paikoilleen liikkeen alussa, ja ne viedään aina samassa järjestyksessä (samassa kokeessa) huolimatta siitä, kumpi suunta koirakolle arvottiin. Kierrettävä merkki on isompi noin 40 cm korkea kartio. Sääntökirjassa on taas enemmän ohjeita lisäkäskyjen antamisesta ja muista poikkeuksista. 

Erikoisvoittajaluokan kokonaispistemäärä on edelleen 320, ja ykköstulokseen vaaditaan 256 pistettä. Erikoista uudessa EVL:ssä on kuitenkin muutokset keltaisessa kortissa. Sen merkitys kasvaa, sillä keltaisen kortin saaneelta koirakolta vähennetään kokonaispisteistä 10 pistettä. Keltainen kortti on muutenkin aika mielenkiintoinen juttu, etenkin kun en ole sellaista ikinä missään katsomissani kokeissa nähnyt annettavan. Olen jonkun verran kantanut huolta sääntöjen tiukentumisesta sosiaalisessa palkkaamisessa, mutta sittemmin saanut arvovaltaiselta taholta vakuutuksia siitä, ettei mikään tule sääntömuutoksen myötä koiran kehumisessa / sosiaalisessa palkkaamisessa muuttumaan. Keltaisen kortin osalta säännöissä (s. 25) sanotaan, että "liiallinen kiittäminen ja koiran innostaminen, leikkiminen, temppujen tekeminen, ohjaajan syliin hyppääminen, ohjaajan jalkojen välistä pujottelu jne. voivat johtaa tuomarin varoitukseen, ja EVL:ssä tuomari varoittaa ja näyttää keltaista korttia." Tarkoitus on mitä ilmeisimmin puuttua kaikenlaiseen "temputtamiseen", mutta se mikä taas on temputtamista, on tietysti aina katsojan silmässä. Nähdäkseni tuomarilinjan ei kuitenkaan pitäisi elokuun alusta alkaen muuttua, vaan sellaisista asioista, joista ennenkin on jaeltu kortteja, tullaan niitä jakelemaan jatkossakin (ja mistä ei ole ennenkään jaettu kortteja, ei tulla jatkossakaan jakamaan).

Meillä ei ole Luumun kanssa mitään kisatavoitteita nyt moneen kuukauteen, vaan pidetään ensin hiukan vapaata ja lomaa, ja aloitellaan sitten treenikautta kevään kokeita silmällä pitäen. Nyt kun toisaalta on tuo yksi ykkönen taskussa, ihan hiukan himottaisi niiden kahden muunkin saalistaminen kesän SM-kisoja ajatellen. SM-kisat ovat kuitenkin olleet tässä nyt jo... heh... pitkän tokouramme kahtena edellisenä kalenterivuonna treeni- ja kisakautta pitkälle tahtipuikkoa heiluttava tekijä, ja nyt kun sitä ei ensi vuodeksi ole tiedossa, tämänhetkinen treeniräpellys tuntuu vähintäänkin hiukan ajelehtimiselta. No, katsotaan nyt mitä syksy tuo tullessaan. Ainakin kutimet kaivoin taas pitkän tauon jälkeen piilostaan, ja jospa heiluttelisin sentään edes niillä puikoilla tahtia ja yrittäisin nauttia viimeisestä kahdesta kutoskauden Gossip Girl -jaksosta heinäkuun helteettömyydessä vellomisen sijaan. Saisi se keväästä asti tekeillä ollut neuletakki edes täksi talveksi valmistua.

Kuvat meidän treeneistä Espoon Leppävaarasta huhtikuussa
ovat Nani Härkösen käsialaa <3