Sadekelin sankari

On myöhä, mutta jotenkin teki mieli kirjoitella vielä. Tultiin justiin iltalenkiltä, ja Muumelolla oli lähipuistossa ihan paperisuunnitelmalliset iltalenkin oheistreenit. Muutenkin ollaan tällä viikolla sentään vähän ryhdistäydytty ihan "oikean" treenaamisen kanssa. Kaukoja ollaan tehty lähes päivittäin, ja kentällekin ollaan raahauduttu öö.. kolme kertaa. Maanantaina käväistiin kuukauden tauon jälkeen Rauvolassa koekentällä Hennan, Oivan ja Floran kanssa. Luumu teki yksinään hyvän paikkaistumisen ja sitten vielä välipalkan jälkeen lyhyen paikalla makaamisen Floran kanssa erikseen käskytettynä (meillä oli kuvitteellisia kisakumppaneita koko paikkisrivillinen; Henna toimi etevästi sekä liikkurina että kilpailijana!). Olin myös tarkkana kentällemenojen kanssa tässä vaiheessa. Häiriömerkille poikkeamisesta puhuteltiin, eikä sillä tavalla itsekseen koohottamalla pääse yhtään mihinkään hommiin. Tämän asian kanssa mun pitää jatkossakin olla tarkempi ja kaikilla kentillä! Toki Luumu saa joskus juosta suoraan autosta reikä päässä kentälle, mutta luvan kanssa. Kun me ollaan mun kanssa, se tarkoittaa, että mitään omatoimista oheispuuhaa ei katsota hyvällä.

Huhtikuussa Facebookin onnellinen koira -haastetta varten napattuja kuvia 

Sattuu muuten olemaan sama "puisto",
jossa tänäänkin myöhäisiltana treenilöitiin.

Maanantaina tehtiin ruutua ja ohjattua kokeenomaisesti ja ruudussa oli ekalla toistolla motivaatiolelu. Hyvin meni ruudussa merkin kautta kummastakin suunnasta. Ohjatussa meinasi ryskätä ohi! Muistutettiin myös metallihyppynoutoa, joka oli muuten hyvä, paitsi palautukset jäivät pikkasen vinoiksi. Henna kun oli samaan aikaan viemässä ruutuun lelua, ei pystynyt pikkukoira ihan täysillä keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan. Olis nyt siihen käsillä olevaan asiaan edes yrittänyt. Mutta ei mitään nosto- tai vireongelmia, vaan oikein halukkaan näköistä työskentelyä. Omalla kapulalla tosin. 

Luoksaria tehtiin myös kuunteluna niin, että eka pysäytys heti liikkeellelähdön jälkeen seisomaan > takapalkalle. Toisella kerralla pysäytys vasta ihan mun jalkojen juureen istumaan > takapalkalle. Hennastakin oli hassua, miten olen saanut Luumulta vauhtia hyvin pois. Kun se ei toisaalta ole enää semmoinen Luumun näköinen luoksetulo. Mutta uskon että tämä on kuitenkin oikea tie niihin terävämpiin stoppeihin, ja sitä kautta varmuuden myötä tulee taatusti taas vauhtiakin takaisin, tosin maltilla sitäkin, kiitos.

Tiistaina käytiin kaupunginsairaalan lähellä Jennin ja Jedin kanssa treenilöimässä. Luumu teki zetaa liikkuroituna, joka oli hyvä. Kivat asennot, mutta seuruu vähän käännöksissä kärsii. Lisää seuruutreeniä jäävien yhteyteen. Ohjatussa korjattiin edellispäiväistä merkin ohi ryskäämistä. Tehtiin kokeenomainen, ja veto suoraan kapulalle oli tälläkin kertaa kova, mutta niin vaan riksrakspoks pikkukoira valitsi kuitenkin käydä merkin kautta. Hyvin tehty! Tässä muuten myös tulee nyt vähän näkyviin sitä luumumaista tsekkaan-tässä-samalla-vähän-mitä-kaikkea-muuta-täällä-on -meininki noston jälkeen. Kapula suussa on hyvää aikaa katsella ympärilleen, eikä sivulletulon kanssa tunnu olevan kiirettä. Huooh. Liian helppo liike tämäkin vissiin Muumelon mielestä? Pakkaa sekaisin heti sunnuntain kokeen jälkeen, en vaan vielä tiedä miten. Ai niin, tehtiin tämä tiistain ohjattu vierailla kapuloilla, ja se oli hyvä!

Luumu teki myös tunnaria merkin kautta. Meinasi unohtaa merkin, ja tuhtasi yhden ylimääräisen kierroksen kapuloilla, mutta oli selvästi kiireisen oloinen. Se on kiva juttu se! Sain Jenniltä idean myös tempputreenin toteuttamisesta siten, että lähetetään koira ruutuun, jonka "nauhat" on rakennettu tunnarikapuloista. Sitten ruutuun juoksemisen jälkeen koira pyydetäänkin suorittamaan tunnaria! Tämän oli pari kekseliästä treenaria ideoineet ilmeisesti jossain palstalla videon kera - tosi kiva ajatus! (Saa ilmoittautua, jos itsensä tästä tunnistaa ;)) 

Kaukoja tehtiin myös kokeenomaisesti, ja kyllä se vaan piru vie tuli sieltä ainakin 20 cm eteenpäin (mikä ei kyllä sinne 15 metrin päähän näy ollenkaan!). Shaakeli. Olenko mahdollisesti palkannut myös muissa treeneissä sellaisista sarjoista, joissa on tullut reilusti eteenpäin, mutta mikä on näyttänyt matkan päähän hyvältä suoritukselta?? Kokeiltiin niin, että Jenni piti Luumua takajaloista kiinni (kuten VOI-kaukojemme alkuaikoina alkusyksystä viime vuonna), eikä Luumu ollut ollenkaan "pistänyt vastaan". Eli se kyllä tietää miten ne kaukot pitää suorittaa, kun siinä on joku apu/paine. Olen välillä pitänyt takapalkkaa edelleen, mutta pitääkin ottaa jälleen ne etunamit käyttöön, sillä takapalkka kyllä nostattaa liikaa. On vaan (taas kerran) nöyrryttävä ja autettava. Voin edelleen tehdä sitä pitkää matkaa ja pitkiä sarjoja, mutta jos siinä ei ole apparia kertomassa etenemästä, on Luumulla oltava siinä edessä ne namit, joista luopumalla se pysyy paikoillaan. Namienkin kanssa on oltava valikoiva, koska ihan perusnappulat se unohtaa - oikeasti! Kun vapautan sen siihen eteen, sillä ei ole mitään hajua mihin se oikein vapautettiin. Toisaalta taas kun olen nyt muutamana kertana käyttänyt bullstickin palasta, se pitää sijoittaa vähän kauemmas, koska sen vetovoima on niin suurenmoinen, että Luumu ei yksinkertaisesti pysty menemään suoraan sen eteen maahan (vaan moneen kertaan toistetun maahan-käskyn jälkeen kiemurtelee jotenkuten lonkalleen). 

Vimpaksi tehtiin Jennin ja Jedin kanssa vielä vähän varioitua uutta EVL-paikkista. Pidettiin piilossaoloaika lyhyenä, kun lähellä oli tätejä taluttamassa koiriaan (ja kun ei niistä tädeistä koskaan tiedä). Käytiin vielä vuorotellen piilosta tulon jälkeen kiertämässä koirien takaa liikkurimaisesti ja tehtiin vuorotellen käskytykset sekä maahan että luokse. Tosi kivasti meni, vaikka olihan siinä kahdestaan tehdessä vähän säätöä, kun piti toimia toinen toiselle liikkurina samalla. Veikkaan, että tästä tulee yksi Luumun lemppareista kyllä. Niin vauhdilla se sieltä omalla vuorolla tuli!

Eilen olikin semmoset vesikelin treenit, ettei ole yli puoleen vuoteen ollut (kivaa, että heinäkuussa on samanlainen treenikeli kuin marraskuussa...). Kyllä edelleen välttelen treenaamista sateella, eikä nytkään mikään pakkorako ollut. Tästä Suomen kesästä kun ei vaan koskaan tiedä, ja täysin sateeton keli muuttui silmänräpäyksessä alkulämppälenkin aikana kadut tulvaannuttavaksi rankkasateeksi. Luumu raukka vihaa kaatosadetta, ja se yritti ihan maanisesti päästä jokaisen puun alle suojaan. Jäätiinkin hetkeksi Annen ja Kodan kanssa erään omakotitalon pihan nurkalle ison kuusen alle juttelemaan muun muassa asuntomessukokemuksista, ja siinähän se puhellessa sadekin rauhoittui. 

Mutta mitä ihmettä on tapahtunut sadetta inhoavalle toko-Luumulle? Olen jotenkin maagisesti onnistunut rakentamaan sen viretilan sadetreeneissä johonkin maanisen ja seinähullun välille, sillä ollaanhan me aina tehty sateella pelkästään supersiistejä vauhtijuttuja superkorkeassa vireessä sellaisella nopeudella, ettei siinä ole ehtinyt huomata sadetta tai lammikoita koira eikä ohjaaja. Luumulla oli pikapikaa kokoon kyhätyssä treenisuunnitelmassa (taas) vauhdikkaita juttuja, eli merkkiä. Luumuhan sinkosi autosta kentälle sateeseen kuin tykinkuula, ja hyvä ettei käynyt merkkiä paikoilleen viemässä ollutta Annea jo tönäisemässä kumoon! Multa se meinasi taas riisua housut jalasta, kun oli niin raivokkaan innokas. Onko voinut oikeasti tapahtua jotain tunneoppimista ton sateen kanssa..? Mutta kyllä se tekikin hyvin hommia! Jumaleisson millä powerilla merkille! Otettiin siihen häiriöjuttuja mukaan (Anne jätti lelun merkin taakse vinoon ja kävi toiselta puolelta kutsumassa luokse merkin suorittamisen aikana). No eihän Luumu edes harkinnut menevänsä tuommoiseen hölmöttelyyn. Hih. Hyvä merkki! Pari jalkapallomaalin kiertoa seisomaan pysäytyksineen ja päätin sitten, että kestää se vire hiukan seuraamistakin.

Ei ollakaan treenattu seuraamista öö.. kesäkuun kokeen jälkeen (!), ja yllätyin miten kivalla ilmeellä Luumu teki. Sade oli sen verran rauhoittunut, että oli jo ihan reilua vaatia katsekontaktia. Poikitti alkuun tosi rumasti, mutta sain korjattua muutamalla äkkinäisellä vasemmalle käännöksellä. Ja nimenomaan sillä tavalla, että ei yhtään auteta (kuten koeseuraamisessa avustavalla askeleella), vaan suoraan vaan käännyin Luumun eteen oikealla jalalla. Hyvin pysyi kärryillä, enkä joutunut juuri huomauttamaan. Jonkun matkaa liikkuroitua namipalkattua pätkää, sitten jatkettiin pidemmällä liikkuroidulla, jossa erityisen etevästä seuruusta Luumu sai juosta kaukopalkalle. Oli kaikin puolin teknisestikin tosi hyvä, mutta nyt kyllä asenne yllätti ohjaajan! Onhan Luumulle rakennettu tätä seuruuta koko alkuvuosi melkoisella hartaudella, ja palkkaa on tullut paljon. Silti mulle tuli yllätyksenä miten paljon Luumu tykkää seuraamisesta. Ihanaa!

Instassa tuli neljätonnia jo aikapäiviä sitten täyteen,
ja blogissakin 100 000 lukukertaa pari postia sitten :D Vau!

Ja mitäs tänään sitten. Hilkulla oli, ettei tullut vapista, mutta pakkasin kuitenkin iltalenkille kassin täyteen tokokamoja. Olikin hirveen kiva fiilis tehdä, mutta heti kun otin puhelimen videokameran esille tarkoituksena saada joku kiva vauhdikas pätkä tätä postia varten, eikö tietysti just silloin kaikki hommat ala jostain päästä pissiä. Sain mä videota toki, mutta en oikeastaan mitään julkaisukelpoista. Koska se on tosin ennenkään meitä estänyt? ;)

Aloitettiin tunnarilla. 20 metriä matkaa, noin 10 kapulaa ja kolme toistoa. Ekasta pallo nostosta, tokasta pallo tuonnista ja kolmannesta pallo jännitteen kautta sivulletulosta. Olen alkanut silloin tällöin tehdä noiden irtoamisliikkeiden lopussa jännitettä kaivamalla palkkaa hitaasti ja jännittyneesti hengittäen taskusta. Luumu on niin mahtava, kun se on kuin helposti jekutettava lapsi. Sen silmät ihan kirkastuu ja koko kroppa jännittyy hännänpäätä myöten, kun se tajuaa että ei vitsi, kohta se palkka tulee, ihan kohta se tulee. Hirvee kiva tunnari tänään. Yhtään ei tuhtannut, vaan samantien oman kohdattuaan nappasi sen nopeasti ja superenergialla. 

Elämää staffin kanssa. Koskaan et ole yksin.
Tässä me hinnoitellaan kirppistavaroitakin sylikkäin <3

Tehtiin myös seuraamista namipalkalla ja loppuun pidempää pätkää, johon oli sekoitettu myös kaikki zetan asennot sinne joukkoon. Palasin aina asennon jälkeen taakse, mutta saatoin tehdä heti uuden seuruukäskyn jälkeen täyskäännöksen tai esimerkiksi seisominen tehtiin vallan juosten. Oli kauheen kiva, ja vapautin lopuksi kaukopalkalle (jonka oli tosin ehtinyt unohtaa, joten en tiedä oliko siinä joku pointti).

Ohjattua tehtiin pidemmällä nurmella/heinikossa polun viereisellä "jalkapallokentällä". Oli vähän vikatikki, tai olisi pitänyt jättää siihen yhteen onnistuneeseen. Luumu teki yhden tosi hyvän merkin (palkka) ja merkin + oikean. Oikein raivolla juoksi/loikki merkille ja sitten kapulalle, silmät riemusta kiiluen. Oli niin pirun upea, että ajattelin haluta saada seuraavan (vasemman) videolle. Väärin ajateltu. Tässä kohtaa homma meni päin betoniseinää, ja saatiin tämä korjattua vasta sitten kun ymmärsin luovuttaa kuvaamisen kanssa. Heh. Oli se hankalaa, ja hommaa vaikeutti, kun Luumu ensin ryskäsi merkille rumasti, sitten ei tullut takaisin, vaan nuuskutteli jänöjen sulotuoksuja (puhuttelin pari kertaa että miten näitä hommia oikein hoidetaan) ja sitten onnistuneellakin noudolla kerran tiputti ja jäi nuuskuttelemaan maata. Öö joo oli astunut semmoisen herkkusienen näköisen palluran ihan linttaan ja sitä piti jäädä ihmettelemään, mutta eihän se käy. Videokamera taskuun, ja nyt aivot peliin tähän hommaan kummallekin! Saatiin me se korjattua sentään, mutta pitää vielä huomenna viimeistelytreeneissä palkata paljon merkistä. 

No just heräsin torkuilta.
Ei siin oo mitään hauskaa! 

Luoksarissa tehtiin mitä ollaan viime ajat tehty, eli pysäytyin heti lähdön jälkeen seisomaan. Ekalla kerralla ei kuullut (kun en viitsinyt puolenyön aikaan huutaa kauheasti), mutta toisella toistolla oli tosi kiva > takapalkalle. Kolmannella toistolla yritin pysäyttää ihan mun jalkojen juureen maahan, mutta kun me ollaan viime aikoina tehty paljon lähelle pysäytystä istumaan, eihän se maahanmeno niin vaan onnistunutkaan. Sitä saat mitä vahvistat, ja istumaan jääminen olikin ihan kivan näköinen. Heh. Ehkä kolmannella yrittämällä meni maahan, kun oikein kovasti venytin kuuuusssscccchhh. No se on hyvä kusch. Pitää korjata huomenna. 

Ja kun tässä meni ohjatun ja luoksarin kanssa hinkuttaen yllättävän kauan, olikin kaukotreenin aikana jo niin myöhä/pimeä/vilpo, että hyttysethän tuon raukan söivät. Bullstikki edessä ei kuunnellut ekalla, kun yks maahan menikin seisomiseksi. Uudella otolla teki hyvin, vaikka selvästi joku pisti jostain. Nopeat vaihdot ja vapautus superherkulle. Pitää nukkumaan mennessä levittää kortisonivoidetta raukan "taisteluhaavoihin". Pirun pistiäiset! Tuohon aikaan on näköjään ihan turha yrittää treenata tuommoisen nahkakoiran kanssa yhtään mitään. Tai enpä usko että se siitä ajasta välttämättä oli kiinni, koska ei nuo treenit joka tapauksessa puolta tuntia kauempaa kestäneet - kaukot taisivat vaan olla eka liike, jossa Luumu oli sen verran paikoillaan, että ne pirulaiset sen löysivät ja saivat pistettäväkseen. 

Vielä on Pandan tehtaanmyymälän tuliaisia jäljellä. 

Luumukin sai maistaa. Ihan yhden vaan. 

Ihan hyvä fiilis jäi näistäkin treeneistä, vaikka vähän jouduttiinkin vääntämään. Nyt kun L on ollut vähemmällä treenillä, on se aina yhtä riemuissaan hommeleihin pääsemisestä. No onhan se toki muutenkin aina, mutta nyt jotenkin erityisesti. Ja mikä parasta - vaikka se on riemusta halkeamaisillaan, se on silti tarkka ja keskittynyt. No suurimman osan ajasta ainakin. 

Katsotaan nyt mitä huomenna vielä tehdään tuon ohjatun ja luoksarin lisäksi. Ei tähän aikaan riitä enää kapasiteetti suunnittelemaan. Paljon palkkaa ja iloista fiilistä on luvassa ainakin, ja sunnuntaina mennään kehään vähemmällä valmistautumisella kuin tavallisesti. Ja ihan tarkoituksella. En aio treenittää enää sunnuntaiaamuna, vaan tehdään koepaikalla vaan merkkiä, kaukoja ja seuruun paikallaan käännöksiä. Aamulenkillä käydään tietysti, mutta ihan mielenkiinnosta haluan nyt kokeilla mennä vähän enemmillä paukuilla kehään. Paikkiksia me ollaan muutenkin tehty pitkään jo "suoraan autosta", joten se tuskin tulee olemaan mikään ongelma. Oikeastaan on tosi hyvä, että Luumulla on siinä paikkaistumisessa kaikki paukut vielä hihassa, kun se on kuitenkin jotenkin fyysisesti ja henkisestikin rankka liike. (Tosin saattaahan se joskus istua kymmenenkin minuuttia ja vartoa vaikkapa jäätelöpurkin jämiä...) Ja nyt kun se on tehnyt korkeassakin vireessä tarkasti töitä, on jännä kokeilla miten suurempi energiataso vaikuttaa koeseuraamiseen ja vauhtiliikkeisiin. Tosin jos heti alkuunsa tehdään kaukoja, voin joutua koepaikalla miettimään suunnitelman uusiksi :D

Näin paljon tavaraa mahtuu olkalaukkuun!
(Ja hella on mitä mainioin paikka kuvata niitä...) 

Vähän ekstremeä, kun merkkiäkin joutui vähän etsimään heinikosta. 

Iltatreeniläinen