Kesän kuumimmalta tuntuneen tiistain jälkeen keskiviikkona olikin jo ihan syksyistä rankkasateineen ja koulunalulta tuoksuvine ilmoineen. Saunan takana koivut tekevät välikuolemaa, kunnes kevät herättää ne jälleen henkiin. Muumelo joutuu iltalenkillä pukeutumaan viimeisiä vetelevään heijastinkolmiohuiviinsa, ja tekisi mieli hautautua sohvan pohjalle katsomaan telkkaria kynttilänloisteessa. Onko se syksy nyt? (Ps. Olen melkein katsonut kaikki Orange is the New Black -jaksot. Mitä voisin seuraavaksi katsoa?)
Käytiin viime perjantaina noin parin vuoden tauon jälkeen Piikkiön ja Paimion rajalla Hevonpään laavulla grillaamassa. Se oli vähän semmoinen extempore-reissu, mutta kivaa oli! Saatiin olla ihan rauhaksiin kolmestaan, mitä nyt siellä alapolulla jossain vaiheessa kulki joku (marja/sieni?)porukka. Muumelo tietty meinasi pelihousut repiä siinä kohtaa kun huomasi missä ollaan. Pitäisi laavustella useamminkin, on se vaan ihanan rentouttavaa!
Hei tulkaa jo!
Iloinen metsämies
Viikonloppu meni kerrankin kaikenlaisissa ei-koiramaisissa puuhissa. Pidettiin muun muassa kahdet muurikkalettu"kestit" meidän kodassa ja piipahdettiin Jimin valmistujaiskaffella. Niillä eväillä olikin hyvä aloittaa arki taas suhauttamalla yhdeksän aikaan maanantaina Lohjalle Nanin ja Ruutin kanssa treenaamaan! Ollaan nyt muutaman kerran muutaman kuukauden välein nähty jossain meidän puolimatkassa, ja Salon ja Espoon jälkeen paikaksi valikoitui tällä kertaa Lohja. Navigoitiin Takasenpuiston pienelle hiekkakentälle, joka osoittautuikin aika ihanteelliseksi treenipaikaksi. Ympäröivät puut tarjosivat hyvin varjoa kuumana päivänä, ja luonnollista häiriötä saimme vähän turhankin kiinnostuneesta pikkutytöstä sekä kentän poikki oikaisevista ohikulkijoista.
Onko makkara jo valmista?
Tarkkaavainen grillausapulainen
Pistin penkille pötkölleen, ja tällaista näkymää katselin.
Vahtikoira...
Laavuterveiset lähti heti Instagramiin.
Mua vähän vaivaa sellainen ajelehtiminen tokossa just nyt. En ollut taaskaan suunnitellut etukäteen mitään (koska automatkakin meni sattuvasti NRJ:n Lohjan dissauskeskustelua kuunnellessa), mutta aika nopeasti nuo meidän treenit saa kasaan suunnittelemattakin. Vakiorepertuaarista kun valitsee ihan mitkä tahansa kolme neljä liikettä, niin siinähän se sitten onkin jo. Tehtiinkin eteenlähetystä pari toistoa lelulle, yksi näytölle (pysäyttämisestä palkka) ja viimeinen vielä lelulle. Tällä kertaa lelun heittänyt ja paikan näyttänyt appari meni piiloon, kun olen pelännyt, että Luumu jää siihen vielä kiinni. No ei ainakaan tällä kertaa ollut vaikeuksia. Lähetykset olen tehnyt pääasiassa hetsaamalla. Viimeinen toisto lelulle oli perusasennosta.
Ulkopaikkakuntalaiset Lohjalla!
Ihan kiva treenimiljöö.
Tehtiin väliin kokeenomainen ohjattu nouto (vasen), ja palkka tuli kesken tuonnin. Luumu on ollut nyt tosi etevä menemään merkille, ja vaikka näitä "vanhoja" liikkeitä tehdään nykyään aika harvoin, se malttaa mielensä ja hakeutuu taitavasti merkille. Ohjelmassa meillä oli vielä ruudun paikan kokeilemista kummistakin suunnista, kun ei olla ruutuakaan treenattu naismuistiin. Oli ihan hyvä, tosin taisi jäädä vähän sen puolen sivulle, jossa appari oli heittämässä palkkaa. Pieni murhe, kun hakeutui kuitenkin kivasti syvälle ja pysähtyi varman oloisesti.
Vielä tehtiin tunnaria merkin kautta niin, että pari kourallista kapuloita oli merkiltä kymmenisen metriä viistossa vasemmalla. Tämä taisi olla ensimmäinen kentällä tehty tunnari sen epäonnisen "haistelusta palkkaamisen" jälkeen. Luumu nuuskikin kapulat kertaalleen, jäi tönöttämään hetkeksi paikoilleen, toisti saman ja oli vähän että ei se oo täällä. Maltettiin kuitenkin antaa rauhaa, ja kolmannella haistelukierroksella nappasi oman ja toi vauhdilla. Epävarmuus näkyi siis vielä, mutta sentään pystyi itse ratkaisemaan ongelman ja toi vielä oman.
Viimeisenä vuorossa oli kiertämistä ja istumisen liittämistä siihen. Oli tosi kiva, tosin arpoo vielä siellä tötsän kohdalla että pitääkö tulla luokse vai mitähä. Nostettiinkin palkkauskriteeriä sen verran, että nyt kun olen vallan palkannut heti tötsän kiertämisen jälkeen (ja siellä keskilinjalla jopa), palkka tuleekin vasta kohti tulemisesta. Tarkoitus olisi tietysti varioida tässä sitä palkkauskohtaa, mutta ainakin eilisessä treenissä vapautin kuulemma lähes koko ajan samassa kohtaa. Pitää muistaa suunnitella tarkemmin. No joka tapauksessa, maanantaina kiertäminen oli kiva ja vauhdikas, ja väliin kokeiltu kierrä+istu toimi mahtavasti.
Tämä oli joku vahinkoräpsy, mutta oli pakko laittaa,
kun Luumulla on niin mahtava ilme xP
Pikkutytön suusta kuultua: Juoko se maitoa?
Tehtiin vielä abauttiarallaa parin minuutin paikalla istuminen, ja kehuin välillä piilosta. Paikkista pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta nykyään kun me treenataankin sen verran harvoin - minkäs teet. Luumu ei ole kuitenkaan käynyt maahan paikkaistumisessa sen jälkeen kun se ennen meidän heinäkuun lopun EVL-koetta kenraaleissa kävi (ja kun siitä silloin keskusteltiin). Onneksi! Pitää muistaa vaan pitää tässä mielentila mielekkäänä ja sen verran helpottaa (kehumalla jne.), ettei niitä mokia pääse tapahtumaan. Treenien jälkeen ajeltiin Lohjan keskustaan Pizzabuffaan lounaalle, minkä jälkeen kävin vielä Suvin kanssa kahvilla, kätevästi kun Lohjalla kerran oltiin. Pizzabuffan kuivahtaneet slaissit olivat pettymys, mutta tarjolla ollut jauhelihapihvi ja muusi sitäkin maittavammat. Suvin kanssa kahviteltiin St. Honoren terassilla, ja siellä oli kyllä leivokset kohdillaan! Annetaan ekstrapisteitä muutenkin mukavalle henkilökunnalle vielä omatoimisesta koiran juomapuolen huomioimisesta.
Luumu oli niin nätisti, vaikka vaihtuvat koiravieraat räksyttivät vähän väliä,
ja pari kertaa piti väistää pyörätuoliakin.
Maanantain jälkeen onkin tullut istuttua pari päivää lähes aamusta iltaan töiden kimpussa koneella. Eilen kerittiin tosin Iso-Heikkilään katsomaan Hennan & Oivan ihka ensimmäistä möllisuoritusta, minkä jälkeen ajeltiinkin vielä Metsämäkeen treenaamaan ja syömään suklaapingviinituutteja. Kiitos Elina jäätelöstä ja kyyditsemisestä, oma auto kun viettää muutamia lepopäiviä, kunnes jarrupalat ja -levyt saadaan vaihdettua.
Kool & the Gang
Joku vahinkoräpsy tämäkin, mutta aika kiva kuitenkin!
Eilisissä treeneissä tehtiin heti kärkeensä tunnaria merkin kautta seitsemällä kapulalla. Luumu oli muutenkin ihan maaninen, kun jotenkin toi "laumaan kuuluminen" varmaan nosti sitä. Se kun sai ensin Elinan auton takapaksista Siirin kanssa katsella Kipin seuraamista jne., niin se oli omalla vuorollaan lähes hysteerisessä mielentilassa. No tunnarissa se kivasti näkyi hoppuna (ei tosiaan arponut oman löytymistä enää), jopa niin että meni aika paljon sähläämisen puolelle. No, sekin on tässä vaiheessa meidän tunnaria ihan positiivinen ongelma, ja muistihan tuo pysähtyä jokaisella kerralla merkillekin.
Meidän on tarkoitus tehdä lauantain koulutuksessa peruuttamista, ja muistuteltiin sitä eilen vähän. No. Kyllähän Luumu juuri ja juuri sen kolme askelta peruuttaa, mutta melko aikaisessa vaiheessa sen peppu lähtee erkanemaan. Se ei siis kyllä yhtään ajattele takajalkojaan tässä! Elina antoikin kivan vinkin etunamin jättämisestä, mikä toimikin meillä hyvin! Videolta näkyy ensin se perusLuumun peruutus, ja sitten namialustalla tehty. Hilaahan se peppu tosi paljon maassa tässä, mutta rintamasuunta on huomattavasti parempi, ja nouseehan se peppu sieltä sitten varmuuden myötä taas. Loistavaa! Noin muuten pitäisi päästä peruuttamista tekemään seinän vieressä, ja muistutuksena takapään käytöstä Luumua voisi hipelöidä jollain kosketuskepin tyylisellä sinne vasempaan kankkuun, jos se peppu meinaa välillä lähteä omille teilleen. Innolla odotan millaisia vinkkejä me lauantaina Heidiltä saadaan, sillä tällä hetkellä on vielä ihan turha kuvitellakaan mitään käännösten opettelua, kun koko peruutus on niin lapsenkengissä.
Ja kun alettiin kuvaamaan, pyysin Elinaa kuvaamaan vielä vähän meidän kiertoakin. Hyvä muistutus siitä, että ne toistomäärät ja palkkaukset on oikeasti suunniteltava etukäteen, sillä meni kyllä hävettävän paljon ohjaajan puolelta hinkkaamiseksi tällä kertaa! Luumu teki ekat kierrot ja vielä maahanmenonkin siihen yhdistettynä tosi kivasti, mutta jossain kohtaa kaatoi tötsän (jäi palkatta), sitten se jäi tönöttämään pari kertaa sinne taakse (niinkuin merkissä), ja loppujen lopuksi kun sain sen kiertämään jälleen, (ja piti kokella vielä istumista), menikin vallan maahan. Huooh. A) liian pitkä treeni B) käytä sitä käsimerkkiä noissa asennoissa, kerran sitä saa käyttää C) lopeta jo hyvä nainen! Luumu oli ihan hyvä, itse olin tosi huono.
Semmoiset treenit tällä viikolla! Viime viikolla tuli kokeiltua tuon eteenlähetyksen kanssa muuten itsekseen sitä tyhjään lähettämistä niin, että pallo lentääkin perään heti lähdön jälkeen. Oli tosi hyvä, ja pitää muistaa jatkossakin tehdä. Muuten ollaankin vähän viikonloppufiiliksillä jo - kai sitä nyt silloin tällöin voi vähän mutkista oikaista :D Tänään on ohjelmassa kapulahommia staffitokossa, huomenna kimppalenkkiä Oivan kanssa, autohuoltoa ja mahdollisesti reenejä, ja lauantaina pääseekin Kirkkonummelle motivaation nostatukseen! Loistavaa!
Shoppailin kerrankin jotain itselleni!
Noo, sai Luumukin uuden ruokakulhon. Ei tarvi syödä muumilautasilta enää.
Podin muutenkin vähän huonoa omatuntoa, kun myin Luumun TÄMÄN karvapedin eteenpäin.
Tosin ei se ole siellä muutenkaan pentuaikojen jälkeen nukkunut. Mut kuitenkin.
On se kiva, kun viimeisillä päivän askareista säästyneillä voimilla kiipeät yläkertaan käynnistämään konetta ja päivittämään blogia, vaikka olet jo koko työpäivän istunut saman masiinan äärellä selkä vääränä ja kipuisana ja sitten koira menee ja talloo kaiken tärkeän, kuten netin, sähköverkkoon yhdistävän jatkojohdon katkaisimen päälle, ja saat painella modeemin namiskoita edestakaisin saadaksesi sen jälleen toimimaan ja koneen jälleen yhdistämään siihen. Huooh. Minä ja länsimaalaisen ihmisen murheeni.
Tätä pientä mutta murheellista sattumusta lukuun ottamatta meillä on ollut takana oikein kiva viikko. Elokuun helteet hellivät, ja ollaankin töiden salliessa (eli lähes joka päivä) vietetty aamupäivästä pari tuntia pihalla viltin päällä auringonpaisteesta nauttimassa. Luumu nauttii auringosta oikein tosissaan, sillä ensimmäisenä kun aamulla avaan ulko-oven, se lösähtää tulikuumalle liuskekivetykselle ennen kuin edes pissalla kerkiää käydä. (Joo ei me mihinkään auringonnousun aikaan vielä heräillä!) Siinä se makoilla köllöttelisi koko päivän - nyt jo tosin ymmärtää välillä käydä viilentymässä varjoisalla nurmikolla. Itse olen syönyt nurmikolla aamupalan ja lukenut kirjaa, suunnitellut tokojuttuja tai ihan vaan somettanut. Pakolliset selffiet tulee kans välillä napsittua. On se elämä vaan useimmiten ihan huippua!
Lauantaina juhlittiin ihania häitä, ja staffikurssilla ollaan opeteltu perusasennon lisäksi jo maahanmenoja. Treenaamaankin ollaan keritty Muumelon kanssa sen verran, että saatiin eilen kivasti tunnari vähän rikki! Hienosti ollaan sisäistetty Oilin neuvo siitä, että tunnari voi todellakin olla hauska peli, sillä eniten Luumun tunnariajatukset sekaannuttanut harjoitus vaan lähinnä nauratti! Enpä olisi uskonut, että saadaan sen pää noin sekaisin enää oikein missään asiassa, vaikka eihän se tietysti harjoituksen pointti ollut. Tässäkin korostui erityisesti se miten syvällisesti Luumu jo asioita pohtii (!joo!). Se on siis erittäin virtaviivaisesti ajatteleva putkiaivo, jonka kanssa yleensä kerran opittu on aina hallussa. Toisin kävi eilen!
Ihanaa laittaa päälle välillä muutakin kuin reenivaatteet <3
Muutaman kuukauden tauon jälkeen käytiin katsomassa
pystyykö pikkukoiran kanssa kävelemään aurajoenpientareen korkeassa heinikossa.
Syksy tulossa, kun pimeys yllätti!
Tarkoitus oli siis tietenkin korjata Luumun tunnaria, ei rikkoa sitä lisää. Luumu kun tekee usein ylimääräisen haistelukierroksen kapuloilla, eli ei nosta omaansa heti silloin kun sen kohdalle ensimmäistä kertaa sattuu. Olen varioinut liikettä ja yleensä tuhtaamiseen on auttanut, jos tunnarin alla on jotain vauhdikasta, kuten kapuloille lähettäminen merkin tai hypyn kautta. Sain kuitenkin hyvältä kuulostaneen vinkin, jossa palataan taaksepäin palkkaamaan pelkästä oman haistelusta ja nopeasti viedään kriteeri eteenpäin merkkaamiseen, nostamiseen ja tuomiseen. Eli bileet pystyyn jo heti siinä vaiheessa, kun koira osuu haistamaan omaa kapulaa ensimmäistä kertaa.
Näinhän me tehtiin. Kiljaisin kuuluvan jessin siihen malliin kuin olisin voittanut juuri lotossa seitsemän miljoonaa ja pamautin tennispallon maahan, kun Luumu osui haistelemaan omaa kapulaansa. Muumelo oli tietty vähän hoomoilasena että minkä kapulan täältä nyt otan ja pallo ja kapula ja pallo, mutta valitsi pallon. Tehtiin vielä toinen samanlainen toisto, jossa palkattiin hysteerisen riemukkaalla jessillä ja tennispallolla pelkästä oman haistelusta. Toinen kerta taisi kuitenkin olla liikaa, sillä kolmannella kerralla kun piti palkata jo merkkaamisesta/nostamisesta, Luumuhan kävi kaikki kapulat pariin kertaan läpi omaa millään tavalla merkkaamatta. Päätettiin, että nyt loppui tuhtaamisesta palkkaaminen, ja kutsuin Luumun pois kapuloilta. Tehtiin vielä pari yhtä epäonnistunutta toistoa - Luumu ei vaan mitenkään merkannut sitä omaa siihen kohdalle ensimmäistä kertaa osuessaan.
Sammakkolapsi apilapellolla
Harjoitus poikki ja jotain muuta väliin. Tehtiin luoksaria, joka oli hirmu kiva ja täpäkkä ja vauhdikas. Sitten kokeiltiin tunnaria uudelleen eri paikassa samoilla kapuloilla. Päätettiin, että nyt se tuo sieltä sen oman kapulan, vaikka siinä menisi koko ilta, mutta tuhtaamalla tuomisesta vaan kehutaan, ei palkata suuremmin. No niinpä siinä varmaan olisi koko ilta mennyt, sillä Luumu kävi ne kapulat läpi tuhanteen otteeseen ja tuli kertomaan, että ei se oma vaan ole täällä! Siis whaaat? Tässä kohtaa oltiin kaikki ihan kysymysmerkkinä, ja väkisin kävi mielessä, että onkohan sen hajun kanssa käynyt nyt joku kämmi. No ei ollut. Tehtiin lyhyeltä matkalta tornitunnaria ja rauhoitettiin muutenkin koko tilanne. Ei toiminut.
Vaihdettiin kaikki kapulat sekä liikkuri ja jatkettiin tornitunnaria. Nyt otti oman, kiersi oma suussa kauemmaksi jätetyn ison kartion ja tuli hakemaan namit kädestä. Jätettiin treeni tähän. Siis jotain kummallista siinä tapahtui, kun palkattiin pari kertaa haistelusta pallolla. Luumu ei vissiin tajunnut, että se pallo tuli siitä oman haistelusta, vaan se kelasi noilla yllättävän kompleksisilla aivoillaan, että mitä kummaa tässä kohtaa tapahtui, kun pallo tuli aivan ilmaiseksi. Se siis haisteli haistelemasta päästyään, ei vaan tarttunut siihen omaansa tai osoittanut millään tavalla, että se oma on siellä joukossa.
Elämä on parasta just nyt.
Naurettiin tätä tunnariepisodia ihan kippurassa, mutta enää tänään ei naurattanut ihan yhtä paljon, kun Luumu alkoi olkkaritreenissä nostella vääriä. Tehtiin tornia, ja nuuskutteli entistä enemmän, mutta nosti sentään oman. Sitten tehtiin monta kapulaa lattialla, ja nosti oman. Mutta kun kapulat olivat kosketuksissa toisiinsa, saattoi nostaa väärän tai tuoda kaksi kerralla (toinen sentään oma), ja mitä enemmän oli virettä, sitä varmemmin nousi myös väärä. Mentiin nyt vähän ojasta allikkoon tällä tunnarinkorjaustreenillä, ja yritän nyt parhaani mukaan tehdä helppoja onnistumisia ennen vireennostoa. Jännä miten nyt sen yhden kierroksen tuhtaaminen tuntuu pieneltä jutulta xP Tässä Luumun tunnari muutaman viikon takaa, kun homma oli vielä selvä kuin pläkki. Edes viltin alle vahingossa unohtunut nami ei kelvannut, kun kiire oman löytämiseen oli niin kova! Uskomatonta mutta totta.
Muilta osin meidän treenit noudattavat aika lailla samanlaista kaavaa. Tehdään vakiona ruudun eteenlähetystä ja härvelin kiertoa. Eteenmenoissa ollaan kivasti päästy hetsaamalla parinkymmenen metrin suoraan ja vauhdikkaaseen eteen laukaamiseen ensin lähettämällä lelulle, sitten näyttämällä paikkaa ja palkkaamalla suoraan vauhdista (appari) ja sitten vielä pysäyttämällä ja vasta sitten palkkaamalla (appari). Nyt eilen tehtiin ensin lelulle lähetys, sitten kaksi seuraavaa tyhjinä ilman näyttöjä, ja meni tosi hienosti. Täytyy vaan muistaa paljon kuitenkin tehdä noita lelulle lähetyksiä. Ja itse asiassa pitää tehdä myös niitä, että palkka tulee välillä multa, ettei L vaan jää kiinni siihen avustajaan liikaa tässä. Mira teki kivasti niin että heitti pallon heti koiran suuntaisesti perään, kun koira käskystä lähtee liikkeelle, ja voitaisiin Luumun kanssakin kokeilla tätä. Joka tapauksessa pitää nyt olla tarkkana, ettei Luumu kuvittele, että eteenlähetyksessä kuuluu olla se appari siellä.
Härvelissä ollaan päästy niin pitkälle, että olen vaihtanut kiertokäskyyn nyt oman sanan. Aluksi tehtiin uudella italiankielisellä vai-käskyllä (no koska olin olevinaan käyttänyt jo kaikki käskyksi muuntautuvat merkitykselliset saksankieliset sanat), mutta se piti vaihtaa vielä toistamiseen, koska vaihan kuulostaa ihan meidän noutokäskyltä (hae, jonka lausun usein enemmän hai, ja kun tehtiin kiertoa kaikkien muiden liikkeen kamojen ollessa omilla paikoillaan, noutamaanhan Luumu lähti!).
Ei olla siis liikkeen yhteydessä vielä muuten noudeltu, mutta sentään viime kerralla otin mukaan jo maahan-asennon kierron jälkeen. Pysäytin itse liian aikaisin, mutta maahanmeno oli kyllä kiva. Luumu on muutenkin joutunut nyt pari kuukautta tekemään luoksaria kuuntelutreeninä (kaikki asennot), mistä on tietysti tässäkin hyötyä. Olisi kiva saada härveliä treenattua nyt mahdollisimman paljon, että voisin reilun viikon päästä Heidi Pesosen koulutuksessa nostaa mahdollisia ongelmakohtia esille. Kiertäminen on Luumun mielestä huippua, ja se käykin omatoimisesti kiertämässä tötsää aina silmän välttäessä. Vauhtia sillä on myös ihan hurjasti, mutta samaa reikä päässä -ongelmaa ei varmaan tähän tule kuin luoksarissa, koska itse kierto tietysti hidastaa. Luumu kiertää tosi tiiviisti, mutta pitää paljon palkata nyt yhtäjaksoisesta liikkeestä - L kun helposti jäisi itsekseen tönöttämään sinne kartion taakse/vierelle (kuten merkissä) tai vähintääkin arpoo että pitikö täältä nyt tulla vielä takaisinkin vai miten se oli.
Maailman onnellisin Luu-Luu
Treenirintamalle kuuluu siis pääasiassa hyvää. Tunnarin rikkoutuminen oli epäonnekas juttu, mutta uskon sen korjaantuvan entiselleen melkein itsestään. Pitää vaan tehdä nyt niitä toistoja alle (ja onneksi ei ole koetta näköpiirissä vielä!). Muutenhan me jatketaankin tätä semilöysäilyä, ja toivotaan, että ensi viikon koulutuksesta saisi uusia näkökulmia treenaamiseen.
Nyt oli jo niin pimeää, että ihme että kamera pystyi edes tähän!
Muumelo jäi ihmettelemään Vanhalinnan lampaita.
