Dokumentaarinen treeniposti

Keskiviikon tokoluento meni mainiosti, tosin jouduin kuljettamaan yllättävän suuren määrän suklaata takaisin kotiin. Kamoon ihmiset, jos on suklaata tarjolla, se kannattaa syödä! Noudatin sittemmin itse tätä neuvoa ihan kaksin räpylöin. Heh. Ja hei parin viikon päästä 24.4. järjestettävään seuruu- ja perusasentokoulutukseen on kaksi paikkaa vapaana. Nappaa omasi vikkelään lähettämällä mulle sähköpostia osoitteeseen sisaltaahedelmalihaa@gmail.com.

Mitäs muuta? No sitäs muuta, että tänään ihan ohimennen ei ollut tarkoitus jäädä Loukinaisten kentälle tekemään pikkuseuruuhommia, mutta lensin melkein pershiilleni kun huomasin, että kenttä on sula. S u l a. Ihan huippua, mahtavuutta, parhautta. Koirilla keuli prätkät tietty kaikkiin suuntiin, kun noin vaan yhtäkkiä oli mahdollisuus pikkukivaan. Lienee tarpeetonta sanoa, että erityisesti Luumulla. Teki kuitenkin tosi tarkkaa työtä ihan kuivanappulaa vastaan, kun sain kerran huomautettua siitä, että seuraaminen ei tarkoita sitä, että juostaan ohjaajan ohi satakakskyt mittarissa koilliseen. Mooi oli tarkempi ja muutenkin miellyttävämpi. Taisi pikkulikkakin ilahtua ekstemporee-seuruuhommista.

Ollaan nyt vähemmän käyty hallilla, mut kerroinkin kuvanneeni ne yhdet täydelliset treenit tuossa joku viikko sitten. Joten tervetuloa seuraamaan treenejämme! Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaanaa.

Sen verran pitää pahoitella tuota asemoitumistani noilla videoilla välillä. Yks pätkä mun oli pakko jostain välistä poistaa, kun huomasin vasta kotona kameran kuvanneen pelkkää takamustani reilun parin minuutin verran. Mut siis joo, näistä verkkarutiineista meidän on kiitettävä Annea ja Kodaa (jotka on vielä tuhannesti näissä etevämpiä). Nämä on myös fyssarin käyttöön "hyväksymiä" (noita loppuosassa näkyviä peruutuksen yhteydessä asennon hakuja lukuun ottamatta, ne ei kuulu tavalliseen repertuaariimme), joten kopsaa ihan rauhassa. Koiralla ei tarvitse olla mitään fysiologista tarvetta verryttelyjen tapreellisuuden näkökulmasta, vaan mikä tahansa tervekin koira hyötyy jumpasta ennen harjoittelua (erityisesti jos harjoittelu sisältää repivämpiä liikkeitä, kuten luoksetuloa, noutoja, vauhdikkaita lähetyksiä vaikka merkille tai kiertoon jiiänee). Jos et jaksa katsoa koko videota, parhaat palat lienevät: "Oma koordinaatio on sen verran puutteellista, et tota, tää on vähän tällästä. Joku muu osaa paremmin." ja "Mä tein taas sen virheen, et..." ja mun suosikki "ai, sain sit tota hampaasta ranteeseen".

Näistä etäpalkkaseuruuhommista selitinkin taannoin. Näistäkin voin poimia hailaitin teille, jotka ette jaksa katsoa videota: "... elikkä kuten arvelin, kiehuu liikaa." Mutta tämä on kivaa näperrystä meille kummallekin joka tapauksessa ja hyvä keino aloittaa treenit. Vaatii pikkuisen keskittymistä, mut on kuitenkin puuhana jo sinänsä niin palkitsevaa, että eeehkä vähän napsaisee siitä vireestä sen terävimmän reunan pois. Ehkä.

Luumun kisamainen zeta. Tehdään nyt näitä valmiita liikkeitä joskus. Ja kuvataan oikein videolle, kun ei meekkään niinku pitäis ;) Hahaa, jos tykkään itse tehdä Luumulle välillä jotain sellaisia källejä, joita se ei odota, Luumukin tykkää tehdä mulle ihan likewise. Parhaat palat: "... vähän vaikeutetaan hommaa..." ja "nyt mä menin itekki ihan sekaisin".

Kiertonoudosta en voi kirjoittaa "parhaita paloja", koska ne on nähtävä ihan itse! Luumu tekee videolla kahdella (vai kolmella..?) toistolla tosi upean kiertonoudon. Ei voi muuta kuin taputtaa. Well done, pikkukoira.

Mooin ekan setin aloittaa perinteisesti etäpalkkatreeni, joka voisi olla mielekkäämpi katsoa videolta kuvakulman ollessa jokin toinen. Haha. No, ens kerralla sitten näette jotain muutakin kuin tyhjää hallin seinää xP. Ja erityisesti tässä videossa huomaa sen, miksi kannattaa aina vaan videoida, videoida, videoida: jos ohjaaja pitäisi kätensä paremmin kurissa silloin kun ei ole tarkoitus vapauttaa palkalle, tehtävä saattaisi olla koiralle selkeämpi. Ihan vaan saattaisi.

Tästä perusasentotreenistä olen kyllä supertyytyväinen! Ihan mahtavaa miten palat vaan loksahtelee, kun jaksaa paiskia hommia silloin tällöin! Oilin ohjeet tässä käytössä, ja niistä lisää tässä postissamme. Parhaita paloja voin toki taas poimia: "itse asias mitä mä oon tehnyt, mä vähän keulin täs harjoituksessa..." ja "Luumu ei yleensä ääntelehdi, mikä tarkoittaa, et sil oli aika hauskat treenit" ja "toimii kuin junan vessa" ja "emmäkestä, onk hän keksinyt tän?"

Huh enkä tiedä et voiko tästä kiertotreenistä kirjoittaa muuta kuin "jeppelis, elikkä mutkat suoriksi".

Taukonsa jälkeen Luumu teki kaukoja, ja "tiettekö, ei tehä enempää!" On tärkeää muistaa, että vähemmän on enemmän!

Tää eteenlähetystreenin onnistuminen on kans yks jymy-yllätys näissä treeneissä, koska tää on kans ollut yhtä soutamista ja huopaamista kohta kolme vuotta! Huhhuh... Ja vaikka just äsken sanoin, että vähemmän on enemmän eikä mun ollut tarkoitus ketjuttaa tähän vielä itse ruutua... niin näyttää se vaan videolla aika mestarilliselta :D

Tauon jälleen Mooi teki seuraamista, ja tässä huomaa hauskasti millaista treeni on, jos ei ole kunnollista suunnitelmaa. Mun suunnitelma oli siis tehdä pidempää seuruuta pitkästä aikaa, koska Mooi on tehnyt sitä viimeksi joulukuun kokeessaan. Koska ollaan hinkattu niin paljon viime ajat pelkkää perusasentoa, Mooi on unohtanut, että pa-käsky on käytännössä sama kuin "seuraa". Kuin sikaa säkissä kuljettaisi, kyllä. Sittemmin Elinan kanssa tätä yksissä treeneissä analysoituamme päädyttiin siihen, että lähestytään pidemmän seuruun aihetta just siitä perusasennon näkövinkkelistä, kuten silloin viime keväänäkin, kun seuruutamme alettiin pidentää. Mooi on nyt vaan unohtanut sen, ja kyllä se taas siitä nopeasti palaa mieleen, kun muistaa painottaa ensimmäisten yhden-kahden-kolmen askeleen tärkeyttä.

Loppuun Mooin ruututreeni, jossa erityisesti näkyy "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" -ohjenuora. Siinä missä Luumua on aina voinut juoksuttaa mihin vaan kuinka monta kertaa vaan, Mooille pitää olla napakka määrä toistoja ja riittävästi vaihtelua tehtävissä. Tämä kaava on toiminut viime aikoina aika hyvin, ja se on: "kutsu(ja), kosketusalusta, näyttö, lelu". 

Vaikka näistä treeneistä rupee olemaan jo pari viikkoa aikaa, tulin tosi hyvälle tuulelle katsellessani näitä videoita uudestaan! Vitsi että toko voikin olla kivaa! Parasta kuitenkin näissäkin videoissa on, että niistä näkee miten hauskaa myös koirilla on. Aijettä miten nekin tulee nauttimaan tulevasta kesästä ja sen mukanaan tuomista treenimahdollisuuksista. Hassua ajatella myös miten oma hyvin kisakeskeinen näkökulma on pikkuhiljaa siirtynyt sinne "mukavuusalueelle". Vai olisko kuitenkin niin, että se oma mukavuusalue on siirtynyt enemmän sinne hyvien oivalluksien ja ikuisen oppimisen alueelle..? En tiedä, mutta kun huomaan viljeleväni ikivihreitä sanontoja, kuten oppia ikä kaikki, on varmaan jotkut maailmankirjat jossain sekaisin.

Luumun tunnelmakuva Oilin taannoisesta koulutuksesta 

Mooin perusasentoalustan askartelua Ruotsin sanakirjan kannesta.
Hyvin tarpeellinen kirja, kuten näette. 

Luumun huima eteenlähetysrata rakennettu meidän olohuoneeseen mattoja siirtämällä.
Tulee siitä ehkä hikiset 2,5 metriä.
Tässä ollaan kuitenkin jonkun verran jaksettu treenata "seinään" lähettämistä. 

Mooin perusasentoalusta hyvässä käytössä. 

Mahdoinkohan sen verran kauan ladata yks kerta jotain Instagram-tarinoita,
et possuttimet luovuttivat :D 

Eteenlähetyshommia Luumun kanssa meidän "tokopuistossa".
Tämä oli vielä ennen liukkaita, kuten huomaatte kiihdytysjäljistä. 

Tunnaripuuhaa Mooille yks kerta Qubliksella. 

Miten iloiseksi voikaan ihminen tulla uudesta naksuttimesta! 

Ja uusista leluista!
Toi Kehu on Mooille, kun se tykkää roikkua noissa karvoissa.
Luumu taas riemastui ton nahkapallon lussuttamisesta,
ja se näkyy hyvin vaikka eteenlähetyksen "targettina".

Jotain pientä - äs if!

Sallin itselleni pikaisen blogipäivityksen ennen tiistaipäivän rientoja. Katsotaan mitä saan aikaiseksi tiukassa yhden (!) tunnin tavoiteajassa! Tiukkaan aikatauluun sopien käydään vähän läpi mitä ollaan viime aikoina Mooin kanssa treenattu. Trikoolätsän nosto itselle ainakin siitä, että treenit ovat pysyneet lyhyinä, toistomäärät minimissä ja fiilis pääosin katossa. Treeniryhmän kontaktihaasteen jälkeen framilla oli maahanmenot, ja ne ovatkin kehittyneet ihan hurjasti yhdessä kuukaudessa, joka on kerinnyt vierähtää Lahden Oili-päivästä. Sivulta maahanmenoihin saatiin vauhtia ja vakautta etunamia käyttämällä. Väliin ollaan saatu myös toistoja ilman namia, mutta näitä ei vielä uskalla montaa ottaa. Maahanmenoja ollaan tehty myös peruuttaen (liikkeestä maahanmenoja ajatellen), ja ihan viimeksi Liedon keskustassa lauantaina aamupäivällä treenaillessamme nämä oli ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m ä n hyviä. Luumu sai myös tehdä maahanmenoja joku pari viikkoa sitten olkkarissa, ja vaikka ne ei ole sille mikään ongelma pitkään aikaan olleetkaan, tuli tehostetulla treenillä lisää terävyyttä sillekin. Mitäpä ei pikku possuttimet tekisi paljon palkan eteen.

Oon kyl ihan näin hilkulla heittämässä koko järkkärikokoonpanoa mäkeen.
Käytiin Mooin kanssa taas tänään vähän valokuvailemassa,
eikä saatu tälläKÄÄN kertaa aikaiseksi vissiin yhtäkään hyvää kuvaa.
Nämä kuvat on toukokuulta (joo ei oo hyviä nekään, koittakaa kestää).

Paikkista ollaan yritetty muistaa tehdä, ja siinä on kyllä tosi kivaa mielentilaa saatu kaiveltua. Ei minkäänlaista epävarmuutta tai muuta epätoivottua. Toki sillä on siinä edessä namit, mutta ainakaan tällä hetkellä ne namit ei tunnu olevan mitenkään ihan järkyttävän suuressa roolissa kuitenkaan. Vieraampien koirien kanssa ei edelleenkään olla päästy juuri treenaamaan. 

Nouto on kans pienen tauon jälkeen treenisuunnitelmassa. Pitäminen on yhtä hammastikkutehtailua. Uudet kapulat pitäis TAAS ostaa asappia. Aloitettiin TKK:lla viime viikolla kurssikin, jossa treenattiin just pitoa viimeksi. Koitettiin siellä kasvattaa kestoa ihan tositositosi lyhyissä pätkissä (että saatais palkattua ennen kuin ehtii yhtään mälvästä). Vähän mahdottomalta tehtävältä vaikuttaa. Parhaiten saan sen pidon toimimaan tällä hetkellä, jos otan häiriö-/luopumisnamit heti alusta alkaen esille siihen. Tällöin pitää tosi siististi ja varovasti, tosin tilanne on muuten niin keinotekoinen, että en tiedä onko siitä pidemmän päälle mitään iloa. Nostoista ja palautuksista olen yrittänyt palkata eri matkan päästä (saa tiputtaa), mutta pelkäänpä jääneeni tässä itse vähän jumiin. Viimeisimpänä kikkana ollaan tehty kapulan nostoa maasta ja siitä suoraan seuraamaan tulemista. Nämä on itse asiassa tosi kivoja. Siinä on sellaista kivaa keskittynyttä mielentilaa ja pitoonkin olen tässä tyytyväinen. Ihan sivulle palautuksista tultiin viimeksi siihen lopputulemaan, että tekniikasta ei saa nyt antaa yhtään harmaata. Kesään nähden itse perusasennotkin on parantuneet tosi paljon, joten voi ihan hyvällä omatunnolla nillittää sivulletuloista myös kapulan kanssa.

Puutarhahommissa

Tunnarin kanssa ei olla edistytty, kun vasta tajuttiin aloittaa treenaaminen Oilin ohjeiden mukaan. Tai ylipäänsä siis tunnarin treenaaminen. Mitä ollaan opittu? Älä laita kapulaa piiloon mihinkään liian hankalaan paikkaan, sillä uskokaa tai älkää, Rituliina ei halua laittaa naamaansa mihinkään kovin oksaiseen ryteikköön. Pelkää varmaan möllöttimiensä puolesta, mikä on tietysti ihan järkevää. Viimeksi tehtiin niin, että vimpalla toistolla oma oli lehtikasassa muiden joukossa, ja siellä oli myös muita (tyhjiä) lehtikasoja. Tosi hyvin toimii, mutta enemmän pitäisi repiä itseään treenamaan tätä. Ihan helposti saisi kotipihallakin toistoja, mut kun ei niin ei.

Nää kaks tykkää saippuakuplista yhtä lailla.

Oliko jotain muita liikkeitä vielä? Hei kiertäminen! Joku muistanee vielä leirin jälkeen heinäkuussa, kun ihan tosissamme koitettiin Mooin kanssa lyödä viisaita päitämme yhteen tämän hoksaamiseksi - mikä meni lähinnä puupäiden kolisteluksi noin muuten. Sittemmin kun ei vaan treenattu (aina hyvä idea!) ja kokeiltiin tauon jälkeen ulkokentällä kunnon tötsien ja avaran tilan kanssa, saatiinkin homma hoksottimille asti suht nopeasti. Varsinkin nyt viime treenien jälkeen voin ihan käsi sydämellä todeta: Mooi osaa kiertää! Vielä tässä on toki käsiapua ja lähettävää liikettä noin muutenkin. Mut alkeet on hallussa.

Huh! Treeniasiat tuli käsiteltyä parissakymmenessä minuutissa, varmaan ennätys! Huomenna meillä alkaakin thö Kurssi, joka tuli nopsaan täyteen _todella_ motivoituneista tokoilijoista. Saas nähdä mitä me lokakuuksi kaikkien päänmenoksi keksitäänkään :D Ei vaan ihan vaaaaltavan palkitsevaa itsellekin päästä pitkästä aikaa kouluttamaan, kun porukka on kerran noin innoissaan. Yritän tehdä parhaani odotusten täyttämiseksi. Ja jos mulla menee sormi suuhun haasteiden edessä, Mooi harhauttaa söpöstelemällä ja Luumu possuttelemalla. Jos siis otan Luumua ylipäänsä sinne mukaan ollenkaan...

Tosiaan viime postissa olin jo kaivamassa Luumulle kovaa vauhtia monttua, mutta niin vaan ortopedillä vääntelyiden, paineluiden ja juoksuttamisten jälkeen todettiin, ettei jäbässä ole mitään häikkää. No tokihan siis jotain on, kun kerran toinen on täällä ontuillut välillä jopa ihan kolmijalkaisuuteen asti. Arvion mukaan Luumulla on kipeytynyt se oikean olkapään pehmytkudoksessa oleva arpikudos siitä fasciaterapiasta. Se on Luumun akilleen kantapää, minkä olin itsekin jotenkin onnistunut jo unohtaa, kun pitkään sitä ennen oltiin keskitytty vain selkähommiin. Pitäisi jatkossa muistaa lämmittää kauratyynyllä olkapään alue, jos sitä ollaan hoidattamassa jotenkin vähän ekstrememmin. Kuitenkin siellä ortopedillä ollessamme liikkeissä ei näkynyt mitään täydellisyydestä poikkeavaa, ja Luumu sai muutenkin kehuja siitä että on kovin pehmoinen, joustava ja vaa'an mukaan kaksi kiloa vuodenvaihdetta lihaksikkaammassa kunnossakin. Paino tosiaan putosi sen vuoden takaisen pitkän kuntoutusjakson aikana pari kiloa kun anaerobinen liikunta jäi lähes vallan. Nyt kun ollaan kevään ja erityisesti kesän ajan päästy liikkumaan ja treenaamaankin huolettomammin, lihasmassa kertyi huomaamatta takaisin.

Ihan vielä ei kuitenkaan voitu huokaista helpotuksesta Luumun kanssa, vaikka tietysti kerkesin jo tulevia huvipuistoaikoja hehkuttamaan FaBossa. Vähän omaa tyhmyyttänikin otin Luumun viime viikolla TKK:lle tekemään "jotain pientä", ja sillähän hajosi se pallo siellä aakeella laakeella taas ihan siihen malliin, että meni jopa monen vuoden takaista vanhaa treenikaveriaan Rene-valkkaria hakemaan vähän leikkimään. Huh. Jotain pientä ei ole ikinä kuulunut Luumun repertuaariin, ja munkin pitäisi jo pikkuhiljaa tajuta tämä. Loppuviikosta se oli taas olkapäästä kipeä, liekö sitten reväyttänyt sen arpensa sitten tällöin enemmänkin. Ja edes loppuviikosta se ei ollut niin huonona kuin mitä nyt. Viikonloppu meni tosi pienellä liikunnalla, ja tuntuu että etenkin levon jälkeen se on tosi kipeä. Ortopediä taas konsultoituani laitettiin se nyt 10 päivän tulehduskipulääkekuurille, käytetään laserissa, liikutetaan vähän ja katsotaan miltä paketti parin viikon päästä näyttää. Vähän tässä maksellaan oppirahoja Luumun kanssa molemmat, sillä eihän siltä tietysti onnistu hiljaiselo edes täällä neljän seinän sisällä. Joka kerta kun joku tulee (yleensä iskä, monta kertaa päivässä,), ovelle pitää juosta raivomaan kuin sieltä olisi tulossa vähintään itse Paholainen. Vaikka tätä olkapääasiaa ei ole meillä takana nyt kuin pari viikkoa, muistuu hyvin mieleeni ne reilun vuoden takaiset fiilikset, kun pehmytvauriota yritettiin ekaa kertaa saada kuntoon. Eikö se aina rykinyt noi portaat alas tai jäniksen tai kissan perään tai muuten vaan koheltanut jotain. Huh että se olikin pitkä tie. Tällä hetkellä tietty itseä ahdistaa, kun toinen on kipeä, mutta toisaalta mulla on entistä varmempi fiilis siitä, että kyllä se joskus kuntoon tulee. Eri asia on kuinka kauan se pysyy kunnossa. Niitä ortopedin leimakortteja odotellessa siis!

Tekisi vaan mieli sulloa tää kevythäkkiin pariksi viikoksi.
Avata se sitten parin viikon päästä ja todeta että hyvä tuli.
Heh. Voisko niin vaan oikeesti tehdä?

Tokotreffit Lohjalla

Kesän kuumimmalta tuntuneen tiistain jälkeen keskiviikkona olikin jo ihan syksyistä rankkasateineen ja koulunalulta tuoksuvine ilmoineen. Saunan takana koivut tekevät välikuolemaa, kunnes kevät herättää ne jälleen henkiin. Muumelo joutuu iltalenkillä pukeutumaan viimeisiä vetelevään heijastinkolmiohuiviinsa, ja tekisi mieli hautautua sohvan pohjalle katsomaan telkkaria kynttilänloisteessa. Onko se syksy nyt? (Ps. Olen melkein katsonut kaikki Orange is the New Black -jaksot. Mitä voisin seuraavaksi katsoa?)

Käytiin viime perjantaina noin parin vuoden tauon jälkeen Piikkiön ja Paimion rajalla Hevonpään laavulla grillaamassa. Se oli vähän semmoinen extempore-reissu, mutta kivaa oli! Saatiin olla ihan rauhaksiin kolmestaan, mitä nyt siellä alapolulla jossain vaiheessa kulki joku (marja/sieni?)porukka. Muumelo tietty meinasi pelihousut repiä siinä kohtaa kun huomasi missä ollaan. Pitäisi laavustella useamminkin, on se vaan ihanan rentouttavaa!

Hei tulkaa jo! 

Iloinen metsämies

Viikonloppu meni kerrankin kaikenlaisissa ei-koiramaisissa puuhissa. Pidettiin muun muassa kahdet muurikkalettu"kestit" meidän kodassa ja piipahdettiin Jimin valmistujaiskaffella. Niillä eväillä olikin hyvä aloittaa arki taas suhauttamalla yhdeksän aikaan maanantaina Lohjalle Nanin ja Ruutin kanssa treenaamaan! Ollaan nyt muutaman kerran muutaman kuukauden välein nähty jossain meidän puolimatkassa, ja Salon ja Espoon jälkeen paikaksi valikoitui tällä kertaa Lohja. Navigoitiin Takasenpuiston pienelle hiekkakentälle, joka osoittautuikin aika ihanteelliseksi treenipaikaksi. Ympäröivät puut tarjosivat hyvin varjoa kuumana päivänä, ja luonnollista häiriötä saimme vähän turhankin kiinnostuneesta pikkutytöstä sekä kentän poikki oikaisevista ohikulkijoista. 

Onko makkara jo valmista? 

Tarkkaavainen grillausapulainen 

Pistin penkille pötkölleen, ja tällaista näkymää katselin. 

Vahtikoira...

Laavuterveiset lähti heti Instagramiin.

Mua vähän vaivaa sellainen ajelehtiminen tokossa just nyt. En ollut taaskaan suunnitellut etukäteen mitään (koska automatkakin meni sattuvasti NRJ:n Lohjan dissauskeskustelua kuunnellessa), mutta aika nopeasti nuo meidän treenit saa kasaan suunnittelemattakin. Vakiorepertuaarista kun valitsee ihan mitkä tahansa kolme neljä liikettä, niin siinähän se sitten onkin jo. Tehtiinkin eteenlähetystä pari toistoa lelulle, yksi näytölle (pysäyttämisestä palkka) ja viimeinen vielä lelulle. Tällä kertaa lelun heittänyt ja paikan näyttänyt appari meni piiloon, kun olen pelännyt, että Luumu jää siihen vielä kiinni. No ei ainakaan tällä kertaa ollut vaikeuksia. Lähetykset olen tehnyt pääasiassa hetsaamalla. Viimeinen toisto lelulle oli perusasennosta. 

Ulkopaikkakuntalaiset Lohjalla! 

Ihan kiva treenimiljöö.

Tehtiin väliin kokeenomainen ohjattu nouto (vasen), ja palkka tuli kesken tuonnin. Luumu on ollut nyt tosi etevä menemään merkille, ja vaikka näitä "vanhoja" liikkeitä tehdään nykyään aika harvoin, se malttaa mielensä ja hakeutuu taitavasti merkille. Ohjelmassa meillä oli vielä ruudun paikan kokeilemista kummistakin suunnista, kun ei olla ruutuakaan treenattu naismuistiin. Oli ihan hyvä, tosin taisi jäädä vähän sen puolen sivulle, jossa appari oli heittämässä palkkaa. Pieni murhe, kun hakeutui kuitenkin kivasti syvälle ja pysähtyi varman oloisesti.

Vielä tehtiin tunnaria merkin kautta niin, että pari kourallista kapuloita oli merkiltä kymmenisen metriä viistossa vasemmalla. Tämä taisi olla ensimmäinen kentällä tehty tunnari sen epäonnisen "haistelusta palkkaamisen" jälkeen. Luumu nuuskikin kapulat kertaalleen, jäi tönöttämään hetkeksi paikoilleen, toisti saman ja oli vähän että ei se oo täällä. Maltettiin kuitenkin antaa rauhaa, ja kolmannella haistelukierroksella nappasi oman ja toi vauhdilla. Epävarmuus näkyi siis vielä, mutta sentään pystyi itse ratkaisemaan ongelman ja toi vielä oman. 

Viimeisenä vuorossa oli kiertämistä ja istumisen liittämistä siihen. Oli tosi kiva, tosin arpoo vielä siellä tötsän kohdalla että pitääkö tulla luokse vai mitähä. Nostettiinkin palkkauskriteeriä sen verran, että nyt kun olen vallan palkannut heti tötsän kiertämisen jälkeen (ja siellä keskilinjalla jopa), palkka tuleekin vasta kohti tulemisesta. Tarkoitus olisi tietysti varioida tässä sitä palkkauskohtaa, mutta ainakin eilisessä treenissä vapautin kuulemma lähes koko ajan samassa kohtaa. Pitää muistaa suunnitella tarkemmin. No joka tapauksessa, maanantaina kiertäminen oli kiva ja vauhdikas, ja väliin kokeiltu kierrä+istu toimi mahtavasti. 

Tämä oli joku vahinkoräpsy, mutta oli pakko laittaa,
kun Luumulla on niin mahtava ilme xP 

Pikkutytön suusta kuultua: Juoko se maitoa?

Tehtiin vielä abauttiarallaa parin minuutin paikalla istuminen, ja kehuin välillä piilosta. Paikkista pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta nykyään kun me treenataankin sen verran harvoin - minkäs teet. Luumu ei ole kuitenkaan käynyt maahan paikkaistumisessa sen jälkeen kun se ennen meidän heinäkuun lopun EVL-koetta kenraaleissa kävi (ja kun siitä silloin keskusteltiin). Onneksi! Pitää muistaa vaan pitää tässä mielentila mielekkäänä ja sen verran helpottaa (kehumalla jne.), ettei niitä mokia pääse tapahtumaan. Treenien jälkeen ajeltiin Lohjan keskustaan Pizzabuffaan lounaalle, minkä jälkeen kävin vielä Suvin kanssa kahvilla, kätevästi kun Lohjalla kerran oltiin. Pizzabuffan kuivahtaneet slaissit olivat pettymys, mutta tarjolla ollut jauhelihapihvi ja muusi sitäkin maittavammat. Suvin kanssa kahviteltiin St. Honoren terassilla, ja siellä oli kyllä leivokset kohdillaan! Annetaan ekstrapisteitä muutenkin mukavalle henkilökunnalle vielä omatoimisesta koiran juomapuolen huomioimisesta. 

Luumu oli niin nätisti, vaikka vaihtuvat koiravieraat räksyttivät vähän väliä,
ja pari kertaa piti väistää pyörätuoliakin.

Maanantain jälkeen onkin tullut istuttua pari päivää lähes aamusta iltaan töiden kimpussa koneella. Eilen kerittiin tosin Iso-Heikkilään katsomaan Hennan & Oivan ihka ensimmäistä möllisuoritusta, minkä jälkeen ajeltiinkin vielä Metsämäkeen treenaamaan ja syömään suklaapingviinituutteja. Kiitos Elina jäätelöstä ja kyyditsemisestä, oma auto kun viettää muutamia lepopäiviä, kunnes jarrupalat ja -levyt saadaan vaihdettua. 

Kool & the Gang

Joku vahinkoräpsy tämäkin, mutta aika kiva kuitenkin!

Eilisissä treeneissä tehtiin heti kärkeensä tunnaria merkin kautta seitsemällä kapulalla. Luumu oli muutenkin ihan maaninen, kun jotenkin toi "laumaan kuuluminen" varmaan nosti sitä. Se kun sai ensin Elinan auton takapaksista Siirin kanssa katsella Kipin seuraamista jne., niin se oli omalla vuorollaan lähes hysteerisessä mielentilassa. No tunnarissa se kivasti näkyi hoppuna (ei tosiaan arponut oman löytymistä enää), jopa niin että meni aika paljon sähläämisen puolelle. No, sekin on tässä vaiheessa meidän tunnaria ihan positiivinen ongelma, ja muistihan tuo pysähtyä jokaisella kerralla merkillekin. 

Meidän on tarkoitus tehdä lauantain koulutuksessa peruuttamista, ja muistuteltiin sitä eilen vähän. No. Kyllähän Luumu juuri ja juuri sen kolme askelta peruuttaa, mutta melko aikaisessa vaiheessa sen peppu lähtee erkanemaan. Se ei siis kyllä yhtään ajattele takajalkojaan tässä! Elina antoikin kivan vinkin etunamin jättämisestä, mikä toimikin meillä hyvin! Videolta näkyy ensin se perusLuumun peruutus, ja sitten namialustalla tehty. Hilaahan se peppu tosi paljon maassa tässä, mutta rintamasuunta on huomattavasti parempi, ja nouseehan se peppu sieltä sitten varmuuden myötä taas. Loistavaa! Noin muuten pitäisi päästä peruuttamista tekemään seinän vieressä, ja muistutuksena takapään käytöstä Luumua voisi hipelöidä jollain kosketuskepin tyylisellä sinne vasempaan kankkuun, jos se peppu meinaa välillä lähteä omille teilleen. Innolla odotan millaisia vinkkejä me lauantaina Heidiltä saadaan, sillä tällä hetkellä on vielä ihan turha kuvitellakaan mitään käännösten opettelua, kun koko peruutus on niin lapsenkengissä. 

Ja kun alettiin kuvaamaan, pyysin Elinaa kuvaamaan vielä vähän meidän kiertoakin. Hyvä muistutus siitä, että ne toistomäärät ja palkkaukset on oikeasti suunniteltava etukäteen, sillä meni kyllä hävettävän paljon ohjaajan puolelta hinkkaamiseksi tällä kertaa! Luumu teki ekat kierrot ja vielä maahanmenonkin siihen yhdistettynä tosi kivasti, mutta jossain kohtaa kaatoi tötsän (jäi palkatta), sitten se jäi tönöttämään pari kertaa sinne taakse (niinkuin merkissä), ja loppujen lopuksi kun sain sen kiertämään jälleen, (ja piti kokella vielä istumista), menikin vallan maahan. Huooh. A) liian pitkä treeni B) käytä sitä käsimerkkiä noissa asennoissa, kerran sitä saa käyttää C) lopeta jo hyvä nainen! Luumu oli ihan hyvä, itse olin tosi huono.

Semmoiset treenit tällä viikolla! Viime viikolla tuli kokeiltua tuon eteenlähetyksen kanssa muuten itsekseen sitä tyhjään lähettämistä niin, että pallo lentääkin perään heti lähdön jälkeen. Oli tosi hyvä, ja pitää muistaa jatkossakin tehdä. Muuten ollaankin vähän viikonloppufiiliksillä jo - kai sitä nyt silloin tällöin voi vähän mutkista oikaista :D Tänään on ohjelmassa kapulahommia staffitokossa, huomenna kimppalenkkiä Oivan kanssa, autohuoltoa ja mahdollisesti reenejä, ja lauantaina pääseekin Kirkkonummelle motivaation nostatukseen! Loistavaa!

Shoppailin kerrankin jotain itselleni! 

Noo, sai Luumukin uuden ruokakulhon. Ei tarvi syödä muumilautasilta enää.
Podin muutenkin vähän huonoa omatuntoa, kun myin Luumun TÄMÄN karvapedin eteenpäin.
Tosin ei se ole siellä muutenkaan pentuaikojen jälkeen nukkunut. Mut kuitenkin. 

Köllöttelyä 

Viikonlopun lettukestiläinen 

Maanantai-iltana käytiin mamman luona kutomassa. 

Normimeiningillä. Mihkäs sä meinasit mahtua nukkumaan..? 

Väsynyt koira on onnellinen koira.