Legendaarinen luupää

Heräsin aamulla siihen, kun Maija Vilkkumaan Kissavideoita soi päässä. Kuulin sen radiosta ekaa kertaa, enkä oikein pitänyt sitä minkäänmoisena biisinä. Siis kissavideoita? Sitten kuulin sitä enemmän radiosta ja telkkaristakin, ja ajattelin vaan, että ihan on maijamainen luikautus, mutta... njääh. Nyt se soi taukoamatta korvassani, ja se on ärrrrsyttävä. Lisäksi siitä tulee mieleen meitä viime kuukaudet terrorisoinut masokistisuuteen asti itsevarmuutta uhkuva mirri, joka vaanii meitä tuolla omakotitaloalueella kävellessämme. Se ei vaan jumankauta väistä yhtään, ja tuommoisen kaikesta liikkuvasta kiinnostuneen, matalan painopisteen omaavan katujyrän kanssa siitä on "ihan kiva" ohittaa parin metrin päästä. Lisäksi kissa kettuuksissaan lähtee vielä perään kävelemään. Eikä mitenkään päiväkävelytyylisesti, vaan sillee maailmanomistajamaisesti. Selkä vähän kyyryssä ja jokaikinen karva pörhössä. 

Siinä vähän kissa-ajatuksia tiistaipäivään. Mitäs muuta meille kuuluu? No hihnalenkkiä vaihteeksi. Luumu on todennäköisesti venäyttänyt vasemmasta etukoivestaan jonkun lihaksen, ja meidän fyssarin kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen tuomittiin herra Muu (ja minut!) varmuudeksi parin viikon hihnalenkkikuurille. Se oli jo nyt sitten pari viikkoa sitten, kun Luumu yhtenä iltana ihan keskenään omien lelujensa kanssa olohuoneessa leikittyään piti tassua hetken ylhäällä. Joku pipi siihen tuli. Otettiin loppuviikko rennosti, eikä tassussa näkynyt mitään oirehtimista sen iltaleikin jälkeen. Seuraavalla viikolla treenattiin pari kertaa, ja toisen treenin jälkeen Luumu vähän kevensi samaa jalkaa kotona. Siis sillä tavalla, että hyppäsi sohvalle/sänkyyn vähän harkitummin. Hetken nukkumisen jälkeen kun vaihtoi asentoa, oli selvästi kankeampi ja varoi astumasta tassulle. Siinä tietysti yötä vasten mietin jo kaikki vaihtoehdot nivelrikosta spondyloosiin ja olkanivelen rakennehäiriöihinkin (Luumun olkia kun ei koskaan ole kuvattu), kunnes sitten seuraavana aamuna keskustelu ihanan fyssarimme kanssa toi taas vähän realiteetteja tähän arkeen. 

Sen illan varomisen jälkeen Luumu on käyttänyt jalkojaan ihan normaalisti, ja ollaan tehty ihan suht pitkiäkin hihnalenkkejä. Ihan pyllystä tämä silti on, kun me jouduttiin nyt tämän takia perumaan meidän täksi päiväksi varattu yksäri Oilille, ja nyt mulla olisi muutenkin ollut enemmän aikaa puuhailla kaikkea hauskaa, kun olen enemmän tai vähemmän lomalla. Tuomio hihnalenkkeilyyn on toisaalta tehnyt ihan hyvää meille kummallekin, sillä olen hiukan joutunut joustamaan pois mukavuusalueeltani. Luumu kun on niin helppo viedä tuonne metsään tai pellolle juoksemaan, ja nyt me ollaan oikeasti jouduttu kävelemään (ja käyttäytymään) tuolla ihmisten ilmoilla. Luumun ohitukset ovat täällä meillä edelleen vähän mitä sattuu... Kierrokset nousevat niin että vauhti kiihtyy ja karvat saattavat vähän hännäntyvestä nousta pystyyn. Muualla menee useimmiten kuin vettä vaan. Itsekin jouduin Auranlaaksossa kinastelemaan erään mamman kanssa koiran taluttamisesta ja polkupyörän kilikellon soittamisesta. Aijai, tarttisko käytöskoulutusta tässä hihnan kummatkin päät..?

Treeneissä ollaan sentään saatu ennen tätä hihnalenkkituomiota oivalluksia, ja ehkä mä olen antanut meille vähän liikaa löysää viime kuukaudet ja suhtautunut Luumuun vähän niinkuin eläkeläiseen. Me kun ollaan heinäkuun lopun kisojen jälkeen oltu semisti tauolla. Ja koska muutenkin treenataan nyt lähinnä uusia juttuja sisältäviä uusia liikkeitä, pitäähän sen olla koko ajan hauskaa, eikä virheistä voi sakottaa, niinkö? No ei nyt sentään, mutta niin me ollaan aika pitkälle pari viime kuukautta treenattu. Ollaan yritetty rakentaa uusia liikkeitä mukavuusrajojemme sisäpuolella pysytellen, ja jos joku asia ei ole kerta kaikkiaan ottanut onnistuakseen, se on suunnitteluvirhe, eikä koiralle voi tässä antaa yhtään vastuuta..? 

Elina piti meille vähän semmoiset kurinpalautustreenit viime viikolla, ja vaikka tehtiin kiertonoutoa, joka on uusi liike, pitää sen koiran silti kuunnella! Olen liikaa jämähtänyt "uusi liike" -ajatukseen, ja antanut Luumulle toooosi paljon löysää pöllöilyn suhteen. Eihän siltä tietenkään voi vaatia koko liikkeen osaamista tuosta noin vaan, eikä edes yksittäisten palojen vielä, mutta ei nyt sentään ihan perusjutuista pitäisi löysätä. Luumu on tosi taitava sellaisten asioiden erottelussa, joita me ollaan treenattu (kuten merkki/kapula ja kapula/ruutu). Hoksottimien päällekytkentä ja näin ollen kuuntelutreenin onnistuminen on hoitunut ennenkin pikkukoiralta nopsaan, joten missä nyt vika? No siinä kun se ohjaaja ei vaadi tarpeeksi. Jos sen antaa olla ihan hyvä, niin sitähän se on: ihan hyvä! Mut kun me halutaan olla erinomaisia, loistavia ja mahtavia! Asennetsekki tähän treenaamiseen tuli siis juuri oikeaan aikaan meille.

Käytännössä mikä näihin fundamentaalisiin pohdiskeluihin ajoi oli kiertoon lähettäminen esteen ja kapulan ohittaen. Ollaan hinkattu kiertoa erikseen ja nyt viime ajat enemmän nouto/hyppy-kombinaatiota. Alunperinhän tarkoitus oli rakentaa liike sillä lailla, että kaikki ne kamat on koko ajan siinä mukana. Siinä on vaan niin hitonmoinen rakentaminen, että laiskuudesta johtuen ei juurikaan olla tehty niin. Nyt kun kiertoon on ollut kuitenkin tosi kova veto, päätin kokeilla kierron suorittamista niin, että Luumu joutuu matkalla ohittamaan vasemmalle jäävän esteen ja kapulan. Sinne kapulallehan se tarjosi pari kertaa pönöttämistä. Ja jännästi ei kuitenkaan ollut nostamassa kapulaa, vaan ihan kuin tyhjää lyöden sekoittanut käskysanat keskenään, että "kierrä" tarkoittaakin todellisuudessa "mene pönöttämään kapulan taakse samalla tavalla kuin merkissä". Eli siis ihan kuuntelutreeniksi meni. Tämä osuus oli kuitenkin ihan parilla toistolla hoidettu, heti kun osasin kunnolla puuttua Luumun hölmöttelyyn. Saamani palaute lämmittää vieläkin mieltä. "Sul oli äsken nyt ihan liian hauskaa siihen nähden miten se pöllöili!"

Mutta mutta. Vimpaksi toistoksi piti tuon videon jälkeen tehdä vielä yksi otos nouto/hyppy-yhdistelmää, joka on sentään viime aikoina sujunut ihan hyvin, kun kapula on ollut jonkun verran vinossa (eli este paremmin siinä palautusmatkalla). Nyt Luumu jätti taas esteen kaikesta huolimatta välistä... Vaikka se taktiikka siitä, että kapulaa siirretään aavistus reunempaan, on toiminut, ei se ehkä kuitenkaan vie tätä liikettä eteenpäin. Sillä vaan helpotetaan koiraa, eikä sen koiran tarvitse tässä kuunnella yhtään. Tehtiinkin ihan perushyppynoutotreeniä, jossa Luumu ja kapula olivat sijainneissa x ja y esteen takana ja minä vielä vinossa esteeseen nähden (2,5 metriä esteestä oikealla). Ja jumaleisson miten taas kasvoi "legendaarisesti luuta otsaan", sillä Luumulla meni aivot ihan jumiin! Se ei kyennyt edes yksinkertaiseen nouto/hyppy-erotteluun, vaan se joko haki (jolloin ei enää hypännyt) tai sitten se lähti suoraan hyppäämään hae-käskystä. Ja voi vitsi että me hinkattiin sitä. 

Tärkein oivallus tästä treenistä oli ehdottomasti, että Luumun motivaatiota hypylle on lisättävä. Hyppääminen itsessään ei ole sille arvokasta, vaan se on aina keino jonkun suuremman saavuttamiseen (kapula, luoksetulo). Totta kai sen pitää myös kuunnella, mutta sen pitäisi myös voimakkaammin hakeutua esteelle. Samalla tavalla kuin se hakeutuu kapulalle tai vaikkapa kiertoonkin tällä hetkellä. Kun saatiin se perus Luumu-kapula-este -ketju edes jotenkuten toimimaan helpotetuilla etäisyyssuhteilla, siirryttiin tekemään hyppäämisen motivaatiotreeniä. Siis just sitä aivotonta pentutreeniä, että avustaja pitää esteen toiselta puolelta koirasta kiinni, ja sitä hetsataan ohjaajan luo ihan hulluna. Nämä meni tosi hyvin, ja Luumu sai tästä ihan hurjana palkkaa. Muutaman toiston jälkeen pystyttiin jo siirtämään mua taas oikealle ja toisaalta taas myös Luumua vähän enemmän keskilinjan suuntaan - JA ILMAN ETTÄ ESTEEN ARVO YHTÄÄN LASKI! Jos Luumu sattuikin tässä tulemaan suorinta tietä palkkaa hakemaan, appari haki sen takaisin lähtöpisteeseen (hei ai kauheeta nyt sää unohdit kokonaan hypätä!) ja tehtiin uudelleen hiukan helpommalla kulmalla esteeseen nähden. 

Vaikuttaa aina, että me vaan juoksennellaan onnellisina ja hymyillään kameralle...
Mutta todellisuudessa Luumu puuhailee just tätä näillä meidän peltolenkeillä xP
Nuuskuttelee ympäriinsä ja märehtii.

Vihdoinkin tuntuu, että ollaan joku klikki saatu auki tämän kiertonuodon kanssa. En malta odottaa, että päästään taas treenaamaan hyppäämistä Luumun lomalomasen jälkeen. Ja ihan uskomatonta, mutta tuntuu, että samalla treenikerralla keksittiin jotain uraauurtavaa myös Luumun tunnariin! Mutta se on seuraavan postin juttuja taas jo. Nyt lähdetään käymään Kaarinassa kangaskaupassa ja tehdään siellä kulmilla päivän pidempi hihnalenkki. Ja toivotaan kovasti ohituksia. Ja vähemmän vaarallisia pyöräileviä mummoja.

Tässä vielä kevennys noista samaisista treeneistä. Harvoin Luumu mitään asiaa pelästyy, mutta nyt oli laumallinen juoksevia pikkutyttöjä liikaa. Hih!