Loving Luumu: Vauhdilla eteenpäin - Heidi Pesosen koulutuksessa osa II

Tehtiin eilen treeneissä vakioksi muodostunutta kiertonoutoa siten, että kapula oli oikeaa noudettaessa aavistuksen enemmän oikealla. Avustajalta lähetys noutoon ja hypyn kautta vauhdista vapautus. Itse pystyin seisomaan ihan oikeassa paikassa. Oli tosi kiva! Tämä pala ei tosin toimi vielä kisamitoilla sen kapulan sijainnin puolesta - muuten jää hyppy vielä välistä. Kova draivi on kiertoon edelleen, koska käy sitä itsekseen silloin tällöin kiertelemässä pitkältäkin matkalta. Palkkaan edelleen tässä omatoimisuudesta.

Tunnarissa oli tuhtaamista, vaikka juoksin karkuun ja vaikka mitä. Tunnari>hyppy-kombo toimi neljännellä tunnaritoistolla kahdella kapulalla mainiosti, tosin itse olin sen verran huono ohjastaja, että hyppy tuli kierrettyä pariinkin otteeseen. Jotain ajatuksia tämä tuhtaaminen kuitenkin taas herätti... Useammin olisi tunnaria treenattava, paljon palkattava nostoista, joko ihan parilla kapulalla tai sitten niin hurjan monella, että Luumun ei ole mitään järkeä haistella niitä kaikkia läpi. Kun se ongelma on siinä, että se menee pääasiassa aina ekana siihen omalle kapulalle, mutta sen jälkeen käy ne muut vielä kertaalleen läpi. Nostamispäätöksen tekemiseen pitäisi siis saada vauhtia. Kaikki muut osat on musta hyvin paikoillaan. Kiirettäkin on tällä hetkellä sopivasti. Ei niin että kiire lisäisi tuhtaamista, mutta ei niinkään, että Luumulla olisi siellä kapuloilla kaikki aika maailmassa.

Luoksari oli myös kuuntelutreeninä oikein näppärä eilen. Tehtiin hiukan alle 20 metrin matkalla, merkin kohdalla pysäytys ensin seisomaan > takapalkalle, ja toisella toistolla merkin kohdalla istumaan > takapalkalle. Nyt oli pikkukoira hyvin kuulolla, pystyi pysähtymään määrittelemäni matkan sisällä (pari metriä) ja oikeasti myös halusi pysähtyä nopeasti. Jäipä kiva fiilis.

Jännä juttu miten joskus jotkut asiat toimii ja toiset taas eivät. Ja kun ne toimivat ja toimimattomat asiat voi olla ihan eri juttuja kuin edelliskertaisissa treeneissä. Luoksariin ollaan tosi kivasti saatu täpäkkyyttä ja asennetta tekemällä määrätietoisesti kuuntelutreeniä takapalkalla. Tunnari seilaa milloin onnistumisen, milloin epäonnistumisen rajamailla. Ja niin tekee ruudun eteenlähetyskin. Niinpä kun oltiin puuhasteltu siihen vähän pohjia omine nokkinemme, käytiin hakemassa siihen reilu kuukausi sitten vähän ajatuksia Heidi Pesoselta. Tässä mitä olimme siis ehtineet ennen koulutusta tehdä:

Ja tässä sitten millaisia vinkkejä Heidiltä puuhasteluumme saimme. Luumun kanssa voisi tehdä kolmenlaisia lelulähetyksiä. Niin että appari vie lelun, niin että itse vien lelun ja niin, että L ei näe, että lelu on viety. Lelu saa kuulemma näkyä maasta tosi hyvin. Tärkeintä koko eteenlähetysajatuksessa olisi, että koiralle rakennetaan tähän vahva virittely, ja aina treeneissäkin tehdään se "kävelykaavio" samalla tavalla samaa mantraa toistaen (ts. kävellään liikkeen aloistuspaikkaan). Käytännössä me tullaan aloituspaikkaan U:n muotoisesti, eli kävellään ensin vähän selin lähetyspaikkaa kohti. Matkalla sanon Luumulle, että nyt mennään tekemään vorne (joka on meidän eteenlähetyskäsky; tulevaisuudessa sanon tehdään ruutu ja vorne, muista vorne). On tärkeää, että koira on ehdottoman suorassa perusasennossa ennen lähetystä, sillä pienikin vinouma saa koiran juoksemaan aika kauaskin ympyrän kehästä. Parempi kerralla saada oikeaan paikkaan kuin lähteä tyhjään sohimalla korjaamaan.

Heidin mielestä on hyvä idea treenata eteenlähetystä vähän pidemmällä matkalla, kuten olimme tehneetkin. Se on sitten kokeessa helpompi pysäyttää kymmeneen metriin. Paljon tehdään lelulähetyksiä, mutta apuna voi käyttää myös kosketuskeppiä. On vielä askartelun alla (eli keppimatskut kaupassa), mutta tätä tullaan ehdottomasti kokeilemaan! Koiraa lähetetään kuonolla koskemaan keppiä pitkältä matkalta, ja jossain vaiheessa pysäytelläänkin ennen keppiä. Samaa voi kokeilla lelulla. Eli pysäytykset ensin erikseen kuntoon, niin että itse oppii kuinka koira pysähtyy ja kääntyy. Pysäytyksiä voi tehdä kierron kautta (ei tötsällä!), eli lähetetään kiertämään, mutta pysäytetäänkin ennen kierrettävää kohdetta. Kokeile myös lähettää tennispallon perään ja pysäytä ennen palloa. Näitä me joskus Luumun kanssa tehtiinkin, ja ne toimi siihen asti hyvin, kunnes se ei enää ollenkaan lähtenyt pallon perään. Se oli vähän et koitas nyt jo päättää saako sinne pallolle mennä vai ei :D

Kosketuskepistä vielä sen verran, että sen voi antaa olla samassa kohdassa, ja itse vaan siirtyä ikään kuin ympyrän säteellä lähettämään koiraa kepille eri suunnasta. Muista myös palkata sinne kepille, ei niin että koira palaa takaisin hakemaan palkkaa.

Kuvat koulutuksesta: Anne Saari

Ollaankin melkein joka treeneissä tehty vähän näitä eteenlähetyksiä, ja jos ne viimeksi toimivat tooosi hyvin, eilen ei mennyt taas ihan niin putkeen. Olen kirjoittanut paperille aina toistomäärät ja -tavat, jotta saadaan mahdollisimman pienellä toistomäärällä maksimaalinen teho. Eilen jouduttiin hiukan poikkeamaan suunnitelmasta, koska yhdessä tärkeässä tekijässä tuli mokattua: Luumu ei nähnyt salaa vietyä lelua, kun se maastoutui väreiltään niin hyvin laskevan auringon varjoittamaan hiekkaan! O-ou. En nyt tiedä oliko viksu veto lähettää sitä sinne yhä uudelleen, mutta toisaalta kun se kolmannella yrittämällä lelun vihdoin bongasi, vahvistui siinä kenties ajatus siitä, että aina kannattaa juosta eteen kun sanotaan > siellä se lelu voi olla, vaikka sitä ei näykään.

No joo. Suunnitellaan eteenlähetystreenit vastedes vieläkin paremmin ihan lelujen värityksiä myöten, sillä eihän sen eteenmenon kuulu mitään silmällä etsimistä olla. Mietin myös tuossa seuraavassa eilen napatussa videopätkässä, että vesittääköhän tuo lelun perään viskaaminen (ihan vimppa toisto) vähän sitä suoraanjuoksemisen ajattelutapaa. Luumu kun ehti siinä jo jessin kohdalla kääntyä. Vaihtoehtoisesti voisin jättää jessin kokonaan pois ja ylipäänsä näin treenatessa heittää jonkun kunnolla lentävän lelun ihan reilusti Luumusta yli (ei kohti Luumua). Haluaisin kuitenkin jotenkin pitää myös tämän harjoitustavan repertuaarissamme, koska siinä ei tarvita apparia. Ja vaikka meillä lähes aina appari onkin, en halua, että Luumu kuvittelee eteenlähetyksen tarkoittavan sitä, että lähellä seisova ihminen (kokeessa liikkuri) heittää sieltä jotain.

Semmoista treenirintamalle. Heidin neuvomia peruutusharjoituksia ei juuri olla päästy tekemään, kun kotonakin on olkkarissa suunnilleen se pari metriä tilaa seinän vieressä tehdä. Ja kuten viimeksi meidän peruutustreenejä selostin, kyllä me joku fyysinen juttu siihen Luumun vasemman kyljen viereen tarvitaan. Voisi tosin ottaa lautatreenit taas käyttöön, sitä voisi ihan omalla kotipihallakin puuhastella.

Pari puhelinräpsyä

Muuten täällä on kaikki Vanhalinnassa vanhalla mallillaan. Ollaan paljon käyty peltolenkeillä ja fiilistelty syksyä muutenkin polttamalla takkaa ja vetämällä villasukkia tiukemmin jalkaan. Piha on vielä kesäkunnossa. Aina sadekelillä suunnittelen leikkaavani tuon yhden puskan heti kun on aurinkoista. Kuitenkin aurinkoisena päivänä tuntuu olevan aina niin paljon muuta tekemistä, että taas sadekelillä (ja sen jälkeen) muistan, miksi se puska pitäisi leikata. Me kun joudutaan kulkemaan sen läpi yläpihalta kotiin, ja se niin kivasti raapii naamaa ja kastelee vaatteet. Viimeiset rupisetkin perunat on nostettu ja syöty. Omenapuissa oli keväällä paljon kukkia mutta nyt syksyllä sitäkin vähemmän omenoita. Viisaammat muuttavat etelään, me uppiniskaisemmat eläinlajit kärvistelemme koko pitkän talven.