Loving Luumu: I Love to Be In Trouble With You

Saatiin vihdoin huikea erävoitto meidän "arkkivihollisesta", pihallaan aidan takana haukkuvasta colliesta! Ekaa kertaa Luumu ohitti arkiseuruukäskyn alla, jos ei nyt rennosti, niin ainakin suhtkoht luottavaisesti: kyllä tästä yhtenä kappaleena selvitään! Kehuin koko matkan ja pönkitin samalla raviin lennokkuutta. Heti pihan jälkeen reilusti namppaa naamaan ja olitpa suuupeeerrr! En oikein meinannut uskoakaan, olikohan se kuitenkin vahinko? No ei, sillä maanantaina tehtiin sama uudestaan! Luumu on kai ymmärtänyt, että pahin mitä voi tapahtua, on jo tapahtunut. Koira haukkuu, mutta ei se sieltä päälle tule. Vielä kun saan tämän yleistettyä liikkuviin kohteisiin... Ja sanokoon railihalmeet mitä tahansa, mutta kyllä Luumulle on helpointa, kun sillä on jokin tehtävä, johon keskittyä. Kun se keskittyy mukana-käskyn suorittamiseen, se ehkä kuitenkin helpommin luottaa siihen, että homma on mullakin hanskassa. Tiedä häntä, mutta meidän ohitusasioille kuuluu siis aika hyvää tällä hetkellä.

Mamman luona käymässä

Testailin mamman kameran säätöjä,
ja Luumu on kyllä paras pikku malli!

Olen leiponut viime aikoina pari Kinderkakkua ja monta satsia omenaruusuja.
Ihan toooodella hyviä kummatkin!

Mami hei kai sä tajuut, ettei toi pääse itekseen tosta mihinkään..?

Ihan paras nannykoira.

Noin treenirintamallakin olen ollut Luumuun erityisen tyytyväinen. Se on varmaan osa-aikaistyösuhteestaan sisuuntuneena ja yytee-neuvottelujen pelossa päättänyt joka kerta antaa 110 prosenttia. Sillä on virtaa, mutta silti se malttaa tooosi hienosti pitää paketin kasassa. Ainoastaan tunnarin kanssa ollaan vähän jouduttu keskustelemaan, kun nyt kun sitä tehdään joka kerta, Luu-Luu on välillä sitä mieltä, että olisi paljon kivempaa tehdä jotain vauhdikasta. Sain kuitenkin vähän päähäntaputuksia, sillä meillä ei ole ollut enää Luumun pöllöilyyn nähden yhtään liian kivaa, vaan olen osannut kunnolla puuttua ja korjata xP.

Meidän hallikausi alkoi kirjaimellisesti pikaliimalla,
kun pohjista oli noi härpäkkeet hiukan lähtenyt irtoomaan.

Luu-Luu niin tarkkana siellä!

Oujee

Treeniposse

Kepolainen ottaa rennosti.

Ollaan käyty nyt pari-kolme kertaa viikossa Raisiossa Vanton tilalla hallitreeneissä. Viime viikolla käytiin myös DoXXilla tuuraamassa meidän vanhassa treeniryhmässä. Vantolla ollaan pidetty aika lyhyitä ja ytimekkäitä sessioita, vaikka itse hallillaoloon ollaan helposti saatu ajoittain kulumaan kolme-neljäkin tuntia. (Pelottaa kyllä että koska Kirppu räjäyttää potin vaippaan siellä, kun siellä on vähän heikonlaisesti pesumahdollisuuksia!) Lämppälenkit ollaan kuljettu kantoliinassa, ja muutenkin Pikkukirppunen on aloittanut kepo-koulutuksensa kuuliaisesti suurimmaksi osaksi torkkuen. Kokeiltiin me ihan treenatakin kantoliinan kanssa, mutta se osoittautui katsekontaktin kannalta vähän hankalaksi (Luumun kanssa! Kirppuun oli oikein hyvä kontakti kyllä!).

Aika iloinen poika, kun pääsi tekemään vähän kiertojuttuja.
En aina kykene pokkanaamalla treenaamaan, kun treenikaveri näyttää tältä xP

Fyssarillakin ollaan keritty jo käymään!

Luumu on näköjään niin iso poika jo,
ettei tarvitse mamia enää tassusta pitämään <3

Ollaan tehty tosi teknistä juttua nyt vallan ja saatu hyvä yleiskäsitys tämänhetkisestä liikekohtaisesta tasosta. Luumu on ollut hyvä, ja kyllähän se kehittyykin koko ajan. Seuraamisessa tekisi mieleni välillä heittää hanskat tiskiin; eihän se tule koskaan valmiiksi! Toko on kuitenkin sellainen laji, että täydellisyyden tavoittelussa olisi oman pääkopan kestävyyden vuoksi pystyttävä nauttimaan siitä matkasta (ja hyväksymään ajatus, että perille ei pääse välttämättä koskaan...). Mutta koska Luumu on nyt tehnyt tosi teknistä, keksittiinkin sille tänään ihan ekstraspesiaaleja källejä. Periaatteessa kuuntelutreeniä siis, pieniä temppuradan palasia. Otettiin ne kaikki nauhalle, koska jo etukäteen nauratti että mitähän se mahtaa puupääkopassaan meidän varalle keksiäkään! Ruutu/tunnarissa Luumu oli ihan S U P E R!! Olihan tämä pakko testata, ja Muumelo ihan vaan ekalla toistolla klaarasi tempun täydellisesti! Pari seuraavaa temppua ei mennyt ihan niin suunnitelmien mukaan, mutta hauskaa oli taatusti. Tuossa kolmannessa tuli kaukojen kanssa vähän turhan paljon etenemää ekalla kerralla - aijai! Toisaalta kun sitä virettä nostaa, ei vissiin heti alkuunsa voi olla täydellistä tekniikkaa peräänkuuluttamassa...

Kyllä välillä itsekin ihmettelen, miten jaksan lähteä kerta toisensa jälkeen hallille tällä komppanialla ja tällä kamamäärällä. Treenikavereilta olen onneksi saanut niin tavarankanto- kuin tarvittaessa kirpunkanniskeluapua. Ja toisaalta kun sinne hallille pääsee, ei sieltä olisi mikään kiire kotiin (kahvit vaan termariin). Kyllä sitä kerkiää kotona möllötellä, harrastus se on mikä järjissään pitää - vaikka suurimmaksi osaksi tää on kyllä ihan hullun hommaa :D