Dokumentaarinen treeniposti

Keskiviikon tokoluento meni mainiosti, tosin jouduin kuljettamaan yllättävän suuren määrän suklaata takaisin kotiin. Kamoon ihmiset, jos on suklaata tarjolla, se kannattaa syödä! Noudatin sittemmin itse tätä neuvoa ihan kaksin räpylöin. Heh. Ja hei parin viikon päästä 24.4. järjestettävään seuruu- ja perusasentokoulutukseen on kaksi paikkaa vapaana. Nappaa omasi vikkelään lähettämällä mulle sähköpostia osoitteeseen sisaltaahedelmalihaa@gmail.com.

Mitäs muuta? No sitäs muuta, että tänään ihan ohimennen ei ollut tarkoitus jäädä Loukinaisten kentälle tekemään pikkuseuruuhommia, mutta lensin melkein pershiilleni kun huomasin, että kenttä on sula. S u l a. Ihan huippua, mahtavuutta, parhautta. Koirilla keuli prätkät tietty kaikkiin suuntiin, kun noin vaan yhtäkkiä oli mahdollisuus pikkukivaan. Lienee tarpeetonta sanoa, että erityisesti Luumulla. Teki kuitenkin tosi tarkkaa työtä ihan kuivanappulaa vastaan, kun sain kerran huomautettua siitä, että seuraaminen ei tarkoita sitä, että juostaan ohjaajan ohi satakakskyt mittarissa koilliseen. Mooi oli tarkempi ja muutenkin miellyttävämpi. Taisi pikkulikkakin ilahtua ekstemporee-seuruuhommista.

Ollaan nyt vähemmän käyty hallilla, mut kerroinkin kuvanneeni ne yhdet täydelliset treenit tuossa joku viikko sitten. Joten tervetuloa seuraamaan treenejämme! Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaanaa.

Sen verran pitää pahoitella tuota asemoitumistani noilla videoilla välillä. Yks pätkä mun oli pakko jostain välistä poistaa, kun huomasin vasta kotona kameran kuvanneen pelkkää takamustani reilun parin minuutin verran. Mut siis joo, näistä verkkarutiineista meidän on kiitettävä Annea ja Kodaa (jotka on vielä tuhannesti näissä etevämpiä). Nämä on myös fyssarin käyttöön "hyväksymiä" (noita loppuosassa näkyviä peruutuksen yhteydessä asennon hakuja lukuun ottamatta, ne ei kuulu tavalliseen repertuaariimme), joten kopsaa ihan rauhassa. Koiralla ei tarvitse olla mitään fysiologista tarvetta verryttelyjen tapreellisuuden näkökulmasta, vaan mikä tahansa tervekin koira hyötyy jumpasta ennen harjoittelua (erityisesti jos harjoittelu sisältää repivämpiä liikkeitä, kuten luoksetuloa, noutoja, vauhdikkaita lähetyksiä vaikka merkille tai kiertoon jiiänee). Jos et jaksa katsoa koko videota, parhaat palat lienevät: "Oma koordinaatio on sen verran puutteellista, et tota, tää on vähän tällästä. Joku muu osaa paremmin." ja "Mä tein taas sen virheen, et..." ja mun suosikki "ai, sain sit tota hampaasta ranteeseen".

Näistä etäpalkkaseuruuhommista selitinkin taannoin. Näistäkin voin poimia hailaitin teille, jotka ette jaksa katsoa videota: "... elikkä kuten arvelin, kiehuu liikaa." Mutta tämä on kivaa näperrystä meille kummallekin joka tapauksessa ja hyvä keino aloittaa treenit. Vaatii pikkuisen keskittymistä, mut on kuitenkin puuhana jo sinänsä niin palkitsevaa, että eeehkä vähän napsaisee siitä vireestä sen terävimmän reunan pois. Ehkä.

Luumun kisamainen zeta. Tehdään nyt näitä valmiita liikkeitä joskus. Ja kuvataan oikein videolle, kun ei meekkään niinku pitäis ;) Hahaa, jos tykkään itse tehdä Luumulle välillä jotain sellaisia källejä, joita se ei odota, Luumukin tykkää tehdä mulle ihan likewise. Parhaat palat: "... vähän vaikeutetaan hommaa..." ja "nyt mä menin itekki ihan sekaisin".

Kiertonoudosta en voi kirjoittaa "parhaita paloja", koska ne on nähtävä ihan itse! Luumu tekee videolla kahdella (vai kolmella..?) toistolla tosi upean kiertonoudon. Ei voi muuta kuin taputtaa. Well done, pikkukoira.

Mooin ekan setin aloittaa perinteisesti etäpalkkatreeni, joka voisi olla mielekkäämpi katsoa videolta kuvakulman ollessa jokin toinen. Haha. No, ens kerralla sitten näette jotain muutakin kuin tyhjää hallin seinää xP. Ja erityisesti tässä videossa huomaa sen, miksi kannattaa aina vaan videoida, videoida, videoida: jos ohjaaja pitäisi kätensä paremmin kurissa silloin kun ei ole tarkoitus vapauttaa palkalle, tehtävä saattaisi olla koiralle selkeämpi. Ihan vaan saattaisi.

Tästä perusasentotreenistä olen kyllä supertyytyväinen! Ihan mahtavaa miten palat vaan loksahtelee, kun jaksaa paiskia hommia silloin tällöin! Oilin ohjeet tässä käytössä, ja niistä lisää tässä postissamme. Parhaita paloja voin toki taas poimia: "itse asias mitä mä oon tehnyt, mä vähän keulin täs harjoituksessa..." ja "Luumu ei yleensä ääntelehdi, mikä tarkoittaa, et sil oli aika hauskat treenit" ja "toimii kuin junan vessa" ja "emmäkestä, onk hän keksinyt tän?"

Huh enkä tiedä et voiko tästä kiertotreenistä kirjoittaa muuta kuin "jeppelis, elikkä mutkat suoriksi".

Taukonsa jälkeen Luumu teki kaukoja, ja "tiettekö, ei tehä enempää!" On tärkeää muistaa, että vähemmän on enemmän!

Tää eteenlähetystreenin onnistuminen on kans yks jymy-yllätys näissä treeneissä, koska tää on kans ollut yhtä soutamista ja huopaamista kohta kolme vuotta! Huhhuh... Ja vaikka just äsken sanoin, että vähemmän on enemmän eikä mun ollut tarkoitus ketjuttaa tähän vielä itse ruutua... niin näyttää se vaan videolla aika mestarilliselta :D

Tauon jälleen Mooi teki seuraamista, ja tässä huomaa hauskasti millaista treeni on, jos ei ole kunnollista suunnitelmaa. Mun suunnitelma oli siis tehdä pidempää seuruuta pitkästä aikaa, koska Mooi on tehnyt sitä viimeksi joulukuun kokeessaan. Koska ollaan hinkattu niin paljon viime ajat pelkkää perusasentoa, Mooi on unohtanut, että pa-käsky on käytännössä sama kuin "seuraa". Kuin sikaa säkissä kuljettaisi, kyllä. Sittemmin Elinan kanssa tätä yksissä treeneissä analysoituamme päädyttiin siihen, että lähestytään pidemmän seuruun aihetta just siitä perusasennon näkövinkkelistä, kuten silloin viime keväänäkin, kun seuruutamme alettiin pidentää. Mooi on nyt vaan unohtanut sen, ja kyllä se taas siitä nopeasti palaa mieleen, kun muistaa painottaa ensimmäisten yhden-kahden-kolmen askeleen tärkeyttä.

Loppuun Mooin ruututreeni, jossa erityisesti näkyy "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" -ohjenuora. Siinä missä Luumua on aina voinut juoksuttaa mihin vaan kuinka monta kertaa vaan, Mooille pitää olla napakka määrä toistoja ja riittävästi vaihtelua tehtävissä. Tämä kaava on toiminut viime aikoina aika hyvin, ja se on: "kutsu(ja), kosketusalusta, näyttö, lelu". 

Vaikka näistä treeneistä rupee olemaan jo pari viikkoa aikaa, tulin tosi hyvälle tuulelle katsellessani näitä videoita uudestaan! Vitsi että toko voikin olla kivaa! Parasta kuitenkin näissäkin videoissa on, että niistä näkee miten hauskaa myös koirilla on. Aijettä miten nekin tulee nauttimaan tulevasta kesästä ja sen mukanaan tuomista treenimahdollisuuksista. Hassua ajatella myös miten oma hyvin kisakeskeinen näkökulma on pikkuhiljaa siirtynyt sinne "mukavuusalueelle". Vai olisko kuitenkin niin, että se oma mukavuusalue on siirtynyt enemmän sinne hyvien oivalluksien ja ikuisen oppimisen alueelle..? En tiedä, mutta kun huomaan viljeleväni ikivihreitä sanontoja, kuten oppia ikä kaikki, on varmaan jotkut maailmankirjat jossain sekaisin.

Luumun tunnelmakuva Oilin taannoisesta koulutuksesta 

Mooin perusasentoalustan askartelua Ruotsin sanakirjan kannesta.
Hyvin tarpeellinen kirja, kuten näette. 

Luumun huima eteenlähetysrata rakennettu meidän olohuoneeseen mattoja siirtämällä.
Tulee siitä ehkä hikiset 2,5 metriä.
Tässä ollaan kuitenkin jonkun verran jaksettu treenata "seinään" lähettämistä. 

Mooin perusasentoalusta hyvässä käytössä. 

Mahdoinkohan sen verran kauan ladata yks kerta jotain Instagram-tarinoita,
et possuttimet luovuttivat :D 

Eteenlähetyshommia Luumun kanssa meidän "tokopuistossa".
Tämä oli vielä ennen liukkaita, kuten huomaatte kiihdytysjäljistä. 

Tunnaripuuhaa Mooille yks kerta Qubliksella. 

Miten iloiseksi voikaan ihminen tulla uudesta naksuttimesta! 

Ja uusista leluista!
Toi Kehu on Mooille, kun se tykkää roikkua noissa karvoissa.
Luumu taas riemastui ton nahkapallon lussuttamisesta,
ja se näkyy hyvin vaikka eteenlähetyksen "targettina".

Mooin kahdet treenit

Ääk kääk en ollut mitenkään aktiivisesti unohtanut ilmoittaneeni kummatkin koirat viikon päästä Oilille tänne TSAUlle, mutta jotenkin tuudittauduin siihen harhaluuloon, että helmikuuhunhan on vielä aikaa. Hauskaa sinänsä viedä Luumu pitkästä aikaa kenenkään muun silmien alle kuin omien tai omien treenikavereiden. Aluksi ajattelin, että Oili voisi katsoa sen yleismielentilaa, mutta nyt kun olen saanut sen aika kivaksi, luulen että tehdään kuitenkin ruudun eteenlähetystä ja puhutaan erityisesti ruudusta luopumisen näkökulmasta. 

Vähän sinänsä hirvittää sitä varten, kun edellisestä visiitistä Mooin kanssa on sentään puolisen vuotta, eikä me olla edistytty niissä meidän elokuussa käsittelemissä asioissa yhtään. Oikeesti. Kun tähän väliin tuli toi alokasluokan paketointi ja kisahommat siihen liittyen. Ni ei sit olla tehty oikeastaan yhtään mitään muuta. Ni en jotenkaan kehtaisi ottaa ainakaan samoja aiheita (tunnaria, perusasentoa, seuraamista, jääviä...), ni mitä meille sit oikeastaan jää? Useat meidän "ongelmista" on joka tapauksessa sellaisia, et ne varmasti etenisi kun vaan treenaisi. 

Treeneihin menossa joskus alkutalvesta, kun ei ollut vielä lunta. 

Ekaa kertaa Qublis-hallissa. 

Kenraaliharjoituksissa TSAUlla marraskuun lopussa. 

Väsynyt tokomuija.

Ollaan me sentään sitä perusasentoa tahkottu tässä kuussa, kun se oli meidän "uutiskirjeen" tammikuun treenihaastekin. Mä lähdin tähän haasteeseen omalta osalta vähän sillee et onhan tässä hiomista, mut suurin työ on tehty. Vähänpä tiesin siinä kohtaa, sillä me ollaan käyty kyllä aika syvissä vesissä tän asian kanssa. Mun on ollut vaikeaa myöntää itsellenikin, että tämä on vaan meille nyt tavallista haastavampaa. Että Mooi ei osaa sitä vielä. Ja ihan sama kuinka paljon mä ruikutan että me ollaan oikeesti tehty hommia enemmän kuin keskiverrosti varmaan kukaan ikinä tän asian kanssa (mikä ei varmasti edes pidä noin kirjaimellisesti paikkansa), niin jos se ei vaan riitä, niin sit niitä hommia on vaan yksinkertaisesti tehtävä lisää. Mä nykyään aika helposti jo nöyrryn havainnoimaan sitä osaamista suht objektiivisesti, mut tämän tajuaminen mulla kesti vähän shaakelin kauan.

Myllyn kauppakeskuksessa tekemässä paikkista ja mun kanssa olemista ennen kisoja. 

Tuli guuma!

Voidaankin puhua Mooin alkuvuoden treeneistä, niistä muutamasta hassusta "oikeasta" mitä ollaan tehty ja sit siitä perusasennon hinkkaamisesta. Perusasennossa tosiaan Mooi on ollut parempikin. Ehkä sen takia mun on ollut vaikeaa ymmärtää todella, ettei se osaa sitä vielä, kun sillä on ajoittain tosi hyvä pa, jos me ollaan just tehty sitä jotenkin kuurina. Mut koska se osaaminen on kovin ohutta, se ei jotenkaan jää sinne pysyvään muistiin. Eikä Mooi osaa ollenkaan yleistää sitä. Ni sit kun tulee treenitaukoa vähän enemmän, Mooi roiskaisee sen sivulletulon minne sattuu (usein mun vasemman säären taakse ns. kello kymppiin). Mä yritin kauheesti alkuun ajatella et noilla korokehommilla ja takapäänkäyttöduunilla saadaan tää nopeesti kuntoon. Mut vaikka niistä varmasti oli apua jotenkin (en tiedä miten, ei näy tällä hetkellä missään ;)), ni se ei vaan yhdistynyt siihen kokonaiseen liikkeeseen, joka on sivulletulo.

Sen lisäksi et tää Ikean koroke on Kirputtimen käsienpesukoroke,
kirjalukualusta potalla ja Luumun ruokakipon koroke,
se on ihan täydellinen norsutemppuun tämmöisen pikkukoiran kanssa. 

Mooin kanssa testattiin doboa yks sunnuntai.
Hauskaa oli! 

Vieläkään ei nää selffiet onnistu Ritvan kanssa...

Mun oli palattava aika reilusti taaksepäin. Mun oli kehitettävä taas joku rutiini siihen kuinka paljon mä autan kädellä oikeaan paikkaan ja kuinka paljon mä annan yrittää itse. Kun Mooin kanssa on oltava tosi tarkkana sen motivaation kanssa, vaikka kestäähän tuo sentäs toistoja, mut se onnistumisen balanssi on sen kanssa paljon tärkeämpää mitä Luumun. Luumu kun ei ole koskaan ottanut itseensä, jos se on useammankin toiston jäänyt palkatta, mut Mooin kiinnostuksen mä menetän nopeammin. Sen takia erityisesti Mooin kanssa mun on tarvinnut oikeesti heti yhden epäonnistumisen jälkeen auttaa se onnistumaan (kehua oikein reilusti mutta jättää ilman konkreettista palkkaa) ja sit pikkuhiljaa jättää ne avut, jotta se onnistumisprosentti on pysynyt korkealla. 

Juoksemassakin ollaan sentään pari kertaa käyty... 

Näille Icebugin juoksulenkkareille kyl iso peukku!
Erikoisvarusteluna heijastavat nauhat cittarista. 

Väsynyt juoksupossu.

Suurin ongelma sen treenitauon ja oikeesti unohtamisen lisäksi on ollut mun harmaat kriteerit. Nehän ne aina, hah. Ei vaan siis vaikka kuinka kuvittelin palkkaavani vain hyvistä, ni kyllä niitä vinoja ja väljiäkin tuli palkattua - koska Mooi niin kovasti yritti ja itse halusin niin kovasti päästä palkkaamaan. Näin Mooille ei kuitenkaan koskaan käynyt kovin selväksi et mikä se oikea perusasento nyt on mitä mä haluan, ja välillä kun yritin olla kriteerin kanssa tarkempana, turhautumista tuli sen takia enemmän (puolin ja toisin). Ja oikeesti nyt kun olen ollut jatkuvasti tarkempi ton kriteerin kanssa (ja toki myös siis pyrkinyt auttamaan Mooia ymmärtämään sen!), ni tehtävä on Mooille myös paljon tärkeämpi. Me tehdään nää peeaat aina treenin aluksi, jolloin sillä on vielä reilusti paukkuja hihansuussa, ni kun se huomaa ettei mulle ihan mikä vaan sivulleroiskaisu kelpaakaan, se ihan oikeesti yrittää. Ihan tosissaan oikein. Hauska pieni eläin. 

Treenitauon ja lipsuneen kriteerin ohella ongelmalliseksi on osoittautunut kuinka kiinni Mooi oikeasti on mun vartaloavuissa. Toki niitä on paljon (jaiks, pitäisipitäisipitäisi jaksaa nostaa se vartalopeili tonne olkkarin puolelle joka kerta), mut väittäisin et Mooi on niissä mun avuissa myös enemmän kiinni mitä Luumu on ollut. Tai sit vaan aika kultaa, huunous. Ehkä tässä näkyy erityisesti se, että Mooilla on kuitenkin kohtalaisen vähän mitään kropanhallintatreeniä takana, niin se ei oikeesti ajattele yhtään sen jalkoja kun se tulee siihen perusasentoon. Sen nenä ja katse jotenkin seuraa vaan mun kättä tai hartiaa tai mitä ikinä mutkaa, jota en tajua edes tekeväni kropallani. Ja kun se ei aktiivisesti ajattele sivulle tulemista koko vartalollaan neljä jalkaa mukaan lukien, sen kuono saattaa tulla oikeaan kohtaan, mut muu kroppa on ihan missä sattuu.

Vaikka näillä on täysin eri perusasentokäsky,
niin ne tulee kuitenkin kummatkin kummankin käskyllä,
koska niissä käskyissä on sama nuotti.
Tällä kertaa Mooi oli nopeampi.

Noo, tätä kaikkee mä tein ihan liian pitkään ilman mitään kunnollista suunnitelmaa. Mä ajattelin, että kun vaan kovasti tekee, ni kyl se siitä. Mut ei se kyllä, siitä. Mä meinasin jo saada sen mun vasemman säären takana kenotuksen suoristumaan tosi kivasti palkkaamalla nopeasti oikeasta kädestä, niin että Mooi sai siis mun jalkojen edestä kiertää hakemaan sen palkan tai sitten niin, että mulla oli namialusta noin metrin päässä mun varpaista kello yhdessä. Tämä toimikin, kun sen treenin sai ensin rullaamaan tosi nopeesti. Se edellytti kuitenkin (namialustan tilanteessa) siitä etäpalkasta luopumista ja tietty teknisiä onnistumisia, jotta ylipäänsä pääsi palkkaamaan ja että tästä etäpalkasta tai oikean käden palkasta olisi ollut se palkansuunnallinen hyöty. No, kun tämä kuitenkin toimi ihan kivasti kerran, pari, ei se tietty toiminut yhtään silloin kun oltiin tossa viikko sitten koko treeniporukalla hallilla ja mun piti näyttää että miten se pa on kolmessa viikossa edistynyt.

Lopulta se meni siihen että mä oon siellä kentällä ihan kädet pystyssä kaikkien niiden neuvojen kanssa ja sanon että yritetty on ja että kyllä se kotona osaa ja kyl te tiedätte... saa tulla kokeilemaan kuka haluaa, ei se niin helppoo oo. No, tästä jo vakioksi muodostuneesta perusasentoon liittyvästä treenihajoamisesta oli kuitenkin se hyöty, että sain oikeesti tosi hyvän ja konkreettisen ohjeen kotiin viemisiksi (arvatkaa ollaanko tehty, no mitään ei oo "keritty"). Eli siis peilin edessä näin:

1. Lähtöasento on niin että Mooi istuu/seisoo mun takana (perusasennon linjassa toki) muutaman kymmenen sentin päässä, ja mä kädellä ohjaan/imutan ilman namia sen siihen oikeaan kohtaan mun viereen. Tässä ei voi epäonnistua, sillä mä itse ohjaan sen oikeaan kohtaan.

2. Kehun kovasti ja samalla suoristan vartalon jäykkään tokoposeen ja katson peiliin.

3. Sitten kumarrun takaisin Mooin puoleen palkkaamaan.

4. Pikkuaskel eteenpäin, Mooille odottamiskäsky ja vaiheita toistetaan taas alusta.

Tää oli kyllä hyvä treeni. Sopivan semmoinen rautalankamalli, jossa ei voi tosiaan mennä pieleen. Mooi saa myös tässä koko ajan helpoista jutuista palkkaa, jolloin sen motivaatio pysyy korkealla. Mä voin raportoida miten tämä tästä edistyy vaikka ihan videon kera kunhan nää työprojektit tästä vähän helmikuun toisella viikolla helpottaa ja on aikaa tehdä muutakin kuin repiä hiuksia päästä.

Kuten sanottu, perusasento ei ole mikään helppo homma, vaikka se erityisesti tuommoisen läpikoulutetun Luumun kanssa tuntuu ihan läpihuutojutulta. Aika tosiaan kultaa. Kerrankin, kerrankin mä olen voinut käyttää Luumua välillä terapiakoirana tässä, kun peeaat on Mooin kanssa tökkineet.

KAIKEN sen säätämisen jälkeen kummallakin on nyt hyvin istuvat botit.
(Tai jos joku vielä haluu vaihtaa, niin ton 43n vois vaihtaa 40een) 

Jep. Tuo on tosiaan ollut meillä tammikuun tärkein treeniaihe Mooin kanssa. Kaikki mitä sen lisäksi on tehty, on ollut vähän semmoista no jos nyt jotain muuta ku sitä perusasentoa -treeniä. Ollaan muun muassa muistuteltu ruutua. Siinä joudutaan käytännössä aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, koska Mooille ei ole koskaan vielä tehty mitään muuta kuin motivaatiota ruutua kohtaan. Suunnitelmana on lähestyä ruudun paikkatreeniä samalla tavalla kuin Luumun kanssa joskus, eli kutsut, kosketusalusta, näyttö ja lelu. Mun kriteeri on sellainen väljä neliö siellä takanauhasta hiukan keskemmälle. 

Mooilla on musta ihan kiva ajatus itse kosketusalustasta, siten että siihen laitetaan kummatkin etutassut, ja tehtävässä on myös kestoa (toisin kuin Luumulla koskaan), mut ihmetyksekseni huomasin viimeksi, että nää kosketusalustan kriteerit hämärtyykin hassusti, kun sen yhdistää sinne ruutuun. Huh. Lisäksi Mooilta puuttuu (apua en ees kehtaa sanoa) sellainen pysähtymis- tai odotuskäsky. Et kun mä saisin sen menee sinne kosketusalustalle, niin mulla ei oikein oo mitään apua siihen että saisin sen pysymään siellä. Toki siis arjessa osaa odota ja ei tuu sekä universaalin "liikennepoliisin pysähtymiskäsimerkin", mut kun treeneissä on vire muutenkin korkeammalla, ei nää siellä toimi. (Joo kyllä mun varmaan pitää opettaa pysähtyminen ja siihen kestoa mahdollisimman pian nyt kun oikein ajattelen...)

Kiertämistä ollaan tehty kans hyvin satunnaisesti, mut kesän Koirakoutsin leirin jälkeen saatiin se kyl ihan hyvään nousuun. Lähtee mielellään kiertämään, mut ei oikein kunnioita sitä tötsää. Tässä on myös varmaan liikaa palkkaodotusta, koska tosiaan yrittää välillä tulla sen tötsän läpi, varmaan kiire palkalle. 

Mooi selvästi jo arvaa tän ruudun perimmäisen tarkoituksen, eli mennä maahan tänne.
Viis siitä et mitä tälle kosketusalustalle pitikään tehdä. 

Näpsäkkä neiti siellä.

Kierrossa on oikeastaan sama kuin noudossakin, et periaatteessa "valmis" liike, mut loppuperusasennot pissii. (Valmis siis siinä määrin missä mikään liike voi koskaan olla valmis...) Ja noudosta siis. Ei olla oikeastaan sen Riitan marraskuisen koulutuksen jälkeen tehty (koska kisat ja joulu ja ja ja...), ni nyt testattiin viikko sitten, ja se oli oikeastaan samanlainen kuin silloin marraskuussa, varsinainen ihme. Eli malttaa odottaa noutokäskyä, mut sit tarttuukin kapulaan aika härskisti. Palauttaa myös hyvin, paitsi lopussa puree eikä onnistu tulemaan perusasentoon. Ton ilmeisen perusasento-ongelman lisäksi tässä suurimpana nousi esille toi ruma nosto, mihin Elina keksikin tällaisen hyvän treenin harjoitella sitä jonkun fyysisen objektin takaa. Hyvin toimi, tosin videolla näkyy tossa viimeisessä toistossa taas uus treeninaihe: treenaa Mooin kanssa enemmän sillee, että lelu on näkyvillä ja joutuu luopumaan siitä aidommin. 

Noista Mooin viime kisoista jäi kyllä kaiken suhteen tosi kiva fiilis, mutta näkyyhän siinä kisapalkkauksessa nyt just se suvantovaihe mihin näin tuoreen kisakoiran kanssa helposti ajautuu. Grännassa vaikka oltiin harjoiteltu alkukesä kehän ulkopuolelle jätettävää etäpalkkaa, en kuitenkaan uskaltanut käyttää sitä. Ja koska ylipäänsä koko kisapalkkaamisen ajatus oli Mooille niin uusi, se oikeesti kuvitteli koko sen suorituksen ajan, että se palkka voi tulla mun taskusta koska vain. Ni se imu oli jotenkin mahtava, ja mun onneksi, opportunisti kun on tuo narttu, se kesti sen koko suorituksen ajan. Nyt joulukuun alun kisoissa Mooille oli tutumpi se asia, että tää nyt on sitä että se palkka tulee vasta siellä lopussa, ja vaikka se keskittyi sillee ihan kivasti osittain, erityisesti liikkeidenväleissä huomasi, että se terävin särmä siitä puuhasta oli mennyt. 

Ni päätin että ennen seuraavia kisoja (ehkä joskus ens vuonna sit avoimeen...) me tehdään se etäpalkkajuttu valmiiksi. Ja sitä varten mun pitää nyt hajottaa koko tää kisatreeni- ja kehäänmenohomma. Pitäisi vaan muistaa kaikki treenit aloittaa tolla etäpalkalla (kuten videossa), ja sit pikkuhiljaa rakentaa siihen väliin enemmän tehtäviä. Mä haluan nyt että sillä etäpalkalla on suuri vetovoima, ja että Mooi joutuu oikeesti tekemään nyt töitä siitä luopumiseksi. Mut ei niin paljon kuitenkaan, että se unohtaa sen olemassaolon. Vaan että ne hommat tehdään mulle (ei mun taskussa olevalle palkalle), ja sit mun kautta tulee jossain kohtaa se armoitettu vapautus sinne kehän ulkopuolelle palkalle - ja se voi tulla koska vaan. Nyt alkuun mun ajatuksena on antaa Mooin olla pikkuisen härski tässä, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä: kyllä se sit hallinnan kautta jotenkin lutviutuu kovassakin kisavireessä :DD

Jep jep sellaisia. Tunnarin olen kans kaivellut arkistosta. Lämmitin taloa pari päivää ihan mukavasti noilla ehkä viis vuotta vanhoilla kapuloilla, joissa on jokaisessa L-kirjamia ja hampaanjälkiä ristiin rastiin. Itse asiassa kummatkin koirat on saaneet tunnarin kanssa puuhastella nyt muutaman olkkaritreenin aikana. Mooi nenätyöskentelyssä ja Luumu kapulan pitämisessä ja sivulletulossa. Palaan tähän taas, it's a promise! (Ehkä jopa seuraava treenihaaste..?)

Ääh. Mut mä en edelleenkään tiedä et mitä me siellä Oilin koulutuksessa Mooin 20 minuuttisella tehtäisiin. Perstuntumasta tulis että ruutua, mut todennäköisesti kuitenkin tota fakin... eiku alati kiehtovaa perusasentoa.

Siis kolme tuntii ollaan odotettu et päästään täält häkistä... 

Mut ONNEKS Kirppu tuli vapauttamaan!
(Luumu oikeesti punnersi tuolta sillee oikeesti gorillan raivolla, vitsi kun olis tullut videolle...)

Treenivuodatus

Mulla on välillä sellanen pahemmanlaatuinen paskaystävä-olo. Tänään(kin) jouduin perumaan sovitun lenkin, kun Kirputin päättikin muuttaa juuri huolella rakentamaansa päivärytmiä heräämällä ekoilta päiväunilta pari tuntia liian aikaisin. Neljäksi sovittu vaunulenkki tuntui mahdottomalta suoritukselta, sillä täällä olisi pitänyt viihdyttää neljättä tuntia väsynyttä pikkuihmistä ennen sitä tai vaihtoehtoisesti nukuttaa se jo ennen, jolloin se olisi neljäksi sovitun lenkin aikana hyvässä lykyssä huutanut kitarisat Paimioon asti vilkkuen. Se kun ei viihdy noissa vaunuissa hereillä ollessaan yhtään. Ja se kyllä kertoo sen sitten ihan ääneen. Ja rattaisiin sitä ei vielä voi istuttaa syystä että se ei istu vielä. Niin oli siis ihan pakko vaunuilla jo etukäteen, koska iskäkin on jossain lähes ulkosaaristossa pelireissulla, niin jälleen kerran koko elämä pyörii minimiehen aikataulujen mukaan. 

Ehkä just nimenomaan tämä omista aikatauluistaan luopuminen onkin ollut pikkuvauvan suht tuoreena vanhempana kaikkein vaikeinta. Sitä kun kerkesi jo kolmisenkymmentä vuotta tottua menemään ja tulemaan miten sattui, tekemisistään kenellekään sen kummemmin ilmoittamatta, näin valtava kytky tuntuu aika mullistavalta. No ei se tietysti ihan yllätyksenä tullut. En mä ajatellutkaan, että sen vauvan voisi laittaa ensimmäiseksi seitsemäksi vuodeksi vaatekaappiin kasvamaan, ja ottaa sen siinä kohtaa ulos sieltä kun se menee kouluun. Ja siis ollaanhan me tehty ja menty ja muutenkin luuhattu ihan joka puolella. Mitä tässä yritän rautalangasta väännellä, niin ehkä se on kuitenkin ollut kuluttavampaa kuin mihin alunperin osasin varautua. Niin se on varmaan kaikilla. 

Jotain tietokoneen perukoille jääneitä kuvia... 

Samaan aikaan kun kaipailen aikataulutettua vapauttani, sentimentaalisempi aivolohkoni nyyhkii täällä sitä, että Kirppu on päivä päivältä vähemmän vauva ja enemmän pieni poika. Näin puolivuotisuutensa kynnyksellä se ei (edelleenkään!) etene mihinkään, hädin tuskin edes kääntyy ympäri. Kuusi kuukautta on meille myös erityinen rajapyykki, sillä kohta se saapi maistella jotain muutakin kuin ämmää (= äidinmaitoa, näin meidän äitiklaanilaisten kesken). Keitinkin sille juuri kasarillisen perunoita, aloittakoon kulinaristisen matkansa vaikka niistä. Peruna kaikessa yksinkertaisuudessaan on paljon muutakin kuin pelkkää tärkkelystä. Se on lupaus pienestä palasta sitä vapautta, jonka olen vähän turhankin kaihoissani joutunut päästämään karkuun. Nyt kun se ei kohta tarvitse mua enää syömiseenkään, se jo varmaan kohta tilaa ravintolassakin ruuan kanssa viiniä. 

Ruoanlaittoapurit

Lähtipä vähän sivuraitelle tämä juttu... Piti kirjoittaa treeneistä! Ollaan meinaan treenattu tällä viikolla ruhtinaalliset kolme kertaa ulkona, ja on ollut ihan huippufiilis! Mooi on kyllä just sellanen hyvän mielen treenari, mitä toivoin ja ajattelinkin sen olevan. Ulkokentille treenaamaan siirtyminen kävi sen kanssa tosi vaivattomasti, sillä sitä ei juuri mikään treenien ulkopuolinen häiriö kiinnosta. Tokihan se saattaa käydä tsekkaamassa kentälle unohtuneita asioita (kuten yhdessä ruutuvideossamme se käy ruutuunjuoksumatkalla katsomassa jonkun taakseenjättämän pahvimukin), mutta pystyy taas nopeasti siirtämään ajatuksensa itse asiaan. Jonkun verran olen pitänyt sen perässä liinaa, mutta se häiritsee sitä kyllä ihan äärettömän paljon. Tavaksi onkin tullut tehdä semmoinen 360 asteen ympäristötsekki ennen Mooikoiran treenivuoroa, kaikissa väleissä ja etenkin siinä kohtaa, kun olen päästämässä sitä lelun kanssa juoksemaan.

Se leikkii kyllä ihan älyttömän kivasti. Nyt ulkona kun on enemmän tilaa, se tykkää myös rallatella, mutta palauttaa / hakee taisteluleikkiin paljon herkemmin mitä Luumu aikoinaan. Luumun kanssahan mulla oli tosi pitkään aina kaksi lelua treeniliivin taskussa, että jos en kuitenkaan hallinnan kautta saa sitä leikkimään nätisti, voisin aina houkutella sen takasin luokseni. Tietysti me jouduttiin yhtenä kesänä käymään keskusteluja siitä, että onko sallittua viipottaa tennispallo suussa kentän toiseen laitaan ja leikkiä sekä kuuroa että vaikeasti tavoiteltavaa. Enkä mä sitä sano, saattaa olla että Mooin kanssa on samat keskustelut joskus vielä edessä, mutta ei luoda ongelmia, jos niitä ei kerran tällä hetkellä ole. 

Mooi on tehnyt vähän sen mukaan juttuja, että ollaanko tutulla vai vieraalla kentällä. Kyllä siitä vähän huomaa, että uudessa paikassa on vaikeampaa. Silloin ollaan lähinnä vaan leikitty, tehty jotain takuuvarmoja vauhtijuttuja ja ihan vaan muutamasti naksuteltu jotain istumista tai perusasentoa. Tutummassa paikassa ollaan jo vähän katsottu noutoa, maahanmenoja, odottamista (istuen) ja seisomisen alkeitakin ollaan tehty. Ai vitsi että jotkut alkeistreenit onkin itselle taas vaikeita! Esimerkiksi tää seisominen. Miten hitossa mä opetin Luumun seisomaan..? Kätevintä se olisi kai sheippailla, ja ehkä siihen vielä ryhdynkin. Tässä muutamia klippejä Mooi-neidon reenilöistä.

Luumu sitten. Luumullekin ulkokentälle siirtyminen oli tänä keväänä helpointa kuin koskaan. Yleensä sille on iskenyt vähän joku avaran tilan hulluus, ja ollaan jouduttu muistuttelemaan kaikenlaisia hallinta-asioita. Ehkä tämä talvi oli kuitenkin kokonaisuudessaan aika lyhyt (treenattiinhan me ulkona vielä marraskuun lopussakin), tai sitten se on kasvanut aikuiseksi (kopkop!). Yhtään ei olla jouduttu vääntämään ylivireen kanssa tai keskustelemaan hiekan ällöttävyyden mukanaan tuomista maahanmeno-/nouto-ongelmista. 

Olen yrittänyt suunnitella Luumulle jokaiseen treeniin joko ruudun tai kiertonoudon. Ruutua ollaan enemmän tehty, ja se näytti jossain kohtaa olevan ihan kivassa mallissa, kunnes tajusin ettei se osaa kyllä sitä tyhjäänlähetystä, ellei sitä ihan ekalla toistolla tehdä lelun kanssa. Tämä todettiin viimeksi torstaina: se tekee kyllä ihan mielettömän hyvä suorituksen toisella toistolla, jos se on ensin saanut juosta lelulle tai sille on heitetty lelu perään. Oma moka tietty, kun en ole heti alusta asti tehnyt enemmän ekalla toistolla tyhjään. Mutta toisaalta jos se ei sitä osaa, niin miten hitossa sen saa juoksemaan sinne tyhjään..? Eilisten aika pitkällisten pohdintojen jälkeen ajateltiin, että ruutu vetää sitä puoleensa nyt liian paljon, kun se ei vielä ole yhdistänyt lopullisesti sitä tyhjäänlähetys-palikkaa siihen ruutu-palikkaan. Sitä täytyy treenata vaan ihan tosi paljon niin, että siellä on se ruutu, ja sinne ei välttämättä lähetetä ollenkaan. Kun nyt olen viime aikoina yrittänyt pitää kiinni semmoisesta liikkeestä uudella liikkeellä -palkkaamisajatuksesta. Eli jos se tekee hirveän hyvän tyhjään lähetyksen, se saa palkaksi juosta ruutuun, koska se on sen mielestä ihan hirveän kivaa. Siinä kohtaa vaan kun sillä on kova palkkaodotus ja nolla toistoa alla, se oikaisee, ja juoksee suoraan ruutuun.

Luumu testasi Kirputtimen uuden lätsän. 

Tyyppien mätsäävät ruokakipot

Hmmph. Olen kahden tulen välissä tässä vähän. Toisaalta pitäisi keksiä keino, jolla pystyisin auttamaan sen sinne tyhjään ekalla toistolla ilman lelua. Toisaalta haluaisin vahvistaa lelun kanssa ylipäänsä sitä virittelyä (kävely ja ne viritteysanat) ja myös sitä suullista eteenlähetyskäskyä. Torstain treenikentältä löytyi kaikkien aavistuksen pieleen menneiden viritelmien jälkeen kivasti loiva alamäki, jonne lelun sai ikään kuin piiloon. Luumu näki siis kyllä, että lelu sinne vietiin (koska mistä se muuten olisi osannut sinne juosta, kun kerran todettiin, että se tyhjäänlähetys ei vielä ekalla toistolla toimi), mutta se lelu ei näkynyt sen alamäen vuoksi siihen Luumun lähetyspaikkaan. Ehkä tämä tukisi ainakin vähän sitä ajatusta siitä, että juokse sinne suoraan, vaikka et lelua näekään. Kokeessa kun on tietysti se tilanne, että sen tyhjäänlähetyksen pitäisi onnistua kerralla, eikä sielläkään voi mitään lelua olla. (Eikä?!) Ei varmaan kauheesti auta selitellä tuomarille, että kyllä se sen sitten toisella toistolla osaa. Toisaalta haluan siis vahvistaa Luumulle sitä mielikuvaa lelulle juoksemisesta, toisaalta haluan häivyttää sen lelun pois. Tuntuu vähän mahdottomalta yhtälöltä ainakin mulle ratkaistavaksi. Ehkä kierretään ongelma, ja testataan seuraavissa treeneissä tyhjäänlähetystä ilman että sitä ruutua on rakennettu kentälle. Jos se vaikka sattuisikin toimimaan heti ekalla toistolla, voitaisiin alkaa pikkuhiljaa tuoda sitä ruutua mukaan kuvioihin. Optimistina voisin nyt hetken ajatella, että se ekan toiston ongelma johtuikin vain ja ainoastaan siitä, että Luumu ei vielä pysty luopumaan ruudusta, ei siitä että se ei osaa tyhjäänlähetystä. No, katsotaan. Joka tapauksessa fakta on se, että koekunnossa se ei vielä pitkään aikaan ole, vaikka saatiin liikkeeseen jo liikkurointi sekä joitain häiriötötsiäkin lisättyä. [Editoija kommentoi: Jos se ei osaa luopua siitä ruudusta, niin miksei me harjoitella siitä ruudusta luopumista, DAA!]

Kiertonouto taas näyttää jo tosi kivalta. Luumulle on tullut aika vahva kierto, mihin olenkin sitä kannustanut. En ole saanut sitä bongaamaan kiertotötsää vielä haluamallani tavalla, eli että se katsoisi sitä käskystä niin että omiinkin silmiin asti näkyy, että se varmasti katsoo sitä tötsää. Tämä bongauttamisen vaikeus johtunee meillä siitä, kun Luumulle kiertäminen on ollut jo pitkään tosi palkitsevaa, niin se tietää tasan tarkkaan missä se tötsä on ennen kuin otan sen edes autosta ulos. Ei se varmaan koe tarpeelliseksi tuijotella sitä enää siinä vaiheessa, kun se mieluummin pitää kontaktia ja odottaa lupaa päästä hommiin. Jos pystyisinkin luottamaan siihen, että huolimatta siitä mitä muita kamoja kentällä on (vaikka ruutu!), Luumu aina lähtee itsevarmasti kiertoon vaikka se ei olisi tötstää etukäteen bongannut, ei tämän asian eteen kannattaisi nähdä näin paljon vaivaa. Musta on vaan voittajaluokan kisoissakin ollut hienoa bongauttaa ruutukin sillä jo etukäteen kehän ulkopuolelta, jotta voin tasan tarkkaan luottaa siihen, että se tietää missä se on. Näin tehtiin muun muassa viime kesän SM-kisoissa, ja saatiin ruutu onnistumaan vaikeasta sijainnistaan huolimatta.

... ja mätsäävät pannat. Hei kamoon, voitteko ees yrittää poseerata..? 

Kiitti!

Kiertonoudosta muuten - stopit olen saanut kivan teräviksi (ei siinä kahden metrin matkalla tietysti kamalasti ehdi kertyä vauhtiakaan), mutta se pysähtymispaikka jää laajan kaaren takia edelleen tosi vasemmalle. Sama juttu on muuten tuossa tyhjäänlähetyksen pysähtymisessä. Parempi sekin on ruudun ollessa oikealla, mikä tasapainottaa Luumun laajaa kaarta vasemmalle. Ei se nyt tässä kiertonoudossa mikään kisaamista estävä tekijä ole, etenkään kun Luumu siitä huolimatta lähtee hyvin noutamaan myös vastakkaisen puolen kapulaa), mutta voisihan sitä erikseen koittaa treenata tiukemmaksi. Ollaan vähän yritettykin siirtää sitä lähemmäs keskilinjaa palkkaamalla reilusti oikealta. Liikkeeseen voisi kuitenkin jo ottaa liikkuroinnin kapulan viemisineen ja arvontoineen mukaan. 

Sain tuossa yks kerta niin kivaa palautetta siitä, että jaksan määrätietoisesti treenata projektiliikkeitä kuukausitolkulla turhautumatta. Jotenkin olen oppinut sellaiseksi, sillä sitähän tämä toko on! Kuukausia, ellei vuosiakin kestäviä projekteja, joissa yhtä asiaa hiottuaan huomaan liikkeen levähtävän toisesta päästä. Erityisesti olen kunnostautunut inhokeissani seuruussa (suoruus, suoruus ja suoruus!), kaukoissa (s-i- vaihtoon rakennettiin kokonaan uusi tekniikka uusien paaaaljon tiukempien kriteerien myötä) ja tunnarissa (voitko jumankauta ottaa sen oman kapulan heti??). 

Seuruuta ollaan ahkerasti tehty myös kotona (peruuttamista ja siihen jo käännöksiäkin) mutta lähes joka kerta myös ihan "oikeissa" treeneissä. Kropan pitäminen suorana kontaktia menettämättä on Luumun rakenteiselle koiralle haastava tehtävä, ja vaikka se on ajatuksen jo hoksannutkin, epäilen vähän että mitenköhän se tulee koskaan kestämään koemittaiseen seuruuseen asti. Epäilykseni ei kuitenkaan ole estänyt meitä treenaamasta, ja ollaan me edistytty. 

Kaukoja tehtiin kuuriluonteisesti muutaman kuukauden ajan pelkästään kotona. Palattiin ihan alkeisiin tuossa vaikessa vaihdossamme: ensin jalasta kiinni pitämällä, sitten vähän vaan muistuttamalla, ja lopulta palkkaamalla vain kriteerinmukaisista vaihdoista. Edelleen namit edessä auttavat (käänteishoukutus luopumisen kautta), mutta tällä viikolla saatiin sentään liike tuotua jo ulkokentälle. Keskiviikkona oli todella vaikeaa saada edes yhtä onnistunutta vaihtoa (Luumu oli jotenkin ihan pentumaisella tuulella, eikä pystynyt edes kunnolla luopumaan), mutta heti seuraavana päivänä se teki elämänsä parhaimpia seiso-istu-kaukoja! Wi-wiu (sellanen vihellysriemuhuuto!), kyllä näiden kanssa on töitä tehtykin. 

Torstain treenin kruunasi vielä noiden superkaukojen päälle tehty tunnari. Ollaan jouduttu käymään ihan toooodella vakavia keskusteluja Luumun kanssa siitä, että saako sen oman kapulan yli kävellä, saako kapuloilla ylipäänsä häslätä, ja saako tunnarikäskyn jälkeen mennä kiertelemään lähelle jätettyjä tötsiä. Ihan totta me ollaan väännetty sitä, ja kun tässä talven aikana on jo tullut todettua, että se tietää mitä siltä halutaan, niin kyse ei todellakaan ollut siitä, etteikö se osaisi toimia kriteerien mukaisesti. Se ei vaan halunnut. Se on nelisen vuotta yrittänyt kaikkensa keksiäkseen erilaisia tapoja viihdyttää itseään siellä kapuloilla, ja nyt sillä meinasi tulla suru puseroon, kun me ollaan saatu sen toimintaa vihdoin kaitsettua. Keskiviikkona kun Luumu sai omatoimisesta merkkien kiertelystä sanktioksi pitää tunnarikapulaa suussaan vaikka äiti heittelee lihapullanpaloilla naamaan, se teki torstaina niin superhienon, tarkan ja keskittyneen tunnarin ettei ole tosikaan! Olisko ollut ihan ekoja kertoja elämässään, kun Luumu osoitti, että tämäKIN liike on sille tärkeä. 

Siinäpä olennaisimmat Luumun treeneistä. Nyt kun palikat alkaa kaiken kaikkiaan olla ihan hyvällä mallilla, pitää muistaa tehdä taas enemmän kisamaisia ja kaikenlaista yllättävää. Ei saa jäädä liikaa laakereilleen lepäämään, vaikka me tätä teknistä talvea tarvittiinkin. Tavoite oli päästä keväällä tai kesällä kisaamaan. Tällä hetkellä alkusyksy näyttää realistisemmalta. Katsotaan nyt. Kiirehän tässä ei onneksi ole, sillä sitten kun me sinne kisaamaan lopulta pääsemme, niin sitähän se sitten on: eeveeällää Luumun kanssa hamaan tappiin asti.

Voitteko muuten uskoa, että Kirppu nukkuu edelleen. Kohta toi itkuhäläri varmaan pärähtää kun näin pääsin jotakuinkin ääneen mainostamaan! Olipa pikaisesti kirjoitettu treenivuodatus. Toivottavasti siinä jotain tolkkua oli. Nyt vielä viikon pääuutiseen! Mooin kuvat lausuttiin Kennelliitossa: lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Ihan mahtavaa. Polvet sillä olikin priimaa, ja silmätarkkiin me ollaan menossa ensi viikolla. Näin mahtava likka on todella ansainnut terveen luustonsa, ja kenties päästään joskus tulevaisuudessa irrottelemaan Mooin lapsosten hampaita hihansuistamme.