I Was Born in a Flame

Aijettä kun kevätaurinko lämmittääkin jo mukavasti! Törmäsin taannoin Facebookissa tämmöiseen hauskaan piirakkadiagrammiin, ja se kuvaa kyllä ihan täydellisesti "maalla" asumisen fiiliksiä. Käytän lainausmerkkejä, koska ihan oikeasti maalla asuvat varmaan hymähtelisivät pöyristyneinä ja pyörittelisivät silmiään tälle mun maalaistelulle. Mut verrattuna moneen muuhun paikkaan, Vanhalinnakin on maaseutua. Etenkin jos niin haluaa itse ajatella.

Tää kaavio on napattu täältä.

Tuossa kun ulkona on jo nelisen astetta lämmintä, en ole koirilla pitänyt edes takkeja päällä. Keväällä aina herään vähän siihen, miten kivalta Luumu on noin niin kuin alasti näyttänyt. Nyt kun niitä on kaksi, ne näyttää tietysti tuplasti kivammalta. Tuommoisesta lähes karvattomasta koirasta kun näkee ihan äkkivilkaisullakin että missä kunnossa se on. Luumukin on nyt poikkeuksellisen hyvässä kuosissa, kun se vielä tuossa loppuvuodesta oli ehkä inasen pläski. (Ja se oli siis fyssarillakin juuri, kuulemma keskivertofyssariasiakasta paljon paremmassa kunnossa, jes!) Ollaan käpytelty ihan hyviä määriä vaunun kanssa ja pellolla käyty hangessa muotoilemassa itse kunkin pebaa parempaan kuosiin. Ilman takkeja kummatkin koirat näyttävät omaan silmään nyt tosi kivoilta. Löytyy vyötäröä ja sopivasti lihasta, jota ei tietty koskaan voi olla liikaa. Ja nyt kun tässä ihan kehulinjalle lähdettiin, niin tykkään jotenkin ihan kamalasti siitä minkä mallinen Mooi on. Se on sillee kivan muodokas, eri tavalla mitä Luumu. Ja nopeasti siitäkin näkee muutoksen kyllä. Siis kun ollaan tietysti jouduttu vähän tyhjistä "arpomaan" tuota ruokavaliota. Eilenkin kun lappasin iltalenkin jälkeen lampaan rasvaa Mooin ruokakippoon, tsekkasin sen vyötärön tilanteen siinä kun se iltaruoan laittamistani päivysti, ja päätin laittaa vielä yhden lusikallisen. Niin kuin erityisesti harrastavien koirien kanssa pitäisi ollakin, mulle on tosi tärkeää, että mun koirat on hoikkia ja hyvässä lihaskunnossa. En mä itsekään sohvalta lähde rykimään maratoonia.

Mitäpä muuta tänne kuin kevättä. Kirppunen hulinoi nyt neljän kuukauden ikäänsä ennen kuin aloittaa taas jonkun uuden vaiheen. Sitä saapi nukuttua välillä paremmin, välillä huonommin, mikä näkyy tietysti haukottelun määrässä. Koirien kanssa ulkoilu on edelleen ihan huikea henkireikä, mutta kieltämättä hallille raahautuminen kaiken tämän tavaramäärän kanssa käy joskus raskaaksi. Etenkin nyt, kun olen vielä kaiken tämän rumpan päälle tehnyt muutaman viikon ihan oikeita töitäkin, ollaan halleiltu vain noin pari kertaa viikossa. Mutta aina voin palata virkistävään ajatukseen: kevät! Kirppu kasvaa ja kehittyy, mikä on samalla ihanaa mutta myös ajan kulumisen tiedostaen surullista. Nyt se jo tarttuu aktiivisesti esineisiin ja vie niitä suuhunsa! Meinasi kyynel vierähtää silloin kun se vasta oppi kohdistamaan katseensa ja alkoi sitä kautta luoda Luumun kanssa ihan uudenlaista konneksönia. Tai miten se tuijotti Mooia ihan erityisen tarkasti silloin kun se meille tuli, onhan se ihan erinäköinen suurien tummien silmiensä ja valkoisen naamansa kanssa. Ja nyt kun Kirppu on ymmärtänyt käsiensä olemassaolon, se haluaa tietysti kokeilla miltä nuo koirat tuntuvat pikkunäpeissä. Varokaa vaan, kohta se lähtee jo liikkeelle!

Joopajoopa. Asiaan. Käytiin lauantaina illalla tekemässä pitkästä aikaa kisanomainen treeni, kun sunnuntaina oli taas hallilla koe, niin päästiin ihan autenttiseen ympäristöön. Eipä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, tai nimenomaan jäi. Luumu pääsi kuin pääsikin tekemään yhden koirakon kanssa EVL-paikkista, ja vitsi miten mä olin siitä kyllä ylpeä! Purin sitä ihan hetken siinä ennen leikittämällä ja teettämällä pieniä seuruu- ym. harjoituksia (jotta oltais vähän niinkuin töissä). Voi vitsi miten se oli kyllä kiva! Se oli tosi hereillä, tosi tarkkana ja huikeessa vireessä! Ihan liekeissä! Sama jatkui paikkiksessa. Se oli ihan mahtavan aktiivinen ja tarkkana. Siitä todellakin näki, että tämä on sille nyt ihan hurjan tärkeää. Mistään ei tainnut tulla mitään sanomista muuta kuin että lopun sivulletulossa taisi vähän pomppasta. Hieno Luumu!

Ehkä sinänsä harmi, ettei tuosta briljantista paikkiksesta tullut napattua videota, koska se olikin ainut julkaisukelpoinen asia siltä illalta. Se kiva maltillinen liekki kasvoi nimittäin ekan neljän liikkeen pätkän aikana valtavaksi roihuksi, eikä pikkuäijällä pysynyt polla kasassa enää. En mä mitään muutakaan selitystä siihen keksi, että miksi kun se tasan tarkkaan näki missä ruutu on, se päätti kuitenkin käydä juoksemassa yhden merkin kautta ja lähteä sen jälkeen noutamaan kehän laidalle jätettyä kapulaa... Kisatreeniin oli siis suunniteltu ihan kaikki EVL:n liikkeet, projektiliikkeet (seuruu, kaukot ja ruutu) tosin rutkasti helpotettuina. Aloitettiin lyhyellä seuraamisella aidan vieressä, jotta ei pääse poikittamaan. Jatkettiin zetalla. Se oli ihan OK, tosin seuraamista saisi siinäkin viilata. Kolmanneksi oli ohjattu, joka on kyllä Luumun bravuureja. Oli tosi hieno, nopea ja tarkka - paitsi että palautuksessa kävi joku työtapaturma, ja kapula tippui sinne mun taakse. Nosti kyllä ilman että edes käänsin katsetta sinne päin, mutta luovutuksessa puri aika pahasti kapulaa. 

Ohjatusta sai kuitenkin ihan hyvän sosiaalisen palkan, että ei se nyt siitäkään voinut johtua toi ruudun kömmähdys. Tehtiin niin kuin viimeksikin kisatreenissä, eli vein Luumun ennen liikkeen alkua siihen ympyrälle, josta sen olisi vain pitänyt käsimerkistä löytää ruutuun. No eipä löytänyt ekalla, ja tokalla kun se sille oikein kunnolla bongautettiin ja se sen taatusti näki, se tosiaan valitsi käydä tekemässä jotain ihan muuta. 

En nyt oikein osaa näperrellä tästä mitään kattavaa analyysiä, muuta kuin että eipä tosiaan tullut mikään hinku kisaamaan vielä pitkään aikaan. Me ei tuossa tilanteessa hinkattu sitä ruutua sen enempää, vaan pidin kevyen puhuttelun "ympyränjuoksemisen" törkeydestä ja tehtiin loppuun suora luoksari, jotta pääsin kisapalkkaamaan. Luumu pääsi vielä tauon jälkeen tekemään ruutua (sen sijaan siis, että oltaisiin tehty ne loput neljä liikettä, jotka olin suunnitellut). Ihan samalla tavalla tehtiin. Muumelo ympyrään seisomaan ja siitä lähetys ruutuun kahdelta eri sivulta. Heti löytyi ruutu ja oli vielä tosi mahtava paikka siellä keskellä lähellä takanauhaa. Silloin paikan päällä mietin, että kun sillä on niin kova veto ollut ruutuun ja se on sen mielestä hauskaa, että miksi se valitsi kuitenkin mennä tekemään jotain muuta. Sitten mietin että jos se ei kuitenkaan toisellakaan kerralla oikeasti nähnyt sitä ruutua..? (Erittäin epätodennäköistä!) Paljon todennäköisempää on, että Luumuun iski taas se avaran tilan hulluus, eli sen mielestä on vaan niiiiin siistiä päästä juoksemaan isossa tilassa, että se ei kyennyt pitämään päätään kasassa. Tämä näkyi nimittäin vielä siinä, kun mentiin kehän ulkopuolelle kisapalkkaamaan, sehän nappasi sen palkan ja juoksi sen kanssa saman tien takaisin kehään kaksi muijaa kintereillään kuuntelematta sen jälkeen enää yhtään mitään. Voin kertoa, että se leikki loppui erittäin lyhyeen.

Onhan tässä toki vielä muitakin tulkintoja, kuten että se harmistui ohjatussa käyneestä kömmähdyksestä eikä pystynyt enää keskittymään tai että oikeasti kuvitteli juoksevansa ruudun merkille tai jotain... Itse uskoisin kuitenkin tässä olevan käsillä taas sen jokakeväisen riesan, eli sen kun ollaan koko talvi treenattu ahtaissa sisätiloissa, ja saa sitten ulos siirryttäessä muutaman treenikerran käyttää korvien etsimiseen. No eihän me nyt tietysti lauantaina ulkona oltu, mutta samaa vastaava tilanne. Liikaa tilaa Muumelon juosta ympyrää, ei kykene pikkukoira paketoimaan hermojaan! 

I was born in a flame
Mama said that everyone would know my name
I'm the best you ever had
If you think I'm burning out, I never am
I'm on fire!

Kuvat on joskus tammikuussa ottanut Anne Saari!

No mutta, toisaalta harmi että ei päästy tekemään lauantaina meidän kisatreeniä loppuun asti, koska ihan mielenkiinnosta mukana olisi ollut nyt myös kokonainen kiertonouto! Ens kerralla sitten... Mooikoiranenkin oli lauantaina mukana, ja teki tiukemmanpuoleisen aikataulun takia pelkästään kontaktijuttuja ja lelu kainalossa mun kanssa -kävelyä. Mooin treenimuistiosta voi halukkaat katsoa, mutta Mooihan on jo päässyt tekemään "ihan oikeitakin" juttuja, kuten ruutua ja tunnaria. Vaikka tietysti leikin varjolla näitä oikeita liikkeitä harjoitellaankin, pidän itse treenaamisen ja tokon ytimen opettelua paljon tärkeämpänä asiana. Eli loppujen lopuksi pelkästään kontakti- ja mun kanssa -kävelytreeni ovatkin oikeastaan just niitä tärkeitä kontakti- ja mun kanssa -juttuja, joita jokaisen tokoa aloittelevan koiran pitäisi lähes joka kerta muistaa tehdä :D

Tässä vielä video Mooin ekasta hallikerrasta. Mooin tokoposti on vielä tuloillansa - tällä kertaa keskityttiin lähinnä tuon harjaantuneemman leiskautuksiin. Aijuu ja pistetään vielä Luumun luoksaritreenistäkin. Muistaakseni tätä ei oo ollut täällä vielä.